torstai 12. helmikuuta 2015

Vain vähän mielikuvitusta!

Viimeiset pari päivää A-murun lempileikki on koostunut muutamasta asiasta: Avustajan piirtämästä upeasta Muumilaaksosta, muumihahmoista, Nuuskamuikkunen -pehmolelusta ja Ikean kulhosta, joka on mörkö.

Kun leikin tätä leikkiä iloisen ja innostuneen A-murun kanssa, tulin ajatelleeksi käpylehmä-aikakautta, jolloin lapsille kelpasi leikkeihin muutama tikku ja käpy.
Myös omassa lapsuudessani minua ei hukutettu leluvuoreen, vaan lelumäärä oli mielestäni järjevä. Muistan, kun aina keväisin isämme teki koko sisaruskatraalle pajupillit ja ne olivat parhaat lelut ikinä!
Nykyään tuntuu, että jo A-murun ikäisillä on omat tabletit tai padit ja toinen toistaan kalliimpia leluja erilaisilla toiminnoilla. Niin ja leluja ostetaan paljon, aina toinen toistaan kalliimpia.
Tämä on minusta kamalaa kilpavarustelua ja lapsen aliarviomista. "Ota tästä padi ja leiki sillä!" Mihin lapsen kanssa leikkiminen on kadonnut?

Katsokaa nyt kuinka mukavaa meillä oli tämän lähes ilmaisen leikin aikana!
Kiitos Avustajalle ideasta!

"Kasso, Muumiaasso!"

"Olipa kerran kaunis aamu Muumilaaksossa. Muumit olivat vasta heräämässä, mutta Nipsu juoksi siltaa pitkin kovaa vauhtia kohti muumitaloa huutaen Muumimammalle: "Mörkö on tulossa, kaikki pakoon!", ja niin koko muumiperhe pakeni isoa mörköä mereen.



Onneksi Yksinäisillä vuorilla asuva Jättiläis-Nuuskamuikkunen näki heidän ahdingon, pelasti koko Muumi-perheen merestä ja lähetti ystävänsä Nuuskamuikkusen tarkistamaan, onko kotiin taas turvallista mennä. 

Nuuskamuikkunen tarkisti ensin oman telttansa ja sitten Muumitalon. Kaikki oli kunnossa. Ilmeisesti Jättiläis-Nuuskamuikkunen oli pelottanut mörön tiehensä ja Muumimamma pystyi kutsumaan perheensä takaisin kotiin. Hän kuitenkin päätti hurjan aamun päätteeksi paistaa ison kasan pannukakkuja kiitokseksi Jättiläis-Nuuskamuikkuselle perheensä auttamisesta."

~Loppu~ 

 ♥: Selina

Leikitäänkö teillä mielikuvitusleikkejä?

10 kommenttia:

  1. Olipa hauska tarina :D Hyvä Jättiläis-Nuuskamuikkunen! Mutta tottahan se on, että sitä suoraan sanoen krääsää on ihan liikaa.. Olen itsekin huomannut miten vähällä lapsi pärjää, ei tarvitse kaiken maailman vempaimia ostella :) Niinhän se mielikuvituskin parhaiten kehittyy mitä alkeellisemmat lelut :D Itse pyrin välttämään lelujen ostamista, mutta isovanhemmat raijjaavat niitä tupaan senkin edestä... Kivahan se on että ajattelevat, mutta pieniä kun yleensä ilahduttaa pelkkä isovanhempien läsnäolo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, se oli A-murun leikki, jonka kirjoitin tarinaksi. :)
      Läsnäolo lapsen leikeissä on tärkeintä minusta! <3

      Poista
  2. Jättiläis-Nuuskamuikkunen <3

    Avalla on ihan hirveästi leluja, ja nyt oonkin kaikille kysyneille sanonut ettei leluja lahjaksi, vaan pyytänyt sitten esim lahjakorttia johonkin vaatekauppaan niin saadaan päivitettyä vaatekaappia kevääseen ja kesään. Osa leluista on kyllä ensimmäisiä synttärilahjoja tai joululahjojakin jotka jaksavat vieläkin kiinnostaa :) Mä en oo ymmärtänyt miksi lapselle pitää ostaa oma tabletti. Meillä on tabi käytössä sillontällöin ja siellä on yksi peli Avalle jota saa pelailla joskus, yleensä silloin jos mun on pakko tehdä jotain ja Ava tuhoaisi muun kodin sillä aikaa niin saan sen istutettua muutamaksi minuutiksi sohvalle pelaamaan. Pakko kyllä kehaista sitä peliä, siinä on erilaisia tehtäviä, kuten oikean muodon laittaminen oikeaan paikkaan yms niin en edes tunne huonoa omatuntoa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! ;)

      Lahjakortit vaatekauppoihin onkin hyvä idea! Meillä isovanhemmat ja kummit ovat ostaneet kalliimpia vaatteita esim. Marimekkoa lahjoiksi ja ne ovat ainakin äidin mieleen. ;) Onneksi myös A-muru tykkää vaatteista, nimittäin meilläkin on leluja kertynyt ihan kiitettävästi. Riittäisi useammallekin leikkijälle. ;)

      Poista
  3. Voi ihana! Ite oon leikkinyt tosi paljon tällä tavalla pienenä ja piirrelly vanhempana lisää maailmoja, joissa pikku-ukot voi seikkailla. Toisaalta oon leikkinyt paljon muutenkin mielikuvituksen varassa, niin ettei kaiken tartte olla tavarana ja just ns. oikeana, vaan kengästä saa barbiauton jne :D Enkä ees oo kokenut sitä mitenkään pahana juttuna, onpahan enemmän mistä valikoida, kun arkisiakin juttuja on nähny potentiaalisina leluina. Toivon, että voisin välittää tätä jotenkin omallekin lapselle ja varmasti pystynkin vaikuttamaan siihen ainakin sillä ettei hamstraa sitä materiaa niin kauheasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että voit välittää saman omalle lapsellesi, koska olet itsekin nauttinut siitä! :)

      Poista
  4. Leikitään. Lelujakin on ja pädit, mutta meidän esikoinen leikkii paljon mielikuvitusleikkejä. Tekee asuja itselleen ties mistä tavaroista ja vaatteista. Lelut ja ne tabletit on minusta ihan hyviä tukemaan lasten kehitystä, mutta kyllähän se leikki on usein parhaimmillaan ku ne laitetaan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ei mene kauaa, ettei A-murua kiinnosta enää tämänkaltaiset leikit, joten nyt nautitaan tästä ja tapellaan myöhemmin kalliiden lelujen hankkimisesta! ;)
      Hih, A-murukin pukee itsellensä milloin mitäkin päälle. Yleensä minun huivejani ja keittiöstä isoja kulhoja hatuksi! :D

      Poista
  5. Voi ihana pieni leikkijä! Meilläkin on mielikuvitusleikit ottaneet ihan uusia ulottuvuuksia tässä kolmen vuoden hujakoilla ja jälkeen, siis enää ei tarvita mitään leluja! Nöppösen yks lempparileikki tällä hetkellä on pelkästään mielikuvituksen varassa, ollaan milloin mitäkin eläimiä. Yleensä bambeja tai krokotiilejä, tai sitten juostaan krokotiilejä karkuun (monesti Hilppula on sitten se jahtaaja eli korotiili :D) tai hypitään nukkuvien karhunpentujen (?!) tai muurahaiskekojen yli. Tai ollaan koiria, tai susi tulee ja juostaan karkuun, ja myös perhehahmot on mukana: on pikkuveli-karhua ja äiti-koiraa. Joskus Nöppönen laittaa minut nukkumaan ja käskee että "nyt vauva huuda" ja sitten kun ulisen niin hän tulee silittämään päätä "Ei oo mittää hättää" <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥