sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Aina ei jaksa

Tänään en jaksa olla positiivinen. Yleensä jaksan ja se kantaa pitkälle. Olen siitä jopa ylpeä, kun osaan löytää negatiivisista asioista jonkin ulospääsyn ja löydän niistä aina jotain positiivista, oli tilanne millainen tahansa. Nyt se ei onnistu. Olen aivan hukassa itseni kanssa!

Minulla on koti-ikävä. Ikävöin arkea, ikävöin A-murua, ikävöin Isimiestä...Tahdon kotiin. Tahdon olla taas kunnossa. 

Tuntuu turhauttavalta vain maata sairaalassa ja odottaa tutkimusta, joka siirtyy ja siirtyy minusta riippumattomista syistä. Tässä maatessa alkaa vähitellen mielikin tehdä kepposia. Aivokasvain, paha aivokasvain. Veritulppa, aivoverenvuoto, aivoinfarkti...kaikki pahoja, huonoja ja pelottavia vaihtoehtoja.
 Odottavan aika on pitkä, sanotaan, mutta nyt se aika on pirullinen ja kaivaa kuoppaani jatkuvasti syvemmäksi ja syvemmäksi ja pyörittää noidankehääni aina kierros kierrokselta kovempaa ja kovempaa. Oksettaa.

En todellisuudessa usko, että aivoistani löytyy mitään vakavaa, mutta kun olen maannut kymmenen pitkää päivää neljän seinän sisällä päänsärystä kärsien, niin väkisinkin ajatukset harhailevat ajatusten pimeille ja huonoille puolille.

Onneksi Isimies, A-muru, vanhempani ja appivanhempani ovat tulossa tänne tänään minua katsomaan, niin saan nämä peikot häädettyä päästäni edes hetkeksi. Ahdistaa, mutta tiedän että kohta helpottaa. ♥  
Päänsärkykin on alkanut antamaan periksi, onneksi.


Moni lukija on saanut minusta iloisen ja positiivisen kuvan vaikeuksista huolimatta, millainen oikeasti olenkin -se olen minä, mutta minussa on myöskin tällainen puoli. Tunnen, näen ja koen -tietenkin, olenhan ihminen.
Haluan oman itseni takaisin. Haluan olla taas minä, enkä tällainen möks-möks-vali-vali, mutta sallittakoon tämä itsesäälihetki myös minulle.

Tämä on yksi syy, minkä vuoksi kirjoitin tämän postauksen ja julkaisin sen heti sellaisenaan, ettei ala kaduttamaan, niin kuin eilen, kun poistin vastaanvan luonnospostauksen. Kaduttaako, ei vielä. Ehkä hetken päästä.

Jaksatteko te aina olla positiivisia ja tsempata, vaikka kuinka olisi vaikeaa?

33 kommenttia:

  1. Voi sinua. Vaikka perusluonteesi on positiivinen (mistä onkin aihetta olla ylpeä!) välillä on ihan oikeutettua myös purkaa tällaisia tuntoja, tottakai! Onhan sairaala ympäristönälin ja sen ilmapiiri vetää väkisinkin mielen maahan. Älä missään nimessä kadu tämän julkaisemista, kirjoittaminen varmasti auttaa :)

    Toivottavasti pääset pian tutkimuksiin! ja saat maailman parhaat piristäjät luoksesi <3 Hurjasti haleja ja voimia <3

    VastaaPoista
  2. Aika moni noista ehdokkaista on epätodennäköinen. Kirjoitit aluksi aivoverenkierronhäiriöistä. Unohdat listasta yhden potentiaalin, joka tulee tuosta mieleen eli TIA-kohtaus. Se on hetkittäinen, joka menee jopa minuuteissa ohi. Moni ohittaa sen, eikä hakeudu edes hoitoon, koska kaikki on hetkessä ok. Olet ollut pääkuvassa varmaankin, joten siellä ei liene ole näkynyt tukoksia? Saatko liikkua eli nousta ja kulkea pyörätuolilla? Tuo on oikeastaan olennaista vai pitävätkö levossa? Voithan googlata TIA:sta ja kuunnella puhutaanko siitä. Älä mieti noita vaihtoehtoja. Yritä olla rauhallinen. Parempi sinun on sanoa olosi, sinulla on ihan oikeus kauhuun, poruun jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi, tsempeistä ja pointeista liittyien eri vaihtoehtoihin.
      Tottahan se on, että on oikeus sanoa (kirjoittaa) miltä tuntuu ja se helpotti. :)

      Poista
  3. Ei aina jaksa, eikä tarvitsekaan. Sitten vellotaan vähän aikaa siellä pohjamudissa ja levätään, kunnes jaksaa taas ponnistaa ylöspäin. Kovasti tsemppejä ja toipumista sinulle näin ulkoapäin, kun aina ei itse jaksa tsempata.

    VastaaPoista
  4. Osaan hieman samaistua tunteeseesi ja se on täysin ymmärrettävä sinun tilanteessasi. Ikaikkihan me ollaan vain ihmisiä, klisee, mutta se on totta. Aina ei tarvitse jaksaa ja tietynlainen tietämättömyys ja odotus vie ihmiseltä voimia enemmän kuin voisi uskoa. Toivon sulle paljon jaksamista!<3

    VastaaPoista
  5. Tosiasiassa tuskin kukaan jaksaa aina olla iloinen ja positiivinen. Eihän itse elämäkään ole aina sellaista. Mutta mielestäni sinulla on kyllä oikeus välillä valittaakin, jos siltä tuntuu. :)

    Tsempit vielä täältäkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin tämän päivän aikana myös itse. Nyt jo on parempi fiilis. Elämä voittaa. :)

      Kiitos tsempeistä! ♥

      Poista
  6. Ei kukaan aina jaksa olla positiivinen tai iloinen.. En mäkään jaksa, vaikka siihen kyllä pyrinki :) Säkin oot ihminen niinku me kaikki ja kaikilla on omat heikot hetkensä. Paljon voimia sulle ja koko perheelle <3

    VastaaPoista
  7. Paljon, kovasti tsemppiä ja jaksamista! Eihän kukaan voi koko ajan olla positiivinen ja iloinen, varsinkaan, jos makaa päivätolkulla sairaalassa. Se yksistään riittää samaan mielen maahan. Mulla on kokemusta sairaalapäivistä omalla kohdallani vain lasten syntymästä, mutta molemmilla kerroilla oli kauhea kiire päästä kotiin. Oman kokemukseni mukaan, siellä on vaikea saada edes nukutuksi ja aika, se matelee...Toisaalta sairaalassa tuntee olevansa sillä tavalla turvassa, jos jotain sattuu, niin apu on ainakin lähellä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Sairaala elää aivan omaa elmäänsä, eikä sen rytmiin varmasti pääse koskaan.

      Kiitos tsempeistä sinullekin! ♥

      Poista
  8. Ei sitä aina jaksa olla positiivinen, vaikka normaali oloissa kuinka positiivinen olisikin! On rohkeutta myös antaa niille möks-möks tunteille tilaa, sillä jos väkisin yrittää olla positiivinen niin kamelin selkä naksahtaa jossain vaiheessa ja silloin pieni paha voi olla jo paljon isompi. Tsemppiä ja halaus<3

    VastaaPoista
  9. Aina ei tarvitsekkaan jaksaa.♥ Toivotaan että pian asiat etenee ja pääset takaisin kotiin. Paljon jaksamisia sinulle Selina.

    VastaaPoista
  10. löysin vasta ihanan blogis ja täytyy sanoa, että oot kyllä sinnikäs!! tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Tervetuloa uudestaankin lukemaa. Jospa silloin saisin jotain muutakin kirjoitettua kuin sairaalapostauksia! ;)

      Poista
  11. Voi että, sairaalassa on aina yhtä odottamista.. Ihmeen pitkään olet jaksanutkin olla positiivisin mielin, itse lannistuisin jo varmasti aiemminkin ja tottakai sitä saa pahaa oloaan purkaa!
    Paljon voimia ja toivotaan todella että ei löydy mitään noista vaihtoehdoista!
    -Anjuska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä valitettavan totta. Sairaalassa aika kuluu hitaasti, samoin hoitoon pääsy voi olla hidasta.
      Kiitos tsempeistä Anjuska! :)

      Poista
  12. Ei todellakaan tarvi olla positiivisuuden perikuva! Kato mua - joka toinen päivä on huono päivä =D ihan ymmärrettävää, että mielikuvitus tekee kepposia... Pääkipu voi johtua myös huonosta nukkuma-asennosta siinä sairaalasängyssä, silmistä, raittiin ilman puutteesta ja ihan yleisesti v*tutuksesta olla siellä... toivottavasti asiat etenisivät, että pääsisit pois sieltä!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aina niin ihana Lindiz ♥
      Totta että pääkipu voi johtua nukkuma-asennosta, sairaalan sängyt on sieltä ja syvältä ja muista vaihtoehdoista. Myös kipulääkkeistä voi kuulemma tulla päänsärkyä kun olen niitä joutunut syömään aika tasaiseti sairaalassa ollessani.
      Enköhän minä pian pääse kotiin. :)

      Poista
  13. Voimia Selina ja kiitos sulle, annat paljon miettimisen aihetta omaankin elämään! Miten paljon sitä tuleekaan valitettua ns. turhasta...

    Olet ajatuksissa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna ♥
      Kaikki on suhteellista, myös valittamisen aiheet. ;)

      Poista
  14. Heippa ! Oon ollut aivan pimennossa, kun nettitikku on ollut pimeänä. Hurjan paljon tsemppiä ja jaksamista sinne ! Toivotaan parasta !

    VastaaPoista
  15. Tämän luin heti kun julkaisit, mutten ehtinyt kommentoida. Kovasti tsemppiä sinulle! Ei sitä aina jaksa olla - eikä tarvitsekaan olla - positiivinen, vaikka yleensä asioihin suhtautuukin hyvillä mielin. Erityisesti yksin ollessa asiat näyttävät helposti monta kertaluokkaa kurjemmilta kuin tärkeiden ihmisten seurassa.

    Toivottavasti tutkimukset nyt ovat viikonlopun jälkeen nytkähtäneet eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Päivä paranikin iltapäivää kohti kun vanhemmat, Isimies ja A-muru tuli käymään. :) ♥

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥