keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kolminkertainen kummitäti ja sen merkitys

Minulla on kaksi kummipariskuntaa, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä. Lapsena kummit tulivat syntymäpäivilleni vaihtelevalla menestyksellä, mutta muistivat aina lahjoin ja kortein. Jouluna sain kummeiltani joululahjoja ja kun näimme, teimme aina jotain mukavaa.
Nyt aikuisena valitettavasti yhteydenpito kummeihin on vähentynyt lähinnä joulukortin lähettämiseen ja sukujuhliin, mutta ei se miksikään asiaa muuta: Kummini ovat minulle todella tärkeitä, jokainen heistä.

Meillä on Isimiehen kanssa kaksi kummilasta ja kolmas on tulossa. Heillä jokaisella on erityinen paikka sydämissämme.

Ensimmäinen kummilapsemme, pieni tummatukkainen tyttö ja nyt jo fiksu ekaluokkailainen, on erityinen, koska hän on se ensimmäinen. Silloin kaikki oli uutta ja rakkaus omaan kummilapseen tuli ainakin minulle hieman yllätyksenä. Olimme kummityttömme syntyessä nuoria, vielä opiskelijoita, mutta hän vahvisti haavetta omaan perheeseen. Hän on erityinen tyttö ja meille todella rakas.

Toisen kerran meitä  pyydettiin kummeiksi A-murun syntymän jälkeen pienelle pojalle, A-murun serkulle ja kaksoissiskoni esikoiselle, joten se teki kummilapsesta erilailla erityisen.
Meillä oli kaksoissiskoni kanssa sanaton sopimus siitä, että meistä tulee toistemme esikoisten kummit. Näin tapahtui A-murunkin syntyessä.
Kun kaksoissiskoni odotti kummipoikaamme, sain onnekseni seurata raskautta läheltä. Sain kuunnella stetoskoopilla sydämensykettä, tuntea pieniä potkuja ja silitellä kasvavaa vauvavatsaa. Kuiskin tulevalle kummipojallemme aina vatsan läpi, kun näin siskoani, että kummitäti rakastaa. Näin sanon myös joka kerta tavatessamme.

Tuleva kummilapsemme, eilen aamulla syntynyt pienen pieni isänsä näköinen tyttö, on saanut näkemättäkin erityisen paikan sydämestäni. Rakkaus häneenkin on suuri ja oli jo silloin kun saimme tietää hänestä.
Olen M-ystäväni raskauden aikana saanut tuntea monet potkut ja kertoa masun läpi, kuinka valtavasti kummitäti rakastaa jo nyt. Nyt sain kertoa sen eilen hänelle puhelimen välityksellä, samalla kuunnellen pienen tuhinaa. Kyyneleet kirposivat silmiini samalla kun puhuin hänelle ja kirpoavat edelleen sitä muistellessa.

Kun sain viestin, että ystäväni on laitoksella, niin yö meni tietenkin jännittäessä. Vihdoin, kun sain odottamani tiedon siitä, että kaikki on mennyt hyvin ja että ystävämme ovat saaneet esikoisensa, olin hurjan helpottunut ja onnellinen. Olen niin onnellinen heidän puolestaan, että halkean!
M-ystäväni on laittanut tytöstä muutaman kuvan ja voi sitä rakkautta ensisilmäyksellä. Hän on niin kaunis ja niin täydellinen, kuten kaikki kummilapsemme.
En malta odottaa, että näen hänet ensimmäistä kertaa.
Kerroin tässä postauksessa ystäviemme raskaudesta ja kokoamastamme äitiys- ja isyyspakkauksesta.


Mitä kummius merkitsee minulle?
Vaikka kuulunkin kirkkoon, niin en koe itseäni mitenkään kristillisenä kasvattajana, mitä kirkon puolesta kummilta odotetaan. Toki tämäkin asia riippuu perheen vakaumuksesta ja olenkin joka kerta kysynyt, mitä minulta ja meiltä kummeina odotetaan, uskonnollisuutta vai aikuisen läheisyyttä, tukea ja rakkautta. Molempia pystymme kyllä tarjoamaan.
Kummius merkitsee minulle eniten rakkautta ja välittämistä. Haluan kummitätinä tukea lapsen kasvua vanhempien ohella ja olla läsnä lapsen elämässä niin hyvissä kuin huonoissa hetkissä.
Kummius on ihanaa, parasta oman vanhemmuuden jälkeen.

Rakastan sitä tunnetta, kun saan ensimmäistä kertaa kuulla sanan "täti". Se on melkein yhtä ihanaa kuin äiti-sanan kuuleminen. Sainkin kaksoissiskoltani viime viikolla puhelun, jonka aikana kummipoikamme sanoi minulle tämä maagisen sanan. "Täti"...voin melkein vieläkin kuulla sen reilu yksveen sanomana ja herkistyn. 

Olemme muistaneet jokaista kummilastamme ensiasulla, eli pienen pienellä vaatesetillä, joka sisältää vauvalle kokonaisen asukokonaisuuden minikoossa. Koen että vauvan on tärkeää saada edes yksi kokonainen vaatekerta, joka ei ole liian suuri.
Kastelahjaksi olemme ostaneet ensimmäiselle kummilapsellemme kasteristin ja ketjun ja toiselle kummilapselle taiteilija-ystäväni K:n tekemän upean tilkkupeiton. Tulevan kummilapsemme lahja on tiedossa, mutta ei vielä hankittuna. ;) Muistamme kummilapsiamme lahjalla tietenkin myös jouluna ja  syntymäpäivinä.

Kun saimme kuulla ensimmäisestä kummilapsestamme seitsemän vuotta sitten, tein itselleni listan millainen kummitäti haluaisin olla.


Kun kummilapsi on vauva:
- Ostan hänelle vaatekerran, joka on heti sopiva.
- Pyrin näkemään kummilasta mahdollisimman paljon, että lapsi oppisi tuntemaan minut.
- Silittelen, laulan ja hellin vauvaa. Osoitan näin, että välitän. Kerron sen myös hänelle sanoin.
- Rakastan kummilasta kuin omaani.
- Luen hänelle satukirjoja.

Kun kummilapsi on taapero, kouluikäinen ja lopulta aikuinen:
- Huomioin lahjoja ostaessa, mitä kummilapseni oikeasti haluaa tai tarvitsee. 
- En osta vain leluja, vaan myös kirjoja ja kehittäviä pelejä.
- Otan hänet mukaan arkisiin asioihin, esim. ruokaostoksille.
- Ostan hänelle koulutarvikkeet ekaluokan alkaessa. Näin olemme saaneetkin tehdä jo ensimmäisen kummilapsemme kanssa.Se oli jännittävää ja liikuttavaa. Totesin, että kummilapsetkin kasvavat yhtä nopeaa (lue: liian nopeaa) kuin oma lapsi.
- Hankin myös kotiin kummilasta varten esimerkiksi lautapelejä tai elokuvia.
- En anna hänen aina voittaa, vaan opetan lempeästi, että myös häviäminen on OK.
- Muistan kummilasta, vaikka hän olisikin jo aikuinen.

Nyt lisäisin listaan vielä, että rakastan jokaista kummilastamme tasapuolisesti ja huolehdin, että kaikki ovat samalla viivalla, eikä kukaan nouse ylitse muiden.

Kuvat: Googlen ihmeellinen maailma.

Oletteko te saaneet kunnian toimia kummeina? Millaisia kummeja teillä on?

4 kommenttia:

  1. Varmaan osaat arvata mitä mä just teen, niistän ja pyyhin kyyneleitä :')
    Mulla itselläni on yksi kummilapsi, johon en kuitenkaan ole yhteydessä koska välit hänen vanhempiinsa valitettavasti katkesivat täysin (ja annettiin ymmärtää ettei yhteydenottojani lapseenkaan välitettäisi perille). Se kyllä harmittaa minua, eikä se lapsen vika ole että näin on käynyt. Hän ei minua tule varmaan edes tunnistamaan jos joskus törmäisi, vaikka olemme sukua. :/ Mutta nyt tässä maaliskuun lopussa on ystäväni laskettu aika, ja hänen poikansa kummiksi pääsen. <3
    Mulla itselläni on 5 kummia, joista kehenkään en ole aikuisiällä ollut yhteydessä. Kolme heistä on jäänyt jo aikaisemmin pois kuvioista, yhteen meni välit poikki (juurikin tuo oman kummilapseni vanhempi) ja yksi on muuten vain etäinen. En kyllä muista että lapsenakaan he olisivat erityisen tärkeitä tai paljoa läsnä olleet, mutta toki enemmän kuin nyt. Toivon että itselläni säilyy kummisuhde myös aikuiseen kummilapseen :)
    Onnea (tulevalle) kummitädille pienestä nyytistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua jälleen! ♥ Kiitos onnitteluista!
      Harmi että sinulla kävi noin kummiesi ja kummilapsesi kanssa. :(

      Poista
  2. Itse olen kahden kummi, toisen kanssa aika läheinen kun on parhaan ystäväni poika, toisen kanssa taas en ole juurikaan tekemisissä, vaikka on serkkuni. Vaikka oonki kummi, on toiselle puolella Suomea oleva välimatka vaan liian pitkä :/ Harmi juttu kyllä :( Mutta sä oot varmasti hyvä kummi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välimatkat ovat aina harmittavia juttuja. Toivottavasti lähennytte vielä joskus.

      Voi kiitos! Yritän olla! <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥