tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kun äiti mielensä niin pahoitti -haaste

Ajattelin toteuttaa Sydämen asialla -blogin ihanan punapään Eevin makean idean, joka oli kuin luotu minulle ja huusi suorastaan toteuttamistaan, joten täältä pesee!

Pitäkää koneistanne, tableteistanne tai älypuhelimistanne kiinni, nyt se alkaa:

Kun Selina-äiti mielensä NIIN pahoitti

Olen luonteeltani ulospäin katsottuna herttaisen oloinen pikkurouva. Ajelen tila-autolla ja minulla on lapsi, mies ja kaksi koiraa. Tervehdin naapureita ja kylähulluja samalla tavalla, olen iloinen ja hymyilen vastaantulijoille. Maksan laskuni ajoissa enkä roskaa. Hymyilen mummoille kassajonossa, annan paikkani, jos mummolla on vain kaksi maitopurkkia korissaan vastaan minun täysi kärryllinen ruokaa, josta riittäisi varmasti koko Suomelle ruokatarvikkeita päiviksi ja teitittelenkin vielä - olen siis ihan jees tyyppi!
Mutta...

Varokaa vihaista äitiä!
...pahoitan mieleni, jos lastani arvostellaan jotenkin.
Kun A-muru oli vauva, hän oli hieman isokokoinen. Hän kasvoi painon ja pituuden suhteessa täysin 0-käyrällä, mutta pituuskäyrä huiteli plussan puolella. Hän oli tietenkin mielestäni täysin normaalin kokoinen ja kaunis vauva.

A-murun koko ei tietenkään kelvannut kaikille ja joidenkin kanssaihmisten mielestä suloinen vauvamme oli iso, tai siis valtava. Sain kuulla usein kommentteja, että onpa teidän neiti ollut ruoka-aikoina kotona ja saako häntä sanoa läskiposkeksi.
En tiedä mitään niin ihottavaa kuin toisen lapsen arvosteleminen. Toki olisinhan voinut ottaa vauvan hyvän kasvun kohteliaisuutena ja kehuina minun maitohinkkieni tuottamaan laadukkaaseen ja astetta rasvaisempaan maitoon, mutta niissä äidinmaitohuuruissa näitä kommentteja oli vaikea kestää. Läskiposki kommenttia taas ei voi selittää mikään, vaan se oli minusta suorastaan törkeä. Sanoinkin silloin kysyjälle, että saanko sanoa häntä idiootiksi...
Saimme kuulla näitä kommentteja ja ihmettelyitä A-murun koosta usein. Okei olihan hän 4kk ikäisenä jo 7 kiloinen, mutta samalla 65 cm pitkä tyttö, mikä oli minusta suhteessa täysin normaali paino ja samoin neuvolatädin mielestä. Avauduin asiasta neuvolassakin muutamaan otteeseen ja neukku käski antaa asian olla, mutta en kestänyt sitä, että joidenkin mielestä lapseni ei ollu sopiva tai hyvä ja hormonipieruissani pelkäsin jopa, että A-muru ymmärtää miten muut pilailevat hänen koostaan.

Läskiposki? Iso vauva? Annatko liikaa maitoa? Tissiposki? "OHO, mikä jööti!"
HALOO?!
Muistan erään kerran, kun olimme katselemassa autoja ja autokauppias tuli luoksemme. A-muru kölli kaikessa rauhassa ja tyytyväisenä kaukalossaan ja ihmetteli kaupan kirkkaita valoja. Autokauppias kyykistyi lapsemme luo ja alkoi juttelemaan ja lepertelemään A-murulle. Kun hän nousi, niin hän sanoi minulle: "Onpas teillä....", tässä vaiheessa minulla pimeni vintti ja keskeytin hänet tylysti kivahtaen: "Lapsemme on täysin sopiva, saa tissimaitoa ja kasvaa tasaisesti 0-käyrällä!!!!", ja samalla näin autokauppiaan (ja Isimiehen) hölmistyneen ilmeen ja hän jatkoi "...kaunis lapsi!".
Niin... :D Tätä ei voi selittää muuten kuin sanalla HORMONIT...kai. ;)

Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikki me olemme erilaisia, myös vauvoina ja ei ole olemassa liian lihavaa vauvaa. Se oikea lihavuus on sitten vanhempien myöhempien valintojen seurausta.
Vauvat ovat suloisia kaikkine poimuineen ja pulloposkineen ja minusta se tavallaan kuuluu vauvan ulkonäköön. Kaikilla näin ei toki ole, mutta en minäkään hoikkia vauvoja mene kommentoimaan, että "Voi sinua pientä, saatko sinä ollenkaan ruokaa?" NIH!

Oletko sinäkin mielensäpahoittaja? Suututtaako, muttet saa sitä sanottua? Nyt voit kirjoittaa siitä! Haastan kaikki teidät toteuttamaan tämän haasteen! :)
Teidät muut äidit (ja miksei isätkin) on täten haastettu paljastamaan, minkälaisia mielensäpahoittaja-hetkiä te olette kokeneet! Kerro oma tarinasi esimerkiksi kommenttiboksissa tai blogin Facebook-sivuilla. Jos bloggaat, voit kirjoittaa aiheesta oman postauksen ja linkittää sen minulle tai Eeville, joka on luvannut kerätä parhaita paloja omaan postaukseen näistä mielensäpahoittamisen tähtihetkistä! Eikö olekin kivaa? :)

♥: Selina

24 kommenttia:

  1. Tavallaan olen, tavallaan en ole. Riippuu aiheesta. Mutta kyllä varmasti pahoittaisin mieleni jos kokoajan joku kommentoisi vastaavaa omasta lapsestani. :o

    VastaaPoista
  2. Mä voisin tähän tarttua kyllä! Samasta asiasta mä pahoitin mieleni Avan ollessa vauva. Olihan neiti iso mutta ei todella ollut kiva kuunnella kuinka meidän söpöliini olikin isäpuoleni äidin mielestä LÄSKIMAKKARA. Argh! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olisi ollut vielä kamalampaa jos oma perhe olisi tehnyt samoin! :O
      Tartu vain! Odotan innolla sinun postausta! <3

      Poista
    2. http://pinkbabyava.blogspot.fi/2015/03/kun-aiti-niin-mielensa-pahoitti.html Tuossa!
      Se tuntui kyllä pahalta, olisi ollut ehkä hieman siedettävämpää jos arvostelu olisi tullut tuntemattomilta :/

      Poista
    3. Varmasti! <3
      Kävin lukemassa postauksesi ja aikamoisia mielensäpahoittaja-hetkiä on ollut. :/ Enkä ihmettele että tuli paha mieli! Toivottavasti asiasta avautuminen helpotti sinua! <3

      Poista
  3. Mä en kans tajuu vauvan kokojen päivittelyä, se vaan on sopimatonta! Tuskinpa kukaan kehtaisi kysyä aikuiselta "saanko kutsua sinua läskiposkeksi?" !! En tajua. A-muru on aika samoja kokoja ollut mitä Valtti, ja toki meilläkin on pyöreyttä poskissa ym., mutta niinhän vauvoilla yleensä on! Ja vaikkei oliskaan niin siitäkin on sopimatonta kommentoida. Että kyllä minä nyt niin mieheni pahoitin sinun puolesta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä! Joo eihän sitä aikuisellekaan mennä päin naamaa sanomaa tuollaista, niin miksi lapsia voi sitten arvostella??
      Kiva kuulla, että olet mun puolella! :D Sain myös monesti kuulla että A on TYTÖKSI iso. :D Huhhh...

      Poista
  4. Mä en ole mielensäpahoittaja, muiden mielipiteillä ei juurikaan ole mulle merkitystä, mutta pakko myöntää, että viimeisen vuoden aikana pahoitin kyllä mieleni kerran melko pahasti. Tyttäremme olivat tuolloin alle kolmikuisia ja toiselle nousi kuume. Lähdin yöllä hänen kanssa päivystykseen, jossa tietysti joutui odotella. Juttelin siellä yhden toisen äidin kanssa ja tuli puheeksi, että tyttärelläni on kaksossisko kotona. Tämä äiti sitten pamautti minulle, että kauheeta, minä olisin tehnyt abortin, jos olisin odottanut kaksosia! Siinä tilanteessa en keksinyt mitään nasevaa kommenttia, tyrmistyin hänen sanoistaan täysin ja meidän keskustelut jäivät siihen. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta tarvitseeko kaikkea sanoa ääneen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamalaa! Toivottavasti tämä mamma edes tajusi mitä suustaan päästi! :O Hirveä akka! Kun kerran Maaria pahoitti mielensä minun puolestani, niin KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI PAHOITIN sinun puolestasi!
      Joillekin ihmisille pitäisi asentaa jokin lukko suuhun välillä...kuulun itse tähän kastiin myös. ;)

      Poista
  5. Kuulostaa tutulta! Vaikka Aada ei nyt varsinaisesti ole koskaan ''haukuttu'', niin kyllä minua ärsyttää, jos vaikka joku tytön kummeista tökkää häntä poskeen ja sanoo pullaposki. En minäkään mene tökkimään ihmisiä, joilla on iso naama! Ja mitä tulee tuohon vauvojen arvosteluun, niin en voi todeta muuta kuin, että se on sairasta. Kuka oikeasti vertailee vauvoja?! Ehkä ällöttävin kommentti mihin olen törmännyt (eräässä facebookin vauvaryhmässä kyseltiin 3kk mittoja), on että ''pieni on kaunista''. Hyi!
    Kyllä minäkin taidan olla oikea mielensäpahoittaja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuo on kyllä älytöntä! Tein pientä tutkimusta ystäväni Googlen avulla ja totesin, että netti on pullollaan keskusteluita tyyliin "4kk pituus ja paino"! :O Ei lapsia saisi noin vertailla. Eikö se ole pääasia että lapset kasvavat`?!
      Tervetuloa kerhoon! ;)

      Poista
  6. Näin lapsettomana (vielä) ihmettelen sitä täydellisen äitiyden tavoittelua. Ei oma äitini ollut täydellinen, eikä lapsuuteni täydellinen. Äitini tietää sen, mutta tietää senkin, että meistä lapsista kasvoi silti kaikin puolin "normaaleja" aikuisia, koska äitimme teki kuitenkin parhaansa.

    Sitä siis tavoittelen, jos toivottavasti saan lapsia. Yksi tuttavani huokasi lapsensa täytettyä vuoden, että "voi kun olisin ollut rennompi äiti, enkä olisi yrittänyt liikaa". Kehuin häntä, koska hänen sanansa olivat aivan totta. Ensimmäinen vuosi lapsen kanssa oli ollut yodella rankka ja ystäväni teki varmasti parhaansa. Mutta vähän rennomminkin olisi tehnyt kaiken parhaansa.

    En loukkaannu helposti vaikka minua itseäni arvosteltaisiin. Osaan suhtautua kritiikkiin ja antaa turhien juttujen mennä ohi korvien.

    Tiedän, että tällaista äitiyttä on hankala tavoitella, mutta toivon pääseväni siihen edes jollin tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Olen kirjoittanut aiheesta postauksen ja täydellistä äitiyttä ei olekaan. Jokainen on paras äiti lapselleen. Ainakin niin toivon. :)

      Mukaa kuulla ettet ole hermostu herkästi! ;)

      Poista
  7. Tein haasten! Olipa vapauttavaa :) http://mother-in-lovee.blogspot.fi/2015/03/haaste-kun-aiti-mielensa-niin-pahoitti.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Kävin lukemassa ja kommentoimassakin jo! :)

      Poista
  8. Heh, kieltämättä hieman tyrskähdin lukiessani autokauppaepisodistanne. :) Mua ei häiritse kovin pahasti, jos vauvan pyöreyttä ihastellaan kauniisti (tyyliin "Oi mitkä ihanat vauvanposket!" tai "Olet tainnut herkutella maidolla"), mutta että läskiposki. Huh! O.o Taaperon kohdalla sen sijaan mulla menisi herne nenään pienestäkin arvostelutyylisestä kommentista, kun tuo kuitenkin jo alkaa ymmärtää asioita tosi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä vetäisen varmaan pussillisen herneitä...raakana jos joku kommentoisi ikävästi A-murua hänen kuulleen nyt. :D Äidit on luotu suojelemaan lapsiaan. <3

      Poista
  9. Mäkin vetelen herneitä nenään aina silloin tällöin ja etenkin jos kyse on kikkarasta. Yleensä mä en miele vaan annan tulla takaisin =D

    VastaaPoista
  10. Me ollaan saatu kans vastaavia kommentteja Kukkiksesta, pulleet posket ja pömppömaha, mulla vähän riippuu miten suhtaudun, välillä naurahdan ja toisinaan otan itseeni ja kovasti. Mä oon kyllä semmonen mielenipahoittaja, siis ihan tosi pienistä saatan murahtaa, mutta unohdan ne asiat yleensä minuutissa :D Aika poksuva luonne siis ;) Saas nähdä keksinkö aiheesta postauksen verran kirjoitettavaa. En vielä lupaa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva Minna lukea sinunkin postaus aiheesta! :)
      En ikinä tule ymmärtämään sitä, miksi toisen lasta pitää arvostella tai vertailla tyyliin meidän iitu painoi tuon verran silloin ja silloiin. No A on A ja ihana sellaisenaan! <3

      Poista
  11. Voi ei...olen tainnut pahoittaa monen äidin mielen kun olen ihastellut vauvanpyöreitä vauvoja :( Ja ihan oikeasti olen vilpittömästi ihastellut, koska molemmat omat tyttäreni ovat olleet enemmänkin laihoja sammakonjalkaisia vauvoja,kuin ihanan pullukkaposkisia ja poimuisia. Olen ihan todella vain hyvää tarkoittaen kommentoinut kun minusta pyöreä vauva on niin terveen ja elinvoimaisen näköinen. Molemmilla omilla tytöillä on hurjasti pulauttelua ja painoa ei koskaan tullut paljon, vaikka maitoa tulikin todella runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvanpyöreyden kommentointi ja ihastelu on ihan eri asia kuin läskiposkeksi haukkuminen. :) En usko että olet pahoittanut monen äidin mieltä. Minusta vauvoissa saakin olla jotain mistä ottaa kiinni.
      Harmi että sinulle tuli paha olla tästä postauksesta. Itse en olisi loukkaantunut jos olisit kommentoinut lastani vauvanpyöreäksi. <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥