keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kun kotimme täyttyi "ÄITI TUVI KOTIIN!" -ilohuudoilla

Ette uskokaan, kuinka ihanaa oli kelata T-taksikuskin avustamana tänään omaan kotiin.
Kotona odotti kaksi haukkuvaa ja hyppivää Minikoiraa, rakas Isimies ja tietenkin se tärkein: riemusta kiljuva A-muru.
Olin niin onnellinen! Rutistin Isimiestä ja A-murua pitkään ja annoin isot pusut molemmille. A-muru halusi istua pitkään sylissäni. Se kävi minulle mainiosti. Nuuskuttelin A-murun pehmeitä hiuksia, silittelin hänen poskiaa, ihan kuin muistiani virkistääkseni, vaikka muistin juuri miltä ne tuntuvat. Huomaamattani muutama pieni onnen kyynel tipahti A-murun paidalle. Hän en huomannut niitä, koska hän kertoi innoissaan mistäpä muusta kuin Muumeista. Olin kotona, vihdoin. ♥

Melkein kaksi viikkoa sairaalassa vietettyäni voin kertoa, että oma koti tuntui erilaiselta heti eteiseen kelatessani. Kaksi viikkoa pois kotoa on pitkä aika. Tiedättekö tämän tunteen?
Tuoksuuko meillä aina näin hyvälle? Onko meillä aina näin kaunista? Onpas täällä puhdasta! (Odotin sotkua, kahvitahroja, tyhjiä kahvimukeja...sori vaan Isimies!) Eihän tuo kamala sohva olekaan niin kamala, kun muistin!

Sairaala-aika toi arkeen rutiineja ja pakotteita. Aamulla seitsemän jälkeen hoitaja tuli herättämään huoneellisen naisia "hellävaraisesti" valaisemalla koko huoneen niillä kamalan kirkkailla loisteputkivaloilla iloisen aamutervehdyksen kera. Sen jälkeen tuli labrasta täti tai setä "piikittelemään" ja sitten alkoi aamutoimet, aamupala... ja koko päivä oli yhtä ja samaa rutiinia, joka onkin muuten kauniisti ajastettu paperille osaston seinälle mitenkä muutenkaan kuin tuntiaikataululla.
Eipä tule potilaille ainakaan tylsää, kun tietää mitä milloinkin tapahtuu. Kai?
Sairaalassa olon pakotteilla tarkoitan lähinnä sitä, että siellä on pakko olla. Sairaalasta ei voi rullailla kanttiinia pidemmälle ostamaan ylihinnoiteltua kahvia, joka on kuulemma pahaa tai kelailla sään ja voinnin salliessa sairaalan pihapiiriä kauemmaksi, ettei valkotakkiset ala vainoamaan muutaman tunnin kuluttua. Toisaalta harvemmin sairaalassa niin hyvässä kunnossa ollaan, että sieltä tekisi mieli lähteä pidemmälle ostosreissulle paremman ja halvemman kahvin perässä, en ainakaan minä ole ikinä ollut.
Kotona on tietenkin omat rutiinit, muttei tuntiaikataululla, ja se on vain hyvä asia. Rutiineista huolimatta kukaan ei ole jatkuvasti hoitamassa ja holhoamassa sinua ja naputtamassa, että: "Otappas nyt nuo lääkkesi." tai "Oletko varma että olet annostellut ruoa oikein?" ...ai niin onhan täällä: Isimies! ;)

Olen niin onnellinen, että saan nyt kirjoittaa tätä postausta omassa makuuhuoneessa, omassa sängyssä, Isimiehen vieressä ja A-murun tuhinaa kuunnellen.
Olen onnellinen, että sain sanoa hänelle oikeasti, että äiti sinua rakastaa eniten maailmassa, eikä minut tarvinnut kuiskata sitä enää tyhjyyteen hiljentyneessä ja pimeässä potilashuoneessa. ♥

Mistä parin viikon takainen kohtaukseni sitten johtui? Todennäköisesti se oli dystonian aiheuttama hermotushäiriö. Mistään vakavasta ei ollut onneksi siis kyse, niin kuin veikkailinkin, vaikka pahimmat vaihtoehdot kävivätkin mielessä ja myös täällä blogin puolella. Nyt vain seurataan tilannetta ja toivutaan. Näemmä vanhalla vaivalla oli uusia kujeita, mutta hyvä tästä minun kropasta vielä tulee! ;)

Tämän yön aion nukkua hyvin ja rauhallisesti Isimiehen kainalossa ilman korvatulppia!

Kiitos teille kaikille, jotka myötäelitte sairaala-aikaani! Olitte tärkeä tuki! ♥

Ps. Niin ja se sohva...Se on edelleen KA-MA-LA, mutta siihen on pian tulossa muutos! ;)

38 kommenttia:

  1. Ihanaa että olet päässyt takaisin kotiin perheesi luo, voin vaan kuvitella tuon tunteen!<3 Onneksi pääsit vain säikähdyksellä ja kaikki on nyt hyvin.:)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa mahtavalta!
    Olen onnellinen puolestasi :)
    Kiitos kauniista blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi se onkin mahtavaa!
      Kiitos itsellesi, kun käyt lukemassa ja kommentoimassa! ♥

      Poista
  3. Ihana uutinen, varmasti olosi on helpottunut, kun ei tarvitse olla enää erossa miehestäsi ja A-murusta! Ja onneksi ei ollut kyse mistään vakavammasta! <3

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihanaa, että pääsit kotiin rakkaittesi luokse! <3 muistan hyvin vuoden takaa tuon, että kello 7:00 ei ollut niin mukava herätä siihen, että labrasta seistään vieressä, kysytään henkilötunnus ja isketään piikki käsivarteen...! Ja sama oli minulla, että kolmen viikon sairaalassaolon jälkeen, oma koti tuntui todella ihanalta, muistan myös ihmetelleeni miehelleni tuolloin, että onko meidän alakerta oikeasti näin iso! Kaikki kotona tuntui hienommalta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Mukava kuulla että muilla on samoja tuntemuksia kotiin tullessa. Ikävä oli tosin lukea noin pitkästä sairaalakeikasta. No sinä sitten tiedät juuri miltä minusta tuntui.

      Poista
  5. Ihanaa että pääsit vihdoin kotiin! Sairaalassa iskee kyllä niin helposti koti-ikävä.
    Kotona toipuminenkin tapahtuu varmasti nopeammin kun on tuttu ja turvallinen ympäristö ja ne rakkaimmat ihmiset lähellä. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin! :)
      Tuo on niin totta! Kotona kaikki kipu tuntuu helpommalta! ♥

      Poista
  6. Onnea kotiin pääsystä! Ihana uutinen! :)

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että olet kotona. Tekstisi on niin aitoa ja upeaa. Kun kirjotit, että haluat kotiin ja olla kunnossa. Olet sinä uskomattoman ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kehuista! ♥
      Kotona on ihanaa ja odotan että kunnon arki palaa tähän taloon. :)

      Poista
  8. Hienoa kuulla, ettei kyse ollut mistään vakavasta ! Ja taisin tuota edellistä postausta lukiessani tirauttaa pari kyyneltä, kirjoitit tyttärestäsi niiiiiin kauniisti ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vanha vaiva vain näytti uusia puoliaan. :)
      Voi sinua! ♥

      Poista
  9. Ihanaa, että olet päässyt takaisin kotiin. Mullakin tuli vedet silmiin ihan tossa alussa jo, pystyin hyvin eläytymään kertomaasi<3

    VastaaPoista
  10. Ihana juttu, että pääsit kotiin ! :) Perhe ja sinä ootte varmasti tosi onnellisia !<3

    VastaaPoista
  11. Just aattelin sua kun täällä nukuttelen kikkaraa ja oli pakko tulla kurkkimaan ja huomasinki sit tän postauksen =) ihania uutisia ja huippua et oot kotona ja kaikki on kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindiz ♥

      Minäkin ajattelin sinua tänään lähettämäni haasteen puolesta valmiiksi! ;)

      Poista
  12. Ihanaa, tuo tunne on kyllä mahtava kun pääsee pitkästä aikaa kotiin! Onneksi ei ollut mitään vakavaa! <3

    VastaaPoista
  13. Varmasti ihanaa olla taas kotona :) Mukavaa viikonloppua teidän perheelle!

    VastaaPoista
  14. Mukava kuulla, että olet päässyt kotiin :) hyviä vointeja! <3

    VastaaPoista
  15. Tipulassa kerätään hyvän mielen postauksia tammikuulta. Haluaisitko tulla linkittämään tämän ja/tai muita postauksiasi tänne? :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥