torstai 26. maaliskuuta 2015

Kun pikkusisko sai naimaluvan

Tulihan se itku, vaikka kuinka yritin pidätellä, mutta hei katsokaa nyt häntä, pikkusiskoani joka on aikuistumassa kovaa tahtiin...aivan liian nopeaa!



Pikkusiskoni E on herkkä, mutta temperamenttinen, upea sellisti, pilkunviilaaja, hikari ja ihana täti A-murulle. Edesmennyt pappamme nimesi E:n aikanaan Iitaksi juuri hänen temperamenttisuuden ja söpön nenän nyrpistyksen vuoksi. Meidän pieni Iitahan hän vielä on ja tulee kauan olemaankin, vaikka hän yrittääkin kovasti jo pyristellä aikuisten maailmaan. En suostu, että pikkusisaruksistani hänkin kasvaa aikuiseksi, PISTE!

Nyt kun olen innostunut valokuvaamisesta, olen saanut toimia perheemme hovikuvaajana aina kun sellaiselle on ollut tarvetta, joten heiluin siis koko E:n juhlapäivän kameran takana ikuistamassa tätä ihanaa päivää - välillä hihaani niistäen. ;)

E:n Konfirmaatio oli koskettava. Isimies jäi hoitamaan A-murua, joten sain nauttia aivan rauhassa konfirmaatiosta ikuistaen samalla tämän hienon hetken kameran muistikortille.
Muistelin omaa konfirmaatiotani ja sitä, kuinka silloin vieressäni istuva poika pelkäsi tukehtuvansa leipäänsä ja sitä kuinka pelkäsin viinin maistuvan pahalle. Hymyilin noille muistoille ja zoomasin vielä kerran E:hen päin ihan vain nähdäkseni hänen hymynsä. Hän oli onnellinen.

Tuo hymy.


Koskettavinta E:n konfirmaatiossa oli se, kun saimme kaksoissiskoni kanssa kunnian siunata E:n kummien sijaan. Tämä oli hänen toiveensa, joten toteutimme sen ilomielin. Pappi ei ehtinyt rippilasten jonossa, kun toisen tytön kohdalle, kun minulla aukesi kyynelhanat, eikä minulla ollut nenäliinaa tietenkään jakkuni kummassakaan taskussa! Istuin siinä sitten toinen käsi täristen E:n pään päällä ja toinen käsi tiukasti puristuneena kaksoissiskoni käteen. Tuntui, että me kolme sisarusta olimme silloin lähempänä toisiamme kuin koskaan ennen. Se hetki oli ikimuistoinen, vaikka yritinkin vetää tuskaisena kyyneliä takaisin silmiini, ettei työn ja tuskan takana ollut meikkini muuttuisi pandalookiksi.

Kotona rippijuhlat alkoivat pari tuntia konfirmaation jälkeen. Äiti, isä, kaksoissiskoni ja E olivat laittaneet parastaan. Tarjolla oli niin suolaista kuin makeaa monen makuun. Itse osallistuin tekemällä sokerimassasta kallankukkia kakkujen koristeiksi E:n toivomuksesta.

Suolaista.
Makeaa.
Juhlat sujuivat oikein hyvin ja E sai paljon kukkia ja lahjoja. Hänellä oli upea keltainen puku, josta juhlienkin keltainen teemaväri oli saanut alkunsa. Keltainen toistui leivonnaisissa, koristeissa ja kukissa. Koska rippijuhlia juhlittiin talvella, niin vanhempani olivat koristaneet pihan keltaisilla kynttilöillä ja ruukkunarsisseilla.

Otin juhlapäivän aikana yli 1100 kuvaa ja vieraiden lähdettyä otin vielä juhlakalusta perinteiset ja ei niin perinteiset rippikuvat.


A-murun juhlatyyli.                                                                       Täti  A-muru.
Sisko ja sen sisko.

Rakastan sinua E ja onnea ja menestystä elämääsi!

 

"Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet." (PS 91:11)



♥: Selina


18 kommenttia:

  1. Ihana E ja Turvalista matkaa! <3 K

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka tunnelmallinen päivä! Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  3. Niin ne vuodet vierii nopeaa,liian nopeaa. Me olimme myös kaksissa rippijuhlissa.
    Voi kun kaunis sisko :) Hyviä kuvia olet napannut.
    Anjuska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siskoni on kyllä todella kaunis! <3 Rippiäiset (rippijuhlat) ovat ihania!

      Poista
  4. Ihana postaus!
    Sisarukset ovat kyllä jotain todella hienoa. ♡

    Voi mikä juhlapöytä herkkuineen, näyttää hyvältä.
    Ja voi miten kaunis sisko sinulla onkaan! :)

    VastaaPoista
  5. Apua, tämäkin sai minut itkemään :') <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh mä sitten onnistun! ;)
      Ei olihan tämä herkkä päivä. Tämän kirjoittaminenkin sai minut herkistymään. <3

      Poista
  6. Mullakin nousi vedet silmiin, aivan ihana postaus<3 Sievä sisko ja voi mikä upea mekko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. E on kyllä todella kaunis! <3 Olen hurjan ylpeä hänestä!

      Poista
  7. Mua jäi joskus vaivaamaan kun kerroit jossain postauksessa sun kitaran soiton opettajasta, koska omassa musiikkiopistossa oli kanssa tällainen harmaapäinen italiaano, joka oli mielestäni älyttömän pelottava, onneksi soitin pianoa :D tuttu kirkkko taisi nyt vahvistaa että samasta miehestä puhutaan. Meillä taitaa kuitenkin jonkin verran olla ikäeroa, koska et näytä lainkaan tutulta.

    VastaaPoista
  8. Siis noi vikat kuvat, aivan liian ihania kuvia ! :) Muutenkin ihana postaus<3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥