lauantai 7. maaliskuuta 2015

Hei sori, mä oon harvinainen!

Kun sairastaa harvinaista sairautta, joutuu kohtaamaan monenlaisia ongelmia. Isoin ongelma on Pissipää-lääkärit.

Pissipää-lääkärit ovat lääkäreitä uransa eri vaiheissa. Pissipää-lääkärit tunnistaa yleensä jo pukeutumistyylistä, joka on huoliteltu ja valkotakin taskusta löytyy miljoona lääkefirman kynää sekä tietenkin kaulasta kulkukortti yrmeällä kuvalla. Voi kun joskus toivoisin, että selfie-kuvat kelpaisivat ajokorttien ja passien lisäksi lääkärien kulkukortteihin! Kulkukortissa komeilee kuvan lisäksi tietenkin lääkärin titteli. Erikoislääkäri kertoo, että tyyppi on aika pähee ja protapaus, ainakin omasta mielestään, ja palkka tietenkin sen mukainen. Erikoistuva lääkäri ja kandi ovat sitte alempaa kastia, kandit heistä mukavammasta päästä.

Millainen on pissipään vastaanotto? Kun saavun Pissipään vastaanotolle ja tervehdin, saan vastaukseksi löysän käden puristuksen ja muminaa. Ensimmäinen  kysymys yleensä on, että miksi olen pyörätuolissa, jonka jälkeen hän katsoo papereitani pää metrin paksuisessa epikriisimapissani kiinni, samalla pläräten paperikasaa ihan vain antaakseen kuvan, että tekee jotain. Vastaan yleensä siihen, että minulla meni hermot - ei naurua eikä mitään reaktiota. Sitten ihan vain varmistaakseni, kuunteleeko lääkäri täsmennän, että minulla siis on hermovaurio. Vastaukseksi saan örinää - joo ei se kuunnellut.
Kun Pissipää irrottaa katseensa elämäni paperikasasta, hän kysyy  miksi ihmeessä tulin vastaanotolle, koska on perjantai ja päivystysaika alkaa pian, joten olisi pitänyt odottaa ja mennä päivystykseen. Samalla hän katsoo kelloa ja toteaa itsekseen, että hänellä jatkuu vuoro vielä tunnin ennen päivystyksen alkua. Pahus.
Kerron siis vaivani, olkoon se nyt vaikka tulehtunut isovarvas. Lääkäri käskee riisua siis kengän ja sukan, että saadaan pottuvarvas esiin ja kysyy taas uudestaan, että miksi olen pyörätuolissa.

No sitten läväytän diagnoosini: 



Tässä vaiheessa lääkärillä värähtää selvästi joku viisari, mutta hän yrittää peittää mielenkiintonsa. Hän on ehkä jossain luennolla kuullut sairauksista, mutta hän ei kuitenkaan kysy mitään. Aha, no näytetäänpä sitten se varvas.
Kun lääkäri ottaa jalastani kiinni ja jalkani alkaa heti kramppaamaan, niin lääkäri kysyy, että mitä ihmettä teen. Soperran sitten siihen, että minulla on dystonia, juurihan kerroin. Tähän lääkäri tivaa joo tiedän, mutta miksi tein niin. Ai miksi kramppasin, ja toistan saman diagnoosilistan:
  
CRPSIIComplexRegionalPainSyndromejayleistynytdystoniaaivoperäinenliikehäiriö.

Yleensä varvas parantuu sillä vilkaisulla ja jää seurantalinjalle. Poistun vastaanotolta ja varaan seuraavana päivänä uuden ajan. 

Monesti näitä Pissipäitä löytyy juuri valmistuneista erikoislääkäreistä, yli-innokkaista kirjaviisaista kandeista ja kirurgeista, mutta myös minun sairauden alan ryhmästä eli neurologeista.
Pissipää-lääkärit kyseenalaistavat oireita, vähättelevät ja tarjoavat psykologin palveluita. Tuntuu, ettei heitä kiinnosta potilaan oireet tai tilan muutokset saati kivut tai mikään muukaan. 
Olen todennut, että valitettavan usein juuri neurologit ovat näitä pissipäitä. Kun heidän ammattitaitonsa ei riitä, se on potilaan vika tai hän on hullu tai muuten vaan stressaantunut, mikä tietenkin aiheuttaa kaikki oireet. Asiaahan ei voi tietenkään kysyä kokeneemmalta lääkäriltä tai vaikka lukea Efficasta, lääkäreiden Googlesta...tai vaikka ihan vaan Googlesta.
Pissipää-lääkärit ovat monesti äärimmäisen fiksuja ja varmasti hyviä lääkäreitä, mutta erittäin vaikeasti lähestyttäviä tai heiltä puuttuu kokonaan empatiakyky - tiedättekö Syke-sarjan Holopaisen?

Toinen haaste on sitten ÖööÖÖ-lääkärit, mutta he eroavat hieman edukseen pissipäistä.

ÖöööÖÖ-lääkärit tunnistaa pienestä paniikista ja anteeksi, olen vain täällä töissä -asenteesta. He kulkevat monesti kokonaan sairaalan vaatteissa, valkotakki ylös asti napitettuna ja kynät ja kulkukortti siististi aseteltuina. Sama selfie toive pätee heihinkin.
Vastaanotto alkaa yleensä hermostuneella nimenhuudolla odotustilassa. Vastaanottohuoneeseen päästyämme ÖöööÖÖ-lääkäri kysyy, miten hän voi olla avuksi. Palvelu on ystävällistä, pedanttia ja asiallista.
ÖöööÖÖ-lääkärit ovat siinä mielessä hyviä lääkäreitä, että he myöntävät jos eivät tiedä, mutta valitettavan usein aiemmassa varvasesimerkissä puolet poliklinikka-ajasta menee minun järjestämääni opetustilaisuuteen, jossa kerron laaja-alaisesti, lääketieteellisiä tekstejä lainaten ja latinankielisiä sanoja käyttäen tilani synnyn ja kehityksen aina tähän pisteeseen asti. Kerron myös lääkehoidoista, niiden vaikuttavista lääkeaineista ja sivuoireista. Sitten lääkäri katsoo minua kuin utelias ekaluokkalainen ja kysyy onko sairauteni harvinainen. Niin, eihän hänkään siitä tiennyt, eli joo sairauteni ei ole perus lääkiskamaa. Tämän jälkeen seuraa muutama jatkokysymys ja sitten hän huomaa yhtäkkiä paljaan jalkani edelleen nostettuna hänen käsilleen ja tulehtuneen varpaan ja toteaa:
"Varvas on varmaan tulehtunut, ota ÖöööÖÖ vaikka Panadolia ja laita jotain rasvaa...niin mikä dystonian muoto sinulla onkaan kasvoissa?" Huoh!

ÖöööÖÖ-lääkäreitä tapaa monesti terveyskeskuksissa, mutta myös erikoissairaanhoidon puolella kandeissa ja vanhemmissa eläköityvissä lääkäreissä. He ovat yleensä todella mukavia ja herttaisia - suorastaan suloisia! Tekisi aivan mieli taputtaa pään päälle ja sanoa, että "Tui tui hyvä lekuri, opit tänään jotain uutta! Haluatko keksin?"
Mahtava piirre heissä on kuitenkin se, että he ottavat yleensä tietenkin lääketieteellisesti täydellisen ja virheettömän luentoni jälkeen selvää sairaudestani joko niistä kolmen Raamatun paksuisista kirjoista, joita komeilee rivi jokaisen vastaanoton hyllyillä tai sieltä lääkäreiden Googlesta - Efficasta. 
Toivon sydämestäni, että näistä lääkäreistä kehkeytyy vielä joskus Huippu-lääkäreitä, joista kerron seuraavaksi. Uskon, että osasta kehittyykin ja osa valitettavasti siirtyy muiden Pissipäiden seuraan.

Huippu-lääkärit ovat nimensä mukaan huippuja! Heillä on paljon tietämystä ja taito toimia myös potilaan kanssa. He ovat empaattisia ja osaavat nauraa minun kuivalle "Mulla meni hermot" -vitsille - erittäin tärkeä ominaisuus! ;)
Huippulääkärit saattavat vaikuttaa aluksi hieman erikoisilta tai tökeröiltä, mutta heille pitää vain antaa mahdollisuus. He saattavat myös olla hieman suttuisia olemukseltaan eikä ole uutta, jos valkotakeissa on taskun kohdalla niiden samojen lääkefirmojen kynien jälkiä tai osa napeista on irronnut, mutta yleisolemus on silti siisti. Selfie-kuvat kelpaisivat heidänkin kulkukortteihin, mutta sädekehä heidän päidensä päällä saa unohtamana totisen irvistyksen saman tien.

Vastaanotolle saapuessani minua tervehditään ja kätellään. Huippu-lääkäri kysyy taustani ja miksi olen hakeutunut hoitoon. Isovarvas esimerkissä minulta otetaan perusteellisen varpaan tutkimisen jälkeen peruslabrat, joissa todetaan tulehdusarvojen nousu ja määrätään antibioottikuuri. Lisäksi diagnoosilistani pamauttaessani ilmoille, se ei jää vain leijailemaan ilmaan, vaan lääkäri saa siitä heti kiinni ja lukee papereistani missä hermossa on minkä tasoinen vaurio ja millaisia oireita dystonia aiheuttaa. Huippu-lääkäri kysyy tietenkin heti, jos oireissani on jotain epäselvää ja myöntää, jos ei ymmärrä ja konsultoi kokeneempaa lääkäriä. Saan myös kuulla uudesta hoitomuodosta, josta voisi olla apua minulle ja samalla lähetteen asiaan perehtyneelle neurologille. Vastaanoton lopuksi Huippu-lääkäri hymyilee, kysyy onko muuta ja saan lähteä hoidetun varpaan ja hyvän mielen kanssa kotiin. Vain tikkari olisi tehnyt vastaanotosta täydellisen, mutta niitä taidetaan antaa vain lapsille - ehkä. A-muru on saanut vain tarroja.

Mistä näitä ihania Huippu-lääkäreitä syntyy? Lääkisten labrat ovat liian pieniä kasvattaakseen ja jalostaakseen näitä valioyksilöitä, mutta heitä onneksi on, mutta harvinaisen vähän - yhtä harvinaisen, kun minun sairauteni on.

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että monista tapaamistani lääkäreistä olen saanut sairaushistoriani aikana tutustua kolmeen Huippu-lääkäriin, joista yksi vastaa tällä hetkellä hoidostani. Moni ei tapaa ikinä yhtään. 

♥: Selina

Oletteko te törmänneet näihin lääkärityyppeihin?

29 kommenttia:

  1. Tää oli niin hauska!!! =DDD Ihana kirjotus ja voin vaan kuvitella sun välillä sun turhautumistas. Sittenhän löytyy näitä Google-lääkäreitä, jotka googlettaa ihan pokkana siinä sun edessä netistä asioita =DD Löytyy myös levypäällä-lääkäreitä "ota Buranaa" ja ja ja muuten vaan tyyppejä, et laittaa mietityttämään, et missä pirussa sä oot lakkis lukenu?? =DD

    Jaoin tän mun blogin facessa ;)
    Tsemiä sinne sairaalaan!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuo olisivat olleet hyvä lisä postaukseen. Pitää tehdä jatko-osa! ;)
      Kiitos ihana sinulle avusta tämän kanssa! <3

      Kyllä mä täällä pärjään! <3

      Poista
  2. Kuule Selina - nyt mennee postaus JAKOON tää on niin Faktaa ... voisinkin linkata tämän yhteen mun hammaslääkäri postaukseen!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiva kuulla! Mä vähän mietin tätä kirjoittaessa että onko liian kieliposkella tehtyä tekstiä, mutta ihana Lindiz rohkaisi minua julkaisemaan tämän. :)

      Poista
  3. Tutun kuuloisia tohtoreita olet tavannu. Itse useamman sairaalan kiertäneenä ja ihan liian monta lääkäriä tavanneena voin sanoa, että lääkärit pitäisi laittaa koulutuksen lopuksi tekemään niitä hoitoalan "paskaduuneja" (mitkä eivät kuulu heidän toimenkuvaansa) ja oikeasti työskentelemään ajan kanssa potilaiden kanssa. Veikkaan vahvasti että ne, jos jotka opettavat ihmisyydestä paljon enemmän kuin yksikään oppikirja. Kus... Pissapäisyyttä tosin tuskin sekään kaikilta poistaa sillä se voi olla ihan synnynnäinen ominaisuus eikä pikku hiljaa kehittynyt käytösvirhe. Tsemppiä sulle tohtorivalistukseen, kirjoitit hyvän tekstin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Juttelin juuri asiasta tänään yhden hoitajan kanssa.
      Kiitos! :)

      Poista
  4. Hauska kirjoitus. Tuollaisia lääkäreitä tapaa kyllä ihan ilman erikoissairauksiakin.

    Itse olen ehkä lääkärin painajainen, "tiedän" aina diagnoosini valmiiksi lääkäriin mennessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      No ei se väärin ole ottaaa selvää omasta tilastaan. :)

      Poista
    2. Ps. Voit ehkä lukea tästä lisää ;)

      http://kunaitikelaa.blogspot.fi/2015/01/sairaalapersoonat.html

      Poista
  5. Tää oli aivan paras! :D Mä en mitenkään erityisen usein lekurissa vieraile, mutta Samun odotuksen loppupuolella kun tuli se raskausmyrkytys ja ramppasin jos jonkinlaisen ja näköisen lekurin luona niin tunnistan kyllä noi pissipäät ja huiput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Joo Pissipäät erottaa jo kun menee vastaanottohuoneeseen sisään! :D

      Poista
  6. Hahaa, hauskasti kirjoitettu postaus :)

    VastaaPoista
  7. Effica ei oo sama asia ku google ☺️ Se on sen ohjelmalman nimi, minne potilastiedot kirjataan. Tuli vaan mieleen, ku luin tekstiä. hyvä kirjotus, ja varmasti olet tavannut monenlaisia lääkäreitä.Hoitajanaki tapaa monenlaista lääkäriä. Arvonsa tuntevat ja ylimieliset on kyl rasittavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, ettei Effica ole sama asia kuin Google, mutta en tiennyt että se on potilastietojärjestelmä! :D Olen joskus nähnyt kun lääkärit etsii hakusanoilla vaikka lääkkeen nimellä jotain tietoa omilta koneiltaan (ei Googlesta), ja luulin että se on juuri Effica. :D Aina oppii uutta! ;)

      Poista
    2. Se on luultavasti Terveysportti... kiitos hauskasta tekstistä jälleen kerran :)

      Poista
    3. Kiitos tästä! :) Aina oppii uutta! :) Mukava että tykkäsit postauksesta!

      Poista
  8. Hauskasti kirjoitettu! Tunnistan tuosta lääkäreitä, vaikka en niin monessa ole joutunut käymäänkään... :) Burana ja Voltaren ovat yleensä olleet lääkärin vastaukset kaikkeen... enhän niitä itse osaisikaan ottaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buranaa ja Voltarenia tarjotaan kyllä aika usein. Voin kertoa että ne auttaa minulle yhtä hyvin kuin tikkari hammassärkyyn! ;D

      Poista
  9. Nasevaa tekstiä! :) Oikeasti aika surullista, että lääkäreinä on ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita ihmisistä, eivätkä osaa kohdata potilaita. Huonoja kokemuksia löytyy täältäkin yllin kyllin, lähinnä lapsen astmaan liittyen. Jossain vaiheessa totesin, että kaikki lääkärit eivät edes tunnistaneet ahdistuskohtausta. Se on minusta käsittämätöntä. Noh, toinen pulma lienee se, että lääkärit alkavat olla ulkomaalaisia (jopa yksityisellä puolella), ja yhteisen kielen puute on minusta aika paha puute. Tarttis tehdä jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin tarttis! Kohtasin A-murun kohdalla juuri täysin ymmärtämättömän lääkärin, ja vielä naislääkärin! Hänellä ei taida olla lapsia kun kerroin huolestani sairasta lasta kohtaan, niin hän kysyi, että miksi soitin hänelle. Hoitaja siis yhdisti minut päivystävälle lääkärille...Niin miksihän lääkärille yleensä soitetaan? Asennevamma oli tällä lääkärillä, mutta minä en vaan osaa olla ilkeä v-pää takaisin, vaan manaan jälkikäteen! :D Vika sekin. ;)

      Poista
  10. Voi niitä lääkäreitä!

    Musta pahimmat lääkärit on ne jotka katsovat pelottavilla silmillään lasit nenän päällä. Tulee olo, että anteeksi kun tulin sinua häiritsemään, ja en mä oikeastaan ole edes sairas.

    Parhaat lääkärit ovat olleet sympaattisia ja empaattisia. Teki melkein mieli heittäytyä seläleen lattialle niin kuin meidän labradorin noutaja tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten niin totta! Lääkärin katse voi olla todella pelottava!

      Poista
  11. Tosi hauska kirjoitus! Minustakin empaattisuus on yksi lääkärin tärkeimmistä ominaisuuksista. En myöskään ymmärrä, miksi lääkäriksi hakeutuu ihmisiä, joita ihmiset eivät kiinnosta.
    Kaikenlainen vähättely on kyllä kamalaa. Nuorempana kävin kauheiden mahaoireiden ja jatkuvan oksentelun vuoksi lääkärissä. Pariltakin lääkäriltä sain vastauseksi vain "ei sulla mitään vakavaa voi olla, kun oot niin nuori." Niinpä, nuoruus, mikä loistava syy jättää potilas tutkimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Itsekin koin teininä samaa kohtelua. Sitten kysyttiin, onko kotona vaikeaa...miten koulussa menee...! ARG!

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥