tiistai 13. tammikuuta 2015

"Napi, napi, tykkäät kuitenkin!"

Varoitus:
Tämä postaus sisältää huonosti sensuroituja voimasanoja ja saattaa kuulostaa miehiä (lue: Isimiestä) haukkuvalta, alistavalta tai lyttäävältä, mutta...

Eräänä iltana valmistelin A-murua yöunille. Pesimme hampaat, puimme yökkärin ja kävimme antamassa Isimiehelle pusut ja halit. Samalla kävin Isimiehen kanssa keskustelun, joka sisälsi pyynnön ja Isimiehen "Hmmmmm...joo" -vastauksen. Tämän jälkeen hissittelin väsyneen A-murun kanssa yläkertaan nukutuspuuhiin. Nukukuttamista ei tosin tällä kertaa paljoa tarvittu, vaan A-muru nukahti helposti, joten minä ajattelin jäädä hetkeksi vielä blogimaailmaan lukemaan blogeja, kommentoimaan muiden postauksia, tutkimaan uusia blogeja ja luonnostelemaan seuraavia postauksia. Tässä vierähti huomaamattani tunti jos toinenkin ja tippalaskurin ilmoittaessa viimeisen annoksen tippuneen, huomasin kellon olevan jo hieman yli puolenyön ja Isimiehen ilmestyneen viereeni nukkumaan. Katselin hetken miestäni. Hän on niin suloinen nukkuessaan, näyttää aivan A-murulta. Hän nukkui sikeästi, hyvä kun ei kuola valunut suupielestä. 
Siinä vaiheessa päätin, että menisin kerrankin hieman lähempänä "ihmistenaikaa" nukkumaan, eli hissittelisin alakertaan, tekisin hoitotoimenpiteet loppuun, pisut ja pesut ja takaisin sänkyyn oman kullan kainaloon. 

Alakertaan päästyäni huomasin ensimmäisenä olohuoneen lattialla olevan tyhjän voileipälautasen. *Polttaa, polttaa*, mutta ei pahasti vielä. Se oli pikku juttu, vaikka olenkin sanonut  1 584 001 kertaa Isimiehelle, että syönnin jälkeen astiat laitetaan tiskikoneeseen tai lavuaariin. Hain siis hieman "lämpöisenä" lautasen lattialta ja aloin kelaamaan kohti keittiötä. Sitten se tapahtui. Katsoin keittiöön kelatessani oikealle avoimesta ovesta suhteellisen toimivaan kodinhoitohuoneeseemme ja helvetin portit räjähtivät auki isojen lieskojen ja savupilvien kera. Nyt en enää lämmennyt, vaan paloin kiukusta, näin punaista ja kirosin ääneen: "Isimies *kele on unohtanut ripustaa pyykit kuivumaan, vaikka hän lupasi!!" No onko tämä sitten iso asia? NO ON ON!

Olisi tehnyt mieli kaivaa olohuoneen hyllyn päältä häkävaroitin ja antaa sillä testihälytys, mikä ei muuten ole mikään pieni ääni ja samalla kiljaista, että alakerta on tulessa, kyllä KOKO alakerta. Kuvainnollisesti se olikin, pahiten kodinhoitohuoneessa -helvetin portit, räjähdys, lieskat, muistathan? Ja sitten, kun Isimies olisi liukunut niin sulavasti kuin lihaksikas palomies porraskaidetta pitkin tekemään urotöitä ja sammuttamaan paljain käsin palavaa alakertaamme, olisin todennut vain, että "Vitsi vitsi, mene nyt HETI ripustamaan ne  *tun pyykit kuivumaan, kuten lupasit!"

MUTTA...
...olen kiltti vaimo ja arvostan mieheni unirauhaa, se pälli kuolaposki, joten ripustin pyykit itse....vielä tämän kerran -ajatuksen voimin. You wish! Saattaisin tosin muka-unissani pätkäistä Isimiestä naamaan, kun pääsisin sänkyyn asti! ;)

Mikä siinä on, että miehet ovat kuin luotuja unohtelemaan asioita? Tekeekö se yksi erilainen kromosomi ja heiluri jalkojenvälissä miehen aivoille jotain niin suurta ja mullistavaa, etteivät he muista tai ymmärrä yhtään mitään yhtään mistään?! Meillä saisi varmasti hiiret tanssia pöydillä ennen kun Isimies hoksaisi, että muruset kannattaisi joskus pyyhkiä pois tasoilta...huoh!

Minusta tuntuu, että miesten ajatusmaailma on tällainen:

Vaimo/avopuoliso: "Voisitko laittaa pyykit  kuivumaan? / tyhjätä tiskarin? / tuoda kaupasta maitoa?"
Kohde, eli mies kuulee: "Napi, napi, napi, naaaaapi!" Ja vastaa: "Hmmm joo...Kyllä kultaseni!" ja sitten *PUFF!*, ja unohdus!

Olen kuullut monilta naisystäviltäni, että heidänkään miehet eivät ole täydellisiä, voitteko kuvitella?!
Heidänkään miehet eivät näe mitä pitäisi tehdä (kuvittele sotkuinen tiskipöytä täynnä astioita...ja kana sinne sekaan...ei reaktiota!) ja sitten kun nainen pyytää tai käskee, mielialasta, kuun asennosta tai kuukautiskierron vaiheesta riippuen joko rakentavasti tai todella rumasti tekemään asialle jotain, niin mies tekee mitä pitää. Tämän jälkeen miehen kaverit naljailevat mäkättäjäsvaimosta tai siitä, että kun mies on  saanut asian hoidettuaan, hän on omaa tahtoa vailla oleva tossukka. Reilua, no ei.

Kollaasin kuvat: Googlen ihmeellinen maailma.
Kaikesta tästä avautumisesta huolimatta Isimies on upea aviomies, isä ja tuki ja turva. Siivouspäivän saapuessa taloomme hän on myös huolellinen ja hyvä siivooja, muttei tietenkään niin hyvä kuin minä olin ennen -olenhan sentään nainen! ;)

Kaikissa meissä on omat vikansa, myös naisissa ja minussa.
Eilenkin luonnostelin tätä postausta, enkä suinkaan mennyt aiemmin nukkumaan ja ne pyykit...ne odottaa edelleen ripustajaansa, eli minua...enkä ole enää täysin varma siitäkään pyysinkö Isimiestä ripustamaan pyykit kuivumaan...tai lupasiko hän tehdä sen. UPS!

Onko teidän miehissä samaa ongelmaa?

25 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Ai, että mä nauroin. Pelastit mun päivän tällä, kiitos :) t:Heidi

    VastaaPoista
  2. Ai että mua rassaa tuo pyykkien huomaaminen just sillon kun on menossa nukkumaan puoliltaöin! Mies ei kyllä niitä IKINÄ tajua laittaa omatoimisesti ja jos sanon niin se vastaa "joo kohta" ja sitten unohtaa. Monesti meillä pyörii sitten sama koneellinen seuraavana päivänä uudestaan kun ovat yön yli koneessa.. Ja just semmoset pienet jutut ärsyttää tosi paljon, kun niistä sanoo sen miljoona kertaa. Mies jättää aina tyhjät energiajuomatölkit ja pepsipullot pitkin pöytiä ja lattioita, ei muista viedä roskia vaikka pussi roikkuu ulko-oven kahvassa ja muutenkin jättää tavaraa ympäriinsä periaatteella "kyllä sen ehtii myöhemminkin" tai että minä hoidan. Pikku juttuja mutta kyllä ne rasittaa, et ole ainoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pitäisi perustaa miehille joku koulutusleiri! ;)
      Joo niin tuttua tuokin. Okei roskiksen mies vie yleensä töihin mennessään, mutta arvaa vaan kauanko sitäkin on harjoiteltu! ;)

      Poista
  3. Oi, kuulostaa niiiiiiiin tutulta! Täälläkin samanlainen "joo,joo"-mies asustaa meidän kanssa ja välillä tuntuu, kuin olisi kaksi lasta hoidettavana sen yhden sijasta :D

    ärsyttävintä, siis oikeasti KAIKISTA ÄRSYTTÄVINTÄ on se, kun on taas joutunut moneen kertaan pyytämään samoja asioita/huomauttamaan samoista asioista ja lopulta on jo vähän kiukkua äänessä, niin kun mies sitten tosissaan kysyy, että "onko sulla NE päivät, vai miksi oot noin kiukkuinen?".. MUR!!!! Niin, MIKSIKÖHÄN :D

    no, onneksi munkin mies on silti suurimmaksi osaksi se maailman ihanin ja paras isi meidän ukkelille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :D Onneksi meidän miehissä on samat hyvät puolensa. <3

      Ps. paketti odottaa pääsyään postiin tuossa senkin päällä! ;)

      Poista
    2. Voi, odotetaan täällä ukkelin kanssa innolla, mitä posti meille kuljettaa :)

      Poista
  4. :D :D

    Meillä tuo on muuten toisin päin: mies on tarkka ja muistaa kaiken, mä olen sitten kai vähän Puff-lohikäärme :D. Tosin kyllä meilläkin uroo jättää jukolauta aina toppatakin portaidenkaiteelle, jättää astiat pöydälle ym. Toisaalta itse sitten levittelen vaatteita joka paikkaan, lehdistä puhumattakaan.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa kyllä todella tutulta. :)
    Miehellä on tapana juoda kahvia tietokoneella ollessaan ja kummallisesti ne kahvikupit jäi aina aluksi sinne tietsikkapöydälle. Ennen ne sieltä aina kannoin pesuun kunnes ostin itselleni läppärin ja päätin etten koske enää yhteenkää kuppiin. Kerran tais sitten tila loppua ja kantoi itse kuppinsa pesuun..Ja kummasti on tuonut ne pesuun siitä asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isimies pitää kahvikuppeihin kasvaneita homekarvapalloja varmasti lemmikkeinään. Niitä on alkanut ilmaantua talouteemme sen jälkeen kun lopetin kuppien keräämisen! ;)

      Poista
  6. Hihihi! :D Sulla on kyllä mahtava ote tähän kirjoittamiseen, hyvä etten pärkinyt ääneen ja herättäny koko taloa kun luin tätä :D

    Meillä on ihan samoja juttuja huomattavissa, "kaikkeen" vastataan aina joojoo, mutta mitään ei "ikinä" tapahdu :D Eli oon tullut siihen tulokseen, että useinmiten ei tuo edes kuuntele mitä sanon... tai ehkä tosiaan kuulee vaan napinapinaa :P Siivouspäivänä usein mies on se joka siivoaa suurimman osan, mulle jää lakanoiden vaihto ja wc, mutta sit arjen pienet asiat kuten lelujen siivoaminen, tiskit koneeseen, vaatteet koneeseen... tuntuu olevan välillä uskomattoman vaikeaa.

    Mutta kuten sanoit, niin tai näin, ihana on mieheni<3 kaikessa epätäydellisyydessään ;) (ja minussahan ei mitään vikaa oo)

    VastaaPoista
  7. Meillä on aika tasapuolista astioiden unohtelu pöydälle :D aika harvoin tarvitsee miehelle huomauttaa kotitöistä, hän on hyvin omatoiminen. Varsinkin keittiön pitää olla siisti.

    Eniten ärsyttää se, että jos haluan keskustella hänen kanssaan jostain minulle tärkeästä asiasta, hän ei aina kuuntele tai pysty keskittymään, jolloin pahoitan tietysti mieleni..

    Mutta en vaihtaisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä esiintyy vähänä samaa. Isimies jää aina kiinni kuuntelemattomuudesta, kun kysyn kolmannen kerran, että kuuntelitko! :D
      En minäkään silti vaihtaisi. <3

      Poista
  8. Tää ihan suoraan meiltä! Meillä on ihan sama homma, luvataan ja unohdetaan. Parasta on, kun mieheni menee kauppaan hakemaan leipää niin hän tasan varmasti tuo sellaista leipää josta en pidä, jos en ole erikseen antanut leipä toivetta. Ja minä en ole edes nirso, niin silti hän onnistuu löytämään hyllystä sen ainoan leivän, josta en pidä. Ja me olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta :) Mutta silti, hän on kuitenkin välittävin ja rakastavin aviomies ja isä, joka maanpäältä löytyy. Ja pois en vaihtaisi, vaikka nämä "unohdukset" ja ajattelemattomuudet ärsyttääkin aina ajoittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Isimies menee hakemaan vain leipää, hän tulee ruokakassillisen kanssa kotiin ja arvaa vaan onko siellä sitä leipää! :D Ihania nämä meidän miehet! <3
      Me olemme olleet Isimiehen kanssa yhdessä 12 vuotta. <3

      Poista
  9. Voi apua, ihan niinkuin suoraan meidän arjesta ! :-D Mun mies taas on sellainen siivooja että "vähän tosta, vähän tosta ja eikai sieltä sohvan alta nyt joka vuosi tarvii imuroida..?" Kyllä muuten tarvii, jokatoinen viikko vähintään ! :-D Ja nuo astiat milloin olkkarin pöydällä, milloin tietokonepöydällä, milloin kirjahyllyssä. Oumaigaaaad. :-D Ja sitten tuo miehentapainen vetelee palkokasveja joka rööriin, kun muistuttaa useampaan kertaan. Kyllä meillä on toisinaan vääntöä kotihommista, mutta se tiukkapipoisempi, eli minä, osaan kuitenkin ottaa useimmiten ihan rennosti :-D

    VastaaPoista
  10. Meidän mies sanoo aina että homma kyllä hoituisi JOS hän saisi tehdä sen oman aikataulunsa mukaan. Tänä vuonna hän teki meillä sitten joulusiivouksen kun olin itse niin kiinni toisessa vauvassamme. Joulusiivous kesti n.3viikkoa koska annoin hänen sitten tehdä sitä omassa tahdissaan mutta tulipa puhdasta,mies jynssäsi hammasharjalla pesukoneen taustat ja pyyhki verhotangot ja siis hinkkas ja jynssäs ja kuuras sellaset paikat mitä minä en ois ikikuuna päivänä tajunnut edes ajatella 😄 ja sitten napisin tietenkin kuitenkin sen koko ajan kun koko ajan oli paikat jokseenkin mullin mallin ja kuppeja pöydällä 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :D Ihana mies kun jynssäsi hammasharjalla! :D

      Poista
  11. Loistava kirjoitus!:D Ei ne nää, eikä huomaa, mutta on niillä muita avuja onneksi.;D

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥