tiistai 31. maaliskuuta 2015

"Hei sori, oon harvinainen" - oikeesti

Pitkäaikaissairaus vaikeuttaa jokapäiväistä elämää ja arkea väkisin. Se ei vaikuta vain itse sairaaseen henkilöön, vaan myös hänen perheeseen ja läheisiin ja voi aiheuttaa monenlaisia tunteita. Se ärsyttää, harmittaa, itkettää ja pelottaa. Se aiheuttaa syyllisyyttä, uskon puutetta yhteiskuntaan ja muita ikäviä asioita. Kuitenkin välillä sairaus ikään kuin unohtuu, jää taka-alalle ja ihminen pystyy elämään sairaudestaan huolimatta oikein hyvää ja onnellista elämää - sairauden ehdoilla tietenkin. Tällainen sairauden aiheuttama tunteiden vuoristorata on väistämätön ja se on pakko käydä läpi kun on sairas.

On kuitenkin yksi asia, mihin ei sairaana ihmisenä tai sairaan ihmisen omaisena koskaan totu ja se on oireiden kyseenalaistaminen, vähättely tai jopa se, ettei oireita oteta todesta.
Olen sairashistoriani aikana törmännyt näihin tilanteisiin valitettavan usein - Hei sori, oon harvinainen!

Ylös, kohti korkeuksia. Alas rytinällä tai vapaalla pudotuksella ja taas kohti korkeuksia peläten alastuloa. Kestävätkö turvavyöt? Onko se lasku jyrkkä vai ei - toivottavasti ei ole, mutta jos on, niin onneksi siellä alhaalla on ihmisiä ottamassa vastaan, jos turvavyöt pettävät!

Yleisin tilanne kohdallani on ollut se, kun menen päivystykseen, jossa on päivystää lähes aina lääkäri, joka ei tunne sairauttani, minua eikä paksua epikriisi mappiani - minun elämääni. Lääkäri, yleensä erikoistuva, kyseenalaistaa kaiken sanomani: "Ei tuollaista ole olemassakaan", " Miksi et liikuta jalkoja, kun käsken?" tai "Onko sinulla elämässä stressiä?" - ei, eihän minulla ole stressiä mistään muusta kuin minut, sairauteni ja oireeni kyseenalaistavista tietämättömistä lääkäreistä.  Tieto, se kun olisi kaikilla lääkäreillä ja hoitajilla sama. Se helpottaisi monen potilaan ja omaisen elämää ja parhaimmassa tapauksessa toimii  hengenpelastajana!

Monen lääkärin ja hoitajan ongelma tuntuu olevan pissipäisyyden lisäksi se, että he eivät voi tai edes osaa myöntää, kun eivät tiedä. Tai sitten he eivät vaan halua. Helpompi ratkaisu kaikkeen on se, että potilas on esimerkiksi stressaantunut ja PIM sairaus paranee heidän mielestään saman tien, tai vaiva jää seurantalinjalle - ihmeparantumista odottaen. Entäs potilas sitten? Jotkut tyytyvät kohtaloonsa ja lähtevät kotiin nuolemaan haavojaan ja jotkut taistelevat - jos heillä tai omaisilla on voimia. Varsinkin jos sairastaa vähänkin harvinaisempaa tai erikoisempaa sairautta, näitä tilanteita saattaa tulla todella paljon -  sellainen sairaus kun ei mene aina lääkärin oppien ja oppikirjojen mukaan.

Vastaanotolla potilaalla tai omaisella ei tietenkään saa olla omaa tietoa sairaudesta tai oireista, silloin leimautuu helposti ihmiseksi, jonka tuskaa Googlen ihmeellinen maailma on lisännyt. Potilas tai omainen ei myöskään saa kyseenalaistaa lääkärin mielipidettä, onhan lääkäri aina oikeassa ja muut tietenkin väärässä. Kyseenalaistuksen jälkeen potilas voi saada loukkaantuneen pissipäälääkärin toimesta vaikean potilaan leiman epikriisi mappiinsa ja se on ehdoton no no, koska se saattaa seurata potilasta kuin haamu polilta polille niin kauan, kunnes joku huippulääkäri kehuu potilasta tai omaisia asiallisiksi, orientoituneiksi tai selkeiksi
Olen valitettavan usein kuullut ja myös todennut sen, että jos potilaalla on tai on ollut mielenterveysongelmia, esimerkiksi masennusta, niin hoito voi olla entistä huonompaa tai hoitoonpääsy vaikeampaa. Kaikki oireet, varsinkin uudet, laitetaan helposti masennuksen piikkiin - myös sellaiset oireet, mitkä eivät mitenkään voisi siitä johtua. Kipu ja kivun tunteminen on yksi ongelmakohta. Voiko masennus aiheuttaa fyysistä kipua? Käsittääkseni voi, mutta kipu voi johtua muustakin. Joskus lääkärit eivät vain osaa erottaa sitä yhtä ainoaa seepraa hevosaitauksesta, vaan näkevät vain hevosia - koska joku muukin on nähnyt vain niitä joskus aiemmin. Lääkäreiltä puuttu monesti omien aivojen käyttö. He eivät muodosta välttämättä potilaasta omaa mielipidettä, vaan tuudittautuvat edellisiin lausuntoihin. 
Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus ja samaa ajatusta voisi käyttää myös nuorista hoitajista ja lääkäreistä. Tämä pitää paikkansa, mutta jossain vaiheessa joillekin heistä tapahtuu jotain, joka saa hoitajan sanomaan potilaan kuullen, tässä tapauksessa minun: "S:llä on vaikea hermovaurio. Hermovauriokipu on sellaista, että se voi olla yhtenä päivänä toisessa paikassa ja toisena toisessa." Näin siis vanhempi hoitaja koulutti olkiaan kohauttaen sairaanhoitajaopiskelijaa hermokivusta, kun minulla oli päänsärkyä! En edes viitsinyt puuttua asiaan. Tai lääkäri, lainaus epikriisistä: "Potilas on normaalipainoinen nainen. Syömishäiriö, PEG-letku." Näin "hyvin" ensiavun lääkäri perehtyi tilaani, kun menin syksyllä tukkeutuneen pegin kanssa päivystykseen. Tein valituksen.
Nämä kokemukset eivät ole suinkaan ensimmäiset eivätkä varmasti viimeiset kohdallani. Se seepra on hukassa vielä monella kohdalleni tulevalla lääkärillä.

Hyviäkin lääkäreitä onneksi mahtuu näiden pissipäiden seuraan. Heille voi esittää mielipiteensä omasta tilastaan, kertoa tuntemuksistaan ja tunnustaa, jos pelottaa. He tukevat ja etsivät ratkaisuja ja kysyvät muilta lääkäreiltä, jos eivät tiedä mitä tehdä. He kysyvät myös miten perhe jaksaa ja tarvitseeko perhe jotain apua tai tukea - hoito on kokonaisvaltaista. Tällaiset asiat tekevät tavallisesta valkotakista huippulääkärin. 

Jos koet saaneesi sairaalassa huonoa hoitoa tai epäasiallista kohtelua, niin kehotan ottamaan yhteyttä sairaalan potilasasiamieheen. Häneltä saat kaiken tarvittavan tuen ja avun mahdollisen kirjallisen valituksen tekemiseen. Ilman valittamista ja oikaisuvaatimuksia asiat eivät koskaan muutu ja pissipäät saavat luoda sairaaloista omaa pissi-imperiumiaan aivan rauhassa syrjäyttäen lopulta kaikki huippulääkärit, jotka tekisivät työtään jonkin muunkin syyn kuin (liian) suuren kuukausipalkan vuoksi.

♥: Selina

Oletteko saaneet sairaalassa tai terveyskeskuksessa epäasiallista kohtelua tai huonoa hoitoa?

12 kommenttia:

  1. Melkeinpä joka kerta saa terveyskeskuksessa hermostua ... harmittavan yleistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Sen takia otettiinkin hoitokuluvakuutus A:lle, jos tk:ssa on pissipäiden kokoontuminen.

      Poista
  2. Itse oon terveydenhoitajaopiskelija ja sen on joku onneton kirjoittanut mun papereihin ilmeisesti. Pariin kertaan oon saanut "ai mut sähän tiedät nää jutut" vastauksen ja se ottaa päähän. Vaikka tietäisinkin niin useimmiten sairaana on vähän itkuinen tai pelokas ym jolloin kaipaa ihan semmosta kädestä pitäen apua. Mulla ei siis mitään pitkäaikaissairautta, mutta paaaljon tapaturmia ja pienempiä sairauksia. Kerään kaikki pöpöt ja vaaratilanteet :D

    Joskus jorvissa huonompaa hoitoa saanut kielimuurin tai sitten ihan vaan välinpitämättömyyden takia. Mulla oli siis jalka murtunut ja päivystyksen lääkärille sitä itkin. Sain reseptin buranaan. Ei kuvattu ei tutkittu... Vaikka itkin etten pysty kävelemään. Seuraavana päivänä terveyskeskuksessa sitten kuvattiin ja oli vähän eri ääni kellossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvänen aika! Teitkö valituksen asiasta? Käsittämätöntä ettei kuvattu! :O

      Olen kuullut samaa tuosta jos on hoitoalan koulutus tai opiskelija. Sairaana ei välttämättä käy opiskellut asiat mielessä.

      Poista
    2. No en tehnyt vaikka olis todellakin pitänyt! Harmittaa nyt jälkikäteen, että se jäi.. Ehkä karma on antanut samalla mitalla takas :D

      Poista
  3. Voi KIITOS! Mulla nyt on aika "helppo" sairaus, ainakin silloin kun lääkitys on ok, mutta tämä teksti olisi t-o-d-e-l-l-a-k-i-n voinut tulla omasta näppäimistöstäni! Olen itse taistellut sairaudelleni lääkityksen, yllättäen yksityiseltä huippulääkäriltä, kun tk:n lekuri olisi määrännyt 17h/vrk nukkuvalle lisää uninappeja ja masennuslääkeitä, morjens! :P Ihanaa paatosta mullekkin niin tutusta asiasta, kiitos, kiitos, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että sait jotain tästä postauksesta! :)

      Poista
  4. Nyt sain kyllä lisää vakuutusta, että pitäisi tehdä valitus saamastani hoidosta ja lääkäristä. Lääkäri oli todellinen pissapää kaikki oireeni olivat keksittyjä tai omaa syytä. Naurettavinta oli kun kerroin olevani jatkuvasti kuoleman väsynyt ja sanoin nukkuvani arkena 8-9h + päikkärit js viikonloppuna 12 h ja päikkärit (päikkärit olivat keskimääri kaks tuntisia.) Lääkäri kuitenki kysyi et mihi aikaa meen nukkuu. Vastasin et viimestää kaheltatoista ja väsymyksen syyksi löytyi et meen nukkuu liian myöhää ja nukun liian vähä.. Kyseinen lääkäri ei myöskään osannut lukea testituloksia vaan totesi niiden olevan erinomaiset ja lääkityksestä ei voitu edes keskustella. Tuolta lääkäriltä lähtiessä myös itkin koki kotimatkn autossa ja en todellakaan ole herkkä ihminen :/. Toinen lääkäri kuitenkin määräsi heti lääkkeet ja totesi testitulosten olevan kaukana ihanteellisesta. Kiitos täb lääkärin oonki saanu elämäni takaisin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olet saanut lopulta hoitoa! Kehotan todellakin tekemään valituksen kyseisestä lääkäristä.
      Iloa kevääseesi!

      Poista
  5. Olipa hyvä kirjoitus! Itselläni ei toistaiseksi ole vakavampaa sairautta (sukurasitteena kyllä), mutta kun olen tässä muutamien vuosien aikana seurannut ensin isäni (jo poisnukkuneen) ja nyt äitini sairauksien hoitoa, niin kyllä on niin eritasoisia hoitolaitoksia/lääkäreitä että...
    Olen joutunut korottamaan ääntäni muutaman kerran, kun vanhat ihmiset eivät ole viitsineet saamastaan (tai siis ei-saamastaan) hoidosta... Harmittaa, että aina pitää itse jaksaa olla aktiivinen ja reagoida asioihin, kun kuitenkin sairaana ja sairaan läheisenä tarvitsisi ammattilaisen oikeaa ja asiallista näkemystä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia! :)
      On rankkaa olla sairas tai sairaan läheinen, kun ei saa välttämättä apua. :/ Onneksi hyviäkin lääkäreitä on, vaikkakin harvassa.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥