perjantai 6. maaliskuuta 2015

Tämä postaus on sinulle...

...tai oikeastaan teille.

Pikkusisarukset


Minulla on onni, että olen saanut jakaa kotini ja vanhempani teidän kanssanne. Vaikka meillä onkin jonkin verran ikäeroa, koen että olemme saaneet kaikki toisiltamme paljon. Me olemme isosiskoina saaneet leikkiä hieman kauemmin pikkulasten leikkejä ja te olette saaneet ison tytön mallia, tukea ja turvaa meiltä molemmilta, isosiskoiltanne. 

En ole koskaan tainnut kertoa teille, että haaveilin aina isosiskosta. Kaavailin isoa salaliittoa, että isi ja äiti olisivat salanneet meiltä isosiskon, piilottaneet hänet jonnekin ja muistan elävästi kun tivasin äidiltä ja isiltä, että missä hän on. Kadehdin ystäviäni, joilla oli isosisko. Kaksoissiskoni 30 minuutin ikäerolla ei tietenkään kelvannut isosiskoksi, vaikka hän kuinka yritti! ;) En silloin vielä osannut arvostaa kaksosuuden arvokasta lahjaa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun te synnyitte ja minusta tuli isosisko. Te muutitte elämäni!

Muistan jokaisen kerran kun kävin katsomassa katsomassa teitä sairaalassa. Muistan, kuinka pieniltä ja hennoilta näytitte äidin sylissä tai pienessä kehdossa maatessanne. Muistan kun sain pitää teitä ensimmäistä kertaa sylissäni ja rakastuin teihin heti. Muistan sen tuhinan ja vauvan tuoksun ja sen ylpeyden: tässä on minun pikkusisarus! Muistan, kun olin onnellinen, että sain vastuuta, sain ja röyhtäyttää teitä ja pitää teistä huolta. Kakkapyllyjä en tosin suostunut pesemään.

Me olemme kaikki läheisiä ja juttelemme, kiusaamme toisiamme, riitelemme ja nauramme - sellaistahan se on! Olemme myös tukeneet toinen toisiamme vaikeissa tilanteissa ja kannustaneet yrittämään uudestaan.

Te kaikki olette vielä niin nuoria, että asutte kotona, jalat tiiviisti äidin ja isin pöydän alla, kuten ukki tapaa sanoa. Tiedän, sanonta kuulostaa teistä nyt oudolta, mutta odottakaa vaan opitte tulevaisuudessa sen merkityksen ja nauttikaa siitä vielä kun voitte! Teillä ei ole mikään kiire kasvaa aikuisiksi. Arvostakaa sitä mitä saatte ja muistakaa sanoa, että rakastatte. Koskaan ei voi rakastaa liikaa. 

Olen isosiskona ylpeä teistä jokaisesta. Olette jokainen erilaisia ja se on rikkaus. 
Yksi on hillitty, mutta silti sellainen rento ja ihana hupiveikko. Hän menestyy vaikeuksista huolimatta ja kun hän päättää jotain se pitää. Olen ylpeä sinusta!
Toinen on pinnalta kova, mutta sisältä herkkä ja hento ja musikaalisesti niin valtavan lahjakas. Häneltä löytyy myös sisua ja tarmoa, kun pitää puolustaa muita ja se on erittäin hyvä piirre. Kenties tältä isosiskolta peritty? ;) Olen ylpeä sinusta!
Ja kolmas, meidän kaikkien lellipentu ja kuopuksen roolin hyvin hallitseva, joka potkii palloa kuin ammattilainen ja on aina sanavalmis. Hän on myös herkkä ja huolehtivainen, vaikka on itsekin vasta lapsi. Olen ylpeä sinusta!

Rakastan teitä, aina!

Kirjoitin nimenne hiekkaan, mutta aalto huuhtoi ne pois.

Kirjoitin nimenne taivaalle, mutta tuuli pyyhkäisi ne pois. 

Kirjoitin nimenne sydämeeni, sieltä ei kukaan niitä vie.

 

♥: Selina

6 kommenttia:

  1. <3
    Rakkautta on niin valtavasti! Isosiskona joitain samantapaisia tuntemuksia.. Siipien suojaa..
    'Kivvaa viikonloppua sinne!!

    VastaaPoista
  2. Sisarukset ovat tosiaan rikkaus! Kunpa sen olisi tajunnut nuorena, kun oltiin aina tukkanuottasilla ;) Kirjoitat niin kauniisti, että minulle tuli ihan ikävä omaa velipoikaani...

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥