maanantai 2. maaliskuuta 2015

Haaste: Millainen äiti olen?

Pullantuoksuinen, ihana ja kaikin puolin täydellinen - tietenkin! Ajattelin silti tarttua
Jennan, Under my skin -blogin kirjoittajan aloittaman hienoon haasteen! ;) 

Ennen tämän julkaisemista myös Lotta K Pieni perhe -blogista ehti haastaa minut tähän. Kiitos siis myös Lotalle!

Haasteen säännöt ovat hyvin yksinkertaiset:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!

Minkälainen äiti olet? 
~ Äitinä olen välillä tiukka ja välillä löysäilijä ja annan valitettavan usein uhmatuhmailijallemme periksi. En ole siis äitinä johdonmukaisin mahdollinen, mutta silti mielestäni hyvä äiti.
Kerron äitinä lapselleni päivittän sanoin ja teoin, kuinka rakas hän minulle on. Minusta lapsen on tärkeää saada tietää olevansa rakastettu - vaikka joka minuutti!
Äitiyteeni vaikuttaa paljon myös sairauteni ja siitä johtuva morkkis. Monesti tulee ajateltua, että minun pitäisi olla tällainen ja tällainen äiti, koska sairaus verottaa välillä niin paljon A-murun elämästä. Totuushan on, ettei A-muru tiedä muunlaisesta äitiydestä, mutta minusta äitiys on väistämättä morkkista. Teet niin tai näin, se on aina jonkun mielestä väärin, varsinkin toisten äitien mielestä.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
~ Kyllä hieman. Ennen kun minusta tuli äiti, elin jossain raskaushaavekuplassa ja ajattelin, että teen asiat tietyllä tavalla. Eihän se niin mennyt - tietenkään. Olen esimerkiksi huutanut lapselleni, mitä päätin etten tee koskaan. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan.
  
Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
~ Luulen että minua pidetään hyvänä äitinä, vaikka teenkin virheitä. Moni saattaa automaattisesti ajatella, että kun olen kotona jatkuvasti, teemme A-murun kanssa kaikkea kivaa. Nytkin hän katsoo Netflixiä vaippasillaan, mutta onneksi sentään pottaharjoituksen jälkeen! ;)  

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
~ Olla johdonmukasempi, ehdottomasti!

Mitä teet mielestäsi oikein?
~ Kerron A-murulle joka hetki, kuinka valtavan rakas hän minulle ja Isimiehelle on. En siis vain puhu itsestäni, vaan kerron myös että isi rakastaa.
Olen opettanut A-murun pytämään kauniisti asioita (Saisinko...), pyytämään anteeksi, sanomaan "ole hyvä", kiittämään ja sen, ettei kenellekään saa tehdä pahaa. Hän myös osallistuu huoneensa siivoamiseen leikkien jälkeen ja auttaa kotitöissä. 

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
 ~ Olen varovainen äiti, mutten mielestäni liian varovainen. Koen ettei koskaan voi olla liian varovainen. Toki vahinkoja sattuu vaikka olisi kuinka varovainen, silmät selässä ja viisi käsiparia.

A-muru saa kävellä itse rappuset yläkertaan ja leikkiä rauhassa ilman, että olen jatkuvasti häntä vahtimassa. Meillä toki oli käytössä portti rappusiin ja A-murun leikkihuoneessa on edelleen pistorasiasuojat käytössä, koska koen että minusta lapsen leikkihuoneessa pitäisi olla niin turvattu ympäristö, että lapsi voi oppia leikkimään yksin ilman, että äiti hengailisi takapiruna. Minusta on tärkeää, että lapsi osaa olla ja leikkiä yksinkin.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista? 
~ Aiheesta keskustellaan ja tarpeen tullen A-murulle ilmoitetaan, että kaupassakin on harminpaikka, johon hän joutuu miettimään tekosiaan, jos asenne ei muutu. Muiden mielipiteet tai huokailut eivät kiinnosta siinä vaiheessa, enkä anna periksi. Kerran tosin Isimies on antanut, kun A-muru sai vastaavan kohtauksen kaupassa. Silloin A-muru siirtyi autoon jatkamaan Isimiehen seurassa pää punaisena huutamista. Hyvä käytös tietenkin palkitaan.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
~ Karkki on kiellettyjen listalla, samoin limut, mutta aina ei onnistuta siinä, kiitos mummojen ja pappojen. ;) Ei, kyllä mekin olemme joskus sortuneet tähän esim. loma-aikoina. Karkeista A-muru ei pidä onneksi eikä niitä hänelle meidän toimesta edes tarjota, mutta suklaata hän on saanut maistaa pienen murusen. Meillä herkutellaan jäätelöllä ja kotipullalla tai Muumi-kekseillä.
Roskaruoassa meillä on sama linja, eli ei. Samoin limuissa. Sipsejä meillä taas syödään, mutta ne ovat joko lasten "norsusipsejä", eli maissinaksuja tai sitten tortillasipsejä.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
~ On, erittäin. Minusta lapselle on tärkeää, että hänellä on päivärytmi. Se luo mielestäni arkeen turvaa ja helpottaa lapsen ja vanhempien elämää suuresti. Päivärytmi turvaa mielestäni myös lapsen kasvun ja kehityksen. Minuuttiaikataululla perheessämme ei kuitenkaan eletä, mutta päiväuni- ja ruoka-ajoista pidämme kiinni +/- puolentunnin tarkkuudella.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?
~ Toivon tietenkin, että A-muru osaa arvostaa päätöksiäni äitinä, mutta otan kritiikin vastaan, jos sellaista tulee.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
~ Kotitöihin osallistumisen ja sen jälkeen palkitsemisen joko kiitoksella tai jollain muulla jutulla.

Ulkoiletteko päivittäin?
~ Emme, valitettavasti ja se on yksi äitiyteni harmituksista.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
~ Ja heti toinen äitiyden harmitus perään! A-muru katsoo aika paljon telkkarista ja lastenohjelmia, mutta koen että lastenohjelmat tai tablettipelit voivat olla lapselle kehittäviä ja hyviä. Rajansa kuitenkin kaikella.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
~ Positiiviset tunteet näytän rehellisesti hymyilemällä, halaamalla tai kertomalla kuinka paljon lastani rakastan. Nauramme paljon ja teemme yhdessä mukavia asioita, kuten askartelemme.
Negatiivisten tunteiden kanssa minulla on petrattavaa. Joskus minun on vaikea ymmärtää kuinka paljon lapseni ymmärtääkään esimerkiksi sairaudestani tai siitä kuinka välillä kinastelemme Isimiehen kanssa A-murun nähden. Joskus A-muru huutaakin meille "hiijaa" ja havahdumme itsekin siihen, että kinaamme lapsen nähden. Silloin kerromme A-murulle, että isi ja äiti eivät tarkoittaneet pahaa, ja pyydämme anteeksi. Toki minusta lapsen tarvitseekin nähdä muutakin kuin pelkkiä onnistumisia ja positiivisia asioita - elämä ottaa ja antaa, eikä ole vain täydellistä.

Minusta täydellistä äitiä ei ole olemassakaan, vaan jokainen äiti voi olla lapselleen paras mahdollinen.


♥: Selina

Mitä mieltä olit vastauksistani ja tarttuisitko sinäkin tähän haasteeseen?

10 kommenttia:

  1. :) tähän haasteeseen itsekin tartun ..... ! Kiva postaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Tästä haasteesta tosin saa kiittää Jennaa! ;)

      Poista
  2. Mahravan rehellistä ja arjen todellisuutta kuten kaikki tekstisi <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta ja blogista ylipäätään! Muutama viikko sitten tämän löysin ja omalle lukulistalle päätyi kyllä kerrasta. Omat vastaukseni haasteeseen löytyvät tuolta blogini puolelta: http://retkemme.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että blogi miellyttää! :) Käyn tutustumassa blogiisi ehdottomasti! :)

      Poista
  4. Tämä oli mielenkiintoinen postaus!
    Meissä on paljon samaa, olisin nimittäin vastannut moniin kysymyksiin samankaltaisesti!!!
    Hmmm... pitäisiköhän minunkin tehdä tämä.

    VastaaPoista
  5. Kiva listaus! A-murulla on tietenkin parasta olla päivät kotona äidin ja Avustajan kanssa, mutta onko tarkoitus laittaa häntä jossain vaihessa kerhoon tai harrastukseen tapaamaan muita lapsia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aiemminkin vastannut tällaisen kysymykseen. A-muru on aloittamassa osa-aikaisen päivähoidon syksyllä. Koen että hän tarvitsee enemmän ikäistään seuraa kuin kerran viikossa seuriksen päiväkahvila tyyppisessä päiväkerhossa. :) A lisäksi nauttii hurjasti kerhossa ja kyselee monesti koska pääsee taas uudestaan! <3
      Haimmekin yhtä hoitopaikkaa jo syksystä alkaen yksityiseen päiväkotiin, mutta sinne hän ei päässyt koska olen itse kotona. En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta säännöstä. Kunnalliseen kuitenkin pääsee, vaikka äiti olisikin kotona.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥