sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Viides blogikuukausi, miltä tuntuu?

Viisi kuukautta blogin kirjoittamista takana, toivottavasti vielä monia edessä. :)
Tämä blogikuukausi on ollut rankka sairasteluiden vuoksi. Tästäkin kuitenkin selvittiin ja nyt onkin hyvä jatkaa eteenpäin. :)

Tähän blogikuukauteen mahtuu sairasteluista huolimatta paljon hyvääkin!
Julkaisin yhteistyöpostauksen Melli EcoDesignin kanssa ja sain järjestää mahtavan arvonnan. Tämä postaus oli yksi mukavimmista postauksista tämän blogikuukauden aikana.



Muita mukavia postauksia tämän blogikuukauden aikana olivat En se minä ollut ehkä...  -postaus rikkomistani kännyköistä ja tämä A-murun ja minun leivontahetkestä kertova kuvapostaus.


Lisäksi blogini pääsi mukaan Kaksplus blogiyhteisöön ja aloitin Mammaliiga -blogissa yhtenä kirjoittajana! Huh!


Kaksplussalle pääsy on tuntunut upealta. Toisaalta se on luonut hieman paineita, kun saan olla mukana toinen toistaan mahtavampien blogien joukossa, mutta toisaalta koen, että olen ehkä saavuttanut blogillani jo jotain pientä, mikä on minulle kuitenkin suurta. :) Tämän Kaksplussalle siirtymisen jälkeen blogiin on löytänyt useampi lukija ja uusia lukijoita on rekisteröityt mukavasti. Kiitos teille kaikille ja tervetuloa! Toivottavasti viihdytte blogiani lueskellen.
Kiitos myös kommenteista! Niitäkin on tullut tämän blogikuukauden aikana mukavasti.
Erityiskiitos kaikesta siitä tuesta, mitä sain, kun minulla oli vaikeita hetkiä. Kiitos!

Mammaliiga on taas kutkuttavan jännittävä blogi, joka kokoaa 7 äitiä saman blogin ja aiheen äärelle. Seitsemän erilaista äitiä ja seitsemän eri  kirjoitusta.
Tämä on jotain uutta ja mahtavaa ja on upeaa saada olla tässä projektissa mukana. Ja niin se blogimaailma imaisi minut mukaansa. ;)

Tämän blogikuukauden aikana aloitin peräti kolme postaussarjaa. Ensimmäinen postaussarja on postaus rakkaille. On ollut ihana kirjoittaa osoitetusti jollekin henkilölle, koska välillä blogimaailmassa tuntuu että kirjoittaa tutuille ihmisille, mutta siltin täysin tuntemattomille. Sarja jatkuu vielä tovin. 
Kokemuksia ja kohtaloita -sarja on myös uusi idea ja lisää on tulossa niin CRPS:ään kuin dystoniaan liittyen. Tämä Annan upea teksti onkin ollut ylivoimaisesti koko Kun äiti kelaa -blogin blogihistorian luetuin postaus ja samalla luonnollisesti tämän blogikuukauden luetuin postaus.
Kiitos vielä Annalle osallistumisesta!

Kuvakollaasin kuvat ovat Annan ottamia.
Näiden postaussarjojen lisäksi aloitin myös Äiti testaa -postaussarjan. Katsotaan, mitä kaikkea alankaan testailemaan! ;)

Blogkuukauden tärkein postaus oli Kun kotimme täyttyi "äiti tuvi kotiin!" -ilohuudoilla. Tähän ei ole mitään lisättävää.

Tämän blogikuukauden aikana on tullut avauduttua omasta elämästä ja sen hetkittäisistä vaikeuksista oikein kunnolla. Nämä kaikki postaukset ovat olleet minulle haastavia. Kivusta kirjoittaminen ei tuntunut kirjoitushetkellä haastavalta, mutta jälkikäteen luettuna se tuntui pahalta. Myös Aina ei jaksa ja Kun sanat eivät riitä kertomaan mitä tuntuu -postaukset olivat haastavia, mutta koen niidenkin kirjoittamisen tärkeäksi.

Täytyy myöntää, että tämä blogikuukausi on ollut aika sairas, mutta silti on tapahtunut niin paljon mukavaa ja ihanaa, että kaikki vastoinkäymiset tuntuvat näin jälkikäteen hyvin pieniltä.
Tuntuu tavallaan hyvältä kirjoittaa blogiin myös elämäni ja elämämme nurjasta puolesta, mutta tavallaan se on haastavaa.
Tämä blogin ei ollut tarkoituskaan olla pelkästään hyvän mielen blogi, vaan blogi oikeasta elämästä ja sen ylä- ja alamäistä. Elämä on.

Kiitos teille kaikille tästä blogikuukaudesta! Te teitte tästä jälleen mahtavan!

 ♥: Selina


Mitä teille jäi tästä blogikuukaudesta mieleen ja olisiko teillä postaustoiveita?

4 kommenttia:

  1. Olet sinä aikamoinen sissi, kun tuollaisessa elämäntilanteessa pidät omaa blogia ja osallistut toiseen! Paljon onnea - keep up the good work! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uraäiti! :) Nautin hurjasti bloggaamisesta ja tämä toinen blogi oli niin mahtava mahdollisuus että siitä ei voinut kieltäytyä!

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥