keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kipu

Kipu on sanana pieni ja viattoman näköinen, mutta sen kanssa eläminen ei olekaan niin pientä ja viatonta.

Osaisitko kuvailla kipuasi, jos sinua pyydettäisiin se tekemään? Onko se viiltävää, polttavaa vai repivää...onko se pahinta mahdollista kipua, mitä voit itsellesi kuvitella, vai onko se siedettävää? Osaisitko arvioida kipusi asteikolla 1-10? Yksi on kipuna pienin ja kymmenen pahin mahdollinen kipu, mitä voi olla.

Yksi, ei mitään hätää, en edes huomaa kipua. Kaksi...kolme...neljä, pärjään vielä, mutta nostan varmuuden vuoksi stimusta hieman tehoja. Viisi, nyt alkaa jo tuntua, nostan tehoja vielä. Kuusi, terävät sähköiskut virtaavat sisälläni kipeämpänä, mutta pystyn vielä jatkamaan sitä mitä olin tekemässä. Seitsemän, nyt sattuu ja on vaikea puhua, menen lepäämään. Kipeät sähköiskut repivät ja polttavat. Kahdeksan, itken jo...alan pelkäämään, että kipu ei lopu koskaan ja pahenee. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan kipua enää. Yhdeksän, sattuu...alan vajoamaan pimeyteen, mutta kipu repäisee minut aina takaisin. 
Ja kymmenen, sitä säästän, koska en usko että kestäisin sitä enää. Kymmenen veisi minut jo mennessään. Siksi en koskaan vastaa lääkärin kysyessä kivustani "kymmenen". En halua mennä vielä.

Kohtasin jälleen tämän kamalan kumppanini maanantain ja tiistain välisenä yönä. Se vyöryi lävitseni iskien samalla tuhansia kipeitä ja polttavia sähköiskuja ympäri kehoani. Kehoni kouristi ja minä kouristin sen voimasta. Aluksi luulin nähneeni unta, mutta heräsinkin todellisuuteen -se sattui. Kehoni kouristi jälleen vahvistaakseen entistä kipeämpää todellisuutta. Kipukohtaus, se minulla oli, pahempana kuin pitkään aikaan.

Isimies heräsi kouristeluuni. Sain sanottua hänelle, että auta minua ja hän kantoi minut alakertaan, kun en pystynyt enää hallitsemaan itseäni. Hiljainen nyyhkytys kivun vuoksi oli vaihtunut tyynyyn huutamiseen ja hysteeriseen pelkoon. Eikö tämä lopu koskaan...tämä ei lopu...
Sohvalle päästyäni annoin periksi. Enää minun ei tarvitsisi taistella vastaan. Enää A-muru ei heräisi kipuihini ja kärsimykseeni. En halunnut, että A-muru näkisi minua sellaisena.
Kipu iski tasaisesti polttaen aina varpaista päälaelle asti voimakkaana ja repivänä. Minua oksetti ja päässä pyöri. Muistan hokeneeni itselleni pääni sisällä, että enää ei tarvitse kärsiä kauaa, kohta tämä on ohi.
Sain sanottua Isimiehelle, etten enää jaksa ja sitten pimeni, mutta vain hetkeksi kunnes kipu jälleen repäisi minut aina uudestaan ja uudestaan pimeydestä takaisin kipeään todellisuuteen. Kipukouristus, pimeys ja uusi kipu ja uusi kouristus. Kamala oravanpyörä jonka toivoin ja rukoilin katkeavan pian.
Ambulanssin tullessa kouristukset olivat pahentuneet. Omat muistikuvani alkoivat heiketä tässä vaiheessa. Muistan hätääntyneen hoitajan huutavan, minun menneen veltoksi. Pimeys iski ja taas kipu kouristi minut hereille. Sama toistui koko matkan sairaalaan. Muistan ensihoitajien kädet, jotka pitivät päätäni paikoillaan, etten löisi sitä minnekään ja muutamat äänet, jotka huhuilivat minua takaisin pimeydestä. Tuntui, että tukehdun. Tuntui että kuolen siihen kipuun.
Sairaalaan päästyäni alkoi tapahtumaan. Kouristin, oksensin ja kouristin. Muistan pienet äänet, muistan vähäiset puheet ja hajut -sairaalan hajut. Muistan ne hetkeksi helpottavat pimeydet, kunnes en enää herännytkään viimeisestä.

Heräsin muutaman tunnin kuluttua nukutuksesta joka paikka kipeänä ja ruhjeilla. Hiukset olivat takussa, hikiset ja oksennuksessa. Minut oli kiinnitetty laitteisiin ja kädessäni oli tippa.
Olin voittanut, kipukouristuskohtaus meni ohi.

Nyt on toipumisen aika.

 ♥: Selina


15 kommenttia:

  1. Voi kamala, kuulostaa todella hurjalta ja kurjalta! :( hirmuisesti voimia ja tsemppiä toipumiseen! <3

    VastaaPoista
  2. Kirjoituksesi vetää minut ihan sanattomaksi. En voi kuvitella, miten kovasti sinuun on koskenut. Mutta olet kuitenkin hyvin vahva! Moni varmasti olisi antanut jo aikaa sitten periksi, mutta sinä olet jaksanut!
    Kovasti voimia ja tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  3. Hui kun meni kylmiä väreitä, ai kamala :o Kyllähän tuota on niin vaikea kuvitella.. Mahdoton suorastaan. Siis ihan kamalan pelottavia tilanteita! Teille kaikille. Kyllä toivoisi jonkun keinon löytyvän <3

    VastaaPoista
  4. Voi ei. Onpa kauheeta lukea tälläistä :( hirveästi voimia toipumiseen! <3

    VastaaPoista
  5. Hei, toivon sinulle voimia! Todellakin! Olet ajatuksissani, vaikka en sinua tunnekaan. Toivoisin jotenkin voivani auttaa sinua.. Minulle tuli mieleeni, että oletteko etsineet apua tilaasi muualta kuin Suomesta esim. Yhdysvalloista tai Australiasta. Vaikka vaan tutustumalla jonkun vertaishenkilön blogiin, jonka kautta voisi kysellä eri hoitokäytännöistä vaikka juuri Yhdysvalloissa. Isommissa maissa on harvinaisiakin sairauksia enemmän ja hoitokin voi olla kehittyneempää. Terveisin, Mari

    VastaaPoista
  6. Voi sinua ♥ Vaikea löytää lohduttavia sanoja, toivotan kovasti jaksamisia ja tsemppejä!

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille kommenteista! Voin jo paljon paremmin. Kipu on kamala, mutta onneksi vain hetkellinen paha. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot Selina rautaa! Mä täällä iho kananlihalla ja silmät kyyneliä täynnä ihan kauhistuneena luen ja sit täällä lopussa odottaa tää sun kommentti! "Vain hetkellinen paha :)" Vain voittaja kommentoi näin. Nyt mun kauhun tunteet on muuttunut kunnioitukseksi ja ihailuksi. En edes osaa sanoa kuinka paljon arvostan sun elämänasennetta! <3

      Poista
  8. Voi! Oikein isosti tsemppiä ja erityisen hyvää toipumisaikaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emonen, voin jo paljon paremmin. Uudella sisulla taas eteenpäin! <3

      Poista
  9. Olet uskomaton ♥ Olen sanaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mukava kuulla että olet tuota mieltä. Kiitos. <3

      Poista
  10. Juuri vasta huomasin tämän postauksesi... Todella kamalaa :( En edes osaa kuvitella oloasi.:( Minun tähänastinen pahin kipu on varmasti ollut synnytyskipu, joka minutkin sai voimaan pahoin ja oksentelemaan ja jota pelkäsin niin kauan kunnes sain puudutuksen. Jos puudutus ei olisi toiminut en tiedä miten olisin selvinnyt koko synnytyksen... Tämä on tietenkin eri asia koska kestää vain synnytyksen ajan ja sitten on ohi.. Sinulla on varmasti välillä todella rankkaa :(<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipu, on syy mikä tahansa, on aina raskas ja rankka kokemus. Tämä pahempi kipu kesti vain muutaman tunnin. Kaikki on nyt hyvin ja normaalisti. :) ♥

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥