maanantai 9. maaliskuuta 2015

Minun päivä: Millainen on päivä sairaalassa?

Ajattelin hieman avata teille, mitä sairaala-arki pitää sisällään. :)
Viikonloppuisin, varsinkaan sunnuntaisin, sairaaloissa ei tapahdu oikein mitään. Joskus potilaita ilahdutetaan astetta paremmalla sairaalaruoalla, mutta muuten viikonloput menevät makoiluksi.

Tässä teille eilinen päiväni sairaalassa:

Sunnuntai 8.3.2015


Heräsin aamulla vähän kahdeksan jälkeen, kun hoitaja toi monta ruiskullista lääkkeitä ja peggi-tarvikkeet yöpöydälleni. Köllöttelin vielä hetken sängyssä, mutta pian oli pakko alkaa aamutoimille, ettei tule hoitajilta noottia. ;)
Menin siis aamutoimille ja samalla säädin annostelijan ja laitoin ruoan letkuttumaan.



Tällä osastolla suurin osa potilaista on omissa vaatteissa, enkä halua erottua massasta, joten puin siis omat vaatteet päälle. Osasto toimii siis neurologian osastona mutta myös kuntoutusosastona. Harmi vain, että tänne tullessani sainkin kuulla, että jaksoni onkin hieman pidempi ja kotiudun vasta 19.3, joten omat vaatteeni eivät tule riittämään mitenkään jakson ajaksi. Toiveissa siintääkin ensi viikonlopun mahdollinen kotiloma ja kassillinen uusia vaatteita. 
Laitoin aamiaisen tippumaan hieman ennen yhdeksää ja sain kännykkääni Isimieheltä lyhyen ja ytimekkään viesti: "Moro mulla on noro!" Minua harmitti niin paljon, että Isimies sairastui juuri nyt, kun minä olen satojen kilometrien päässä kotoa. Pelkäsin hurjasti, että A-muru sairastaa elämänsä ensimmäisen noroviruksen, kun en ole häntä hoitamassa. Oksennustauti oli ainakin minulle lapsena hurjan pelottava kokemus! Onneksi Isimiehen vointi parani päivän mittaan niin paljon, että oksentaminen loppui kokonaan. Pidän  vieläkin peukkuja, ettei A-muru sairastu!

Kun tippalaskuri ilmoitti ruoan olevan tippunut, aloin tuntemaan jälleen dystoniapäänsärkyä, johon sain kipulääkettä ja ihana sairaanhoitaja hieroi kramppaavia hartioitani. Päätin uhmata päänsärkyä ja neuloin muutaman kierroksen erästä mielenkiintoista neulemallia, mistä tulee pian teillekin postaus.

Pieni Sneak Peek! ;)
Pian olikin päivän toisen ruoan aika ja ei muuta kuin letku kiinni mahaan ja osaston kaikki seiskat nenän eteen! Juoruthan eivät vanhene koskaan, eikös se niin ole? No ne juorut olivat kuitenkin sen verran tylsiä, että ruoan tippumisen jälkeen otin pienet päiväunet, jotka venyivät lähes kahden tunnin mittaisiksi - ups! Mikähän siinä on, että sairaalassa nukuttaa päivisin niin makoisasti?

Öky-juorut tarjosi Seiska!
Herätessäni hoitava lääkärini, joka sattui olemaan päivystysvuorossa, tuli tutkimaan minua ja aloitti minulle uuden lääkityksen, jonka pitäisi helpottaa dystoniakramppeja. Lääkärini on hyvin analyyttinen mietiskelijä ja todella miellyttävä persoona. Taisin saada siis neljännen huippulääkärin! Hän kertoi myös, että huomenna minua on tulossa tapaamaan neurokirurgi, joka tekee arvion erästä leikkaushoitoa varten. Kirjoitan siitä sitten lisää, jos tähän hoitoon päädytään, mutta sanotaanko, että se hoitomahdollisuus on ollut jo vuosia tapetilla.

Lääkäri lähtiessä laitoin päivän kolmannen ruoan tippumaan hieman nopeammin, selailin blogeja ja katselin telkkaria.


Kohta olikin vuorossa päivän neljäs letkis ja sen seurana uusi lääkekokeilu ja jäätelöä -päivän toinen annos. :D


Ruoan tippuessa päätän jälleen neuloa, mutta tällä kertaa eri käsityötä. Vaihtelu virkistää.... ;)

Vähän makkarasukan vartta siskolle. ;)
Käsityön kanssa kului aika yllättävän mukavasti. Samalla taustalla Gordon paasasi ravintoloitsijoille pa*kasta ruuasta ja kamalasta sisustuksesta ja sänkynaapurin kanssa tuli juteltua pitkät tovit.
Kello kahdeksan sain hoitajalta tarjottimellisen iltalääkkeitä ja iltapalaksi vaniljavanukasta, jota sain varovaisesti hieman syötyä. Minua selvästi lellitään täällä, koska hoitaja tarjosi minulle myös jo päivän kolmatta (!) jäätelöä, josta kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti. ;)
Iltapalan jälkeen menin suihkuun ja sujahdin jo tottuneesti sairaalan vaaleanpunaisiin. Vielä oli kaksi ruokaa tiputtamatta, joten ei muuta kuin tippakone laulamaan ja telkkari päälle.



Kun tippalaskuri piippasi viimeisen kerran sunnuntaipäivälle, oli aika toivotella hyvää yötä ja käydä nukkumaan!

Hyvää yötä!
Eilinen päivä sairaalassa kului siis hyvin pitkälle makoillessa ja löllötellessä. Aika tylsää, eikö? Tänään, maanantaina onkin sitten jännempi päivä tiedossa!

Täällä osastolla on aivan ihana henkilökunta. He ovat ystävällisiä, ymmärtäväisiä ja välittävät selvästi meistä potilaista. Eilen minulla oli ensimmäistä kertaa kunnolla koti-ikävä. Puhuin A-murun kanssa pariinkin otteeseen puhelimessa ja hänellä vaikutti olevan mukavaa mummolassa.
Tiedän, että hän pärjää ilman minua, onhan hän reipas ja hänellä on Isimies ja paljon muita rakastavia ihmisiä ympärillään.

Ps. Otin kuitenkin sen päivän kolmannen jäätelön  - mitäs tarjosivat! ;)

♥: Selina

Millaiseksi te kuvittelitte sairaala-arjen?

21 kommenttia:

  1. Toi ikävä on varmasti kamala!!!! Toivottavasti saat hyviä uutisia!! Tsemppiä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä on kova, mutta pärjään vielä. <3 Kiitos!

      Poista
  2. Mä makasin silloin tyttöjä odottaessani kolme viikkoa sairaalassa ja se oli kyllä puuduttavaa... Koti-ikävä oli aivan kauhea ja se sairaalan ilmapiiri masentava! Mutta nopeasti siihen sairaalan rytmiin tottui ja jotenkin sitä laitostui. Odotti aina vaan seuraavaa ruoka-aikaa! Mä tein myös paljon käsitöitä silloin. Paljon tsemppiä Selina! Toivottavasti pääset pian kotiin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuduttavaa tämä meinaa olla, mutta käsityöt ja bloggaus pelastaa. Ikävään ei tosin auta mikään, mutta onneksi Isimies lähettää A-murusta kuvia minulle päivittäin. Tänään sain kuvan A-murun uudesta "lelusta". Hän oli löytänyt pihalta kaksi OKSAA, siis oikein isoa eikä mitään risuja, ja Isimies oli antanut ottaa ne sisälle... :D
      Sairaalan rytmiin tosiaan tottuu, mutta en anna itseni laitostua! ;)
      Kiitos tsempeistä! <3 Vielä ainakin 10 päivää, niin pääsen kotiin! <3

      Poista
  3. Miten suomalaisia nämä lääkärit ovat? Etelässä ainakin suositaan näitä puolikielisiä. Kuinka usein sinulla on kramppeja? Jännä, että saa käyttää omia vaatteita. Monenko ihmisen huoneeseen jouduit?? Toivottavasti saat ajan kulumaan. Sairaalassa meno on niin verkkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tapaamani lääkärit ovat ihan suomalaisia, eikä minulle ole muutenkaan mitään väliä, millä kielellä keskustelemme, kunhan asiat etenevät ja yhteinen ymmärrys löytyy. :)
      Kramppeja on päivittäin, mutta niihin tottuu. Omat vaatteet ovat plussaa, ei tunne itseään niin sairaaksi. Monella kuntoutusosastolla on tämä käytäntö, vaikka en itse olekaan kuntoutusosastolla hoidettavana, vaan neurolla. Minulla on tässä kaksi mummoa kaverina. ;) Aika kuluu blogaten ja käsitöiden parissa. Paljon tulee myös nukuttua. :)

      Poista
    2. Tuo vaikuttaa hyvälle, juuri tänään oli lehdessä, että kukaan ei ota vastuuta. Kyllä sinunkin tilanteessa vastuun ottaminen säästää omiakin hermoja ja antaa toivoa. Eihän siellä ole kiva olla, mutta minusta on hienoa, että sinun tilanteeseen paneudutaan noin. Että sinut otetaan sisään, vaikka ei ole akuuttia tilannetta päällä. Kävin Meilahdessa neurolla katsomassa ystävääni, niin tämä valitti, että joku tumma lääkäri puhui surkeaa suomea.

      Poista
    3. Voi harmi, että ystäväsi sai huonon lääkärikokemuksen. Onhan hän tietoinen että hän on oikeutettu vaihtamaan ilman mitään selitystä lääkäriä?
      Tämä osastojakso onkin juuri tutkimusjakso mahdolliselle hoidolle mistä voisin hyötyä ja olen hurjan kiitollinen että pääsin tänne! <3

      Poista
  4. Ikävä on varmasti aivan kamala, toivottavasti päivät kuluu nopeasti! <3
    Jännän näköinen tuo peggilaite, siis tuo digijuttu! En oo ikinä nähnyt. Tosin enpä ole hoitsu-urani aikana ollut kuin yhden pegillisen kanssa ollut tekemisissä :D
    Oot ansainnut kaikki jäätelöt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ikävä kova, mutta tämä jakso on meidän perheelle varmasti hyödyksi. :) <3
      Mulla on itsellä samanlainen tippalaskuri kotona. Se on vaan sellainen "käsilaukkumalli" ;) Mulla on se sellaisessa repussa niin en ole sidottu ruokailuiden ajaksi tippatelineeseen. :)
      Voi kuinka kiva kuulla, eli hoitsut lisää jäätelöä, hoitsu määräsi! ;) <3

      Poista
  5. Harmittaa hirveästi puolestasi, että joudut olemaan noin pitkän matkan päässä miehestäsi ja A-murusta. :( Onneksi kännykät on kuitenkin keksitty, niin se helpotta varmasti vähän tuota ikävää.
    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännykkä helpottaa paljon ja samoin se kun pystyy puhumaan ikävästä.
      Kiitos! <3

      Poista
  6. oot sää kyllä sissi! :) voin vaan kuvitella miten ikävä olis lasta tuollaisilla pitkillä sairaalajaksoilla. Tsemppiä kovasti! <3

    VastaaPoista
  7. Kurjaa kun joudut niin kaukana perheestä olemaan! Ikävä on varmasti kova, mutta onneksi olet keksinyt siellä tekemistä ja saat hyvää hoitoa. Kovasti tsemppiä sairaalajaksoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Tämä sairaalajakso on kuitenkin meidän perheelle hyödyksi, ainakin haluan uskoa niin! <3

      Poista
  8. Ikävää onneksi aina helpottaa se, että tietää rakkaiden odottavan kotona ja ai että se tunne sit kun näkee omat rakkaat <3 Tsemppihalit Selina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Kiitos kun muistutit! <3
      Kiitos tsempeistä! Tsemppihalit sinullekin loppurutistukseen! <3

      Poista
  9. Ehkä se on se tekemisen ja seuran puute mikä saa sairaalassa unettamaan? Tai sitten vaan se tuoksu ja ilmapiiri. Saanko kysyä / haluatko kirjoittaa kuka sinun lääkärisi on? Kiinnostaa ihan vaan siksi, että oletko mahdollisesti saanut saman lääkärin, kuka minua hoitaa.

    En tiedä kävitkö katsomassa vastauksiani kommentteihin siinä hiuspostauksessa, mutta haaveilit itsekin kampaajasta, vinkki vinkki, sielä sairaalalla on kampaamo - jos sattuu vaikka aika käydä pitkäksi! :) Ja jos ihan villiksi heittäydyt ja kaipaat seuraa, me voitais Kukkiksen kanssa käydä sua katsoamssa? Jos sinne saa tulla! :)

    Toivottavasti pääset viikonloppuna kotiin!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥