perjantai 20. helmikuuta 2015

Tämä postaus on sinulle

Anoppi ja appiukko


Ennen kun tapasin poikanne, Isimiehen, en ollut koskaan rakastanut ketään niin kuin poikaanne. En ennen hänen tapaamistaan tainnut oikein edes käsittää millaista rakkaus on. Olin niin nuori, mutta rakastuin Isimieheen palavasti hyvin nopeasti.

Muistan kun tapasin teidät ensimmäistä kertaa. Minua jännitti aivan hurjasti! En ollut ennen tavannut kenenkään pojan vanhempia ja halusin antaa hyvän kuvan itsestäni. Hyvin nopeasti huomasin kuitenkin, ettei teitä tarvitse pelätä ja jännittä ja että voin olla rennosti teidän seurassanne.
Teistä tuli hyvin nopeasti toinen perhe minulle ja kodistanne toinen koti. Kohtelitte alusta asti minua hyvin, kuin omaa lastanne.

Muistan kun ensimmäisen kerran sinä, appiukko, kysyit minulta että "Mitäs meidän tyttö?" ja samalla sinä, anoppini, hymyilit vieressä ja odotit vastausta. Olin häkeltynyt ja hurjan onnellinen, koska koin että tunsitte samoin kuin minä. Olin kotona, toisessa kodissani.

Olette tukeneet valtavasti minua ja meidän perhettä sairauteni aikana, käyneet lukemattomia kertoja minua katsomassa niin sairaalassa kuin kotona ja auttaneet minua yhdessä muiden kanssa pääsemään vaikeiden aikojen yli. Olette tukeneet myös Isimiestä. Ilman teitä hänkään ei olisi jaksanut.

Olette hyvät vanhemmat Isimiehelle ja hänen siskolleen ja hyvät isovanhemmat A-murulle.
A-muru onkin mummon ja papan tyttö. Hän kysyy monesti koska pääsee mummolaan. Mummolassa on aina mukavaa ja A-muru kokee itsensä rakastetuksi. Mummon koruilla leikkiminen ja papan kanssa tiskaaminen on hänestä parasta.

Kiitos, että olette olemassa, rakastan teitä!

Kuva: Googlen ihmeellinen maailma.

 

 ♥: Selina


6 kommenttia:

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥