tiistai 24. helmikuuta 2015

Kun äiti yrittää olla äiti

Millainen on täydellinen äiti? Äiti, joka jaksaa leikkiä? Äiti, joka ei koskaan huuda? Äiti, joka lausuu iltarukouksen? Onko olemassa täydellistä äitiä?
Äitejä mahtuu maailmaan paljon. On kovistelelevia äitejä, kanaemoja, hössöttäjiä ja sitten hieman erilaisia äitejä, kuten minä. Onko kukaan heistä täydellinen, ei minusta, mutta sen sijaan maailmaan mahtuu valtavasti hyviä äitejä!

Aina puhutaan siitä, kuinka äitiyteen kasvaa lapsen kasvun mukana ja asiat oppii siinä sivussa huomaamattaan. Siis oppii olemaan äiti omalle lapselleen. Mielestäni tämä asettaa äideille kamalat paineet. Tämän sijaan minusta pitäisi puhua enemmän siitä riittämättömyyden tunteesta, pelosta ja ahdistuksesta, jos lapsella on hätä ja siitä kuinka omaa lastaan voi rakastaa niin että sattuu. Myös vihantunteista omaa lastaan kohtaan pitäisi puhua enemmän, eikä tuomita heti jos äiti kivahtaa väsyneenä kaupan kassalla kiukuttelevalle lapselleen.

Välillä tuntuu, että osa äideistä elää jossain ihmeellisessä äitiyden ihannekuplassa, jossa kaikki on aina täydellistä, herttaista ja vaaleanpunaista. Tai siis kaiken pitää olla. Totuushan on se, että joskus sinnekin kuplaan eksyy muutama tumma pilvi ja silloin pääsee ärräpäitä ja lapsi joutuu ne kuulemaan.


Olen viimeaikoina miettinyt paljon tulevaisuuttani äitinä. Varsinkin tämän postauksen jälkeen, jossa kerroin, että luovun väliaikaisesti Pikkukakkosesta, siitä haaveesta, josta yritin pitää kynsin ja hampain kiinni samalla satuttaen itseäni.
Sairaus ja perhe. Valehtelisin jos väittäisin, että se on helppo yhtälö, mutta sen saa toimimaan -tai ainakin me olemme saaneet, meillä on perhe josta olen haaveillut aina.

Kuva: Janina Jaakkola
Ennen kun minusta tuli äiti, haaveilin askarteluhetkistä lapsen kanssa. Haaveilin saunan jälkeisestä herkkuhetkestä ja yhdessä katsotusta lapsen lempielokuvasta tai sarjasta. Haaveilin siitä, että saan sanoa, että "äiti rakastaa" ja saan vastarakkautta lapseltani. Haaveilin syliin nukahtavasta pienestä ihmeestä, mestariteoksestamme.  Haaveeni on toteutunut. Olen kuitenkin aina ajatellut, että minusta tulisi äiti useammalle lapselle, ainakin kolmelle. Nyt olen miettinyt sitä vaihtoehtoa, mikä ei kuulunut suunnitelmaani: äitiyttä yhdelle lapselle. Se tavallaan riipaisee, mutta on siinä paljon hyvääkin.

Minulla on ollut pitkään huono omatunto siitä, kun toisen lapsen kaipuu on vaikuttanut äitiyteeni. Olen antanut sen vaikuttaa, koska olen miettinyt, voinko olla paras mahdollinen äiti A-murulle, kun minulla on niin kova kaipuu toisesta lapsesta. Tämä kaipuu on mielestäni epäreilua minulle, mutta onko se A-murulle? Mietin, viekö se osan rakkaudestani tai vaikuttaako se siihen, millaisia eväitä tarjoan lapselleni elämään. Huomaako A-muru, että haaveilen hänen rinnalleen toisesta samanlaisesta, pienestä rakkaasta vaaleatukkaisesta tytöstä tai pojasta? Minulla on heille nimetkin valmiina, molemmille kaikki kolme. Tietääkö A-muru sen? Mietin myös, että kokeeko A-muru ettei hän kelpaa, koska toivon, kaipaan  ja rukoilen niin valtavasti, että saisimme vielä joskus toisen lapsen...A-murulle sisaruksen ja leikkikaverin? Pelkään, että A-muru jää yksin.
Uskon, että minun kaksosuus vaikuttaa tähän suuresti. Minulla on ollut aina sisko lähellä ja myöhemmin muut sisarukset. Jos emme saisi enää lapsia A-muru jäisi yksin.


Ajattelen kuitenkin, että nyt kun alan vihdoin hyväksyä sen, ettei toista lasta tule hetkeen aikaan, niin pystyn nauttimaan A-murusta enemmän. Pystyn antamaan hänelle enemmän.
En usko, että A-muru huomaa sydämeni kaipavan lisää rakastettavaa. Rakastan häntä niin valtavan paljon ja hän tietää sen. En usko, että A-muru tietää kuinka paljon minuun koskee se, kun en voi tarjota hänelle sisarusta vielä. En usko myöskään, että A-muru osaa edes kaivata sisarusta. Tämä on vain äidin ja isän haave, joka toteutuu tai sitten ei. Me otamme vastaan sen, mitä meille annetaan, mutta kukapa ei haluaisi nähdä useampaa pientä mestariteostaan juoksentelemassa takapihalla, riitelemässä leluista ja halaamassa riidan jälkeen toisiaan?
Niin ja A-muru ei tule koskaan olemaan yksin. Hänellä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillään meidän vanhempien lisäksi. Hän saa rakkautta niin valtavasti ja samalla tukea kasvuunsa.

Sairauteni vaikuttaa väistämättä A-murun elämään, mutta olen silti hänelle paras mahdollinen äiti. Hän on ihailtavan avoin sairaudestani. Silittää kaupassa pyörätuolia kannustaakseen ikätoveriaan uteliaiden silmien takaa tulemaan kokeilemaan myös. Hän tervehtii reippaasti kaupungilla muita ihmisiä ja hymyilee sädehtivää täydellistä hymyään istuessaan sylissäni. Hänen on selvästi hyvä olla.

Kuva: Katja Lösönen
Millainen on sitten paras äiti? Paras äiti on sellainen, joka tietää olevansa hyvä äiti, minä tiedän olevani.

Olkaa äidit itsellenne armollisia. Älkää arvioiko itseänne toisten mielipiteiden kautta. Älkää pelätkö sanoa olevanne väsyneitä. Nauttikaa elämästä, sitä on myös kodin ulkopuolella. Uskokaa omiin kykyihinne ja antakaa itsellenne mahdollisuus myös turhautua, kiukustua ja sitten taas rauhoittua. Se kuuluu elämään -perhe-elämään.

 ♥: Selina


Millaisia ajatuksia teillä oli äitiydestä ennen kun teistä tuli äitejä ja nyt kun olette äitejä? 

Ps. Sain eräältä lukijalta ihanan sähköpostin. Valitettavasti en voinut jostain syystä vastata hänelle vaan viesti palautui aina minulle. Yritin kyllä, eh, kolme kertaa! :D
Jos nyt luet tätä, haluan kiittää sinua sähköpostistasi. On aina ihanaa saada lukijalta postia. :)
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ihanaa tälle keväälle! 

30 kommenttia:

  1. Ihana koskettava teksti <3 Kirjoitin tämän oman postaukseni Mammaliigaan äitiydestä ja totesin että se on etuoikeus kun lapsi sanoo äiti ja tarkoittaa sillä minua. Varsinkin nyt eronneena kun ei tiedä tuoko tulevaisuus tullessaan enää lisää lapsia. Silti aina voi toivo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanski! Sinun tekstisi oli myös koskettava! <3
      Äitiys ja sanan äiti kuuleminen on etuoikeus josta pitäisi osata nauttia enemmän. <3

      Poista
  2. Todella hyvin postattu, pystyn samaistumaan erityisen hyvin ensimmäisten kappaleittesi ajatuksiin. Äitiydessä yllätti se, kuinka se oikeasti menee joka soluun ja sykkeeseen. Miten niistä pienistä ihmisistä tulee niin valtavan rakkaita, että heidän puolestaan tekee mitä tahansa. Että sisällä on sellainen leijonaemo, joka nostaa niskakarvat pystyyn ja murisee jos kokee lapsensa uhatuiksi. Kirjoittelin joskus kauan sitten täydellisistä äideistä täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! :) Kiitos myös linkistä, kävin heti lukemassa! <3

      Poista
    2. Ootteko ajatellut jossain vaiheessa viedä A-murua päiväkotiin tai johonkin kerhoon, tms jossa hän pääsisi leikkimään ikätovereiden kanssa ja voisi saada omia, tärkeitä kavereita? :)

      Poista
    3. Käymme A-murun kanssa seurakunnan päiväkerhossa kerran viikossa ja A-muru nauttii siellä olosta hurjasti! Siksi olemme päättäneet, että A-muru mahdollisesti aloitta päivähoidossa osa-aikaisesti syksyllä juurikin tärkeiden kavereiden takia. Haimme jo yhteen yksityiseen päiväkotiin, mutta sinne ei oteta lapsia, joiden vanhemmat ovat kotona esim. äitiysloman vuoksi. Jatkamme vielä hakuja. :)

      Poista
  3. Täydellisiä äitejä ei olekaan. "Jokainen on paras äiti lapselleen" - kyllä, paras. Mutta ei täydellinen. Kaikki me tehdään virheitä ja vaikka äitiys on lähinnä verrattavissa yliumaluuteen, niin täyydellisyyttä ei ole olemassakaan! :)

    VastaaPoista
  4. Tosi koskettava kirjoitus <3 äitiydestä kyllä osataan ottaa paineita, ja ymmärrettäväähän se on kun kukapa ei haluaisi olla täydellinen ja kasvattaa tasapainoisia ja onnellisia aikuisia lapsistaan. Mä olen yrittänyt ottaa kasvatusta vähän rennommin, eli teen kuin itse parhaaksi näen enkä ota paineita ulkopuolelta :)

    Mä voin samaistua sinun toisen lapsen kaipuuseen. Minulla ja miehelläni on sisaruksia, joten oli tavallaan selvää että poikakin saa pikkusisaruksen. Raskaaksi tuleminen sen sijaan ei ole ollut itsestäänselvää.. Mutta en usko että A ymmärtää tai havaitsee toisen lapsen kaipuusi! Unelmiaan ei kuitenkaan kannata kokonaan haudata <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maaria! <3

      "Mukava" kuulla että joku muu pystyy samaistumaan kaipuuseeni. Uskon että saamme toisen lapsen vielä, jos niin on tarkoitettu. :) Unelmasta en luovu, en koskaan. Olen vain siirtänyt sitä hieman.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus Selina! :)
    Tämä on varmasti aihe, joka monia äitejä mietityttää. Mulla on ollut nyt paljon huonoäiti-fiiliksiä, kun oon aloittanut taas opiskelut ja joutunut olemaan välillä enemmän poissa pojan luota. Joka päivä sitä joutuu muistutella itselleen, että olen silti hyvä äiti :)

    VastaaPoista
  6. Meidän esikoisen kohdalla (12v.) ei mielestäni niin paljoa arvosteltu äitejä kuin tänä päivänä. Tai arvostelu liittyi lähinnä imetykseen. Toki saattaa olla, että silloin en niin paljoa kuunnellut kuin nyt. Nyt meidän pieni prinssi on 3kk ja olen kuullut jatkuvasti erilaisia arvosteluja äitiydestä ja miten määritellään hyvä äiti. Kuulemani mukaan hyvä äiti: täysimettää lastaan 6kk asti, soseet tullaan tekemään itse, mitään valmista ei osteta, vauvalla käytetään vain orgaanisia vauvan vaatteita ja kestovaippoja, äiti myös on samalla täydellinen puoliso miehelleen. Vauvan tulee saada myös virikkeitä (vauvauintia, -jumppaa ja -tanssia), lisäksi vauvan hyvinvoinnista tulee voida huolehtia käymällä vyöhyketerapiassa ja vauvahieronnassa. Ja jos tästä poikkeaa on huono äiti. Minusta hyvän äidin tulee olla armollinen itselleen ja toisille äideille sekä uskoa siihen, että on paras mahdollinen äiti omalla pienokaiselleen vaikka kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut. :) Tsemppiä äitiyteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteytit postaukseni tähän sinun laittamaan kommenttiin. :) Kiitos kommentista! Tsempit myös sinne!

      Poista
  7. Ihana postaus! <3 Mäkin olen sitä mieltä, että paras äiti lapselleen (ainakin yleisesti ottaen) on vain oma äiti ja tämä on paras lapselleen juuri sellaisena kuin on, hyvien, mutta myös huonojen puolien kera. :)

    VastaaPoista
  8. Ihana teksti!! =) Varmasti me kaikki podetaan aina sillöin tällöin jonkin sortin huonoäitimasista. Pitäis vaan muistaa olla itselleen armollinen ja keskittyä olennaiseen =)
    Jahap, kikkara heräsi päikkäreiltä, joten täytyy mennä!! =D kerkesin just kommaamaan!! =DD

    VastaaPoista
  9. On monia jotka eivät halua kuin yhden lapsen, mukaanlukien minä :) Yhdelle voi antaa kaiken. Mahdollisuuden enempään, kun on vain yksi ketä rakastaa ja elättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta että yhdelle voi antaa kaiken, ja niin yritänkin antaa A-murulle. <3 Kiitos sinulle kannustavista sanoistasi!

      Poista
  10. Jälleen kerran hyvin kirjoitettu Selina<3
    Mä haluaisin uskoa, että jokainen on paras mahdollinen vanhempi omille lapsilleen. Oikein hirvittää miten paljon esim.sosiaalinen media luo etenkin äideille paineita. Siinä onkin oikea arjen sankari, kuka pystyy kaikkien näiden paineiden keskellä olemaan itselleen armollinen :)

    Pohdintoihisi pikkukakkosesta haluaisin vielä lisätä, että en usko An ainakaan vielä hetkeen ymmärtävän/huomaavan kaipuuta toiseen lapseen. Uskoisin, että ennemmin saattaa tulla vastaan vaihe jossa hän kyselee pikkusisaruksen perään. Senkin varalle kannattaa varautua, sillä jos asia on kovin arka, on hyvä miettiä mitä siitä voi lapselle kertoa jos sitä satutaan kysymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! <3

      En minäkään usko, että A-muru ymmärtää toivoa sisarusta, mutta tuo oli hyvä vinkki, että siihen kysymykseen kannattaa varautua. Uskon kuitenkin kun sen kysymyksen aika on, niin olen saanut jo asian käsiteltyä. Toivon tietenkin viimeiseen asti, että saisimme joskus Pikkukakkosemme. <3

      Poista
  11. Ihana postaus! Eksyin blogiisi ja jään seuraamaan :) kirjoitin myös hiljattain mun blogiin ajatuksia äitiydestä :) http://ullamarian.blogspot.fi/2015/02/riittavan-hyva-aiti.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla Maria!
      Mukava kuulla että jäät seuraamaan. Toivottavasti viihdyt! :)
      Käyn ehdottomasti kurkkaamassa postauksesi! :)

      Poista
  12. Kaunis postaus taas jälleen kerran ! :) Oot varmasti paras äiti A-murulle ja toivon, että jonain päivänä saisitte pikkukakkosen <3

    VastaaPoista
  13. Piste, ei lisättävää :)

    Me kaikki teemme parhaamme ja olemme parhaita mahdollisia äitejä lapsillemme ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, ei lisättävää viimeiseen lauseeseesi. Piste. <3

      Poista
  14. Hei! Liityin jokunen päivä takaperin lukijaksesi, mutta vasta nyt oli aikaa selata kunnolla taakse päin vanhempiakin tekstejä. Blogisi on todella koskettava! Kirjoitat taitavasti ja asiaa, kuten tässäkin päivityksessä! :) Jään innolla seuraamaan juttujasi myös tulevaisuudessa

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥