maanantai 9. helmikuuta 2015

Tämä postaus on sinulle...

Kaksoissiskoni

Olemme taistelleet tilasta ja huomiosta jo masuaikoina. Taisit monottaa minua muutaman kerran päähän, koska kaikki viisaus, mitä uskoakseni on identtisillä kaksosilla saman verran, on jäänyt sinulle. ;)

Jo lapsena tunsin välillämme olevan siteen ja sen vahvuuden.
Muistan, kun riitelimme siitä, että huomasimme laulavamme sama laulua. Muistan, kun kinastelimme siitä kumpi laittaa erivärisen paidan, koska paitojen piti muuten olla samanlaiset, tietenkin. Muistan, kun olimme täsmälleen saman pituisia ja painoisia, ei senttiäkään tai grammaakaan eroa. Muistan, ettei meitä tunnistettu ja se oli meistä hauskaa.
Muistan myös sen, että sinä huolehdit minusta. Päiväkodissa pakkasit reppuni, koulussa kuivasit kirjani, kun mehupullo vuoti ja yläkoulussa kerroit, ettei nälvimistä tarvitse sietää ja siitä on ok puhua opettajalle. Muistatko tätä rakas?
Jossain vaiheessa tämä vaihe kääntyi toisin päin.
Muistan, kun esiinnyin sinuna puhelimessa, kun olit hukannut pankkikorttisi, tai sinun piti varata lääkärinaikaa. Syntymäpäivä oli helppo muistaa, mutta sotun loppuosaa hoin mielessäni, kun virkailija vastasi puhelimeen. Senkin opin toki nopeasti ja muistan sen vieläkin! Muistan myös, kun tulin mukaasi lääkäriin ja haukuin hänet puoskariksi. ;)

Tällainen on kaksosten välinen side, tai ainakin meidän välinen side. Otetaan, annetaan, tuetaan, luotetaan ja rakastetaan.
Tätä sidettä ei voi rikkoa mikään. Se on kuin läpinäkyvä sidos, joka punoo meidät yhteen tiukasti ja varmasti, mutta silti hellästi. Sisarrakkaus, mikä välillämme on, on erilaista kuin meidän muiden sisaruksien kohdalla -se johtuu juuri tästä siteestä. 
Kun sairastuin, kärsit hurjasti. Silloin välillämme oleva side venyi, ehkä vähän sai vaurioitakin, koska toinen meistä puuttui, eikä voinut olla enää samalla lailla läsnä. Kipuni ja kärsimykseni, se satutti meitä molempia, mutta sinä kärsit henkisesti todella pahasti. Olen siitä surullinen edelleen. Jätin sinut tavallaan yksin, vaikken voinutkaan sille mitään. Tiedän, että tiedät sen.
Toisaalta sairastumiseni sai aikaan sen, että irtautuminen toisistamme oli helpompaa, eikä niin kivuliasta ja nopeaa, liian nopeaa kuin laastarin repäisy. Se sai siis paljon hyvääkin aikaan ja saimme aikuistua, tehdä virheitä ja oppia niistä erikseen, mutta silti yhdessä.

Moni ei taida tietääkään, ellei ole itse identtinen kaksonen, että voimme tuntea toisen tuskan, toisen pahan olon ja hieman kipuakin. Muistan monet puhelut, kun minä soitin sinulle satojen kilometrien päähän, että onko sinulla pää kipeä, koska minulla oli. Siellä sinä sitten vastasi nuhaisena ja kuumeisena puhelimeen. Kiitti sisko, minäkin sairastuin! Tämä johtuu juuri meidän välisestä siteestä.

Eräitä elämäni onnellisimpia päiviä kaksoissiskoni ovat ne päivät, kun menit naimisiin, tulit raskaaksi ja annoit minulle parhaimman lahjan, mitä sisko voi toiselle antaa: kummilapsen.

Kiitos rakas kaksoissiskoni, että olet olemassa! Kiitos kun jaksat tukea ja rakastaa minua, vaikka sinulla on omiakin murheita. Kiitos, että soitat minulle monta kertaa viikossa ihan vain kysyäksesi, mitä kuuluu.

Me pärjäämme aina, vaikka mitä tapahtuisi, koska meidän välillämme vaikuttaa aina se maaginen kaksoisuudenside.

"Pidä musta kii...älä päästä koskaan."
En päästä, ikinä!


Ps. Rakastan sinua! Muistatko?


21 kommenttia:

  1. Ai te ootte kaksoisuuden (minkä olinkin huomannut aiemmista postauksista) lisäksi identtisiä! :) On varmasti ihanaa kun on tuollainen tuki ja turva. Varmasti on välillä myös ärsyttänyt (tai luulisin niin) samannäköisyys jne? Tai ei välttämättä mutta itse voisin ainoana lapsena kuvitella että jos olisi "toinen minä" ulkonäöllisesti niin joskus pistäisi kiukuttamaan :D Ei toki varmasti enää näin aikuisena, mutta joskus murrosiässä kun etsii omia mieltymyksiä ja paikkaa. Ihana teksti kyllä ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki välillä ärsytti, mutta harvemmin. :)
      Kiitos!! ♥

      Poista
  2. Ihana postaus. Kaksosten side on ihan uskomaton! Iloa ja valoa päiviinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥
      Side on aivan uskomaton ja se säilyy läpi elämän. ♥

      Samoin sinulle Heidi!

      Poista
  3. Ihana teksti <3 Vähänkö olis huippua kun olis kaksonen, ai että! Aina toivoin että mulla olis sisko, ja vieläpä kaksonen olis ollu niin paras. Ja olisin itsekin toivonut saavani kaksoset, vaikka olishan se varmaan vauva- ja pikkulapsiaikana kohtuu rankkaa :D Mutta silti, on se varmasti niin erityinen side!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥
      Itsekin salaa toivoin kaksosia kun aloin odottamaan A-murua! ;)

      Poista
  4. Ihana postaus! <3 Kunpa meidän tytöillekin tulisi tuon kaltainen yhteys! Vaikka eivät identtisiä olekaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uskon että tulee. :) Kaksoset ovat aina "erilaisia" lapsia. ♥

      Poista
  5. Mullaki on tosi läheiset välit siskooni vaikka ikäeroa se 15vuotta :) Mutta ois kyllä kiva olla kaksonen ! Kiva postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei iso ikäero haittaa. Kiva kuulla että te olette läheisiä! <3

      Poista
  6. Oi mikä juttu. Ihana <3 tuo on jännä tuo surun,tuskan kivunkin tunteminen...... jännää ...

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥