keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Tämä postaus on sinulle...

Isovanhemmat, myös siellä pilvien päällä

Olen etuoikeutettu, kun olen saanut elää teidän kaikkien kanssa melkein aikuiseksi asti. Olette saaneet seurata kasvuani ja kehitystäni ja samalla minä olen saanut ammentaa teistä vanhuuden viisauksia, kokemuksia elämästä ja sota-ajasta ja uskoa paremmasta elämästä.

Muistatko mummu siellä pilvien päällä, kun kerroit hevosistasi? Ne olivat Vappu ja Tähti ja hei mummu, minä muistan vieläkin, vaikka olin vain pienen pieni tyttö, kun kerroit minulle ja kaksoissiskolleni tarinoita niistä! Muistatko, kun tulimme mummulaan kesälomalla ja söimme raparperiä suoraan puskasta, menimme retkelle lähimetsän isoimmalle kivelle ja olit tehnyt evääksi meille simaa ja munkkeja - vaikkei ollut edes vappu? Teit niin, koska tiesit, että ne olivat minun ja kaksoissiskoni suosikkeja. Muistatko kuinka paljon pidin myös lihakeitostasi? Minä muistan ja rakastan ja vaalin näitä kaikkia herkullisia muistoja läpi elämäni. 
Muistatko, kun kerroin, että sinusta tulee isomummu? Se oli yksi eletyn elämäsi onnellisimmista päivistä. Silittelit masuani ja ihmettelit, miten vauvasta voi saada kuvia mahan läpi katsoessasi samalla A-murusta otettuja ultraäänikuvia. A-muru potki sinua sinä samana päivänä kovasti, muistatko vielä? Minä muistan ja kyyneleet virtaavat poskiani pitkin sitä päivää muistellessani. Minulla on kova ikävä sinua...Haluaisin vieläkin soittaa sinulle, mutta olet mennyt jo. Kävimme A-murun kanssa haudallanne ja kerroin hänelle, että isomummu ja isopappa nukkuvat tässä, jonka jälkeen A-muru osoitti taivasta ja kertoi teidän olevan myös siellä - fiksu tyttö, isomummuunsa tullut.
Muistan myös sen, että päätit jokaisen puhelumme sanomalla: "Rakastan sinua, aina." Kiitos näistä sanoistasi. Kannan niitä sydämessäni ikuisesti.
Ikävä ei lopu koskaan, mutta tapaamme vielä. Rakastan sinua aina sinne pilviin asti!

Muistatko mummi, kun tulimme luoksenne Kuusamoon juhannuksena ja jouduitte ukin ja  isän kanssa peittämään mustalla paksulla muovilla kaikki ikkunat, että saisitte minut ja kaksoissiskoni nukkumaan yöllä? Olimme aivan villejä yöttömästä yöstä, emmekä halunneet nukkua, koska meidän mielestä oli päivä, koska aurinko paistoi! Hah! Minä en muista, mutta muistan, että tästä on puhuttu paljon ja siitä on saatu isot naurut joka kerta! 
Muistatko, kun sairastuin, niin kävitte ukin kanssa minua sairaalassa katsomassa melkein joka päivä? Minä muistan ja olen siitä ikuisesti kiitollinen - ilman teitä en olisi jaksanut. 
Ennen A-murun syntymää sinulla oli jo kokemusta isomummina olosta, mutta jokainen lapsenlapsenlapsi on sinulle yhtä tärkeä ja odotettu. Muistatko mummi, kun vakuutit minulle ennen A-murun syntymää minun olevan hyvä äiti hänelle? Minä muistan ja olenkin sitä myös sinun ansiostasi, koska ammennan myös sinulta perittyä viisautta kasvattaessani häntä.
Olet mummi tahtonainen, mutta jääräpää! Toivoisin, että ajattelisit joskus itseäsikin, mutta sinulla on suuri sydän, johon mahtuu monen ihmisen murheet, joita ratkot parhaasi mukaan - kuten kaikki tähän asti sotkemani lankakerät!
Rakastan sinua mummi - meidän teräsmummimme!

Voi pappa. Minulla on edelleen kova ikävä sinua, vaikka poismenostasi on kulunut jo yli kymmenen vuotta.
Muistatko pappa, kun olimme kaksoissiskoni kanssa lapsia ja saimme aina valita kumpi lähtee mummun kanssa kauppaan ja kumpi jää sinun kanssasi mummulaan? Minä muistan, koska minä jäin sinun kanssasi. Teit minulle aina paksusta limpusta leivän, jossa oli päällä aitoa voita ja paksu siivu lauantaimakkaraa. Teit itsellesi samanlaisen leivän ja sitten herkuttelimme niillä yhdessä. Muistatko, kun teimme juhannuksena saunavihtoja, hiihdimme talvella kilpaa mummulan vastapäätä olevalla pellolla ja nautiskelimme jäätelöä pihakeinussa? Voi pappa, minä muistan! Muistan nämä hetket niin elävästi, että voisin tälläkin hetkellä istua mummulan valkosessa pihakeinussa teidän kanssanne! Keinussa saimmekin usein parhaimmat naurut, kun kerroit, kuinka olit karannut jälki-istunnosta peltotöihin koulun ikkunasta tai olit muuten vain ihana höppänä itsesi. Muistan myös sen, kun halasin sinua joka kerta, kun lähdimme kotiin. Sinä liikutuit siitä aina. Minulla on ikävä sitä halausta pappa, minulla on ikävä sinua.
Näethän pappa sinne pilvien päälle, että minulla on kaikki hyvin? Ennen kuolemaasi toivoit hartaasti, että parantuisin, mutta niin ei vain ollut tarkoitettu. Uskothan sinä, että pärjään? Minä tiedän, että pärjään, koska olen saanut sinulta sen sisun, jonka voimalla jaksan. Siksi olen varma, että mikään ei tule murtamaan minua.
Olen kertonut sinusta A-murulle paljon. Kannan kaulassani tälläkin hetkellä sinulta ja mummulta rippilahjaksi saatua medaljonkia, jonka sisällä on kuvanne - lähellä sydäntäni. A-muru haluaa aina välillä nähdä kuvanne medaljongin sisältä ja silloin hän osoittaa kuvaasi ja toteaa "isopappa".
Minulla on kova ikävä sinua, mutta tiedän, että sinutkin tapaan vielä joskus.
Rakastan sinua aina sinne pilviin asti!

Muistatko ukki, kun aina kun tapasimme otit kasvoni isojen kämmentesi väliin ja puristit niitä hellästi yhteen, niin että kasvoni menivät aivan myttyrään? Samalla väänsit kasvosi ihanaan virneeseen ja toit ne lähelle kasvojani, otsa otsaa vasten, ja tervehdit minua. Minä muistan, koska teet niin edelleen vaikka olenkin jo aikuinen. Muistatko, kuinka iloisia olimme, kun näimme sinut kaksoissiskoni kanssa, kun tulitte pitkän matkan päästä kotiimme tapaamaan meitä? Voi ukki, minä muistan ja muistan myös asuntovaunun ja koiranne! Muistan myös ne tarinat, kun kerroit isän kepposista. Kerroit hänen piilottaneen villasukkalaatikkoon simapullon ja sen räjähtäneen sinne. Olit kuulemma hänelle hyvin vihainen, mutta sitä minun on vaikea kuvitella nyt niin lempeästä nallekarhu-ukistani. Muistan tietenkin myös sen päivän, kun muutitte lähemmäs kotiamme ja sen kuinka valtavan iloinen olin, ettei välimatkamme ollut enää niin pitkä.
Ukki, minusta tuntuu kamalalta, että hermokipu on osana elämääsi. Tuntuu hirveältä nähdä sinut kipeänä, mutta sinä pärjäät, koska minäkin pärjään - olenhan osa sinua! Olet opettanut minua jaksamaan ja nyt  on minun vuoroni auttaa - annathan minun tehdä sen? Annathan minun tukea ja rakastaa sinua, senkin jääräpää höppänä?
Muistatko, kun kerroin sinulle, että sinusta tulee isoisoukki? Olit hetken aivan hiljaa ja sanoit vain, että annat puhelimen mummille, muistatko? Olit niin onnellinen, ettet saanut puhuttua ja kyllä sitä puhetta sitten piisasikin, kun sait puhelimen mummilta takaisin - ja piisaa edelleen, kun kyse on A-murusta.
Rakastan sinua!

Isovanhemmat ovat elämässä yksi arvokkaimmista lahjoista. Arvostakaa heitä, kunnioittakaa heitä ja rakastakaa heitä. Muistuttakaa usein itseänne juuri tällaisista hetkistä, jotka ovat jääneet sydämiinne, saaneet aikaan rakkaan ja tärkeän muiston, jonka arvo on mittaamaton.


♥: Selina


17 kommenttia:

  1. Voi kuinka kauniisti ja koskettavasti kirjotit. Yritän tässä peitellä kyyneleitä, ettei lapsien tarvitse ihmetellä, mitä äiti oikein pillittää. :')

    VastaaPoista
  2. Kyyneleet valuu täälläkin. Kauniisti kirjoitat!

    VastaaPoista
  3. Nyt osui ja uppos, todella hienosti kirjoitettu. Nenäliinat märkänä ja kyyneleet poskilla, voin samastua tuntemuksiisi!

    VastaaPoista
  4. Niin kaunis ja koskettava teksti!! Itsellä myös rakkaita muistoja omista iso-vanhemmista, niiden muistelu saa hymyn huulille. Kauniit muistot kantavat.

    VastaaPoista
  5. Oi joi - nyt pystyin jatkamaan lukemista, kun sain yksin pillittää :)
    Ihana kirjoitus - kiitos näistä kyynelistä :)

    VastaaPoista
  6. Voi, kun kaunis ja koskettava kirjoitus, kiitos. Olen vasta hiljattain löytänyt blogisi, mutta jo nyt jäänyt koukkuun siihen. Blogisi on niin ihanan aito ja kirjoitat todella hyvin <3.
    t. Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Kiitos kovasti kehuista! Toivottavasti tulet vierailulle uudelleen. :)

      Poista
  7. Ai kauhee, kyyneleet vaan valuu :') Kaunis kirjoitus! Tuli ikävä omaa mummoa, joka on hyvin tärkeä. Oon hurjan onnellinen että Islalla on isovanhempina meidän vanhemmat, hän saa paljon rakastavia aikuisia elämäänsä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kyllä sitä tuli itsekin tirautettua tätä kirjoittaessa. Kova ikävä mummua ja pappaa! <3

      Poista
  8. Hei Selina!
    Täällä kirjoittelee myös yks yökukkuja. Olen vasta löytänyt blogisi ja olen jäänyt ihan koukkuun. Pian olenkin lukenut kaikki postauksesi.
    Mielenkiinnosta kysyn sinulta että onko mummisi kotoisin kuusamosta, sillä itse olen. Jos on eihän sitä tiedä vaikka olisimme jotain kaukaista sukua ;)
    Toivottavasti leikkauksesi sujuu hyvin ja paranet pian sillä postauksiasi on mukava lukea.
    Syksyisin terveisin Reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Reetta! Pahoittelen että vastaan vasta nyt! Mukava kuulla, että pidät blogistani ja pelottaa ajatus ensimmäisistä postauksistani - hah! :D
      Sukuni on kuin onkin lähtöisin pohjoisesta, eli sukulaisuussuhdetta täytyy ehdottomasti tutkia enemmän. ;) Aloitan vaikka kysymällä mummilta! :) Kiva kun kommentoit ja mukavia syyspäiviä sinullekin!

      Poista
  9. Mukavaa että vastasit! Tottakai ymmärrän ettet ole pystynyt vastailemaan leikkauksesi takia. Hienoa että olet säilyttänyt huumorintajun kivuista huolimatta. -Reetta

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥