keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Miten kertoa lapselle, että äiti lähtee sairaalaan?

Tänään on se päivä, kun matkustan jälleen satojen kilometrien päähän lähimpään yliopistosairaalaan. Onneksi matkaseura on sentään hyvä, kiitos T-taksikuskin! 

Kerroin tässä postauksessa, että minua varten kootaan erikoistiimi tutkimaan dystoniaani ja miettimään sen hoitoon ratkaisua. En tiedä mitä odotan tältä sairaalajaksolta, mutta minua hieman ahdistaa mennä sinne, koska pelkään saavani jälleen kuulla, ettei mitään voi tällä hetkellä tehdä - ehkä joskus kuitenkin, jos ja kun lääketiede kehittyy. Toivon kuitenkin, että tällä jaksolla saataisiin edes pieni toivonpilke siitä, että sairaus olisi jatkossa paremmin hallinnassa, haluan uskoa tähän.

Kutsun saadessani sain kuulla, että tulen viettämään sairaalassa ainakin 1,5 viikkoa. Se on todella pitkä aika taaperolle ja tietenkin myös ikävöivälle äidille.  Ja okei, tulee minulla Isimiestäkin ikävä, ehkä! ;)
Mietin kuumeisesti miten kertoisin A-murulle, että olen poissa niin kauan vai kertoisinko ollenkaan. Yleensä sairaalaan joutuessani tilanne on ollut akuutti ja minä olen lähtenyt sairaalaan ilman erityisvalmisteluita. Nyt tiesin, että jakso on tulossa, joten tuntui oudolta joutua pakkaamaan sairaalakassia.
Päätimme Isimiehen kanssa kuitenkin kertoa A-murulle, koska tällä kertaa sairaala sijaitsee niin kaukana kotoa, ettei A-muru pääse edes katsomaan minua.

Miten sitten kerroin A-murulle, että lähden...taas? Annoin A-murun osallistua pakkaamiseen, jonka aikana kerroin, että äiti lähtee katsomaan uusia lääkäreitä hieman kauemmas, mutta äiti tulee pian taas kotiin. A-muru hymyili nyökkäsi ja jatkoi pakkaamista. Lapset, he ovat niin ihmeellisiä!


A-muru pakkauspuuhissa. Hän halusi välttämättä pakata tuon pupun mukaan.
Kysyin myös A-murulta, mitä hän haluaisi tehdä kanssani, olihan meillä koko ilta aikaa yhteiselle tekemiselle. Pieni murunen halusi leipoa, leikkiä kauppaleikkiä ja katsoa ehdotonta suosikkiaan, Larvaa.


Leivoimme siis minikorvapuusteja ja A-muru herkutteli tuoreella pullalla  ja kylmällä maidolla...

Nökötimme sohvalla vierekkäin ja nauroimme hassuille Larva-hahmoilla sekä järjestimme kivan kauppaleikin. Vietimme siis ihanan illan, josta saan paljon voimaa tulevalle sairaalajaksolle.

Tuntui pahalta sanoa eilen illalla peitellessäni A-murua yöunille, että "Äiti sinua rakastaa, eniten maailmassa", kun tiedän etten ole sitä hänelle siinä sängyn vieressä taas moneen iltaan sanomassa. Sanoin A-murulle kuitenkin, että rakastan häntä aivan yhtä paljon sieltä kaukaa kuin tästä läheltä sängyn vierestä.
 
Tänä aamuna, kun lähdin sain purra hammasta kun halasin A-murua. Onneksi sain pidettyä itseni kasassa, kun A-muru sanoi: "Minä atastan sinua äiti!" Voi niin minäkin sinua rakas murunen - eniten maailmassa! Samalla hetkellä minut valtasi usko, että kyllä siellä sairaalassa jotain keksitään! Olen kiitollinen, että minua varten on tehty sairaalaan niin paljon valmisteluita ja ajattelen tämän jakson olevan koko perheemme hyväksi.

Sairaalajaksoni aikana postaaminen saattaa jäädä vähemmälle, mutta on minulla luonnoksissa muutamia kivoja postauksia mitkä ajattelin osastolla viimeistellä voimieni mukaan ja saisin samalla mukavaa ajateltavaa. :)
Älkää siis karatko, minulla on vielä paljon kirjoitettavaa!

♥: Selina

31 kommenttia:

  1. tsemppiä sairaalajaksolle<3 A on kyllä tosi ihana tyttö, varmasti pärjää hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lotta! <3 A-muru on kyllä ihana ja niin reipas!

      Poista
  2. Voi eikä mä pillitän täällä ♡ sä oot vaan niin uskomaton!! Älä epäröi huikata fbn puolella maililla jos kaipaat seuraa, juoruja tai vaan olkapäätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä nenä Lindiz! ;) Kyllä täällä sairaalassa muuten pärjäisi, mutta tämä ikävä on ihan kamalaa....ja varsinkin kun tietää kuinka monta päivää vielä pitää olla. Kyllä tämä tästä. Saa nuo hoitsut keksiä mulle tekemistä! ;)
      Saatan kuule pian laittaakin viestiä. <3

      Poista
  3. Voi ei, 1,5 viikkoa kuulostaa hurjan pitkältä ajalta olla erossa omasta lapsestaan! Lapset pärjäävät kyllä, mutta äitinä ymmärrän sun tuskasi :s Tsemppiä sairaalajaksolle, toivottavasti saat kaipaamasi avun taitavilta lääkäreiltä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuulostaakin ja se onkin, kokemusta on. :/ Olen aivan varma, että A-muru pärjää. Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  4. Paljon tsemppiä sairaalajaksolle!
    Toivotaan että niitä kovasti kaivattuja apuja löytyisi vihdoinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Sitä minäkin toivon. Ainakin tämän päivän perusteella vaikuttaisi ihan hyvältä.

      Poista
  5. Paljon tsemppiä sinulle tuleviin päiviin, varmasti on rankkaa olla erossa perheestään!<3 Voi kun saisit apua sairaalajaksolla! Näistä postauksista huokuu niin lämpö, ja onnikin siitä, kuinka ihana lapsi, ja perhe sinulla on. Olet varmasti todella ihana ja rakastava äiti! :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meri! <3 ...ja sanat loppui kesken...Kiitos kauniista sanoistasi! <3

      Poista
  6. Hurjasti voimia sairaalaan! ♥ Pitkä aika koko perheelle.

    VastaaPoista
  7. Onko isimies lomalla sairaalajaksojesi ajat vai onko a-muru päivät avustajan kanssa? :) tsemppiä jaksolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! A-muru on hyvässä hoidossa sairaalajaksoni ajan. <3

      Poista
  8. Tsemppiä jaksolle! Toivottavasti keksivät siellä jotain <3 Ihana reipas pieni A :)

    VastaaPoista
  9. Paljon tsemppiä ja toivottavasti olisi hyötyä ja apua tosta :)) <3

    VastaaPoista
  10. Voimia! Mullekin saa laitella vaikka mesellä viestiä. Laitan sulle kaveripyynnön fb kautta ;-)

    VastaaPoista
  11. Kyynel silmäkulmassa tän luin, liikuttavaa, etenkin tuo A-murun pupu kassissa. Voi pientä <3 Mutta hän kyllä pärjää, kun on puhaa ja tekemistä, isi antamassa rakkautta ja hellyyttä. Nyt vaan sinäkin kun saisit jotenkin ajan kulumaan... Paljon voimia!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-muru oli sitä mieltä, että tarvitse pupun sairaalaan. Hänen oman lempparilelun. <3 Lapset ovat ihmeellisiä!
      Uskon myös, että A pärjää.
      Kiitos! <3

      Poista
  12. Oikein paljon tsemppiä! Tämä on tunne jonka uskon tietäväni hyvin. Meidän rakas esikoinen oli vasta 4v. kun jouduin ensimmäisen kerran äkisti sairaalaan ja sillä reissulla olin 3viikkoa. Ensimmäiseen viikkoon lasta ei voinut sairaalan tuoda, koska olin todella huonossa kunnossa. Tästä menikin pari vuotta niin, että selvisin lääkityksellä ja aika ajoin polilla käynneillä, kunnes vuonna 2008 tuli totaali romahdus minun voinnissa. Ja siitä alkoikin reilun vuoden kestävä jakso, jossa olin 2 viikkoa kotona ja sitten taas 2 viikkoa sairaalassa. Kunnes (2009) viimein pääsin leikkaukseen, jonka toipumisen jälkeen pääsin kotiin "pysyvästi". Tämän jälkeen olen aika-ajoin joutunut sairaalajaksoille, joista pisin on ollut 3vko, mutta näitä jaksoja ei ole enää ollut max. 3 vuodessa. Ja olo on nyt loistava. Näistä jaksoista olemme aina kertoneet meidän esikoiselle reilusti ennen sairaalaan joutumista (kuopus ei ollut vielä syntynyt). Aluksi tämä aiheutti hirveitä itkukohtauksia ja iltaista itkeskelyä kotona, mutta pian rakas tyttäremme tottui, että äiti on aina silloin tällöin poissa ja palaa terveempänä kotiin. Vuodet 2008-2009 on ollut elämämme rankinta aikaa ja tästä äidistä se on tuntunut extra pahalle, kun en ole vointu ja jaksanut olla tuona aikana täysipainoisesti tyttäremme elämässä mukana. Mutta onneksi minulla on ollut tässä aikaa korvata menetettyä aikaa. Joten tsemppiä! Ja toivon, että myös sinun tapauksessa löytyy jokin keino, jolla voidaan parantaa sinun tilannettasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Kamalaa ja rankkaa luettavaa. :(
      Itselläni on myös se periaate, etten ota A-mura sairaalaan jos olen todella huonossa kunnossa. Esimerkiksi viime keväänä olin 3,5 viikon sairaalareissulla josta suurimman osan ajasta teholla ja se on sellainen paikka, mihin A-murua en päästä.
      Toivon sinulle hyvää vointia! <3

      Poista
  13. Voi Selina ♥ Voin tuntea ikäväsi, jotenkin omasta lapsesta erossa oleminen tuntuu sydäntä riistävältä :/

    Hirmuisesti tsemppiä sairaalajaksoon, hyvät uutiset olisivat todella tervetulleita, toivon sinulle siis toivonpilkahduksia ♥ ja hyviä hoitajia!! ;)

    VastaaPoista
  14. Oikein paljon tsempityksiä sairaalajaksolle ja A-muru -ikävään!

    (Kuten huomaat, kommentoin nyt vähän viiveellä. Luen kyllä postauksesi heti ne nähdessäni, mutten ehdin kommentoida niin usein kuin haluaisin. Olet kuitenkin usein mielessäni, toivottavasti saat hyviä uutisia sairaalareissulta kotiinviemisiksi!!)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥