perjantai 10. huhtikuuta 2015

Se elämän synkin aika, masennus

"Äiti, miks mun pitää olla kipee? Olisko kaikki paremmin, jos mua ei enää olisi?"
15-vuotias Selina. Dg: Vakava masennus 1.

Olen iloinen, tyytyväinen elämääni ja onnellinen. Minulla on ihana aviomies ja rakas tytär - oma perhe. Minulla on koti, jossa viihdyn, iso perhe ja ystäviä, jotka rakastavat minua sellaisena kuin olen. Sanoinko jo, että olen onnellinen?

Kuitenkin tämän onnen eteen on tehty töitä ja sen vuoksi olen käynyt pohjalla, pahasti.

Kun mieli järkkyy se ei ole koskaan leikin asia. Masennus on vakava sairaus, jolla voi olla tuhoisiakin seurauksia. Näitä masennuksen tuhoisimpia seurauksia on valitettavasti saanut lukea laajasti eri medioista. Näin masennuksen kokeneena, ne repäisevät joka ikinen kerta. Ne tuntuvat pahalta ja suorastaan salpaavat hengityksen. Miksi apu ei ehtinyt ajoissa? Minusta on kamalan surullista, kun ihminen sairastuu masennukseen, niin hän ei osaa tai ymmärrä hakea apua - tai sitten resurssit eivät riitä ihmisen halusta ja ymmärryksestä huolimatta tarjoamaan sitä riittävästi...tai tarpeeksi ajoissa. Samalla saan olla kuitenkin kiitollinen siitä, että olen nyt tässä, terveenä ja hyvinvoivana. Minä sain apua ajoissa. Minulle ehdittiin tarjota sitä ajoissa.

Masentuneena ihminen ei ole lainkaan oma itsensä. Ihmisestä saattaa olla vain tyhjä kuori jäljellä ja loput on sitä itseään - masennusta. Masentunut ihminen voi olla myös aggressiivinen, ilkeä, itsetuhoinen...lista on loputon, kuten masennuksen oireiden lista:



"Jos mä olen aivan hiljaa, niin kukaan ei varmasti huomaa mua. En halua, että mua katsotaan..."
17-vuotias Selina. Dg: Vakava masennus 2. 

Masennuksen syitä on niin monia kuin on ihmisiä ja jokainen meistä on erilainen - oma persoonansa, myös masentuneena. Masennustiloissa laukaisevana tekijänä toimii usein jokin iso menetys kuten läheisen kuolema, sairastuminen tai ero. Myös itsetunto-ongelmat esimerkiksi  työelämässä tai koulumaailmassa voi ajaa masennukseen. Masennus on siis vaaniva tikittävä aikapommi, joka voi hiipiä salakavalasti elämään - näin minulle kävi. En edes ymmärtänyt olevani sairas ennen kun oli liian myöhäistä. Ymmärsin sairauteni tilan vasta toipumisvaiheen ollessa jo pitkällä.

Minä masennuin hyvin nopeasti sairastumiseni jälkeen. Kaikki se kipu ja tuska oli aivan liian raskasta minun nuorelle mielelleni. Olinhan vasta 15-vuotias - lapsi vielä. En kestänyt kipua, en kestänyt olla sairaalassa enkä kestänyt sitä, että kukaan ei kunnolla tiennyt mikä minulla oli ja miten minua voitaisiin hoitaa tai auttaa. Koin syyllisyyttä, pelkäsin ja häpesin. Ne olivat päällimmäiset masennusoireeni. Lisäksi koin olevani ulkopuolinen, ruma, läski (olin masennuksien aikana ylipainoinen) ja kärsin kehonkuvan vääristymisestä, itseinhosta ja arvottomuuden tunteista.


"Mä en halua puhua sulle, miltä musta tuntuu, koska mua ei kiinnosta puhua. En jaksa enää! Olen vain rasitteeksi kaikille...haluan mennä pois....voinko mennä jo?"
Parikymppinen Selina. Dg: Vakava masennus 3. Pahin kaikista kolmesta.


Masennusta hoidetaan lääkkeillä ja erilaisilla terapiamuodoilla. Valitettavasti masennuksen hoito on jäänyt vain lääkehoitoon monen, aivan liian monen potilaan kohdalla, eikä se yksinkertaisesti riitä! Asenne tuntuu olevan se, että tässä sinulle resepti, vedä se naamaasi ja mene kotiin lepäämään - eli lopulta masennus voi ottaa pahimmassa tapauksessa voiton koko ihmisestä. Terapia ei tosin sovi kaikille masennuksesta kärsiville, mutta peräänkuulutan seurantaa. Ihmistä ei saa jättää yksin sairautensa kanssa, vaan masennus vaatii aina tiiviin seurannan.
Itse sain kaikkiin kolmeen masennukseeni hoidoksi lääkehoito-terapia -combon, mikä auttoi oikeasti, vaikka olinkin jokaisen masennuksen alkuvaiheessa sanotaanko hyvin ei-vastaanottavainen terapiahoitoa kohtaan. Yritin kaikin keinoin vältellä terapiaa, koska koin terapiaistunnot teennäisinä: 

Istu tähän pehmeään ja mukavaan nojatuoliin, haluatko juotavaa? Huomaathan, että pöydällä on nessuja? Niitä saa käyttää, jos tarvitset niitä. Minä istun tässä vieressä muistikirjan ja kynän kanssa ja kuuntelen, kun avaudut. "Miten sinulla menee?".

Mutta lopulta annoin periksi, avauduin, puhuin ja parannuin - kaikista kolmesta vakavasta masennuksesta, oikeasti.

Monesti sanotaan, ettei masennuksesta koskaan parane kunnolla, vaan masennuksen jälkeen ihminen on ikuisessa remissiossa. Minulle ei kuitenkaan ole käynyt näin. En ole syönyt masennuslääkkeitä yli 4 vuoteen ja voin hyvin, vaikka sairauteni onkin pahentunut näiden neljän vuoden aikana.
Luin joskus tilaston, että vakavasta masennuksesta selvinneen ennuste sairastua uudelleen on jopa 50% ja minulla tämä fifty-fifty toteutui valitettavasti, ja uusikin vielä kolmannen kerran, mutta olen ajatellut, että kolmas kerta toden sanoi ja se oli pakko kokea ja käydä läpi. Se masennusjakso oli kaikista paihin, mutta selvisin - minä voitin masennukset 3-0!


Minusta masennuksesta pitäisi puhua enemmän ääneen, siksi kirjoitin tämänkin postauksen, vaikka se tuntui vaikealta. Tämä postaus on vain pintaraapaisu masennuksesta, koska en halunnut palata tämän enempää siihen aikaan. Masennus diagnoosina voi olla myös hyvin leimaava. Se seuraa kuin hai laivaa joka vastaanotolle ja jos se sattuu osumaan lääkärin silmiin, oireet selittyvät valitettavan usein stressillä. "Sinullahan on ollut tätä masennushistoriaa....".

Toivon kaikille masennuksesta kärsiville voimia ja jaksamista tämän rankan ja raskaan sairauden kanssa!  Toivon, että saisitte apua tarpeeksi nopeasti,  terapiaa, joka sopii teille ja koette sen miellyttäväksi. Toivon etenkin sitä, että ottaisitte kaiken mahdollisen avun vastaan niin läheisiltä kuin hoitavalta taholta. Toivon myös teidän läheisille jaksamista, voimia ja ymmärrystä. Masennus on sairautena sellainen, ettei se kosketa vain siitä kärsivää vaan kaikkia läheisiä.

Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin
Puh. 010 195 202
Puhelimen aukioloajat:
Arkisin: Klo 09:00-07:00
Viikonloppuisin ja juhlapyhinä: Klo 15:00-07:00
Lisätietoa: Suomen Mielenterveysseura.

♥: Selina

34 kommenttia:

  1. Hieno teksti <3 Toivottavasti mahdollisimman moni, jolle asia on ajankohtainen, lukisi tämän.

    VastaaPoista
  2. Upea teksti!
    Mä kun kävin nuorena ensimmäisen kerran psykologilla, olin just sillä asenteella että blaablaa. Yhtenä päivänä sitä sitten avautui, ja seuraavalla kerralla enemmän. Lopulta huomasin jo odottavani käyntejä!

    Mua ärsyttää kuin useilla tuntuu olevan sellainen asenne masennusta kohtaan että se on masentuneen oma vika, laiskimus ylös vaan sängystä ja ulos niin elämä näyttää paremmalta. Ehkä senkin takia niin moni peittelee masentuneisuuttaan ja avun antaminen saattaa olla haastavaa. Toivottavasti moni lukee tämän sun tekstin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cariina!
      Niin totta! Tuntuu, että moni terve ei oikeasti edes ymmärrä mitä masennus on.

      Poista
  3. Läheisten tuki on minusta kaikkein tärkein, itse en saannut sitä omilta vanhemmilta mutta ystävien tuella siitä selvisin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Harmi ettet saanut tukea omilta vanhemmiltasi. :( Onneksi ystävät auttoivat sinua. <3

      Poista
  4. Rohkea ja hyvä kirjoitus! Se, että olet parantunut, antaa varmasti toivoa muille saman sairauden kanssa painiville.<3

    VastaaPoista
  5. Upean henkilökohtainen kirjoitus! Hienoa että olet parantunut ja jaat elämäniloasi meille <3

    VastaaPoista
  6. Upeaa tekstiä jälleen kerran Selina<3
    On tosiaan surullista kuinka ratkaisu tuntuu ihan liian usein olevan "kirjoitetaanko sulle masennuslääkkeet". Minulle muiden muassa on käynyt näin. Itsellä tuo nimenomainen kysymys oli se joka rikkoi pimeyden ja tajusin missä jamassa olin, en vielä pahassa, onneksi ja pääsin sieltä ylös perheen ja tahdonvoiman avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! <3
      Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi. Voimia sinulle ja pidä kiinni perheestä ja tahdonvoimasta! <3

      Poista
  7. Hieno ja tärkeä postaus! Masennuksesta pitää puhua enemmän ja annat tällä postauksella varmasti toivoa tällä hetkellä masennuksessa kamppaileville. Hyvä, että sait aikanaan apua ja elämä näyttää nyt valoista puoltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peppilotta! Toivoa aina on ja olisi hienoa jos tämä postaus auttaisi jotain samassa tilanteessa olevaa. <3

      Poista
  8. Avoimesti ja rohkeasti, upeasti kirjoitettu! ♡

    Itse olen saanut tähänastisen elämäni olla terve, mutta läheiselläni todettiin epilepsia alakoulun viimeisinä vuosina. Vaikka sairaus olisikin suht hyvässä hoitotasapainossa, on tieto ja iän myötä kasvava ymmärrys sairaudesta valtava isku. Ympäristö tuppaa ajattelemaan, että koska lääkitys on kunnossa on elämäkin ok, mutta sille sairastuneellehan asia ei ole näin vaan jokainen elämän uusi juttu ja haaste muistuttaa myös siitä, mikä hänessä on eri tavoin kuin muissa. Tämä nyt tälleen ympäripyöreästi koska asia ei ole omani, mutta henkinen stressi on välillä aivan valtava. On hienoa, että se uskalletaan sanoa välillä myös ääneen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minnaa!
      Minusta on tärkeää puhua näistä asioista ääneen, siksi kirjoitinkin postauksen. Voimia ystävällesi!

      Poista
  9. Kaunis, koskettava ja tärkeä teksti <3 Kun vain jokainen, joka sitä apua pyytää todella saisi sitä. Olen täysin samaa mieltä, että tuskin kovin montaa auttaa pelkkä lääkepurkki kouraan apu.

    VastaaPoista
  10. Masennukseen ja mielenterveysongelmiin noin yleisestikin liittyy varsinkin täällä Suomessa inhottava kalke. Stereotypiat ja kaikenlaiset ennakkoluulot ovat vahvoina, varsinkin heillä jotka eivät tästä aihepiiristä paljoakaan tiedä. Minuu henkilökihtaisesti inhottaa se, kuinka liian usein on tullut tunne että pitäisi jotenkin kuiskutellen piilossa puhua näistä asioista. Ei kukaan "hanki" itselleen masennusta tai muuta psykiatrista sairautta, niihinkin sairastutaan ihan siinä missä somaattisiin. Minust tulisi myös enemmän noin yleisestikin ottaa ihminen huomioon kokonaisvaltaisena ainutlaatuisena yksilönä. Mieli vaikuttaa kehoon, keho mieleen.

    Minä itse taistelin (ja taistelen) liian pitkään sillä asenteella, että kyllä minä pärjään tosi hyvin eikä somaattiset sairastumiset ole vaikuttaneet minuun lainkaan. Niin, ongelma olikin siinä että pärjäsin liian hyvin. Nyt onneksi tukenani on tiimi, jotka ottavat huomioon minut paitsi kipupotilaana jolla fyysisiä ongelmia, myös ihmisenä joka on kaiken tämän keskellä henkilö, henkilö joka on joutunut tekemään paljon muutoksia sairastumisien jälkeen.

    Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kuinka, mutta kädet eivät ole ihan samaa mieltä :D (ehkä pitäisi jossain vaiheessa tutustua hieman saneluohjelmiin ja mikäli niiden kautta sukeltaisi blogimaailmaan....)

    -anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti kirjoitettu Anna! <3
      Olisi hienoa saada sinut mukaan! ;)

      Poista
  11. Rohkea teksti!! Oot ihana ja upea <3 ja kiitos, että oot siellä. Susta on tullu mulle tosi tärkeä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindiz, kiitos samoin! <3 Mä oon kans NIIN onnellinen että oot siellä. <3

      Poista
  12. Vaadi päästä julkisella puolella terapiaan ja keskustelemaan. Psykiatrit ja yleislääkärit yrittävät painostaa ja mainostaa SSRI-lääkkeiden käyttäjäksi, mutta kannattaa pysyä lujana. Vaadi pelkkää keskusteluterapiaa ongelmiisi.

    Ja ennenkaikkea ravinnolla on todella suuri merkitys myös aivojen toimintaa ja tästähän löytyy tuhansia tutkimuksia. Kokeile ja hämmästy.

    http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm


    Tiesithän, että psyykelääkkeet voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita aivoillesi. Puhutaan iatrogeenisesta dementiasta tai laajemmin CBI:stä eli Chronic Brain Impairmentista. Muitakin termejä on käytössä. Saat lisätietoa nettihaulla. SSRI:t ovat myös todella koukuttavia vaikka osa pääseekin niistä eroon suhteellisen helposti. Arviot pahasti koukuttuneista vaihtelevat aina 20%:sta 60%:iin eli pimeässä pitkälti operoidaan. Tiedät vasta, kun lopetat -periaatteella.

    SSRI-lääkkeillä ei kuitenkaan ole varsinaisessa merkityksessä juurikaan tekemistä masennuksen tai muunkaan psyykkisen "häiriön" hoitamisen tai parantamisen kanssa muuten kuin, että niitä siihen vaivaan annetaan. SSRI:t toimivat lamaamalla tunteitasi. Psykiatrit yleensä sanovat, että ne kaventavat tunnekokemuksia tai "leikkaavat huippuja pois". Siten menetät kykyäsi tuntea vahvoja tunteita tai jopa tunnekokemukset kokonaan. Ilmiöstä käytetään entisten käyttäjien keskuudessa nimitystä zombifioituminen ja seurannutta turtuneisuuden tilaan zombitilaksi. Tila vastaa kuulemma karkeasti lobotomiaa, joka tarkoittaa sitä, että sinulta katoaa tai madaltuu persoona ja ihmisyys. Jotkut pitävät seurannutta tunteettomuuden tilaa helpottavana, koska elämän asiat menettävät merkityksensä ja tunteita ei enää koe samalla tavalla. Pidemmän päälle hetkellinen siunaus muuttuu pysyväksi helvetiksi, koska tunteettomuus voi jäädä pysyväksi. Googleta esim. blunted affect tai frontal lobe syndrome niin saat paremman kuvan. Toinen hetkellinen reaktio mitä SSRI:stä monesti saa on pilvi, mutta se on usein vain hetkellinen (muutamia päiviä, viikkoja). Pilvi voi tulla myös paljon myöhemmin käytön jatkuessa, jolloin saat kuulla olevasi nyt "kaksisuuntainen". :) Ole varovainen kehen luotat ja tee oma tutkimustyösi.

    Eli olethan varovainen, kun liikut psykiatrisessa maailmassa, ettet tietämättäsi vahingoita itseäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle tästä vastauksestasi! Siitä on varmasti hyötyä meille kaikille jotka kärsivät, ovat toipuneet tai toipumassa masennuksesta.

      Poista
  13. Sää oot mun champion, muru! <33

    ps. Tuli heti elävänä mieleen se aika, ku asuttiin samassa talossa ja olit niin huonona enkä osannut auttaa. Oot rakas! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja sä mun, paras sellainen! <3

      Voi muru, niin säkin olet!

      Poista
  14. Hyvä teksti! Kumpa ihmiset puhuisivat enemmän ääneen masenuksesta ja muista mt-sairauksista. Muutenkin minusta on kamalaa, että eri sairauksia pidetään tabuina, tai sitten koetaan syrjintää oman sairauden vuoksi. Ja joissakin tapauksissa sairaus määrittelee ihmisen, mikä on minusta se kaikista kauhein asia. On ihminen kaikkea muutakin kuin se sairaus. Ihanaa, että uskalsit jakaa näin avoimesti omat kokemukset. Tsemppiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Juuri sen vuoksi olenkin kertonut sairauksistani (Somaattiset ja psyykkiset) julkisesti että ihmiset alkaisivat ymmärtää paremmin. Masennus ei tarkoita että on vajaa tai tyhmä. Se on sairaus siinä missä muutkin. Nämä muut sairauteni ovat taas niin harvinaisia, että sen vuoksi haluan kertoa niistä. :)
      Kiios tsemppauksista! <3

      Poista
    2. Minusta on hienoa, että viime aikoina on alettu puhumaan sairauksista avoimemmin. Mutta silti on nähtävissä selkeä luokittelu. Eli mitkä ovat mediaseksikkäitä sairauksia (lue: voidaan puhua) ja mitkä taas ei. Ja se minkä olen myös huomannut, että jos tietty (eli omaa tietynlaisen maineen) julkisuuden ihminen puhuu sairaudestaan, leimataan se julkisuuden kipeäksi ja sairautensa avulla lisää julkisuutta kerjääväksi. Toki saattaa olla, että osittain näin onkin. Mutta silti, he tuovat sitä sairautta esille ja haluavat näyttää muille, että sitä voidaan olla muutakin kuin se sairaus. Ja se mikä sinussa on erityisen hienoa ja ihana lukea kirjoituksia, että näytät olevan kaikkea muutakin! Elät täysillä sairauksista huolimatta, olet positiivinen, etkä lainkaan elämän katkeroittama. (Ainakin tämän käsityksen saa blogistasi) Toki sairaudet vaikuttaa elämään, mutta miten paljon annat niiden haitata täysillä elämistä, on aina itsestä kiinni. Jatka samaan malliin ja nauti elämästä! <3

      Poista
  15. Todella hieno teksti ja upea avautuminen.. Ja niin tärkeitä pointteja toit esille, kuten esim. että masennusta ei voi vaan hoitaa pelkästään lääkkeilla! Ja sanon sen uudestaan: mikä ihana selviytymistarina. :) <3 <3

    VastaaPoista
  16. Upea teksti! Oot vahva ♥ Itelki diagnoosina keskivaikea masennus ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Tsemppiä ja hyvää kesää sulle! ♥

    http://tamaonmunelamaa.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos A! Kaikkea hyvää sinullekin ja aurinkoista kesää!<3

      Poista
  17. Moi!

    Perustin keskustelu- ja vertaistukifoorumin mielenterveysongelmista kärsiville. Aiheina on mm. ahdistus, masennus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita.

    Tervetuloa mukaan keskustelemaan kaikki joita aihepiiri koskettaa!

    https://www.hullujenhuone.com

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥