maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kun äiti tutkii: Blogit ja keskustelupalstat

Minulla on kohta 7 kk takana blogimaailmassa ja voin sanoa rehellisesti, että koukussa ollaan!
Blogimaailma on tarjonnut minulle uusia ulottuvuuksia, mielenkiintoisia ja upeita lukuelämyksiä. Olen saanut tutustua erilaisten blogien taustalla pyöriviin ihaniin bloggaajiin ja saanut uusia blogituttavuuksia, joista osasta on tullut aivan ystäviä. Blogimaailma on siis näyttänyt minulle paremman puolensa, joka on ruusuinen ja suloisen vaaleanpunainen.
En kuitenkaan ole naiivi blogimaailmahuuruissa postauksia näpyttelevä innostunut vasta-alkaja. Tiedän, että blogimaailmassa voi vaara vaania joka sivun tai linkin takana: Blogimaailma voi olla pirullinen, mustasukkainen ja kaksinaamainen.


Kuvat: Googlen ihmeellinen maailma.
Olen huomannut, että blogimaailmassa pyörii negatiivisten anonyymien kettuiluryhmä, jonka pääasiallinen tehtävä on saada mielipahaa koko blogimaailman kivijalalle: meille bloggaajille.
Itse olen saanut toistaiseksi anonyymeilta mukavia kommentteja, rakentavaa kritiikkiä, mielipiteitä ja asiallista kohtelua, mutta kaikilla näin ei kuitenkaan ole.

Yksi osa-alue anonyymeissä on  "rakentavat" kasvattaja-anot, eli näiden anonyymien kommentit on rakennettu juonikkaasti muka rakentavaksi, mutta sisältää kasvatusta, syyllistämistä, pilkunviilausta ja joskus jopa suoraan kettuilua - jos osaa lukea rivien välistä.
Esimerkki: "Voi hyvä ihminen, etkö ole tajunnut kuinka paljon banaanissa on piilosokeria!" Sitten tulee tilasto, kuinka monta sokerinpalaa yksi banaani sisältää ja pätemistä mihin hedelmään kannattaa vaihtaa -  hyi mua, kun syötän lapselleni banaania! Sokeripommi jogurteista ja niiden aiheuttamista reaktioista en halua edes alkaa kirjoittamaan...
Kannattaa lukaista Jasminin Munakoisoni ja minä -blogista osuva kuvaus näistä piilosyyllistäjistä.

Toinen ryhmä on piiloanot, eli bloggaajan hyvin tunnistamat sukulaiset, tutut tai vanhat lukijat, jotka ovat vetäneet jostain postauksesta X-määrän herneitä neniinsä ja jotka jättävät jälkeensä vain sitä itseään. Mitä muutakaan voi kuvitella, kun on pussillinen herneitä molemmissa sieraimissa?
Pahimpia ovat kuitenkin ne anonyymit, joiden päämäärä on tarkoituksella murtaa bloggaaja kommenteillaan - lyödä vyön alle, eli iskeä arkaan paikkaan. He ovat anonyymit, joita en osaa edes nimetä.
Olen lukenut perheblogeja aktiivisesti monta vuotta ennen kun perustin (lue: uskalsin perustaa) oman blogin. Pahin ja järkyttävin kommentti, mitä olen toisen blogista lukenut on bloggaajan lapsen ilkeä arvostelu. Minusta blogin, sen kirjoittajan tai postauksen haukkuminen on vielä siedettävää - jollain tasolla, mutta tarvitseeko hittovie bloggaajan lastaan arvostella?! Käsittämätöntä, miten joku voi alentua edes sellaiseen. Se on yksi syy, miksi blogissani ei näy lapseni kasvoja tai hänen oikeaa nimeään. Ja ei, lapsessani ei ole mitään vikaa. Hän on oikein kaunis tyttö, mutta en vain halua jakaa sitä blogissani kenellekään, vaan syy tähän on minussa. En kestäisi, jos joku kirjoittaisi A-murusta jotain ilkeää. Se repisi sydämeni palasiksi.
Suosittelen lukemaan myös Jennan Under My Skin -blogin postauksen kommenteista ja niiden jättämästä jäljestä.

Olen kuullut valitettavan monelta bloggaajalta, että tällainen anokommentointi on heidän blogeissaan arkipäivää ja täytyy oikein kysyä että MIKSI? Miksi näin pitää olla?

Täytyy kuitenkin myöntää, että ihminen olen minäkin ja anonyymina on helpompi kommentoida kuin omalla nimellä. Olen syyllistynyt ainakin kasvattavaan kommenttiin, eli mennyt sylkäissyt erittäin pätevän ja rivien välistä luettavissa olevan syyllistävän kommentin jonkun blogin kommenttiboxiin ja jälkikäteen on harmittanut. Kannattiko? Ei, ei kertaakaan.

Niin ja kun mikään ei riitä, niin mennään toiseen bloggaajia lyttäävään mediaan, eli keskustelupalstoille. Ne pursuavat toinen toistaan ikävämpiä aloituksia ja ketjuja siitä, että joko bloggaaja ei syystä tai toisesta miellytä tai sitten itketään miksei bloggaaja enää kirjoita. Yleisin ketjun aloitus sisältää jonkun tylsistyneen mamman aloituksen siitä, kuinka hän on vetäissyt herneen pieneen nokkaansa jostain postauksesta. Sitten käydään läpi tietenkin sen postauksen epäkohdat, bloggaajan ulkonäkö, lapsi, koti, työ, haukutaan vähän lisää ja lopulta se päättyy siihen, että enää tämä av-mamma riitelee yksin ketjussa, kun ketään ei enää kiinnosta. Bloggaajia pidetään myös kerjäläisinä yhteistyöpostauksineen, täydellisyyden tavoittelijoina ja näitä keskustelijoita tuntuu ärsyttävän aivan kaikki, mikä liittyy blogeihin, bloggaajiin tai blogien lukemiseen. Voi kyynel, perustakaa vaikka oma blogi! ;) 
Tuntuu, että keskustelupalstoilla hormonimyrskynsilmässä elävät yksinäiset mammat saavat elämälleen sisältöä haukkumalla bloggaajia ja lopulta toisiaan! Taustalla saattaa olla salattu kateus toista kohtaan, joka kompensoidaan paukuttamalla näppäimistöllä korvat savuten toinen toistaan rumempia kommentteja. Sitten he ovat muuten kuin herran enkeleitä ja täydellisiä äitejä! Koettakaas joskus kirjoittaa omalla nimellä, olisiko se sitten niin helppoa?
Kollaasin kuvat: Googlen ihmeellinen maailma.


Minusta bloggaaminen on harrastus siinä missä muutkin. Antakaa meidän siitä tykkäävien nauttia siitä. Emmehän mekään hauku, halveeraa ja arvostele teitä lukijoita.

 

♥: Selina



Oletko sinä saanut blogiisi ikäviä kommentteja?

31 kommenttia:

  1. *Taputtaa innoissaan* Loistava teksti!!! Mä oon niin ajatellut ihan samaa ja katsonut tässä kauhuissani tätä hiekkalaatikkotappelua bloggareiden välillä. Ja sitten just kun ei enää keksi mitään järkevää kommentointia, niin mennään henkilökohtaisuuksiin. Tämä siis on yksi syy, miksi ainakin minä vielä kirjoittelen juttuni anonyymina. Olen saanut niskaani ihan tarpeeksi kiusaamista aikoinani, niin en sitä enää kaipaa. Tästä syystä en ole vielä kirjoittanut siitä aiheesta, mistä haluasin kirjoittaa. Pelkään mahdollista vastaanottoa. Mutta kuitenkin aihe, josta haluan kirjoittaa olisi mielestäni tärkeä ja haluaisn saada sille julkisuutta, mutta haluanko olla aiheen kasvot? En osaa vielä sanoa. Olen myös miettinyt, että jos päädyn pahoista ja ilkeistä kommenteista huolimatta kirjoittamaan aiheesta, niin vaihdan samalla blogini osoitteen... Eli saa nyt sitten nähdä. Mutta sanotaan, että tämä postaus ei ainakaan helpottanut minun päätöstä uskaltautua kirjoittaa arasta aiheesta. :D Mutta mielestäni on kiva, että joku muukin on huomannut saman kuin minä. Äitiys, bloggaus, politiikka ja uskonto, niistä taidetaan tällä hetkellä eniten tapella eri medioissa ja keskustelupalstoilla... Missä on suvaitsevaisuus ja solidaarisuus? Mitä kukaan voittaa toisten ajatusten tai mielipiteiden lyttäämisellä ja epäasiallisella kommentoinnilla ja vielä ANONYYMISTI? Aika ala-arvoista. Omalla nimellä vielä jotenkin ymmärrän, sillä silloin haukutulla on mahdollisuus vasta argumentointiin. Mutta hienoa Selina! Kiitos, että nostit kissan pöydälle. Oot IHANA! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäsit! <3
      Kiitos kun kerroit myös mielipiteesi asiasta. Minusta on tärkeää kuulla mitä lukijat ajattelevat. :)
      Jos haluat keskustella minun kanssani postausaiheestasi, niin voimme katsoa yhdessä. Siis jos saisit siitä rohkeutta. :) Voit vaikka nakata minua sähkärillä, kunaitikelaa@outlook.com tai laittaa blogin fb-sivuilla yksityisviestiä. Uskon, että rohkeus vie meitä eteen päin, mutta myös antaa muille voimaa. Itse sain kovasti voimia kun kirjoitin masennuksesta parantumisesta tai omasta uskostani. Se tuntui hyvältä, vaikka tavallaan paljastin hyvin arkoja ja kipeitäkin asioita itsestäni, varsinkin kun sain lukea ihmisten hyötyvän niistä postauksista.

      Poista
  2. Hyvä teksti! Itse ajattelen ilkeistä kommenteista, että toivottavasti kommentoijan mieli keveni, kun sai käyttää blogiani roskakorina. Välillä tuntuu että tässä on tullut perustettua terapiahuone, mutta kai sitä sen riskin otti, kun perusti blogin... Tsemppiä ja aurinkoista uutta viikkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uraäiti! :)
      On kyllä kamalaa, että ihmiset käyttäytyvät näin, mutta kuten sanoit kun kerran blogin, julkisen sellaisen perustaa niin voi käydä näin. Silti toivoisin käytöstapoja kommentoijille. Eihän bloggaajatkaan hauku ensimmäisenä lukijoita, miksi siis se on toisin päin?
      Ihanaa viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  3. Asiateksti! Ja kiitos juttutuokiosta ennen tätä postausta! <3, Välillä mä olen niin loppu - niinkuin huomasit tulevan postauksen myötä. Äitiblogimaailma on pelkkää miinaharavapelin pelaamista, kilpailua, pönkittämistä, ilkeilyä ja sitä muonaisaarteen etsimistä, jonka nimi on vertaistuki.

    U rock!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun mä en osaa kirjottaa! =DD MUINAISAARTEEN

      Poista
    2. Juttutuokiomme oli hyvä, kiitos siitä! <3 Enkä ihmettele ollenkaan, että olet loppu.
      Hassua että meillä oli tekeillä samanlaiset postaukset yhtäaikaa! ;)

      Ps.Hahaa ihana Lindiz! <3 luin ekasta kommentista jo muinasaarteen! :D En olisi huomannut mitään ellet olisi kommentoinut uudestaan! :D

      Poista
  4. Tämä oli niin asiaa ensimmäisestä sanasta viimeiseen. Loistava puheenvuoro, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Hyvä teksti! Asiaa!! :)

    Musta ja miehestänihän tehtiin hieno analyysi taannoin keskustelupalstalla, huh heijaa. Naurut saatiin!
    Ihmiset näkee välillä nuo tekstit niin erilailla kun mitä kirjoittaja ajaa takaa. Ainakin minun nimijutussa kävi ikävä kyllä näin :(

    Jos ei kykene nätisti kommentoimaan niin ei tarvitsisi ollenkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että postaus oli mieleesi Janica! :)

      Joo on todella ikävää, kun ihmiset saavat lukemastaan väärän käsityksen. Kokemusta on siviilielämässä ja samaa pelätään täällä blogimaailmassakin.

      Ja niin totta, jos ei osaa kirjoittaa nätisti, niin kannattaisi pitää näppinsä erossa näppäimistöstä.

      Poista
    2. Mitä mä Janica just luin??? Ihanko totta? =O

      Poista
  6. Hyvä teksti jälleen kerran :) mä ihmettelen suuresti, että mä en ole vielä saanut yhden yhtä ikävää kommenttia! Henkisesti oon kuitenkin siihen valmistautunut että se ensimmäinenkin sieltä vielä tulee. Oon siis positiivisesti yllättynyt miten mukavasti ihmiset ja varsinkin tuntemattomat ihmiset jaksaa tsempata ja kirjoittaa kivasti! Pitää jättää ne ilkeillyt omaan arvoonsa. Sehän on selvä, että siinä vaiheessa kun pitää ilkeillä ei varmaan ole omassa elämässä positiivista sisältöä riittävästi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matu! <3

      Mä olen myös ihmeissäni etten ole saanut täystyrmäystä blogillani. Pelkäsin että minut leimataan huomionhakuiseksi kun kerron avoimesti sairaudestani. En kuitenkaan halunnut lähteä siihen, että hei olen selina ja olen pyörätuolissa, mutten kerro ikinä enkä kenellekään miksi...ja sitten vahingossa paljastan sen jossain. :D

      kaikkea hyvää sinulle! Jännittää jo kovasti sinun puolestasi! <3

      Poista
    2. Sä oot niin huipputyyppi ja hirmusen positiivinen, että paha siihen on kenenkään tulla etsimään vikoja tai pahaa sanottavaa ;D ja kiitos! <3

      Poista
    3. <3 Kiitos! Kaikissa on vikansa, myös mussa! ;)

      Poista
  7. Aihe jota en voi milloinkaan ymmärtää ja hyväksyä! Miksi anonymiteetin (onko ees oikee sana?) turvin kuvitellaan että on oikeus käyttäytyä miten tahansa? Kiusaamista se on siinä missä muutkin että haukutaan kirjoittelemalla toisten blogeihin törkeitä loukkauksia tai jossain palstoilla hukutaan ryhmänä jotain bloggaajaa. Mitä hyötyä siitä on anonyymille että haukkuu muita, mitä hän sillä voittaa? Toisekseen mietityttää millä tasolla ihminen on jos hän kuvittelee että pelkän blogin perusteella muka tunnet kirjoittajan, tiedät millainen ihminen hän on ja mitä hän ajattelee! Loppupeleissä vaikka kirjottaisit kuinka henkilökohtaisia asioita blogiisi niin voiko kukaan silti tuntea sinua? Ei... koskaan ei kukaan voi päästä toisen elämään ja toisen pään sisälle pelkästään blogitekstin perusteella. Toiselle blogi on paikka jonne purkaa ajatuksiaan ja pahaa oloaan jota ei välttämättä voi minnekkään/kellekkään muulle kertoa, miksi pilata toisen ainoa arjen pakokeino ja mahdollisuus löytää vertaistukea haukkumalla tätä heti huomiohuoraksi? Toinen minkä olen huomannut että jos kirjoittaa vain pelkistä pinnallisista asioista pelkäämällä juurikin tätä huomiohuora leimaa, saat monet anonyymit ajattelemaan että olet pilalle hemmoteltu kultalusikkaperse jolle koskaan ei tapahdu mitään negatiivista, olet suorastaan bimbon ainesta... että näin... Ihmisillä tuntuu katoavan perus käytöstavat täälä netissä. Siksi itse pidän blogeissani kommenttien valvonnan päällä, heitän suoraan roskakoriin ikävät haukkumis kommentit, joita en onneksi vielä ole saanut, rakentavat palautteet toki otan mielelläni vastaan. Kerran erääseen toiseen blogiini tultiin vinkumaan siitä kuinka jotain lukijaa ärsyttää kirjotus virheideni määrä... Valittelin hälle tätä asiaa että olen pahoillani, mutta blogiani ei ole pakko lukea jos niin paljon ärsyttää, itselleni tämä on vain harrastus, kirjoitan tänne rennoin mielin juuri sillain kun itsestäni tuntuu, enkä halua ruveta pingottamaan minkään kieliopin kanssa, kun mielestäni bloggaamisessa on tärkeintä tekstien sisältö, ei se onko kaikki pilkut oikealla paikalla tai onko kaikki sanat äidinkielellisesti kirjoitettu oikein!!

    Kaikista ikävistä kommenteista huolimatta pitäisi koittaa ajatella, että itse on tuollaisten asioiden yläpuolella, kommenttien lähettäjien itsetunnossa todennäköisesti on jotain vikaa, tai ovat kateellisia kun tuollaista tekevät! :/ Ihailen ainakin sinun rohkeuttasi kirjoittaa itsellesikin vaikesta asioista <3 Muutenkin blogisi on todella mukavaa luettavaa, monipuolinen ja ihailen tuota positiivista asennettasi elämää kohtaan vaikka joudutkin liian paljon kokemaan rankkoja asioita elämässäsi! <3 Olet kaunis sieluinen ihminen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Spireida kommentistasi ja siitä, kuinka kerroit oman mielipiteesi, arvostan sitä suuresti!
      Minusta blogi pitää olla kirjoittajan näköinen tai tuntuinen, eihän se muuten olisi oma. Jos se ei kelpaa jollekin, niin se on hänen ongelmansa. Sitä taas ei selitä mikään, että miksi pitää kommentoida rumasti ja ilkeästi.

      Minä olen ainakin hyvin sokea kirjoitusvirheille. Omiakaan en huomaa :D Kirjoitusvirheet eivät mielestäni kuitenkaan missään nimessä tee blogista huonoa. Harmi että olet saanut ikävää kommenttia asiasta.

      Kiitos kehuista. <3 Minun on vaikeaa joskus ottaa kehuja vastaan, mutta olen yrittänyt tehdä blogistani oman näköiseni ja jos se kelpaa lukijoille, niin on aihetta olla ylpeä. :)

      Poista
  8. Tein itekki joskus vanhaan blogiin postauksen noista anoista.. Mä itse aina oon vastannut kommentteihin huumorilla :D Esim. jos joku on tullut laittaa "oot lihava", oon vastannut "niin oonki:D" Tai joskus joku laitto jotain ilkeetä mun lävistyksistä, niin vastasin vaan "kiitos:)". Ei niistä kannata välittää, vaikka ois tosi henkilökohtasiakin. Paras on vaa poistaa samantien ne kommentit ja unohtaa. Niiden tarkoitus on aiheuttaa paha mieli, joten jos et tee niistä numeroa, niin sen kommentin lähettäjä ei saa sitä nautintoa siitä. Blogien huono puoli on noi anot, joilla ei oo omaa elämää, mutta jättää vaa ne omaan arvoonsa. Hyvä postaus muuten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! En ole toistaiseksi saanut yhtään kommenttia, joka ei ole ollut julkaisukeltpoinen, mutta niitä odotellessa. Ihmisiä on moneen junaan. Harmi että olet saanut ikäviä kommentteja. Niitä ei soisi kenellekään.

      Poista
  9. Tosi hyvä kirjoitus!!!

    Minun blogiini ei ole oikeastaan (vielä ainakaan) tullut mitään kovin ilkeää kommenttia, vaik yksi anonyymi takertui yhteen käyttämääni sanaan ja veti siitä sitten omat johtopäätöksensä, mutta muuten olen saanut pääasiassi kivoja kommentteja.

    Tosielämässä on sen sijaan eräs jolla on aina tarve kuittailla kaikesta mitä teen tai sanon ja näin hän yrittää ilmeisesti pönkittää itseään ylemmäs jollain maagisella paras-äiti-asteikolla. ;)

    Meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja niin pitääkin. Toisilla on vain jostain syystä kova tarve mollata toisia mitä ihmeellisimmistä asioista ja jostain kumman syystä vielä anonyymisti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninni myös sinulle! :)

      Voi kuinka ikävää, että tosielämässä sinulla on kuittailija, mutta toivon, että tämä ihminen ymmärtää jossain vaiheessa oman tyhmyytensä. Voimia! <3

      Poista
  10. Mun on myös vaikea ymmärtää, miksi ihmiset ajattelevat ettei mitään vastuuta sanomisista ole, kunhan vain kirjoittelee anonyymina. Tuntuu, että anonyymiyden turvin voidaan sanoa bloggaajalle ihan mitä tahansa. Tekosyynä ja oikeutuksena käytetään sitä, että bloggaaja on itse tiensä ja eräänlaisen julkisuutensa valinnut, "pitäisi sitten kestää". Osa vetoaa myös suoraan puhumiseen ja rehellisyyteen, mitä kenenkään tahallinen loukkaaminen taas ei minun mielestäni ole; erilaisesta mielipiteestä huolimatta pitäisi muistaa ne käytöstavatkin.

    Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! MIelestäni mikään syy ei rittä toisen mollaamiseen. Mielestäni asiosita pitää voida puhua rehellisesti, mutta asiallisesti.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥