keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Yöllisiä mietteitä: rankka, mutta silti onnellinen vuosi

Pian alkaa tämä vuosi olla taputeltu ja kuten otsikosta voi päätellä, vuosi 2014 on ollut rankka minulle ja meidän perheelle.
Meillä on ollut iloja, suruja, pettymyksiä ja taas iloja. On ollut onnen ja rakkauden hetkiä. On ollut lamaannuttavan murskaavia surullisia asioita, joista tuntui ettei pääse millään yli...mutta silti jotenkin, ihmeen kaupalla olemme saaneet puserrettua itsemme niistä eteenpäin. On ollut iloa, onnea ja surua läheisten puolesta. On ollut pelkoa ja huolta. 

Vuosi 2013 päättyi lupaavasti. Muistan kun vuosi vaihtui, annoin itselleni rakettien välkähdellessä tummaa taivasta vasten "uudenvuodenlupauksen": Tänä vuonna minusta tulee äiti toisen kerran. Saamme kovasti toivomamme Pikku kakkosen. Meistä tulee perhe kahdelle tai useammalle lapselle. Olin onnellinen.

Nyt kyyneleet kirpoavat silmiini tätä kirjoittaessani.

Tiesin jo "lupausta" antaessani tulevasta leikkauksestani, mutta en osannut odottaa mitä tapahtuukaan ennen leikkausta, joka olisi mahdollistanut meille turvallisemman raskauden. Dystonia levisi, piru vie. Tiesin, että se on mahdollista, olihan minulle siitä puhuttu eikä se ollut minun vikani, mutta se typerys otti ja levisi nieluuni ja on aiheuttanut huhtikuusta tähän päivään monenlaisia terveysongelmia minulle ja samalla huolta ja murhetta perheelleni. Se satuttaa minua eniten. Varsinkin Isimiehen tuska ja A-murun ikävöinti pitkien sairaalajaksojeni aikana.
Voin myöntää täysin, että alussa olin lyöty, kun tajusin, etten voi tässä tilassa saada lasta. On hyvin todennäköistä, että jos sairaus ei olisi levinnyt, olisimme hyvin pitkällä raskaudessa odottamassa Pikku kakkosemme syntymää. A-murun sisaruksen syntymää. Kasvavan vatsan ja pienten potkujen sijaan olemmekin joutuneet miettimään, saammeko koskaan tarjota A-murulle sisarusta. Voinko minä koskaan kantaa lasta turvallisesti, niin että siitä ei kärsisi kumpikaan, vauva tai minä. Jos ja jos. 

Nyt kuitenkin, kun vuosi 2014 on lopuillaan, rankka vuosi oikein epäonnisten sattumien vuosi. Kuitenkin tästä kaikesta huolimatta minulla on kiitollinen ja luottavainen olo tulevasta vuodesta. Olen ehkä tyhmä tai hullu, mutta tältä minusta kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen nyt kuitenkin tuntuu. Olen onnellinen. Olen luottavainen. Uskon ja toivon. Rakastankin vielä.

Olen onnellinen, kun minulla on rakastava ja huolehtiva perhe. Olen onnellinen, kun nyt jaksan kelata läheiselle leikkikentälle niin, että Isimies saa vetää A-murua pulkassa, hänen samalla kiljuen "Juoske isi lujaa!".
Olen onnellinen, että saan nähdä ja kokea tämän kaiken, koska sekään ei ole tämän vuoden aikana ollut täysin yksiselitteinen asia. Elämä.

Olen luottavainen siitä, että lääketiede kehittyy ja minut saadaan parempaan kuntoon tulevaisuudessa. Olen ilokseni huomannut, että nielu on alkanut hieman palautumaan nielemisharjoitusten ansiosta. Se on mahtavaa! Tulen todennäköisesti tarvitsemaan peggiä osittaisena ravintolähteenä koko elämäni ajan, mutta tyydyn tähän osittaiseen palautumiseen enemmän kuin hyvin!

Uskon, että meille on tarjolla parempi vuosi kuin tämä vuosi 2014 on ollut ja toivon sitä. Ihan itseni perheeni jaksamisen vuoksi.

Ja se rakkaus. Tämä vuosi on opettanut sen, että rakkautemme toisiamme ja lastamme kohtaan kestää. Se on ikuista. 

Vuosi 2014...
Olin toiveikas. Sain paljon rakkautta, ikävöin, rakastin, huolehdin, surin ja menetin. Reissasimme ja elimme ihanaa tasaista arkea. Olin onnellinen, olin pettynyt, olin surullinen. Sitten taas jälleen onnellinen. Tunteiden vuoristorata. Se kuvaa tätä vuotta parhaiten.

Vuosi 2015...
Olen toiveikas, uskon ja toivon. Rakastan vieläkin, varmasti enemmän kuin koskaan ennen. 

Mitä uusi vuosi tuo tullessaan meille ja minulle? En tiedä, eikä kukaan tiedä ja se on vain hyvä asia.
Tänä vuonna en tee "lupauksia" itselleni, vaan annan uuden vuoden antaa ja tarjota minulle sen mitä on tarkoitettu. Uskon kuitenkin, että tälle vuodelle meille on tarkoitettu paljon hyvää -paljon enemmän kuin viime vuodelle. Ja se rakkaus...se ei muutu miksikään. Se pysyy.

Tällaisia yöllisiä mietteitä vuoden viimeisenä päivänä.

Hyvää vuoden viimeistä päivää kaikille ja kaikkea hyvää vuodelle 2015!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Jou-jou-joulu!

Jouluaatosta on jo jonkin aikaa ja olen viettänyt rentouttavaa blogilomaa omista postauksista. Olen kuitenkin käynyt luuraamassa miten ihania jouluja teillä muilla blogimaailman tuttavilla on vietetty.

Nyt onkin sitten meidän joulutarinamme vuoro. :)

Ihanat joulutervehdykset. Kiitos kaikille meitä joulukorteilla muistaneille!
Aattoaamu alkoi tietenkin joulusukkaan ja joulukalentereiden luukkuihin kurkistamalla.
Ulos oli satanut jo paksu ja kaunis lumipeite, joten tonttu muisti A-murua omalla lumilapiolla. Voi sitä riemua, kun hän näki mitä tonttu oli tuonut. Lapioa olisi tietenkin heti pitänyt päästää ulos testaaman, mutta A-muru oli vielä hieman heikossa kunnossa sairaalareissumme jälkeen, joten jäimme suosiolla sisälle lapioimaan. ;)
Aattoaamuun kuului tietenkin myös jouluiset lastenohjelmat Joulupukin kuumalinjaa ja lumiukkoa unohtamatta!


Olemme viettäneet aina joulun joko minun tai Isimiehen perheen luona, joten koristelimme "kauniin" joulukuusemme, eli Isimiehen mummon vanhan muovikuusen aatonaattona. Joulureissailun vuoksi meillä ei ole koskaan ollutkaan aitoa kuusta.
A-muru sai luonnollisesti osallistua joulukuusen koristeluun. Ehdimme onneksi hieman ihailemaan joulukuustamme myös jouluaattona.




Tänä vuonna vietimme jouluaattoa vuorostaan minun vanhempieni luona, jonne tuli myös kaksoissiskoni hänen perheensä kanssa. Oli ihanaa viettää joulua, kun koko perhe oli koolla ja pienet serkukset A-muru ja ihana J saivat leikkiä keskenään.
Jouluaattoomme kuului joulukuusen koristelua, herkullinen jouluateria, josta en ymmärtänyt ottaa ainoatakaan kuvaa, huisin pelottava joulupukki, joka kuitenkin toi kivoja lahjoja, ja joka piti häätää pois, koska A-muru raukka oli aivan paniikissa! :D Iltaan kuului myös lahjoihin tutustumista, herkuttelua ja lautapelien pelailua koko perheen voimin. Voi että meillä olikin mukavaa! Trivial Pursuit Party sai parhaimmat pisteet perheeltämme! ;)
Tänä vuonna perinteistä poiketen emme menneet joulukirkkon ja se jäi hieman itseäni harmittamaan. A-muru oli kuitenkin vasta päässyt sairaalasta, joten päätimme jäädä kotiin. Se olikin varmasti aivan oikea päästös.

Jokavuotiset perhepotretit. ♥ 
Joulukuusen koristelua tädin, J-serkun ja kummisedän kanssa.
Ja hurrrrrjan pelottava joulupukki! ;) A-muru uskalsi tutustua lahjoihinsa vasta kun pukki oli lähtenyt (LUE: häädetty). :D
Joulupäivänä vaihdoimme mummolaa ja matkustimme Isimiehen vanhempien luokse. Sielläkin oli käynyt joulupukki tuomassa A-murulle ja meille lahjoja kuusen alle. A-muru nukkui koko automatkan ja heräsi kunnolla vasta kun näki valtavan lahjakasan! Voi sitä ilmettä! ;) Mummolassa oli viettämässä joulupäivää myös Isimiehen sisko ja hänen miehensä, A-murun toiset kummit.
Mummo oli tietenkin myös valmistanut herkullisen jouluaterian mummolan joulupäivään, mutta ennen syöntiä avattiin tietenkin lahjat.

A-muru, mummo ja pappa lahjojen kimpussa.
No olimmeko olleet kilttejä?
Kyllä taisimme olla, koska saimme aivan ihania joululahjoja!


Kollaasissa olevien lahjojen lisäksi A-muru sai vaatteita, puisia ruokaleluja, vauvanuken, nallen, hirnuvan ja söpön vaaleanpunaisen keppihevosen, isomummin neulomat villasukat ja lapaset ja pulkan.


Minä ja Isimies saimme taas keräämiämme astioita, kermamiikkaa, ihanan karpalonpunaisen Kastehelmi -tuikun, vaatteita, mummini neulomat villasukat ja kirjoja.

Minikoirat L ja M tyytyivät vähään. Ne saivat possunkorvat, nahkarullia ja joulukinkkua. ;)

Tulimme kotiin tapaninpäivänä. Voin sanoa, että joulua on ihanaa viettää perheen kanssa, mutta oma koti on aina oma koti. Kotiin emme jouluateriaa enää laittaneet. Isimiehelle kuulemma riittää jouluateria herkkuineen parina päivänä, joten tein niinkin kotoisaa ruokaa kuin makaronilaatikon! :D Ei hätä ole kuitenkaan tämän näköinen. Isimiestä odottaa pakastimessa naudan ulkofileepihvit. ;)

Blogilomailu jatkuu vielä vuodenvaihteeseen, mutta sitten palaan uuden vuoden tuomalla innolla taas mukaan blogimaailman syövereihin. ;)
Kieltämättä tämän blogiloman aikana  on ollut välillä hieman tyhjä olo, koska olen tottunut postaamaan päivittäin, mutta toisaalta tämä lomailu on ollut myös mukavaa ja helpottavaa.

Uusin ajatuksin ja ideoin uuteen vuoteen.


Ihanaa Uutta vuotta 2015 kaikille!

Ps. muistakaa arvonta! ;)

lauantai 27. joulukuuta 2014

Suklaa...

"Vielä vähän...yksi pala vain...HUPS!"

Otat kauniisti paketoidun paketin kuusen alta ja mietit, mitähän tämä paketti sisältää. Pieni ravistus sen jo kertoo: suklaata.
Joka toinen -vähintään joka toinen paketti sisältää suklaata. On maitosuklaata, tummaa suklaata, konvehteja ja suklaata suklaalla. Mitä se on? No SUKLAATA!

Kuulostaako tutulta?

Suklaa, se ihmisen pahin vihollinen! Kiitos joulu, kun toit suklaata ylenpalttisesti elämääni näiden lyhyiden joulupyhien ajaksi. Kiitos, että toit sen herkullisen maun suuhuni, joka vaatii aina lisää sulaa suklaata edellisen annoksen perään. Kiitos, että kylvit päähäni tämän surullisen kuuluisan "vielä yksi pala"-ajatuksen.

Joulu on saanut minusta esiin pienen suklaaholistin. En ennen oikein perustanut suklaasta, miksikö? No siihen saattaa hieman liittyä koko perheemme vallanneen laktoosi-intoleranssin olemassaolo, mutta estikö se minua, no ei kamalasti. Niin ja tästä tyhmästä päästä (joulun vika!) kärsii siis nyt koko kroppa!
Naama muistuttaa pahimman teini-iän aikaa, jonka turvonneista ihohuokosista voi oikeasti laskea syötyjen suklaiden määrän. Maha huutaa Hoosiannaa mummojen epävireisen kirkkokuoron tapaan.

MUTTA...

...oli se sen arvoista! Suklaa

Illan suklaaöverit tarjosi: Googlen ihmeellinen maailma.
Lintsasin sen verran blogilomaltani, että kävin katsomassa, mitä tänne blogimaailmaan kuuluu! Ihania jouluja olette viettäneet ja palailen kyllä meidänkin joulunvieton tiimoilta tekemään postausta. :)
Nyt kuitenkin jatkan villasukat jaloissa löhöilyä sohvalla Isimiehen kainalossa. Aloitamme kohta elokuvan ja sytytämme kynttilöitä. Joulukuusi näyttää niin kauniilta kynttilöiden loisteessa...

...taidanpa ottaa vielä palasen suklaata ihan vain sen kunniaksi! ;)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

A-murun joulusukka ja joulukalenterin 24. luukku

Mitä tonttu toi tänään A-murun joulusukkaan ja mitähän joulukalenterin viimeisestä luukusta paljastuu?

Lumilapio ja herkkupussi!
"Tämmönen apio!" (lapio)
Ja vielä perinteisten joulukalentereiden viimeiset luukut.

http://meerinjoulukalenteri2014.blogspot.fi/2014/12/24-joulukuuta.html

Postaus on toteutettu yhteistyössä Meerin joulukalenteri 2014 -blogin kanssa.

Tämän postauksen jälkeen Kun äiti kelaa -blogi jää pienelle joululomalle.
Toivotan teille kaikille lukijoille ihanaa, rakkaudentäyteistä ja rauhallista joulua sekä onnellista Uutta vuotta 2015!

Tumma taivas jouluyönä,

tähdet tuikkii tähtivyönä. 

Ilmassa on ripaus taikaa,

Rauhallista joulunaikaa!



tiistai 23. joulukuuta 2014

Kun koti pukeutui jouluun

 


Ihanaa aatonaattoiltaa kaikille!

DIY: Lumihiutaleet helmistä

Lupasin teille tässä postauksessa ohjeen myös näihin ihaniin helmilumihiutaleisiin. Tämä postaus oli tarkoitus julkaista paljon aiemmin, mutta tämän tekeminen aiheutti pienoisia haasteita niin ajallisesti kuin laadullisesti -ohje nimittäin katosi. Kiva! :D

Pahoittelen vaihekuvien surkeaa laatua! Oli todella vaikeaa yrittää tehdä tätä helmityötä ja samalla yrittää ottaa hyviä kuvia! ;)


Ohjeen, sen kadonneen, näihin ihaniin lumihiutaleisiin olen saanut aikanaan ystävältäni.
Helmityö on hieman haastava ja ainakin minulta menee tunti jos toinenkin näitä väkertäessä.
Tämä on toisaalta erittäin tehokasta jumppaa sairauden vaivaamille käsilleni, joten se on sen kaiken työn ja tuskan arvoista! ;)

Tarvitset:
 
- Papu- ja putkihelmiä
- Ohutta rautalankaa
- Pihdit rautalankaa varten
- Aikaa, rauhaa ja kärsivällisyyttä...PALJON! ;)


1. Leikkaa rautalangasta reilu metrin mittainen pala. Määrä voi kuulostaa paljolta, mutta voin kokemuksesta sanoa, että se tunne kun rautalanka loppuu toiseksi viimeisen sakaran kohdalla ei ole mikään mukava. ;)

2-3. Pujota rautalankaan 12 papuhelmeä. Valuta helmet rautalangan toiseen päähän jättäen sinne noin 4 cm rautalankaa ja helmirivistön toiselle puolelle loput.
Pujota rautalanka pitkästä päästä viimeisen helmen läpi ja kiristä helmet ympyrän muotoon.
Sinulle pitäisi jäädä tässä vaiheessa helmiympyrän toiselle puolelle pitkä pätkä rautalankaa työn jatkamista varten ja toiseen päähän lyhyt pätkä työn päättelyä varten.




Pikkuniksi: Pieniä papuhelmiä ei suinkaan tarvitse pujotella sormin yksi kerrallaan, vaan voit poimia helmiä rautalangan avulla.

4. Pujota rautalangan pidempään päähän 1 papuhelmi, 1 putkihelmi ja 12 papuhelmeä.


Tämän jälkeen vie rautalanka toisesta helmestä läpi, jolloin helmistä muodostuu lenkki. Kiristä huolellisesti.


5. Jatka työtä pujottamalla rautalankaan jälleen 1 papuhelmi ja 1 putkihelmi. Lisää jälleen 12 papuhelmeä ja toista kohta 4. Tee sama yhteensä kolme kertaa, jolloin hiutaleen päätyyn tulee kolme helmilenkkiä.

Ensimmäinen lenkki.
Toinen lenkki.

Kolmas lenkki.
6. Nyt vain toistetaan sama, eli pujota heti näiden kolmen helmilenkin jälkeen rautalankaan 1 papuhelmi ja yksi putkihelmi. Lisää 12 papuhelmeä ja pujota rautalanka toisesta helmestä läpi, jolloin muodostuu jälleen yksi vastaava helmilenkki.


Lisää jälleen papuhelmi ja putkihelmi ja lopuksi vielä yksi papuhelmi ja päättele ensimmäinen kierros alun helmiympyrän toiseen papuhelmeen työntämällä rautalanka siitä läpi.


Pikkuniksi: Jos kolme ylintä helmilenkkiä näyttävät löysältä, kuten kuvassa, voit pyräyttää kerran kaikkia kolmea lenkkiä ympäri, jolloin työ kiristyy. Älä pyöritä kuitenkaan liian tiukalle, koska ohut rautalanka menee helposti poikki.

Pyöräytys.
7. Helmilumihiutaleen ensimmäinen sakara on nyt valmis, vielä 4 jäljellä! Huh!
Jatka työtä samalla ohjeella, kunnes sinulla on 5 sakaraa. Muista päätellä jokainen kierros helmistä muodostuneeseen keskiympyrään.


Toinen sakara valmiina.
Neljä sakaraa valmiina.
8. Kun kaikki viisi sakaraa ovat valmiita, päättele molemmat jäljelle jääneet rautalangat työntämällä rautalanka keskiympyrän yhden helmen sisään. Katkaise ylimääräinen rautalanka ja työ on valmis!

Miltä tämä ohje tuntui ja meneekö helmilumihiutaleet kokeiluun? :)

A-murun joulusukka ja joulukalenterin 23. luukku

Mitä tonttu toi tänään A-murun joulusukkaan ja mitähän joulukalenterin luukusta 23 paljastuu?

Iloinen yllätys: herkkupussi ja muovailuvahaa!
 Tonttu oli tuonut joulusukkaan jotain muutakin, nimittäin...


 ...lämmikettä A-murun  ja äidin varpaille sekä isin käsille...




Perinteiset joulukalenterit aukesivat yhtä "repäisevästi" kuin tähänkin asti! ;)

http://meerinjoulukalenteri2014.blogspot.fi/2014/12/23-joulukuuta.html
Klik!
Postaus on toteutettu yhteistyössä Meerin joulukalenteri 2014 -blogin kanssa.

maanantai 22. joulukuuta 2014

♥ A-murun sairaalareissu

Nyt olemme onnellisesti kotiutuneet sairaalasta, ihanaa olla kotona! ♥ 
A-muru sairasti siis inhottavan parainfluenssan ja siitä johtuvan kurkunpääntulehduksen. Nyt hän on toipilas näiden sairauksien jälkeen. Toivottavasti kuume ei nouse uudestaan!
Parainfluenssaa on kuulemma kovasti nyt liikkeellä. A-muru on hyvin harvoin sairas ja tämä olikin hänen kolmas kuumetautinsa.
Toipuminen on vielä kesken, mutta suunta on jo oikea ja jouluaattokin näyttää jo paremmalta.

A-murulla nousi siis kuume keskiviikkona ja vointi alkoi mennä hyvin nopeasti huonoksi. Ensin tosiaan nousi kuume ja sitten alkoi outo yskä ja rohina. Olin aivan ihmeissäni, koska itselläni flunssat alkavat aina ärsyttävällä räkäkoomailulla ja sitten tulee se hetki, että jopa toivoo kuumeen nousevan ja vievän samalla ärsyttävän flunssan mennessään.


Torstain ja perjantain välinen yö...miten sen nyt sanoisi...oli  KAMALA! Pelkäsin kamalasti A-murun puolesta. Hänellä oli nukkumaan mennessä melkein 39 astetta kuumetta, joten annoin sairaanhoitajan ohjeen mukaan Burana-Panadol-kombinaation. Neiti nukahtikin hyvin, mutta tunnin nukkumisen jälkeen hän alkoi heräilemään ja itkemään. Tässä vaiheessa häneltä ei tahtonut tulla enää ääntäkään, vaan hän itki äänettömiä kyyneleitä, kuiskaten hiljaa "hyliin" (syliin). Otin A-murun tietenkin aina syliini ja keinuttelin hänet takaisin uneen. Uni tosin keskeytyi kerta toisensa jälkeen haukkuvaan, ihan ihmeelliseen yskään, jollaista en ollut ennen kuullutkaan. Tosin tämähän oli vasta A-murun kolmas kuumetauti.
Kun sain A-murun rauhallisesti ties kuinka monennen kerran nukahtamaan uudestaan, soitin päivystykseen. Sieltä annettiin neuvoksi antaa vielä kerran Panadolia, jos tyttö herää ja jos se ei auta, niin hoitaja toivotti meidät tervetulleeksi yöpäivystykseen. Hän kuitenkin sanoi, että päivystykseen olisi hakeuduttava kuitenkin viimeistään seuraavana aamuna.
Vähitellen A-murun kuume alkoi laskea ja sen huomasi litimäräksi hikoillusta yöppäristä ja lakanoista. Herätin A-murun puolenyön aikaan juomaan ja samalla vaihdoimme märän yöppärin pois. Reppana oli niin väsynyt ettei edes kunnolla herännyt siihen.
Loppu yö meni hyvin, mutta A-murun vointi ei aamullakaan ollut kohentunut ja huomasin ettei pissaa enää tullut, joten suuntasimme heti aamutoimien jälkeen terveyskeskuksen päivystykseen.

Päivystyksessä kuumetta oli 38,8 astetta ja A-muru oli veltto ja tuskainen. Hän sai Pronaxenia ja vointi alkoi vähitellen helpottamaan. Pääsimme lääkärille hyvin nopeasti, mikä oli aika harvinaista ja hän totesi heti A-murun nähtyään, että hän laittaa lähetteen lastenpolille. Lääkäri kuitenkin tutki A-murun perusteellisesti, kuunteli sydämen ja keuhkot ja paineli raajoja testatakseen kuivumista.

Kun kelasin keskussairaalan puolelle vähän parempi vointinen A-muru sylissäni, luin lähetettä hajamielisenä, katseeni pysähtyi lauseen "...sivuääni sydämestä, vasemmalla puolella...". Olin aivan järkyttynyt! Eihän lääkäri tällaisesta mitään maininnut!
Kun pääsimme lastenpolille myös lastenlääkäri alkoi puhumaan samaisesta sivuäänestä, mutta kun hän näki järkyttyneen ilmeeni, hän kertoi heti sen johtuvan vain kovasta kuumeesta ja sen olevan melko yleistä lapsilla kun on infektio päällä. Sivuääni oli siis harmiton ja poistuu kunhan A-murun kuume laskee ja infektio helpottaa. Kiitos tästä tiedosta myös Merille!
Tänään lääkäri ei kuullut enää aamukierrolla sivuääntä lainkaan.

Lastenosastolla lääkäri sanoi, että A-muru tarvitsee nesteytystä kuivumisen takia Osmosal -liuoksen avulla, että hänen vointinsa paranisi nopeammin. Olin jo päivän ajan suorastaan pakkojuottanut A-murua kotona, mutta halusin kokeilla juottamista uudelleen, koska toinen vaihtoehto oli nenämahaletku.
Kun lääkäri mainitsi nenämahaletkun, minulla meni kylmätväreet ja kyyneleet kirposivat silmiini. Nenins, nokkaletku, syöttöletku. Minun lapselleni... 
Tiedän, että sairaat lapset joutuvat kokemaan paljon pahempaakin kuin neniksen laiton, mutta minulla on neniksestä kokemusta ja tiedän juuri millaiselta se tuntuu, enkä todellakaan halunnut samaa lapselleni. Lopulta päädyimme kuitenkin lääkärin kanssa nenämahaletkun laittoon, koska tiputus olisi ollut kuitenkin pistämisineen ja käden lastoittamisineen A-murulle paljon rankempaa. Varsinkin, jos suonta ei olisi löytynyt ja pistoskertoja olisi tullut useita. 

Ensimmäinen nenis tuli ja meni. A-muru ei luonnollisesti välittänyt siitä, vaan pyrki pääsemään siitä heti eroon kun silmä vältti. Toisen neniksen avulla hoitajat saivat nesteytettyä A-murua 4 kertaa suunnitellusta kuudesta ja heti neljännen nesteytyskerran jälkeen A-muru päätti, että nyt riittää ja nyppäsi letkun pois. Onneksi lääkäri oli sitä mieltä ettei A-murua tarvitse enää kiusata kolmannella letkulla, koska A-muru suostui ottamaan jo suun kautta nesteitä jonkin verran enemmän kun aikaisemmin.

Kun nesteytys saatiin kuntoon yskä alkoi pahentumaan, mikä sopiikin hyvin kurkunpääntulehduksen oireisiin. Tämän vuoksi A-muru sai useita kertoja sairaala-aikanaan päivällä ja yöllä spiraa maskista. Spira auttoi hyvin, vaikka sitä pitikin antaa useita kertoa. A-muru sai myös kortisonia kerta-annoksena helpottamaan oloa. Spiraa A-muru sai joka päivä neljän sairaalapäivämme ajan, mutta kerrat vähenivät vähitellen. Spira selkeästi auttoi hengitykseen ja yskään.

Spiramaski ja hoitotarvikkeet.
Sairaalassamme lastenosastolla pyritään tekemään lapsen olosta sairaudesta huolimatta mukavaa.

Kun olimme infektio-osastolla, emme saaneet poistua huoneesta minnekään. A-murulle tuotiin huoneeseemme leluja, hän sai ihanan itse ommellun pupu-lelun osastolta lahjaksi ja lisäksi tarravihon, johon hän sai tarroja hoitotoimenpiteiden jälkeen. Tarroja kertyikin reissultamme mukavasti. ;)

Sairaalasta saatu pupu. Tällaisia pupuja ihmiset ovat tehneet lahjoituksena lastenosaston lapsille jaettavaksi.
Sydämellinen kiitos kaikille pupun lahjoittaneille, joiden ansiosta myös meidän rakas A-muru sai näin ihana "pipi-pupun" helpottamaan sairaalassa oloa.
Tarravihko ja ahkeraa tarrojen liimailua.
Puput päiväunilla.
Sairaalassa ollessa A-muru sai myös herkkuja ja pieniä etuuksia, mitä kotona ei kovinkaan usein ole tarjolla...

Jäätelöä useita kertoja päivässä kurkkukipuun, suklaavanukasta ja rajoittamaton Padin katselu...
Yritimme Isimiehen kanssa myös itse tehdä A-murun sairaala-ajasta hieman helpompaa tuomalla huoneeseemme joulusukan yllätyksineen. Isimies vieraili sairaalassa myös päivittäin.

Sairaalan tonttu muisti A-murua kotoa tuodun joulusukan ansiosta.
Miltä tuntuu kun lapsi sairastaa? Aivan kamalalta, tietenkin. Pahimmalta tuntuu kun itse ei voi tehdä mitään, kun lasta sattuu ja hän voi huonosti. Onneksi meidän tapauksessa kyseessä oli vain influenssa, vaikka se koville ottikin, mutta kaikki sympatiat pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille jotka joutuvat lähestulkoon asumaan sairaalassa. En tiedä kuinka jaksatte, olette oikeita sankareita! Aloin myös miettimään, että kaikki lapset eivät voi viettää jouluaan kotona, vaan joutuvat viettämään sen sairaalassa. Niin meillekin olisi voinut käydä.
Tällaisia asioita ei tule mietittyä ennen kun ne osuvat omalle kohdalle.

Toivon sydämestäni hyvää joulua kaikille lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka joutuvat viettämään sen sairaalassa.

Miten A-muru pärjäsi sairaalassa?
A-muru oli todella reipas, vaikka häntä pelottikin kaikki hoitotoimenpiteet. Hoitajat kehuivat A-murua kovasti ja lopulta A-muru oppi että tuodut lääkkeet helpottavat oloa ja spiran hengittäminen on ihan ok.


Entäs äiti ja isi? Äiti voi mainiosti ja makoili sairaalassa A-murun vuoteen vierellä tukemassa ja rakastamassa pientä potilasta. Rankkojakin hetkiä toki oli, mutta niistäkin selvittiin sisulla. Pahin olo tuli vasta kun vaikeammat hoitotilanteet olivat ohi esim. nenämahaletkun laitto ja ensimmäistä kertaa spiran hengittäminen maskista.
Nyt voin kerrankin sanoa, että "onneksi" minulla on peggi! Tämän ansiosta minun ei ole tarvinnut jättää A-murua kertaakaan yksin käydäkseni syömässä kanttiinissa, vaan pystyin laittamaan ruoan tippumaan ja jäämään silti A-murun tueksi.
Isimies ikävöi tietenkin A-murua ja kävi joka päivä katsomassa meitä sairaalassa. Kotona hän teki joulusiivoukset ja hoito käytännönasioita.

 Äidin rakas.
A-muru ja isi.
Iloinen A-muru lähdössä kotiin.

Oletteko te olleet lapsenne kanssa sairaalassa?