maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kun äiti kelaa yölläkin

Kello lyö 12...yöllä. Mitä Selina tekee, kun muu perhe nukkuu?

Klo 00:04 Olen kärsinyt...tai kärsinyt on todella väärä sana tähän tilanteeseen. Olen ajautunut, se kuulostaa paremmalta, unettomuuteen tai lähinnä alakerrassa hillumiseen yömyöhään. En ole aivan varma milloin tähän on tultu, mutta tämä on ihan jees - oikeasti! 

Päiväni ja iltani kuluvat perheen kanssa - tietenkin, olenhan äiti ja vaimo. On päivän peruspuuhia, leikkimistä, touhuamista, päiväunia. On syömistä, kiukuttelua, hömpöttämistä, Isimiehen kanssa henuttelua ja lopulta A-murun iltatoimet, nukuttaminen ja samalla pieni annos Netflixiä. (Kaksi sanaa: Elementary, katsokaa!) Kun A-muru nukahtaa, alkaa minun ja Isimiehen oma aika, jolloin juttelemme, katselemme telkkaria tai elokuvia tai sitten vain touhuamme omia juttujamme. 
Mitä tapahtuu, kun olen pätkäissyt kolmannentoista kerran kesken elokuvan nukahtaneen iltaunisen Isimiehen hereille ja komentanut hänet yläkertaan nukkumaa? Silloin alkaa minun oma aikani, jolloin koko sohva on minun, alakerta on minun, minun läppärini, minun tyynyni, MINUN hetkeni - huokaisu, valot himmeälle ja toinen huokaisu. Nautin siitä hetkestä ja nautin sen pienen hetken mukanaan tuomasta yksinäisyydestä. Älkää käsittäkö väärin, nautin päivästä perheeni kanssa suuresti, mutta niin kuin blogeissa ja aivan joka paikassa puhutaan äitien tarvitsemasta omasta ajasta, niin juuri tämä on minun omaa aikaani. Miksi sen pitää tapahtua sitten yöllä? En tiedä. Uskon että suurin syy tähän on letkuruokarytmini, joka pakottaa minut syömään 6 kertaa päivässä. Kuka oikeasti syö vielä täydet hiilarimäärät kahdentoista aikaan yöllä ja voi mennä suoraan nukkumaan? En minä ainakaan.

Yö.
Mitä sitten teen, kun hillun alakerrassa yömyöhään?
Yleensä bloggaan, eli lueskelen muiden blogeja, tutustun uusiin blogeihin tai kirjoittelen postauksia. Joskus olen erehtynyt muokkaamaan blogin ulkoasuakin, mutta sitä en enää tee, virheistä oppii! ;)


Joskus teen käsitöitä, joita on nyt enää kaksi keskeneräistä.

Talvi on ohi, mutta villasukkia ei voi koskaan olla liikaa!
Ja joskus taas unohdun vain sohvalle mietiskelemään asioita, mikä ei sitten välttämättä olekaan niin kivaa verrattuna muihin yöhillumisiin. Toisaalta juuri nämä hetket ovat parhaita, kun koko talo nukkuu. Isimies ja A-muru nukkuvat yläkerrassa todennäköisesti jälleen samoissa asennoissa, mahallaan kuten aina. Minikoirat nukkuvat matolla jalkojeni juuressa ja kaikkialla on hiljaista - Minikoira M:n kuorsausta ja hiljaista television sorinaa lukuunottamatta. Alakerta on hämärä, vain keittiön loisteputkivalot tuovat hämärään olohuoneeseen läppärin näytön ja telkkarin lisäksi valoa. On todella rauhallista ja saan ajateltua selkeämmin kuin aiemmin. Minulla on tällä hetkellä aika paljon asioita mielen päällä ja osa niistä on vienyt minulta suorastaan voimia ja osa on vahvistanut. Juuri tällaiset hetket ovat parhaita niiden käsittelyyn - aamu kun tuo aina uuden päivä tullessaan.

Minikoirat nukkuvat rauhallisesti. Minikoira L nukkuu aina tyynyjen sisällä, se kokee varmasti olonsa turvalliseksi siellä. Minikoira M taas voi nukkua ihan missä ja milloin vain!
Nukun öisin 4-8 tuntia ja toistaiseksi tämä on ollut riittävä minulle. Toki nukun myös päiväunia A-murun päiväuniaikaan, mutta yleensä silloin uneni on todella huonolaatuista. Näen painajaisia tai nukun muuten vain levottomasti. Tänään esimerkiksi näin unta, että muokkasin kaikkia vanhoja blogin postauksia niin paljon, että ne menivät aivan sekaisin Kaksplussan blogipohjalla. APUA, mikä kriisi! :D Joskus taas tulee nukuttua päikkärit kuolaposkella ja sitten valvotaan taas yöllä hieman kauemmin.

Olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja asettaa itselleni nukkumaanmenoajan puoleenyöhön. Ehdoton takaraja on kello 01:00. Se toimii minulla ehkä kerran viikossa, jos silloinkaan. Muina kertoina pyörin sängyssä ja herätän Isimiehen miljoona kertaa kysymällä: "Onko ovet varmasti lukossa?", "Voisitko käydä katsomassa onko jääkaapinovi varmasti kiinni?", "Moneltako sinun pitää mennä töihin huomenna?" tai "Anteeksi, mutta halusin sanoa vain, että rakastan sinua!"
On siis kaikkien edun mukaista, että hillun yöhillumiseni alakerrassa ja menen nukkumaan vasta kun minua oikeasti väsyttää.

Uskon, että moni äiti, joka kamppailee tällä hetkellä huonosti nukkuvan lapsen kanssa tummine silmänalusineen tulee vain pahalle tuulelle lukiessaan tätä postausta. Minulla on oikeasti sympatiat heitä kohtaan, mutta en vain voi tälle mitään. Olen yöhilluja, sori.

Kello 02:04: Tänä yönä olen letkuttanut vuorokauden viimeiset ruoat ja lääkkeet. Olen kirjoittanut tätä postausta, selannut viikonlopun polttareiden kuvia läpi, löytänyt uudesta sohvasta minimaalisen tahran ja puhdistanut sen vahingossa sohvakankaalle tarkoitetulla tekstiilisuoja-aineella - ups. Olen lukenut blogeja, kommentoinut ja vastannut kommentteihin. Siistinyt keittiön iltapalan jäljiltä ja tehnyt iltatoimet. Televisio on ollut päällä ja pitänyt sopivasti taustamelua tikittävä seinäkello ja Minikoira M:n kuorsaus seuranaan. Muuten on ollut hiljaista. Tänä yönä en murehtinut -  minun ei tarvinnut. Tänä yönä olin onnellinen tästä hetken kestävästä yksinäisestä, rauhallisesta ja minun hetkestäni. 

Nyt on minun hetkeni mennä nukkumaan.

Hyvää yötä: Selina


Oletteko te yöhillujia?

40 kommenttia:

  1. Tuttuja fiiliksiä. Erittäin harvoin haksan jäädä hillumaan alakertaan kun mies on mennyt nukkumaan, mutta ne kerrat kun jään... NAUTIN! Juuri tuo hiljaisuus. Saan hetken tehdä mitä MINUA huvittaa ja kuunnella omia ajatuksia. Nukun paremmin myös tällaisen hetken jälkeen, koska muuten pyörin ja hyörin enkä pysty rauhoittumaan sänkyyn. Mieli on aivan liian täynnä asioita, jotka yön pimeys vain laajentaa isoiksi ongelmiksi ja kaikki ajatukset päättyvät huonosti. Ei kiitos!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaisuus! <3 Toki joskus se tekee karhun palveluksen, mutta yleensä se palkitsee. :)

      Poista
  2. APUA! :D Mä en ikimaailmassa selviäisi elämästä, jos menisin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Menen nukkumaan usein viimeistään kymmeneltä :D

    VastaaPoista
  3. Meillä asuu iltavirkku ja iltatorkku, mikä tarkoittaa sitä, että mies ottaa sen "oman aikansa" illalla/yöllä ja minä taas aamulla/aamupäivällä kun mies nukkuu pitkään.

    Näin siis lähinnä viikonloppuisin, koska arkisin molempien pitää herätä töihin.

    VastaaPoista
  4. Mulla on alkanut taas yökukkuminen, huomaa että on lomalla kun ei sammu sänkyyn heti kahdeksalta :D tykkään muutenkin valvoa, se vaan yleensä kostautuu aamulla kun Ava haluaa herätä kukonpierun aikaan.. Onneksi on kyllä nyt nukkunut yhdeksään niin ei yökukkumiset haittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Ava nukkuu pitkään aamulla! Täälläkin tulee aamuisin manattua myöhään valvomista! ;)

      Poista
  5. Voi miten tututtua toimintaa! Itse olen ihan samanlainen yökukkuja. Vaikka aina ajattelen, että tänään käyn ajoissa nukkumaan, niin melkein poikkeuksetta huomaan kellon näyttävän jo yhtä ennen kuin olen sängyssä. Ei ehkä hirveän järkevää, mutta kun tytön mentyä nukkumaan, minulla on vihdoin omaa aikaa, niin täytyyhän se käyttää hyväksi. Joskus olen jopa huomannut siivonneeni taloa keskellä yötä, ihan vain siksi, että saisin nauttia hiljaisuudesta edes hetken! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tervetuloa kerhoon! :D
      Itsekin monesti päätän, että NYT menen kerrankin ajoissa nukkumaan, mutta sitten tapahtuu jotain. Täällä on jynssätty kaapinovia yöllä, mutta sen suurempia siivouksia en ole harrastanut. ;)

      Poista
  6. Ihanaa, että saat otettua tämän oman ajan itsellesi! Minä olen aamuvirkku - illan torkku, mutta kun kuu loimottaa taivaalla kuten viime yönä, niin nukkumisesta ei tule mitään... Puoli neljään saakka istuin sohvalla "katsoen" televisiota - enimmäkseen omissa ajatuksissani... Sitten nukkumaan muutamaksi tunniksi ja ihan pirteänä ylös :)
    No tänään varmasti nukuttaa, kun olimme pihahommissa viitisen tuntia... Posket punaisena ja kropassa tuntuu että on tehnyt jotain :)

    VastaaPoista
  7. Mun nukkumisrytmit on mennyt ihan sekaisin raskauden myötä.. Milloin nukahdan klo 20 milloin klo 3, joskus herään 4 ja joskus 12. Välillä riitti hyvin viiden tunnin unet, mutta nyt oon ihan poikki vaikka nukkuisi 12h. Kyllä sitä jotain rytmiä tässä alkaa jo kaivata :D mä oon kyllä normaalisti myös ihan yöhilluja. Aamut ei oo mua varten... Ihana tuo toinen teidän koira kun nukkuu tyynyjen välissä! Hassu :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon taas huomannut sen, että jos nukun tavallista enemmän, niin mun päivä menee aivan pilalle, koska oon niin väsynyt. :D Liika on liikaa. ;)
      Minikoira L on ollut pennusta astu tuollainen hupsu. :) Joskus sai oikein pelätä, että missähän tyynyssä se koira nukkuu ennen kun meni sohvalle makaamaan. :D

      Poista
  8. Tuttua. Mä vasta virkistyn yöllä :'D

    VastaaPoista
  9. Mä en kyllä pystyis menee noin myöhään nukkuu, kun on pienet lapset. Me ihmiset ollaa erilaisii. :) toisille riittää 4h unta ja jotkut tarvii sen 10h (niinku mä tarvisin). Mulla tietty vaikuttaa, että nuorempi nukkuu huonosti.
    Mukavia yöhetkiä sulle. :) anna isimiehen nukkua. ;) nimimerkillä vaimo jonka mies välil höpöttelee vastaavanlaisia juttuja öisin ja se on niin rasittavaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisissä on eroja, mutta se on rikkaus! :)
      Pyrin antamaan! :D Isimies on siitä jännä, että kun menen nukkumaan ja vaikka ajelen pyöriksellä pitkin seiniä ja kolistelen niin hän ei herää siihen, mutta siihen hän sitten herää, kun minun on pakko sanoa joka kerta kun alan nukkumaan, että rakastan häntä. Saan jopa vastauksen joka kerta. <3

      Poista
  10. Niin tuttua! Täällä toinen yökukkuja! Päivä täynnä iloista touhua, vilskettä ja vauhtia..ääntä, riemua ja uusien taitojen opettelua. Päivät ovat ihania. Olen kuitenkin aina tarvinnut hieman omaa aikaa. Tällä hetkellä minun aikani ajoittuu juurikin myöhään iltaan ja yöhön kun talo jo nukkuu. Hetken vain minä ja ajatukset.

    VastaaPoista
  11. Hei,kiva blogi sinulla. :) Minua on monesti mietityttänyt pari asiaa, kun olen tätä lukenut. Kuljetko kokoajan pyörätuolissa? Miten normaalit arkiasiat sujuu, miten pääset yläkertaan yms :) Ja onko avustaja teillä joka päivä, auttaa sinut vessaan jne? Jos liian henkilökohtaista niin jätä vastaamatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Minulla on yläkertaan sellainen tuolihissi ja yläkerrassa odottaa toinen pyörätuoli. Avustaja minulla on 5 päivää viikossa. Vessassa pärjään ilman apua. Liikun pyörätuolissa kaikki matkat, eli en kävele, mutta voin ryömiä. Se ei vaan ole kovin mieltä ylentävää! :D Ja ei ollut liian henkilökohtaista, kirjoitanhan julkista blogia.
      Tervetuloa lukemaan uudestaan! ;)

      Poista
    2. En ole tuo kysyjä, mutta alkoi kovasti hymyilyttämään tuo ryömiminen. Taitaisi monikin lapsi hihkua ilosta jos äiti välillä ryömisi lapsen kanssa lattialla :D

      Ei ehkä sopivaa aina, mutta välillä jokainen äiti voisi ottaa uutta perspektiiviä elämään lattian tasolta :)

      Poista
    3. Itseasiassa lapset (ja eläimet) hämmentyvät ensin kovin, kun tulen kontaten vastaan. :D
      Kyllähän sitä A-murun kanssa tuli otettua konttauskisoja! ;)

      Hei tosi hauska pointti! :D Minä oikeastaan huomioin lattiatasolta monenlaisia asioita! ;) Siinä näkee helposti onko siivottu hyvin vai huonosti, varsinkin jos on mustat housut jalassa! ;)

      Poista
  12. Oma aika! Todellakin! :) Tulee mentyä nukkumaan usein puolen yön aikaan ja sitten herätys on viimeistään klo 7. Pienillä unilla mennään, mutta on sitä saatava rauhassa touhuta ilman lapsiakin.

    VastaaPoista
  13. Pärjäätpä vähillä unilla! Mä tarvitsen aika paljon unta, 8-9 tuntia, erityisesti nyt kun vauvan (ja esikoisenkin) takia uni on tosi katkonaista. Aikaanaan olikin ihanaa kun sitä parisuhdeaikaa (ja omaa aikaa) oli iltaisin, mutta nyt kun on vauva niin sitäkään ei enää ole. Esikoinen menee 7 nukkumaan, mutta vauva vasta pari tuntia myöhemmin ja sitten täytyykin itse käydä samalla nukkumaan jotta jaksaa herätä aamulla kuudelta.... omaa aikaa on pakko ottaa päivisin ja yrittää olla potematta huonoa omaa tuntoa siitä että oma aika on poissa yhteisestä ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ota morkkista! Elämä menee vaiheissa. Minulla on nyt tällainen vaihe! :D

      Poista
  14. Mahtava juttu. Oikein aistii yön ihanuuden ja oman rauhan.

    VastaaPoista
  15. Samoilla linjoilla! Tosin oon kade sun kutomistaidoille =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Pitää pitää sulle joku virtuaalikoulu, niin opit myös neulomaan! :D <3

      Poista
  16. Itsekin kukun lo 23-24 saakka, mutta viikonloppuna palauttelen pidemmillä aamu-unilla. Joskus pitää kyllä ottaa korjaavia liikkeitä, kun nukkumisaika hiipii myöhemmöksi ja myöhemmäksi.

    VastaaPoista
  17. Kuulostaa niin tutulta! Se hiljainen hetki kotona kun on yksin hereillä tuntuu todellakin ikiomalta. Välillä sitä sinnittelee silmät ristissä, vailla mitään sen tärkeämpää tai mainittavampaa tekemistä, mutta silti hetik tuntuu nautittavalta. Aamulla fiilis onkin sitten eri kun silmät eivät tahdo millään aueta.

    VastaaPoista
  18. Mun rytmini on aivan sekaisin. Kiekun ylhäällä aivan liian myöhään ja musta tuntuu,e ttä olenparhaimmillani kymmenestä eteen päin. Silloin kouluhommia ja blogijuttuja on helpoin tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Nytkin kirjoittelin sähköpostia, luonnostelin tekstejä... ja kello on kohta 11 illalla, eikä loppua näy! ;)

      Poista
  19. Liian tuttua! Lähes joka aamu päätän, että tänään menen ennen puolta yötä nukkumaan. Ja joka ilta syön sanani. Se yksin oleminen on vain liian kivaa. Pitäisi edes työpäiviä edeltävinä iltoina mennä ajoissa nukkumaan, etten töissä olisi niin zombi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tämä on liian kivaa. Koko perhe on jo nukkumassa. ;) Taas!

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥