sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Huomenna se alkaa...

...blogin JOULUKALENTERI!

Kuvat: Meerin joulukalenteri 2014
Sain kunnian tehdä blogini ensimmäisen joulukalenterin kanssa yhteistyötä erään mielettömän hyvän taiteilijan, Meerin kanssa. Olemme Meerin kanssa tuttuja jo lapsuudesta ja hän on jo parina jouluna ilahduttanut joulukalentereillaan niin aikuisia kuin lapsia! Itse olen aina seurannut Facebookissa innolla, ihaillen ja malttamattomana Meerin upean joulukalenterin etenemistä. :)

Nyt myös te pääsette kurkkaamaan minun blogini kautta, mitä Meerin joulukalenterista paljastuu aina ensimmäisestä luukusta jännittävään jouluaattoon. Samalla katsotaan tietenkin, mitä pikkutontut ovat tuoneet A-murun joulusukkaan, joka on jo valmiina keittiössä odottamassa.
Huomenna siis aiheesta lisää. Hih! ;)


Joko teitä jouluttaa?

Ihanaa ja jännittävää joulun odotusta kaikille!

Ps. Minunkin joulumieli on alkanut kaivautumaan kolostaan vähitellen! ;)

Rakkaus lapseen on myös kuria

Kuri. Tämän on monille vanhemmille vaikea asia. Miten pitää lapselle kuria pelottelematta tai satuttamatta lasta? Minusta nimittäin pelottelukin on lapsen satuttamista, henkistä pahoinpitelyä.

Kuva: Googlen ihmeellinen maailma.
Vastustan ehdottomasti kaikkea lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, eli lyömistä, hiuksista retuuttamista, pelottelua ja väheksymistä, mistä lapseen kohdistuu selkeästi aikuisen ihmisen aiheuttama henkinen tai fyysinen kipu.
Vaikka haavat paranevat ja mustelmat vaalenevat, kipu siitä, että isi tai äiti löi tai teki muuten väärin ei poistu välttämättä koskaan. 

Minun ja Isimiehen kodeissa meidät molemmat on kasvatettu kunnioittamaan vanhempiamme ilman väkivaltaa. Meidät on kasvatettu kasvatuksen perinteisellä kolmiyhteydellä: lievällä uhkailulla, pienellä lahjonnalla ja lopulta kiristyksellä. ;)

Kaveripiirissäni oli vain muutamia, joita vanhemmat pahoinpitelivät joko remmillä tai kädellä lyöden. Muistan elävästi varmasti koko loppu elämäni tapauksen alakouluajoilta, kun eräs luokallani ollut poika itki luokan perällä. Menin kysymään, mikä hänellä on ja koetin silittää häntä olkapäästä. Hän vavahti heti ja vetäytyi pois kieltäen koskemasta itseensä. Kysyin sattuuko häntä ja hän kertoi isänsä lyöneen häntä illalla remmillä, nostaen samalla varovaisesti paitaansa. Poikaraukka oli täynnä remmin riipiviä iskuja, jotka punottivat vereslihalla pojan iholla, ympäri selkää ja vatsaa. Poikaan koski niin henkisesti kuin fyysisesti. Muistan olleeni vihainen. Olin todella vihainen ja minua pelotti... En voinut ymmärtää, miksi pojan isä teki sellaista. En ymmärtänyt miksi hän satutti poikaansa.
Menin pojan viereen istumaan ja sanoin hänelle, että asiasta on kerrottava opettajalle ja niin teimme. Tämän jälkeen pojan koko perhe joutui perhepsykologille, mutta en tiedä miten tilanne jatkui sen jälkeen, olinhan vasta itsekin lapsi. Silti se kosketti minua ja vieläkin tätä tapausta ajatellessani minulla menee kylmät väreet selkää pitkin ja kyyneleet kirpoavat silmiini.
Olen nyt äiti ja siksi minun on varmasti vieläkin vaikeampaa ymmärtää ja hyväksyä pojan isän silloista ratkaisua. Toivon edellen, että pahoinpitely loppui siihen.

Lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomen Laissa vuonna 1984, mutta vieläkin lapsia kuritetaan raa'astikin kotioloissa. Näistä tapauksista on uutisoitu paljon iltapäivälehdissä, jotka saavaat joka kerta kyyneleet silmiini ja puristavan tunteen sydämeeni. En voi käsittää, miten lapsi voi selvitä niin rajuista pahoinpitelyistä ja laiminlyönneistä...jos selviääkään.
Monesti pahoinpitelyiden ja laiminlyöntien taustalla on vanhemman tai molempien vanhempien omat huonot kotiolot ja lapsuudenaikaiset pahoinpitelyt. Se on oravanpyörä, jonka joku on aloittanut vuosikausia sitten, mutta kuka voisi tämä pyörän pysäyttää? Avunhakeminen on ainoa keino päästä tästä oravanpyörästä pois.

Meillä oli Isimiehen kanssa jo ennen A-murun syntymää selkeä linja kasvatuksessa ja kurinpidossa:
Lasta ei missään nimessä satuteta, eikä hänelle huudeta. Lasta kehutaan, rohkaistaan ja rakastetaan -tietenkin.
No miten tämä on onnistunut, vähän niin ja näin. Olemme molemmat sortuneet lapselle huutamiseen, mutta kuka vanhemmista ei olisi? Laitamme lastamme harmin paikkaan, eli nurkkaan häpeämään, jos hän on ollut tuhma, mikä voi jonkun mielestä olla lapsen alistamista -ja onhan se.
Tästä huolimatta pidämme kasvatusperiaatteitamme suhteellisen hyvinä, onhan A-muru meidän esikoinen, mutta vielä on paljon opittavaa ja tilanteita joissa toimisin toisin. Mutta kysynkin, kenellä vanhemmalla ei olisi?
Harmin paikka alias jäähy on toiminut meillä hyvin. A-muru ymmärtää selvästi tehneensä väärin, jos joutuu harmin paikkaan. A-muru on opetettu myös pyytämään anteeksi, mikä on erittäin tärkeää minulle. Tämän taidon A-muru onkin oppinut erittäin hyvin ja siitä olen todella ylpeä.
Kurin lisäksi A-murua kannustetaan yrittämään uudestaan, jos joku asia ei onnistu sekä kehutaan ja rohkaistaan. Myös se kuuluu luonnollisesti kasvatusperiaatteisiimme. Ja tärkeimpänä, A-murua rakastetaan juuri sellaisena kun hän on.  ♥

Kuva: Googlen ihmeellinen maailma.
 Minusta kuri, miten vaan sen haluaa määritellä, on myös rakkautta. Se luo turvallisuutta erilaisissa   tilanteissa. Esimerkiksi lapsi oppii ettei saa juosta autotielle tai karata kaupassa vanhemmilta. Tällaiseen kurin luomiseen ja vaarallisten tilanteiden välttämiseen ei tarvita väkivaltaa eikä edes huutamista, mutta täytyy kysyä, että pystyisitkö olemaan huutamatta, jos lapsesi karkaa sinulta parkkipaikalla ja näet, että auto on tulossa?

Tärkeintä minusta on keskustella lapsen kanssa, iästä riippumatta, missä hän on tehnyt väärin ja kuinka tulisi toimia seuraavalla kerralla.

Kasvatusperiaatteita ja -menetelmiä on paljon. Jotkut vanhemmat suosivat vapaata kasvatusta, jotkut eivät käytä ei-sanaa lainkaan, vaan ohjaavat muita sanoja käyttäen lasta tekemään oikein. Jotkut turvaututvat edelleen valitettavasti koivuniemen herraan. En näe missään muussa tavassa kuin väkivallassa vääryyttä. Toki en voisi kuvitella kasvattavani lastani vapaalla kasvatuksella ja ei-sanan käyttämättä jättäminen aiheutaisi turhan paljon haasteita.

Meitä kasvattajia on moneen junaan ja jokaisen täytyy löytää siitä junasta itselle sopiva vaunu.

Mitä sinä ajattelet kurista?

lauantai 29. marraskuuta 2014

Tule hyvä kakku... Osa 1

Tämän postauksen jälkeen minulta toivottiin leivontapostausta, joten saamanne pitää! ;)

Kaikki postauksen ohjeet ovat kulkeutuneet leivontalaatikkooni milloin mistäkin blogeista ja kirjoista. Mainitsen ohjeen alkuperän jos tiedän tai muistan sen.

Kaikki antamani neuvot kakun leipomiseen ja täyttämiseen sekä myöhemmin kuorruttamiseen ja koristeluun ovat kirjoista ja netistä opittuja, itselleni mukautettuja, eli minun käyttämiäni ja sitä kautta hyväksi todettuja. Yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle, joten älkää ottako neuvojani ainoina oikeina, vaan tutustukaa muihinkin tapoihin! :)
Netti on täynnä toinen toistaan herkullisempia kakku- ja leivontablogeja ja sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin!

Otan myös enemmän kun mielelläni leivontavinkkejä ja uusia ohjeita vastaaan! :)

Opiskelumateriaalia. ;)
Kuten olen kirjoitetellut, rakastan leipomista. Ei ole parempaa tapaa rentoutua, kun pöllytellä jauhoja ja vispata kermaa. ;)
Leipominen on minulle haastavaa, mutta erittäin antoisaa. Varsinkin lopputuloksen näkeminen ja tyytyväiset herkuttelijat palkitsevat! Itsehän en koskaan kakuista piitannut, mutta niitä on mukava tehdä. Vielä on paljon opittavaa, mutta koko elämä on aikaa oppia uutta ja innostua.
Tästä pääset näkemään aiempia leipomuksiani. :)

Laitan tähän postaukseen ihan perinteisen sokerikakun ohjeen, jota käytän aina kakkupohjiini joko sellaisenaan tai pienillä muutoksilla. Tämän ohjeen pohjalta voi nimittäin tehdä suklaa- gluteenittoman-, sitruuna- tai vaniljakakun.

Ennen leivontaa leivontaa:
- Ota huomioon mahdolliset ruoka-aineallergiat.
- Ota pohjaan tarvittavat raaka-aineet esille ja varmista että kananmunat ja muut raaka-aineet ovat huoneenlämpöisiä.
- Laita uuni lämpenemään 150-175 asteeseen, kakkupohjan koosta riippuen.
- Voitele kakkuvuoka voilla, leivontamargariinilla tai voitelusprayllä. Korppujauhota vuoka halutessasi.

Itse en käytä korppujauhoja, koska ensinnäkin ne antavat mielestäni pahan maun kakkuun ja toisekseen vuokani ovat sen verran uusia, ettei korppujauhoja tarvita. Mutta jos sinulla on ainoana kakkuvuokana Kyllikki-tädin 20 vuotta vanha kakkuvuoka, niin suosittelen käyttämään korppujauhoja. ;)

Pikkuniksit:
- Moni sanoo, ettei saa kakkupohjaa nousemaan vuoan korkuiseksi, vaan kakku jää littanaksi. Yleisin syy tähän on väärän kokoinen kakkuvuoka, väärä paistolämpötila (liian kuuma uuni, kakku paistuu nopeasti ja lässähtää, koska on raaka sisältä) tai liian vähän vatkattu munasokerivaahto. Myös kananmunien koko kannattaa huomioida ja etenkin se, että ne ovat huoneenlämpöisiä ennen leivontaa. Näin ne vaahtoutuvat paremmin ja kakusta tulee kuohkeampi. Minä sälytän aina kananmunia jääkaapissa, mutta otan ne päivää ennen leivontaa huoneenlämpöön.
- Mistä sitten tietää, minkä kokoinen kakku pitää leipoa tietylle määrälle ihmisiä? Tähän on helppo neuvo: 1 muna riittää 3 syöjälle, eli 4 munan kakusta riittää 12 syöjälle. Toki jos syöjät ovat kakkurohmuja, niin silloin pitää ehkä tehdä hieman isompi kakku. ;)
- Kakkuohjeet ovat yleenä 4 munan kakkuja ja tämän kokoinen kakku vaatii halkaisijaltaan 22-24 cm kakkuvuoan. Mitä enemmän kasvatat munien määrää, niin sitä enemmän kakkuvuoka kasvaa. Esim. 6 munan kakku vaatii 24-26 cm halkaisijaltaan olevan kakkuvuoan. Mitä isompi kakkupohja, niin luonnollisesti sen pidempi paistoaika. Itse paistan aina kuudesta munasta ylöspäin olevat kakut 150 asteessa noin tunnin verran. Tämä aika riippuu toki täysin uunista.
Tämä on opittu leivontablogien ihmeellisestä maailmasta ja lukuisista kakkukirjoista, mitä minulle on vuosien varrella kertynyt.
- Jos sinulla on käytössäsi irtopohjavuoka, laita irtopohjavuoan pohjalle ensin leivinpaperi ja sitten reuna kiinni. Tämän jälkeen voitele koko vuoka, myös leivinpaperi. Näin kakku irtoaa paremmin vuoan pohjasta ja saa kauniin paistopinnan.

4 munan sokerikakku, Kotiruoka -keittokirja

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

1. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Vaahdon pitää olla niin jämäkkää, että kun nostat vatkaimet vaahdosta ja "piirrät" niistä valuvasta munasokerivaahdosta kahdeksikon kulhossa olevan vaahdon pintaa, niin se jää näkyviin.
Aikaa vatkaamiseen kuluu munien määrästä ja vatkaimen tehosta riippuen 2-4 minuuttia. Munasokerivaahdon vatkaus onkin yksi tärkeä vaihe kakun kuohkeuden kannalta.
Taikauskoa tai ei, mutta älä kopista vatkaimia vatkaamisen lopettamisen jälkeen kulhon reunaan, koska silloin pienet vatkaamisen aikaansaamat ilmakuplat puhkeavat. 

2. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe hyvin keskenään.

3. Siivilöi kahdessa tai kolmessa erässä kuivataineet munasokerivaahtoon varovasti nostellen. Älä vatkaa, vaan nostele seosta esimerkisksi nuolialla tai lusikalla. Muista tehdä tämä kuitenkin huolellisesti, ettei kakkuun tule jauhopaakkuja.

4. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Kakkuvuoka saa tulla melko täyteen, mutta reunaa pitää jäädä muutama sentti nousuvaraa.

5. Paista kakkua uunin tehosta riippuen 175 asteessa 30-45 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua ennen kun kakku näyttää kunnolla kypsältä, muuten se lässähtää. Testaa kakun kypsyys hammastikulla. Kakku on kypsää, jos hammastikkuun ei jää taikinaa. Kannattaa luonnollisesti testailla kakun kypsyyttä keskeltä kakkua, koska kakku kypsyy ensin reunoilta.

6. Nosta kakku uunista ja anna sen jäähtyä kunnolla. Paras olisi jos kakku saisi levätää yön yli jääkaapissa tai edes muutaman tunnin jääkaapissa ennen täyttöä. Näin kakkua on helpompi käsitellä. 

8 munan sokerikakku jäähtymisen jälkeen.

Pikkuniksi: Jos haluat kakkupohjasta pehmeämmän, korvaa 0,5 dl vehnäjauhoista perunajauhoilla. Itse olen kuitenki huomannut, että kakkua on paljon helpompi käsitellä jos ei käytä perunajauhoja lainkaan. Minusta kuitenkin tällä ohjeella tulee ihana pehmeä ja kuohkea kakku, mutta se on makuasia mistä tykkää. Kokeilkaa molempia tapoja. :)

 Muutosvariaatioita:

Suklaakakkupohja:
Ohje on muuten sama, mutta korvaa puolet vehnäjauhoista (1dl) 0,5 dl perunajauhoja ja 0,5 dl aidolla ja laadukkaalla kaakaojauheella. Voit halutessasi lisätä pohjaan myös sulatettua leivontasuklaata, mutta jos ostat laadukasta kaakaojauhetta, niin saat siitäkin erittäin suklaisen pohjan.

Gluteeniton kakkupohja:
Korvaa vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella tai tee kakku kokonaan perunajauhoihin. Huomioithan että joissain gluteenittomissa jauhoseoksissa saatta olla kaura- tai vehnätärkkelystä, mikä aiheuttaa osalle keliaakikoista allergiaoireita.
Semper Fin Mix -jauhoseos sopii monelle keliaakikolle, joten on turvallinen valinta.

Sitruunakakkupohja:
Sama ohje, mutta lisää taikinaan puolikkaan sitruunan raastettu kuori. (Vain kuoren keltainen osa, ei valkoista) ja puolikkaan sitruunan mehu. Toki jos haluat oikein sitruunaisen kakkupohjan voit käyttää koko sitruunan. Tämäkin on makuasia. :)

Vaniljakakkupohja:
Sama ohje, mutta korvaa osa sokerista aidolla vaniljasokerilla, lisää puolikkaan vaniljatangon siemenet taikinaan tai käytä vaniljaesanssia. Esanssi kuitenkin särähtää ainakin omaan korvaani sen verran pahasti, että käytän aina aitoa vaniljasokeria.

Kun kakku on jäähtynyt kunnolla, voit alkaa käsittelemään kakkua täyttämistä varten.

Täytevaihtoehtoja:

Täytevahtoehtoja on olemassa niin monia kuin on leipojia. Perinteinen mansikkahillo ja kermavaahto on varmasti monen mieleen, mutta jos haluat hieman jotain erilaista kannattaa kokeilla mousseja.
Voit myös kokeilla samaan kakkuun kahta eri täytettä esim. perinteinen mansikkahillo ja kermis yhteen väliin ja toiseen moussea tai täyttää kakun kahdella eri moussella.
Täyttämisessä tyyli on vapaa ja erilaisia variaatioita kannattaa kokeilla. Netti on pullollaan erilaisia toinen toistaan herkullisempia reseptejä mousseihin ja paljon erilaisia täytevaihtoehtoja.

Nämä teille jakamani moussejen ohjeet riittävät 6-8 munan kakkuihin (kahteen väliin), mutta miksei näillä ohjeilla voi tehdä paksumpia täytekerroksia myös pienempiin kakkuihin. Se on itsestä kiinni, kuinka paljon täytettä kakkunsa väliin haluaa laittaa. :) Paksummassa täytekerroksessa huomioi kuitenkin hyytymisaika.

Kakun täyttäminen moussella:
Moussella täytetty kakku vaatii hyytyäkseen ainakin 4 tuntia jääkaapissa, että kakun voi kuorruttaa. Suosittelen kuitenkin moussekakun hyydyttämistä yön yli, niin kakku on tarpeeksi tukeva, eikä hylly ja hytise kuorrutus- ja koristeluvaiheessa. ;)
Lisäksi moussella täytetyt kakut ovat mielestäni helpoin toteuttaa irtopohjavuoan avulla. Kokoa kakku pohjalevyn päälle ja napsauta reunaosa pohjaan kiinni. Laita vuokaan ensimmäiseksi kakun alimmainen kerros, kostuta se, lisää puolet moussesta, lisää toinen kerros kakkua, kostutus, loput moussesta ja viimeiseksi päällimmäinen kerros. Kostuta myös päällimmäistä kerrosta kevyesti ja laita kakku jääkaappiin tekeytymään.

Pikkuniksi: Voit tarjota mousseja myös jälkiruoaksi!

Mansikkarahkamoussella täytetty kakku valmiina menossa jääkaappiin hyytymään.

Täytevaihtoehtoja:

Rahkamousse:
Tämä on joskus netistä löydetty ja siitä hieman jalostettu ohje.

- 400g makuainetta, esimerkiksi mansikkasurvosta tai vaikka pilttisosetta
-  6 dl kermaa Itse en laita aivan näin paljon. Vähempikin kerma riittää. 
- 2prk maustamatonta rahkaa. Maustetut rahkat ovat sinänsä ihan ok, mutta mielestäni niissä on esanssinen maku, joten ennemmin maustan itse rahkaseoksen marja- tai hedelmäsurvoksella.
 - Sokeria maun mukaan (tarkista maku)
- 5 liivatelehteä
- Tilkka kiehuvaa vettä, noin 0,5dl

1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi.

2. Jos teet marjasurvoksen itse, soseuta marjat ja siivilöi (halutessasi) valmis marjasurvos.

3. Vaahdota kerma löysähköksi vaahdoksi.

4. Lisää vaahtoon maitorahka ja makuaine.

5. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois. Kiehauta vesi ja kaada se liivatteiden päälle. Kiehuvaa vettä tarvitset vain reilun lorauksen, eli sen verran että liivatteet sulavat tasaisesti. Voit sekoitella esim. haarukalla liivatteita, että ne sulavat veteen kunnolla. Anna liivateseoksen jäähtyä sen verrran, ettei se ole aivan kiehuvan kuumaa.

6. Kaada liivatteet ohuena nauhana rahkakerma-seokseen samalla vatkaten. Tässä voit käyttää sähkövatkainta apuna. Niin minä teen, koska en jaksa käsipelillä vatkata tarpeeksi kauan, että liivate sekoittuu tasaisesti rahkakermaseokseen. 


Tässä kakussa on täytteenä mansikkarahkamousse kahdessa kerroksessa.
Valkosuklaamousse:
En tiedä ollenkaan mistä olen tämän ohjeen löytänyt, mutta NAM!
Ohje on hieman vaativa, mutta onnistuu varmasti kaikilta!

- 5 liivatelehteä
- 200g valkosuklaata
- 0,5dl sokeria
- 2 munaa
- 2dl vispikermaa
- 200g huoneenlämpöistä tuorejuustoa
- Tilkka kiehuvaa maitoa, noin 0,5 dl


1. Ota tuorejuusto huoneenlämpöön.

2. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi.

3. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi vesihauteessa.

4. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Älä polta suklaata! Valkosuklaa on todella herkkä palamaan, joten maltti on valttia. ;)
5. Vaahdota kerma löysähköksi vaahdoksi ja yhdistä se munasokerivaahtoon.

6. Notkista turejuusto ja lisää se munasokerivaahdon ja kerman sekaan. Sekoita hyvin, ettei seokseen jää tuorejuustoklimppejä.

7. Lisää seokseen jäähtynyt valkosuklaa, sekoita tasaiseksi.

8. Kiehauta 0,5 dl maitoa (vesikin käy) ja sulata liivatelehdet siinä. 

8. Kun maitoliivateseos on hieman jäähtynyt kaada se ohuena nauhana täytteeseen ja sekoita huolellisesti. Voit jälleen käyttää sähkövatkainta apuna, että täytteestä tulee tasaista ja liivate seikoittuu täytteeseen hyvin.

Pikkuniksit:
- Voit rouhia tai raastaa osan mousseen käytettävästä valkosuklaasta moussen joukkoo, niin siitä tulee ihana suutuntuma kakkua syödessä.
- Moussen voi hyvin toteuttaa myös tummasta tai maitosuklaasta.

Mangomousse:
Tämänkin ohjeen alkuperä on minulle täysi mysteeri, mutta tuolta minun leivontalaatikosta tämäkin löytyi. :) Tämä on erittäin hyväksi ja raikkaaksi todettu täyte ja ihanaa jälkiruokanakin tuoreiden vadelmien kanssa!

- 2 dl vispikermaa 
- 200 g maustamatonta huoneenlämpöistä tuorejuustoa 
- 1prk maitorahkaa 
- 75g mangososetta. Piltti tai Semperi ovat olleet hyviä. Voit myös halutessasi ostaa mehuun säilöttyjä mangoviipaleita ja soseuttaa ne.
- 1dl sokeria 
- 5 liivatelehteä 
- Tilkka kiehuvaa maitoa n. 0,5dl

1. Ota tuorejuusto hetkeksi huoneenlämpöön, että se notkistuu ja sitä on helpompi käsitellä. Notkista tuorejuusto sekoittamalla sitä lusikalla.

2. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. 

3. Vaahdota kerma löysähköksi vaahdoksi ja lisää siihen notkistettu tuorejuusto, rahka ja mangosose. Sekoita tasaiseksi ja lisää sokeri. Muista tarkistaa maku!

4. Kiehauta maito ja sulata liivatteet siinä. Anna maitoliivateseoksen jäähtyä sen verran, ettei se ole enää kiehuvan kuumaa.

5. Yhdistä liivatemaitoseos ohuena nauhana mangotäytteeseen. Voit jälleen käyttää sähkövatkainta apuna, että täytteestä tulee tasaista ja liivate seikoittuu täytteeseen hyvin.

Pikkuniksi: Tämän ohjeen voit toteuttaa myös marjaisena versiona. ;)

Diplomaattikereemi: (Riittää 6-8 munan kakkuu, kahteen väliin)
Jos olet kyllästynyt perinteiseen kermatäytteeseen, eivätkä mousset iske, suosittelen kokeilemaan diplomaattikreemiä. Tämä ohje on netistä napattu ja on varmasti jokaisen kakkubloggarin luottotäyte. Ohje on hyvin yksinkertainen: Vatkaa toisessa kulhossa vaniljakreemijauheesta purkin ohjeen mukaan 2 dl vaniljakreemiä ja toisessa 2 dl vispikermaa. 
Tämän jälkeen yhdistä kreemi ja vatkattu kerma ja näin sinulla on valmista diplomaattikreemiä. Käytä kermavaahdon tapaan esimerkiksi mansikkahillon kanssa.

Kakkupohjan käsittely:

Kakkupohjan pitää olla täysin jäähtynyt ennen kun otat kakun pois vuoasta tai avaan irtopohjavuoan. Muuten kakku saattaa repeytyä ja voin kokemuksesta sanoa, ettei repeytyneen kakkupohjan kokoaminen ole kivaa puuhaa ollenkaan!

Kumoa kakku paistopinta alaspäin tarjoilulautaselle. Näin saat kauniimman pinnan kakun päälle.

Kumottu kakku.
Leikkaa kakkupohja kahteen tai kolmeen osaan. Itse leikkaan aina kolmeen osaan, koska haluan kaksi täytekerrosta. Käytä pitkää terävää veistä, leipäveitsi on tässä bueno!
Aloita kakun leikkaaminen ylhäältä tekemällä ympäri kakkua muutaman sentin syvää viiltoa. Kun olet päässyt kakun ympäri voit syventää kakun leikkauspintaa ja leikata vähitellen koko kerroksen irti. Kun olet saanut ensimmäisen kerroksen kakusta irti, nosta se lautaselle ja toista sama uudelleen.

Päällimmäinen kerros melkein leikattuna.
Kakku halkaistu kolmeen osaan.
Kun kakku on halkaistu kostuta pohja maidolla tai vedellä. En suosittele limppareita tai mehuja, koska kakku on itsessään jo makea. Liika on aina liikaa. ;)
Toki poikkeuksiakin on: appelsiinimehulla kostutettu suklaakakku on parasta mitä tiedän! ;)


Kostutuksen määrästä on vaikea näin interaktiivisesti sanoa. Toiset tykkää märemmästä kakusta ja toiset kuivemmasta. Itse pyrin aina välttämään märkää kakkua ja kostutan siksi alinta kerrosta maltillisesti, koska kosteus tiivistyy ja näin ollen "valuu" alaspäin kohti alinta kerrosta. Seuraavan kerroksen kostutan niin, että se tuntuu pinnalta märälle. Läpimäräksi kakkua ei kannata kostuttaa. Huomioitavaa on se, että myös täytteetkin, varsinkin pakastemarjat kostuttavat jo maidolla kostutettua kakkua ennestään.
Kostutuksessa kiinnitän huomiota kakun reunoihin, koska ne ovat paistamisen jälkeen rapeahkot.

Kostutuksen jälkeen voit täyttää kakun moussella, hillolla ja kermalla, kokonaisilla marjoilla, tuoreilla tai pakastetuilla, banaanilla tai näillä kaikilla! Ihan mitä ikinä keksit, mutta muista, makuydistelmien lopputuloksesta vastaat itse. ;)

Kultainen keskitieni kakun täyttämisessä lyhykäisyydessään: Pohjan kostutus maidolla, ohut sipaisu hilloa, puolet moussetäytteestä, kokonaisia marjoja ja keskimmäinen kerros päälle. Sama toistuu uudestaan ja viimeisennä kakun päällimmäinen kerros, eli kansi kaukun päälle, pieni kostutus ja kakku jääkaappiin hyytymään yön yli. 


Näin onnistut:

- Huolellinen ohjeen lukeminen

- Kakun koko suhteessa syöjämäärään ja oikean kokoinen kakkuvuoka

- Huoneenlämpöiset raaka-aineet

- Kunnolla vaahdotettu munasokerivaahto

- Oikea uunin lämpötila,

paistoaika ja kypsä kakkupohja

- Kakkupohjan oikeanlainen käsittely: jäähdytys, leikkaaminen ja kostutus

- Herkullinen täyte

- Tarpeeksi pitkä hyytymisaika moussetäytteissä


Mitä piditte ensimmäisestä osasta? Saitteko uusia ohjeita tai vinkkejä? :)

Seuraavassa osassa kerron kakun kuorruttamisesta kermalla, suklaalla ja sokerimassalla sekä hieman sokerikoristeiden teosta. :)

perjantai 28. marraskuuta 2014

Tahdon

Piste.

Tahdotko sinä?

Minä, vertaistukitäti

Pidin hetki sitten ensimmäisen Suomen Kipu ry:n vertaistukirymän, jonka vetäjänä toimin ensimmäistä kertaa elämässäni.
Ryhmän johtaminen tai vetäminen ei ole minulle täysin vierasta puuhaa, koska olen nuoruudessani ollut mukana aktiivisesti partiotoiminnassa, mutta silloin ohjattavat olivat alakouluikäisiä lapsia, nyt aikuisia, kipeitä aikuisia.
Kipu, varsinkin krooninen kipu tai hermosärky, ovat vaikeita asioita ja niitä on monen kivuttoman ihmisen vaikea käsittää, mutta kivun kanssa pystyy elämään. Sen voin melkein luvata.
Alku on aina vaikeinta, mutta vähitellen jatkuvaan kipuun tottuu ja sen pystyy hyväksymään -vaihtoehtoja ei välttämättä ole.

Kun kipu on oikein voimakasta, eikä  lääkkeet tai fysioterapia auta, mikään ei auta, niin silloin vertaistuki toiselta kipuihmiseltä voi olla kultaakin arvokkaampaa.
Vertaistukiryhmissä, ainakin minun vetämässäni, keskustellaan kivusta, kuinkas muutenkaan, mutta myös siitä kuinka sen kanssa voi pärjätä ja elää. Olen suunnitellut seuraaville tapaamiskerroille mm. leivontaa ja ensiapukurssia ja kaikenlaista muuta mukavaa, mikä saisi ryhmäläisten ajatukset edes hetkeksi kivusta pois. Tavoitteeni on tarjota ryhmäläisille mukava parituntinen, jonka aikana kipu kävisi mahdollisimman vähän mielessä. Kivuttomuutta en valitettavasti voi kenellekään luvata.
Kaikista tärkein tavoitteeni ryhmänvetäjänä on kuitenkin jakaa voimavaroja ryhmäläisille jaksaa oman kipunsa kanssa.

Vertaistuki ja ammattiapu ovat kuitenkin täysin eri asioita. Minulla ei ole hoitoalan koulutusta, vaan oma elämänkoulu on kouluttanut minut kivun kanssa elämiseen.
Tärkeintä vertaistuessa on vastavuoroisuus, eli samoja asioita elämässä kokeneet ihmiset tukevat toinen toisiaan kuuntelemalla ja ymmärtämällä. Samalla voi jakaa tietoja ja kokemuksia.
Tärkeintä vertaistuessa on toisen kunnioitus. Koskaan ei saa vähätellä toisen tuskaa eikä myöskään voivotella, kuinka huonosti toisella menee.
Parhaimmillaan vertaistuki on voimaannuttava muutosprosessi jossa vertaistuen saaja löytää itsestään yllättäviä voimavaroja ja jaksamista arkeensa -ja tärkein, hän huomaa että hän sittenkin pärjää omana itsenään vaikeuksista huolimatta. Vertaistuki ei kuitenkaan välttämättä sovi kaikille. Sekin täytyy hyväksyä.
 
Olen ollut vuosia todella kipeä, mutta nykyisin täysin sinut hermokipuni kanssa. Olen päässyt pahimman yli, tai pahimpien vuosien yli, ja saanut kivusta huolimatta asetettua tavoitteita elämälleni, joista osa on toteutunut ja osa ei.
Olen siis oppinut elämään ja pärjäämään kipuni kanssa ja tämän vuoksi hain paikkaa alueemme Suomen Kipu ry:n vertaistykiryhmän ryhmänvetäjäksi, en vertaistuen saajaksi.
Toki myönnettäköön, että vertaistuki olisi ollut minullekin aikanaan erittäin tervetullutta ja hyväksi, mutta sanotaanko, että en ollut teininä oikein vastaanottavainen. ;)

Vein ensimmäiselle tapaamiskerralle vähän herkkuja, jonka väriteeman nappasin Suomen Kipu Ry:n logosta.
Jos täällä on joku lukija joka kärsii kroonisesta kivusta tai tuntee jonkun joka kärsii, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Suomen Kipu ry:n nettisivuihin ja etsimään sieltä alueenne vertaistukiryhmän.

Muitakin kuin kipuun tarkoitettuja vertaistukiryhmiä on tarjolla valtavasti. Jokaiselle tarvitsevalle löytyy varmasti omansa.

Suosittelen lämpimästi vertaistuen vastaanottamista, mutta myös sen antamista, se on todella palkitsevaa. ♥

Onko teillä kokemusta vertaistuen antamisesta tai saamisesta?

torstai 27. marraskuuta 2014

"Mut kun mun on ihan pakko!"

Onko teillä hassuja (Lue: outoja ja tyhmiä) tapoja tai asioita, jotka on pakko tehdä ennen kun voitte rauhoittua? Esimerkiksi yöunille, lukemaan tai vaikka ihan vaan rentoutumaan ja lötköttelemään sohvalle? Tämä tapa tai asia on täysi pakkomielle, ettekä oikeasti saa sitä pois mielestänne, ennen kun se on hoidettu.
Tuttua kenellekään?

Minulla on muutama tällainen asia, mitkä tekevät kanssa-asujat ja -eläjät hulluiksi, varsinkin Isimiehen! ;)

Keittiö:
Minun on joka ilta pakko siistiä keittiö ennen nukkumaanmenoa. Keittiön tiskialtaassa saa olla likaisia astioita, kunhan ne eivät näy. Joo tiedän outoa! Pesen tasoja, liesitasoa, kaakeleita, jää- ja pakastinkaapin ulkopinnat, ovien kahvoja sekä tiskialtaita ainakin kerran päivässä suihkutettavalla pesuaineella. Tämän lisäksi imuroin muruset rikkiksellä pöydän alta. A-murun tuolin alle voisi nimittäin syönnin jälkeen muuttaa kanalauma!
En voi elää, oikeasti, jos keittiöni on likainen.
Outoa tässä on kuitenkin se, että uunini on suorastaan pyhäinhäväistys keittiön muuhun siisteystasoon nähden. Siellä on kenties joskus räjähtänyt joku ruoka, niin rumassa kunnossa se on. ;)
NOTE TO SELF: Osta uuninpesuainetta, paljon!


Imurointi:
En kestä, jos näen murusia lattioilla, kuten keittiö-osiossa jo mainitsin. Rikkis on tässä oiva apu, mutta imuteho on pyöreä 0 jos pitäisi imuroida hiekkaa. Hiekka on siis myös ehdoton nou nou.
En tiedä mitään niin ihottavaa kuin narskahteleva hiekka pyöriksen renkaissa! Onneksi meillä on keskuspölynimuri...ja Isimies ja Avustaja!
Meidän olohuoneen matto on myös yksi iso murheenkryyni. Siitä irtoilee vieläkin pieniä nukkakarvoja ja niitä on jokapaikassa, vaikka niitä kuinka yrittäisi imuroida.
Nämä valkoiset viholliseni ovat vallanneet jopa yläkerran makuuhuoneen, koska ne tarttuvat vaatteisiin ja ihan mihin vain! Matto on ihana ja pehmeä ja miellyttää silmää, mutta näemmä valitettavan huonolaatuinen.

Hajut:
Sekoan, jos tarkka supernenäni haistaa jokin pahan hajun kotonamme. Alan heti jäljittämään hajun lähdettä ja se täytyy luonnollisesti pestä, poistaa tai muuten eliminoida.
Pahinta on, jos rakkaat Minikoiramme ovat merkanneet jonnekin, enkä löydä sitä mistään. Silloin ryömin lattioilla nenä maassa kiinni kuin paraskin vainukoira. Tässä vaiheessa Minikoirammekin taitavat ajatella minun seonneen ja vetäytyvät pesiinsä nukkumaan (piiloon).
Onneksi kuulemma vain supernenäni kykenee tällaisiin hajunjäljityksiin, eli kovinkaan moni muu ihminen ei todellisuudessa haista mitään. Olisiko minun nenässäni vain jotain vikaa?

Olohuoneen sohva:
Olen jo surullisen monta kertaa täällä avautunut meidän huonosta sohvasta ja sekin kuuluu valitettavasti tähän sarjaan.
Sohvassa näkyy pienimmätkin tahrat, joita saa hinkata pesuaineen kanssa harva se kuukausi. Myös sohvatyynyjen ja viltin on oltava kauniisti aseteltuina. Tähän ei tietenkään kelpaa Isimies, koska vain minä ja Avustaja osaamme asetella ne kauniisti. Se vaatii herkkää naisen kosketusta. ;)


Käsityöt:
Kun neulon sukkia, lapasia tai ihan mitä tahansa, minun on pakko tehdä neulottavana oleva kierros loppuun. En voi jättää  työtä kesken, en mitenkään! Jos teen kirjo- letti tai muuta kuvioneuletta, kuvio tietenkin saatava valmiiksi ennen kun voin laskea työn käsistäni.

Makkarasukan keskeneräinen varsiosa. (kierros on neulottu loppuun! ;) )
A-murun leikkihuone:
Tämä on syystäkin viimeisenä, koska tämä on minun pahin pakkomielle, ainakin Avustajan mielestä.
Joka päivä leikkien päätteeksi, vaikka tiedän, että huone on hyvin pian taas kaaoksen vallassa, minun on aivan pakko järjestää lelut paikoilleen. Tiedän, että se on turhaa, mutta teen sen silti. Samalla yritän opettaa A-murulle, että edelliset leikit on siivottava ennen kun aloitetaan uutta leikkiä. A-muru onkin alkanut osallistumaan siivoukseen suhteellisen hyvin. :)
Lisäksi A-murulla on huoneessaan lipasto, jossa on jokaisessa laatikossa leluja. En kestä jos esimerkiksi leikkiruokalaatikossa on astioita tai toisinpäin, vaan minun on pakko järjestää lelut oikeisiin laatikoihin. Jälleen turhaa työtä, mutta tällainen minä olen! :)


Tästä kaikesta voisin periaatteessa syyttää erästä toista siisteyshullua, nimittäin rakasta (siisteyshullumpaa) äitiäni, mutta koen olevani sen verran aikuinen, ettei enää äitiä voi syyttää kaikesta. ;)

Onko muita siisteyshulluja tai muten vaan hulluja? ;)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kun äiti kelaa -blogi liittyi Facebookkiin...

...ja voi mikä homma! 

Onnistuin yllätyksekseni luomaan onnistuneesti ensimmäisen blogini Facebook sivuston, jonka jälkeen klikkailin ihan mitä sattuu. Seurauksena tästä sain kauhukseni kutsuttua aivan liian monta (en edes kehtaa sanoa kuinka monta...) facekaveriani tykkäämään blogistani. Voi ei, apua ja paniikkipuhelu M-ystävälle! Miten minä edes onnistuin tässä?! :D
Poistin siis ensimmäisen sivuston ja tein uuden, koska vaikka bloggaankin julkisesti ja rehellisesti, niin bloggaan silti niin anonyyminä kun mahdollista vain on ja haluan tämän jatkossakin näin säilyttää. Huh!


Voisiko minun mielikseni ilmoittautua edes yksi nettisähläri, etten tuntisi oloani niin yksinäiseksi? ;)


Ps. meitä voi seurata:


https://www.facebook.com/pages/Kun-%C3%A4iti-kelaa-blogi/1518299528424041?fref=tshttp://www.blogilista.fi/blogi/kun-aiti-kelaa/125829http://www.bloglovin.com/blog/12975911

 

Toivepostaus: Avustajan rooli perheessämme

Kirjoitin hetki sitten tässä postauksessa henkilökohtaisista avustajistani ja nykyisestä avustajastani, Avustajasta.
Sain toivepostauksen avustajan roolista perheessämme, jonka nyt toteutan. Kiitos postaustoiveesta Annu!
Postaustoiveita saa lähetellä ihan koska vain ja toteutan niitä mielelläni! :)

Kuten olen kertonut Avustaja on ollut minulla töissä A-murun vauva-ajasta lähtien. Hän aloitti työt, kun A-muru oli vain kahdeksan päivän ikäinen, pieni, punainen ja tuhiseva vauva, eli tämä on nyt meidän kolmas yhteinen vuotemme.

Tällä postaustoiveella oli sinänsä hauska ajoitus, koska puhuimme juuri Avustajan kanssa siitä, kuinka mahtava yhteensattuma se olikaan, kun hän eräänä päivänä tuli meille sijaistamaan silloista avustajaani viikoksi. Silloin A-muru potkiskeli vielä  masussani.

Koska kodissamme työskentelee henkilökohtainen avustaja 6-8 tuntia päivässä viisi kertaa viikossa, kemioiden on vaan pelattava. Eihän tästä muuten tulisi mitään!
Juttelemme Avustajan kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, höpötämme, pelleilemme ja harrastamme pientä sisäpiirin kettuilua, mikä saattaa hämmentää kanssaihmisiä välillä suuresti. Meillä on ihan omanlainen huumorimme, joka saattaa särähtää joidenkin korvaan pahastikin.
Monesti esimerkiksi Avustaja sanoo, että olen ihan fiksu vammaiseksi, kun sanon tai oivallan jotain fiksua. ;) Joskus naurammekin, että onneksi A-muru on vielä niin pieni ettei hän kunnolla ymmärrä puheitamme, eikä kukaan ole jatkuvasti kuulemassa meidän höpinöitä!
Pystymme kuitenkin rauhoittummaan ja puhumaan myös vakavista asioista ja omista ongelmista toisillemme ja samalla tuemme toisiamme.
Avustaja kunnioittaa kasvatusperiaatteitamme ja kysyy aina mielipiteemme miten haluaisimme toimia esimerkiksi, jos A-muru potkaisee tai hajottaa tarkoituksella lelujaan. Hän ei koskaan toimi ominpäin, vaikka sekin vapaus hänellä on. Luotan A-murun Avustajan hoitoon täysin. Hän pitää lapsestamme yhtä hyvää huolta kuin omistaan, jo aikuisiksi kasvaneista lapsistaan. Olenkin aina ajatellut Avustajan olevan mahtava äiti!

Koen, että Avustajan ansiosta pystyn antamaan lapselleni enemmän kuin ilman avustajaa. Esimerkiksi liikkuminen päiväkerhoon helpottuu hurjasti, kun ei tarvitse mennä taksilla, vaan voimme mennä omalla autolla. Kaupan parkkipaikalla ei tarvitse paniikissa yrittää kelata karkuun juoksevan uhmatuhma-taaperon perässä, vaan Avustaja taluttaa A-murun kädestä pitäen kauppaan sisälle. Jos olen väsynyt, voin sanoa Avustajalle, että voisiko hän leikkiä A-murun kanssa hetken, että saan levätä, ilman että laitan Netflixistä nonstoppina Rasmus Nallea pyörimään -morkkiksen kanssa tietenkin.
Avustajalla on siis iso rooli arjessamme ja perheessämme.
 
En osaa pitää itseäni mitenkään työnantajana, vaan Avustaja on myös ystäväni, josta olen huolissani, jos on aihetta ja josta välitän suuresti.
Vaikka meillä on yli 20 vuotta ikäeroa, niin meidän arvomaailmamme ja aatteemme kohtaavat hyvin, eikä meille ole tullut isoja ristiriitoja tai riitoja ylipäätään. Avustaja sanoi, että tämä on yksi syy, miksi töihin on kiva tulla.
Isoin syy siihen taitaa kuitenkin olla A-muru.

Avustajan suhde A-muruun on äidillinen, rakastava ja välittävä. Avustaja hoitaa ja rakastaa A-murua minun silmissäni kuin omia laspsiaan tai mahdollisia tulevia lastenlapsiaan. Hän puhutteleekin joskus huumorimielellä itseään A-murun varamummoksi.
Myös A-murun suhtautuminen Avustajaan on vastaavanlainen, eli hän tukeutuu Avustajaan ja välittää hänestä selvästi. Avustajalle myös uhmatuhmaillaan ja kiukutellaan, mikä kertoo minusta luottamuksesta.
Viikonloppuisin huomaan välillä A-muru olevan hämmentynyt, kun Avustaja ei tulekaan aamulla töihin. Selitän aina silloin tytölle, että kun isi on kotona, niin Avustajan ei tarvitse olla töissä. Maanantaina A-muru onkin sitten hurjan onnellinen, kun Avustaja tulee töihin ja silloin korvataan viikonlopun "avustajavaje" esittelemällä leluja, pelleilemällä tai uhmatuhmailemalla.
Avustajalla ja A-murulla on myös aivan omat leikit ja laulut, jotka ovat vain heidän juttujaan, niihin äiti tai isi eivät saa sekaantua. ;)
Avustajaa myös halaillaan ja pussaillaan paljon ja kun hän lähtee töistä kotiin, A-muru huikkaa "Kiitos päivästä, hoomiseen!"  ♥

Pohdin itse raskausaikana, millaista olisi jakaa mahassa potkivan vauvan hoitovastuu Isimiehen ollessa töissä henkilökohtaisen avustajan kanssa. Tulisiko meille näkemyseroja, olisinko mustasukkainen vauvasta, pystyisinkö luottamaan avustajaan täysin tai hyväksyisikö vauva avustajan?
Onneksi sen päivän jälkeen, kun Avustaja aloitti työt kaikki nämä pohdinnat ja niihin liittyvät pelot hälvenivät.
Olen erittäin kiitollinen ja onnellinen Avustajasta, niin työntekijänä kuin ystävänä. Hän on yksi perheemme tukipilari ja kuuluu perheeseen ja tärkein: Hän on A-murulle tärkeä. ♥

Suhtaudun siis henkilökohtaisen avustajan käyttöön meidän kaltaisen lapsiperheen arjessa
myönteisesti.

A-muru ja Avustaja pikkujoulujen vietossa.
Pyysin Avustajaa kirjoittamaan teille oman näkökulman työstään meidän perheessä.

Olen Selinan henkilökohtainen avustaja. Tutustuessamme olin tilanteessa, jossa olin jättänyt melkein 30 vuotta kestäneen koulutusammattini pääkaupunkiseudulla ja palannut kotikonnuilleni.
Vanhaa työtäni en halunnut tehdä enää sen fyysisen ja henkisen vaativuuden vuoksi.


Eräänä huhtikuisena aamuna vuonna 2012 vammaispalvelusta soitettiin ja kysyttiin sijaiseksi Selinalle viikoksi. No rohkeana tyttönä lähdin, sillä olinhan tehnyt jo joitain työtunteja myös toiselle avustettavalle. 
Tavatessani Selinan ihastuin heti hänen mutkattomuuteensa ja valoisaan olemukseen. Hänen kanssaan oli helppo olla. Koen, että tässä työssä tärkeintä onkin luottamus, kemia ja selkeät pelisäännöt. Tämän viikon aikana toin Selinalle turvaa ja huolehdin kodissa sellaisista asioista joita hän ei jaksanut tai pystynyt tekemään. Tuntui kyllä välillä, että hänellä oli enemmän energiaa kuin minulla, ikäkysymys?
Ensimmäisen työpäivän päättyessä Selina kysyi, että tulisinko hänelle töihin tulevasta elokuusta lähtien, enkä empinyt hetkeäkään! Tätä tilaisuutta ja "kohtaloa" olin odottanut. Ihmettelin vain hänen rohkeuttaan päättää asiasta näin nopeasti. Olinko niin "selkeä tapaus" vai Selina vain hyvä ihmistuntija. 
Aloitin työt elokuussa, kun A-muru oli vain kahdeksan päivää vanha. Asuimme silloin vielä samalla paikkakunnalla. Ensimmäisen vauvan kanssa äidille tulee paljon uusia tilanteita, joten koin antavani arvokasta tukea Selinalle ikäni, ammattini ja kahden lapsen kasvattajana.
Arki lutviutui uomiinsa ja sain seurata A-murun kasvua ja kehitystä. Omin myös tittelin "varamummo", ikäni kun oli jo silloin 50 vuotta. 

Kun vuoden päästä Selina perheineen muutti toiselle paikkakunnalle, niin minulle oli itsestään selvää, että jatkan työssäni, vaikka työmatkoihin kuluukin 1,5 tuntia päivässä. Onneksi olen tottunut ajaja. 
Selinan elämässä on ollut ja tulee olemaan paljon muutoksia ja vastoinkäymisiä sairaudesta johtuen. Sairaus ei kuitenkaan mielestäni määrittele Selinaa, vaan on vain osa häntä. Vanha koulutusammattini on antanut minulle varmuutta elää hänen arjessaan, joten muutokset eivät pelota, vaan ymmärrän mistä ne johtuvat ja mitä hoidot vaativat. 

A-muru onkin sitten aivan oma lukunsa. Välillemme on kehittynyt lämmin suhde ja luottamus, josta ainakin minä ammennan paljon iloa. A-muru uskoo ja tottelee myös hyvin, sillä arvomaailmamme ja tapamme toimia ovat Selinan ja Isimiehen kanssa samoilla linjoilla.
A-muru tykkää myös tekemistäni ruuista ja tuo sen esille kohteliain sanoin.

Olen A-murun kanssa paljon myös kahden, joten meille on kehittynyt omia leikkejä ja huumoriakin. Saaan myös suukkoja ja halauksia siinä missä äiti ja isäkin. 
A-muru on myös tulevaisuutta, eikä kahta samanlaista työpäivää olekaan. Sen vuoksi fiksun tytön 
seuraaminen onkin antoisaa. 

Selinalle perhe merkitsee kaikkea. Hänellä on vahva tukiverkosto ja paljon ystäviä. Olen siis vain yksi henkiö hänen arjessaa ja minun on helppo lähteä töistä kotiin, sillä hän ei jää yksin.
Suhteemme ei ole liian kiinteä, jolloin työsuhde säilyy "hengissä".

Meille on Selinan kanssa kehittynyt omanlainen huumorintaju ja luottamussuhteemme on niin vahva, että se kestää ronskejakin heittoja. Myös Isimies on osana tätä "huumoririnkiä". Hänen tullessa töistä, keitämme yleensä kahvit ja härnäämme yhdessä Selinaa, mutta viime aikoina Selina on alkanut pistämään hanttiin. Tasoa on siis nostettava! ;) 
Työssä vallitsee myös molemminpuolinen jousto ja myös oma jaksamiseni huomioidaan. Saan sanoin ja teoin kokea olevani erittäin tärkeä perheelle.

Toivon ja uskonkin tekeväni tätä työtä pitkään. Mielikuvanani onkin, että jäädessäni eläkkeelle, juhlimme samaan aikaan A-murun ripille pääsyä.

Terveisin: Avustaja


En voi muuta sanoa kun sen, että olemme etuoikeutettuja saadessamme Avustajan elämäämme. Kiitos! ♥

tiistai 25. marraskuuta 2014

Meidän jääkaappi

Noin vuosi sitten, kun en vielä ollut tutustunut henkilökohtaisesti kirjoittajana blogimaailmaan, näin hauskan jääkaappi-haasteen ja ajattelin nyt toteuttaa sen. :)

Haaste menee näin: Kuvaa jääkaappisi ja kerro sen sisällöstä sanoin ja kuvin. 
Haasta myös mukaan yksi tai useampi bloggaaja. Hauskaa haastetta! ;)

Kuvat jääkaapin sisältä eivät ole kovin laadukkaita, koska otin kuvat supernopeasti, ettei jääkaappi lämpene. :)

Jääkaappimme: AEG Electrolux, Santo.

Jääkaappi sisältä.
Jääkaapin sisältöä.
Jääkaappimme on siis perus pystymallinen jääkaappi. Pidän hurjasti jääkaapistamme, koska se imaisee sisäänsä paljon tavaraa ja miellyttää myös ulkonäöllisesti silmää.

Mitä jääkaappimme sitten sisältää?
En oikein tiedä miten jääkaappi pitäisi täyttää, mutta olemme täyttäneet kaapin siten, että minä saan tarvitsemani tarvikkeet sieltä helposti.

Jääkaappimme on jakautunut näemmä maitohyllyksi, voilepätarvikehyllyksi, lihahyllyksi ja jogurttihyllyksi. Alimpana omassa laatikossaan on sitten kasvikset ja vihannekset. Ovihyllyihin sujahtaa milloin mitäkin, mutta pääsääntöisesti hyllyt sisältävät öljyjä, salaatinkastikkeita, soijaa, etikkaa, jääkaapissa säilytettäviä lääkkeitä, liemikuutioita, sinappia ja ketsuppia.

Mitä jääkaapissamme on aina?
Maitoa, levitettä, juustoa, kurkkua, tomaattia, jogurttia, perunoita, öljyä, jotain lihaa, raejuustoa (paitsi tietenkin nyt, koska se juuri loppui! :D ), hilloa ja erilaisia liemikuutioita.

Kuinka usein käymme kaupassa?
Pyrimme tekemään isot ruokaostokset kerran viikossa, mutta pientä täydennystä tulee tehtyä viikollakin. Esimerkiksi maitoa ja leipää.

Millaisiin ruokiin satsaamme?
Satsaamme mahdollisuuksien mukaan kotimaiseen ruokaan, varsinkin lihojen ja maitojen osalta olemme kotimaisuudesta ehdottomia. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan ostamaan myös lähiruokaa.
Lihoja ja juustoja ostamme alennuksesta ja lihoja ostamme yleensä pakastimeen asti. Ostan joitain ulkomaalaisia kasviksia talviaikaan, koska silloin esimerkiksi kotimaiset tomaatit maksavat aivan järkyttävän paljon.

Paljonko meillä menee ruokakauppaan kuukaudessa? (ruoka, pesuaineet, vaipat ym)
Ruokakauppaan menee paljon, ihan mielettömän paljon rahaa! Helposti 300-400€ ja enemmänkin jos on juhlat tai vieraita. Meillä on ns. viikkobudjetti ruualle ja muille tarvikkeille, joka on n. 100€/vko. Aika monesti budjetti riittää tai joskus jopa alittuu, jos pakastimessa on hyvin lihoja, mutta joskus se ylittyy muutamalla kympillä tai enemmän. Onneksi esim. pesuaineita ei tarvitse ostaa viikoittain!
Maitoihin ja maitotuotteisiin menee ylivoimaisesti eniten rahaa, koska käytämme koko perhe laktoosittomia tai vähälaktoosisia tuotteita. Omia letkuokia en uskalla edes ajatella...
Koin viimeksi ruokakaupassa tyhmähkön Ahaa-elämyksen, kun vertailin laktoosittoman maidon litrahintoja Valion 1,5 litran perhepakkauksen ja halppismaidon litran pakkausen välillä. Valion 1,5 litrainen maitojuoma tulee hieman halvemmaksi kuin 1 litra esim. Kotimaista -merkkistä laktoositonta maitojuomaa. Lisäksi pahviroskaa tulisi perhepakkauksen ansiosta vähemmän, kun ei tarvitsisi ostaa enää niin montaa purkkia maitoa. Alamme ehdottomasti siirtymään perhepakkaukseen laktoosittoman maidon osalta! Mietin vain miksen tajunnut tätä aiemmin??!

Haastan mukaan Me kaksi ja Vauva -blogin Marin, Vuosi elämästäni -blogin Miran, Odotuksesta vauva arkeen -blogin Merjan ja Yksi pieni elämä -blogin Merin kuvaamaan omaa jääkaappejaan!
Hauskaa haastetta!  ;)

Miltä teidän jääkaappinne näyttävät ja paljonko teillä menee ruokaan viikossa rahaa?

Päivän asut 4: juhlat

Vietimme kirpakassa syyssäässä muutama viikko sitten A-murun papan syntymäpäiviä, oikein pyöreitä sellaisia. :)
Sinne piti luonnollisesti pukeutua siististi, juhlavaatteisiin...ja minunkin piti meikata! Pelkäsin meikkipussia avatessani, että sieltä pölähtää koiparvi, mutta ei. Siellä ne minun en-edes-kehtaa-sanoa-kuinka-vanhat meikkini olivat!


Meidän prinsessa! ♥
Bolero: Lindex / Mekko: Second hand /  Sukkahousut: H&M / Helminauha: Kastelahja.



Äidin tyhmät ilmeet sensuroitu... ;)
Helmikaulakoru ja -rannekoru: Lahja anopilta / Helmikorvakorut: Lahja brasilialaiselta ystävältä ♥ / Mekko: H&M / Sukkahousut: H&M.
Pappa sai meiltä syntymäpäivälahjaksi Jopon, johon osallistui meidän lisäksi mummo ja minun vanhempani. A-murulta pappa sai lapsitaidetta ja askartelemansa onnittelukortin, johon hän sai toki pientä avustusta. Taulussa on A-murun mukaan pappa ja aurinko.

Lahjoja.
Syntymäpäivälahja aiheutti ison ongelman, koska miehille, varsinkin vähän vanhemmille, on todella vaikeaa ostaa lahjaa. Tai yhtään mitään! Isänpäiväkin oli juuri ja mietin kauan, mitä ihmettä ostaisin Isimiehelle ja papoille. Niin ja se joulukin on pian täällä!
Aina, siis ainakin meidän suvun miehien kohdalla, kun miehiltä kysyy mitä he haluaisivat lahjaksi, vastauksena on vain epämääräistä örinää. Huoh!
Naisille voi taas ostaa koruja -niitä ei ole koskaan liikaa!  Diamonds are the girls best friend! ;) (Vink vink Isimies!)

Pähkäilimme pitkään papan lahjaa, kunnes Isimies keksi, että ostetaan hänelle Jopo. Myös papan isä sai aikanaan pyörän 60-vuotissyntymäpäivälahjaksi, joten lahjassa olisi sen vuoksi hieman huumoria mukana.
Pappa oli todella yllättynyt Joposta ja sitä piti tietenkin päästä heti testaamaan! ;) 
Lahjaan kuului myös mummon ostama kypärä, jonka käytöstä muistutimme tietenkin onnittelukortissa!

Millaisia lahjoja te olette ostaneet läheisillenne syntymäpäivälahjaksi?

maanantai 24. marraskuuta 2014

Toivepostaus: Meidän päivä 2: viikonloppu

Viikonloppumme eivät (ONNEKSI!) ole yleensä näin intensiivisiä kuin tämä viikonloppu oli, mutta jotenkin sain tämänkin postaustoiveen sinne sekaan tungettua! :D En ymmärrä näin jälkikäteen miten. Taisin olla jonkin sortin superäiti, mutta vain viime viikonloppuna. ;)

Tässä se siis tulee: Meidän päivä 2: viikonloppu. The hehtaaripostaus ja romaaniin alku...

Perjantai:

Perjantai-iltapäivä ja -ilta:
Viikonloppumme alkaa aina perjantai-iltapäivänä, kun Isimies tulee töistä kotiin.
Viime perjantaina, kun Isimies tuli töistä, söimme päivällisen ja lähdimme heti kauppaan ostamaan lauantaina vietettäviä pikkujouluja varten tarvittavia ruokatarvikkeita.
Kaupassa meni tuhottoman paljon aikaa, koska siellä oli yllättäen perjantain kunniaksi muutama muukin lappuliisa täydentämässä jääkaappiaan. Osa ostoksista jäi tietenkin kauppaan tarkasta listasta huolimatta, joten Isimiehelle oli heti lauantaiaamulle tiedossa uusi kauppareissu lähikauppaan.

Kello 18 jälkeen aiemmin saamani mieluinen kakkutilaus, josta puhuin tässä postauksessa, tultiin noutamaan. Ystäväpariskunta oli kakun ulkonäköön ja koristeisiin tyytyväisiä ja kakku lähti matkaan hieman ennen seitsemää.
Saimme myös nuuskutella vielä siinä vaiheessa nimetöntä pientä poikavauvaa ja voi kyllä hän olikin pieni ja ihana! Tuli vahvasti A-murun vauva-ajat mieleen, kun pieni käärö tuhisi sylissäni. ♥
Kun annoin vauvan Isimiehelle syliin, A-muru ryntäsi heti syliini kuin pieni vauva ja häntäkin piti heijata. Ai miten niin mustasukkainen?


Kakku oli siis kahdeksan munan vaalea sokerikakku, jonka välissä oli mansikkamousse. Kuorrutus oli vispikermaa ja koristeet sokerimassaa. Kakku oli laktoositon.

Lupaamani kakkupostaus on tekeytymässä luonnoksissa, mutta siitä on tulossa niin hurjan pitkä (pidempi kun tämä postaus!), että joudun tekemään sen kahdessa osassa! ;)

Kakun haun jälkeen aloitimme A-murun iltatoimet, eli iltapesun, puuron ja hampaiden pesun. Tämän jälkeen puimme yöpin ja hissittelimme yläkertaan nukkumaan. A-muru nukahtikin poikkeuksellisesti jo kello 20.15, jonka jälkeen jäin vielä 1,5 tunniksi lukemaan blogeja, luonnostelemaan tulevia tekstejä, myös tätä tekstiä, ja muokkaamaan kuvia.
Yhtäkkiä muistin, että minun piti vielä illan aikana tehdä juustokakku lauantain pikkujouluihin, niin hissittelin kiireesti alakertaan ja aloin hommiin.

Tämä juustokakku on parasta juustokakkua mitä tiedän. Ei ole vielä voittanutta näkynyt! Pystyin nielemisongelmista huolimatta hieman syömään pehmeää (ja tietty rasvaisinta) osaa vaikka se olikin vaikeaa, mutta nam nam ja maiskis maiskis, eipä tämä superhelppo luottokakku taaskaan pettänyt! ;)

Keith Armstrongin juustokakku 4 tähden illallisilta, pienellä Selinalisällä:

Pohja:
- Puolikas paketti digestivekeksejä. Itse teen aina paksumman pohjan, joten lisää vain voisulaa niin paljon että keksimurusta tulee sopivaa.
- 3 tl voisulaa

Täyte:
- 2 prk maustamatonta tuorejuustoa. Tähän kakkuun käytin Philadephia perhepakkauksia, olisivatko ne olleet 300g pakkauksia.
-1 prk vispikermaa
- 1,7 dl sokeria. Hölmö määrä minusta. Laitan aina vähemmän sokeria kakkuihin mitä ohjeissa on, joten laitoin vajaa 1,5 dl.
- 0,5 dl vehnäjauhoja
- 2 kananmunaa
-1,5 tl vaniljasokeria
- Ja omana lisänä, mehu puolikkaasta sitruunasta.

Kuorrutus:
- 2 prk ranskankernaa
- 1 rkl sokeria
- ripaus vaniljasokeria

-Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka.
Murenna digestivekeksit esimerkiksi kaulimen avulla muovipussin sisällä. Lisää murennettujen keksien joukkoon voi ja sekoita. Voin lisäämisen jälkeen keksimuru tuntuvat hieman kostealta hiekalta. Painele keksimuru irtopohjavuoan pohjalle ja nosta jääkaappiin jähmettymään 15-20 minuutiksi.

Ota tuorejuusto huoneenlämpöön, että sitä on helpompi käsitellä. Vaahdota vispikerma löysähköksi vaahdoksi. Lisää sokerit ja tuorejuustot. Voit käyttää vaikka sähkövatkainta, niin saat seoksesta tasaisen, eikä kakkuun jää tuorejuustoklönttejä. Lisää kananmunat ja vehnäjauhot. Sekoita jälleen tasaiseksi. Lisää lopuksi sitruunamehu ja sekoita
.
Pikkuniksi: Jos haluat kakusta oikein sitruunaisen, voit raastaa puolikkaa sitruunan kuoren kakkuseoksen joukkoon. Pese sitruuna vain hyvin, jos et käytä Luomu sitruunoita ja raasta sitruunasta vain keltainen osa.

Kaada seos keksipohjan päälle ja paista uunissa uunin keskitasolla 160 asteessa n. tunti tai niin kauan, kun kakun keskiosa ei hylly vaan vaikuttaa kiinteältä.  Huom. Vaikka kakku on kypsä, niin se hytkyy hieman. Paistoaika riippuu myös kakun paksuudesta. Itse paistoin tätä paksua kakkua 1 tunnin ja 15 minuuttia. 

Ota kakku uunista ja valmista kuorrutus sekoittamalla ranskankermoihin sokerit. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos kakun päällä. Paista kakkua vielä 5 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Kakku on parasta jääkaappikylmänä.
Tarjoile kakku marjojen tai marjakastikkeen kanssa.

Kun kakku paistui uunissa, niin myöhäisiltaani kuului käsitöitä, toimintatrilleri Unstoppable, blogin luuraamista ja luonnostelua, käsitöitä ja iltaruoka a'la Nutricia Flocare Infinity, uuden tippalaskurini. Tippalaskurista ja sen käytöstä kerron enemmän apuvälineistä kertovassa postauksessa.



Kello 22.30 Isimies suuntasi untenmalle ja minä jäin edelleen alakertaan kutomaan, odottamaan ruuan tippumista ja kakun kypsymistä. Elokuvaa katsoin vain sivusilmällä, mutta ihan kohtuu katastrofileffalta se vaikutti ilman pakollista seksikohtausta. ;)

Ennen puoltayötä ruoka on vihdoin tippunut ja irrotin letkuston tippalaskijasta, pesin pegin, hain seuraavan päivän ruoka- ja letkutustarvikkeet aamua varten valmiiksi. Tämän jälkeen juutuin vielä kutomaan...



Lauantai:

Kello 00:00 Kakku on valmis, vihdoinkin! Meinasi nimittäin usko loppua tämän kakun kanssa! Ahneella on .... kökkö loppu! ;) Tein tavallista paksumman juustokakun, joten sen vuoksi paistumisessa kesti niin kauan.


Jäin alakertaan vielä  jumiin käsityöni kanssa, koska en malttanut lopettaa kutomista! :) 
Makkarasukan varsiosa on niin koukuttava malli, että sitä ei meinaa malttaa millään lopettaa!
"Vielä yksi kierros mallineuletta!", ajattelin varmaan 10 kertaa, ennen kuin väsy vei voiton.
 Juustokakku oli edelleen tulikuumaa, joten jätin sen yöksi hellalle peitettynä kylmälevyn päälle jäähtymään.

Viimein kello yhden jälkeen raahauduin yläkertaan nukkumaan. Uni tulikin nopeasti!

Lauantaiaamu ja -aamupäivä:
Aamulla kävin aikaisin siirtämässä jäähtyneen juustokaku jääkaappiin. A-muru heräsi hetkeksi, mutta jatkoi uniaan kuitenkin kello 07.30 asti. Jätimme Isimiehen vielä nukkumaan ja hissittelimme A-murun kanssa alakertaan. Aamu alkoi pottailuyrityksellä, tuloksettomalla sellaisella, sekä lastenohjelmilla ja postausluonnoksia tarkastelemalla.


Viimeistelin myös tämän postauksen ja julkaisin sen.

Tämän jälkeen tein A-murulle aamupuuron, annoin vitamiinitabletin ja aloin valmistelemaan itselleni letkuaamiaista ja jauhoin lääkkeet.


A-murulle oli tarjolla jälleen kaurapuuroa maidolla ja viime kesän herkullisilla mansikoilla, joita hän kävi tasaiseen tahtiin pihistämässä jäähtymässä olevan puuron päältä. ;)
A-muru söi aamiaisensa hyvällä ruokahalulla ja samalla tippalaskija selkärepussa syötti minulle omaa aamiaistani. Tämän aikana laitoin letkuun myös lääkkeet.

Kello 9:00 Isimies kömpi alakertaan ja toi samalla vanhat lakanat pyykkikoneeseen. Tämän jälkeen hän haki lehden ja alkoi syömään aamiaista. Heti aamiaisen ja lehden luvun jälkeen Isimiehelle alkoi "nakki napsumaan", hän nimittäin vaihtoin A-murun  ja meidän sänkyymme puhtaat lakanat, käytti koirat aamupissulla ja lähti kauppaan ostamaan perjantailta unohtuneet ruokaostokset. Esimerkiksi leipä jäi kokonaan ostamatta.
A-muru leikki ja katsoi lastenohjelmia ja tippalaskijani ilmoitti ruoka-annoksen loppuvan vaativalla piippauksella. Huuhtelin letkuston, otin laitteen pegistä irti,  ja laitoin repun syrjään odottamaan seuraavaa ruokahetkeä.

Järjestellessäni keittiötä aamiaiskaaoksen jälkeen (muruja, kuivunutta kaurapuuroa, YÄKS!) huomasin hedelmälautasella pari tummunutta banaania, joten päätin kokeilla A-murun kanssa monissa blogeissa vilahtanutta Apinaeväs -reseptiä.

Apinaeväs:
- 1 Banaani
- Kaurahiutaleita
- 1 tl öjyä
- ripaus kanelia

- Muusaa banaanit haarukalla. Lisää kaurahiutaleita sen verran, että seoksesta tulee taikinamainen. Itse laitoin liian vähän kaurahiutaleita, koska apinaeväämme olivat aika löllöjä. Lisää ripaus sitä "myrkytöntä" tai tavallista kanelia. Itse laitoin tavallista, koska en ollut ennen kuullutkaan, että kaneli olisi vaarallista lapsille, apua! Muotoile taikinasta pötkylöitä ja paista niitä 200 asteessa 15 minuuttia.


A-muru oli innoissaan banaaninien murskaamisesta ja sekoittelusta. Patukoiden muotoilukin oli hänestä mukavaa puuhaa vaikka taikina olikin turhan löysää.
Kun olimme saaneet suht tasakokoisia (NOT!) apinaeväitä muotoiltua leivinpaperille, huomasin että olin unohtanut taikinasta kanelin kokonaan. No ripoteltiin sitten kanelit patukoiden pinnalle.

Kun apinaeväät olivat uunissa paistumassa, pesimme A-murun kanssa hampaamme ja vaihdoimme päivävaatteet.

"Minä puin äiti itte" ♥
A-muru oli tietenkin jälleen nopea  ja puki paitansa väärinpäin!
A-murun ja äidin päivän asut näyttivät tältä:

A-muru: Paita: Benetton / Housut: Lindex.
Äiti: Paita: Vila / Housut: Gina Tricot / Villasukat: Handmade by mummi.
Apinaeväät olivat lähes valmiita, kun puhelimeni soi. Katsoin numeroa ja arvasinki heti, mistä puhelu oli tulossa. Ihanat puhelinmyyjät löysivät minut jopa viikonloppuna! Minulla tuli jostain ihmeen syystä heikko hetki ja tilasin A-murulle kirjan pelkillä postimaksuilla ja tämä-ei-sido-sinua-mihinkään -selostuksella. Pyh ja pah sanon minä! Sieltä kirjakerhosta on varmasti tulossa joka kuulle ylihinnoiteltuja kirjoja ja jäsenlehtiä, olen aivan varma. Pitää vain muistaa nyt perua tilaus, kun kirja saapuu. ;)

Puhelun päätyttyä uuni piippasi apinaeväiden valmistumista ja nostelin kuumat apinaeväät lautaselle jäähtymään, jonka jälkeen olikin maistamisen aika!


Apinaeväät maistuivat hyvin A-murulle, mutta Isimies irvisteli niiden maulle! :D Näitä täytyy ehdottomasti tehdä uudelleen.

A-murun syödessä Isimies huomasi, että ulkona alkoi satamaan ihanaa puhdasta ja valkoista lunta, kuin tilauksesta illan pikkujouluja varten! A-muru tuli olohuoneeseen ihmettelemään ikkunasta lumisadetta.


Aloin valmistelemaan lounasta. Tarjolla oli kanakastiketta ja pastaa. Lounaan valmistelun aikana A-muru kävi potalla ja siitä sai tietenkin tarran.

A-murun tarratauluun on kertynyt jo useampi tarra onnistuneista pottailuista! :)
Sain lounaan valmiiksi ja A-muru ja Isimies alkoivat syömään. Samalla minä laitoin oman lounaani tippumaan tippakoneesta.

A-murulle maistui myös nuo mimitomaatit! :)
Lounaan jälkeen olikin päiväunien aika ja A-muru nukahti vähän kahdentoista jälkeen ja nukkuikin pari tuntia.

Lauantai-iltapäivä ja -ilta:
Päiväunien jälkeen oli välipala-aika, jolloin äiti söi hieman täydennysravintovanukasta ja A-muru päärynäjogurttia.
Välipalan syötyään A-muru lähti Isimiehen kanssa ulos lumiselle pihalle temmeltämään. Ulkona ajeltiin lumikolalla, tehtiin lumikakkuja hiekkaleluilla ja lumienkeleitä.


A-murun tekemä lumienkeli. ♥
Kun Isimies ja A-muru olivat ulkoilemassa, minä etsin ensin kadonneita sormuksiani, APUA! Sormukset onneksi löytyivät sohvatyynyjen välistä. Olin ilmeisesti neuloessani ottanut sormukset pois  ja laskenut ne huolimattomasti sohvatyynylle. Tein myös pientä järjestelyä pikkujoulua varten ja kävin suhkussa.

A-muru ja Isimies tulivat sisälle posket punaisina ja lämmitin A-murulle samaa kanakastiketta, mitä oli lounaalla ja keitin täysjyvämakaronia lisukkeeksi. Ruoka maistui jälleen hyvin.
Samalla, kun A-muru syö minä laitoin hiukseni meikkasin pikaisesti. Isimies lähti samaan aikaan vielä viimehetken kauppareissulle lähikauppaan, koska vieläKIN puuttuu ostoksia, kuten servetit! Kaupassa käynnin jälkeen hänkin kävi suihkussa ja puimme kaikki hieman juhlavammat vaatteet kohta alkavia pikkujouluja varten. Kamala kiire, miten tässä aina käy näin, mutta saimme kuin saimmekin kaiken valmiiksi ajoissa! Sitten vain odotimme Avustajaa ja hänen aviomiestään saapuvaksi.

A-murun mekko: POMPdeLUX / Body: Tutta / Sukkikset: H&M / Tossut: Lindex
Äidin tunika: Outfitters Nation / Housut: Object.
Kello 17.00 pikkujoulut alkoivat ja aikuisille avattiin kuohari. Teimme Avustajan kanssa yhdessä ruokaa, niin kuin viime pikkujouluissakin ja koko talo täyttyi ihanasta tuoksusta! Tai avustaja kokkasi ja minä olin hänen henkilkohtaisena avustajana. ;)
Minä tyydyin luonnollisesti vain tuoksuttelemaan ja varovaisesti maistelemaan.

Pikkujoulujen menu:

Alkuruoka:
Täytetyt paprikat lihatuorejuustotäytteellä salaattipedillä.


Pääruoka:
Täytettyä naudan lehtipihviä, jonka täytteenä oli tuorejuustoa, sipulia ja kanttarelleja sekä lisukkeeksi valkosipuliperunoita.


Jälkiruoka:
Juustokakku ja marjakastike.


Ruokajuomana oli Alkon-tädin valitsemaa punaviiniä, maitoa, vettä ja jälkkärillä erikoiskahvia.
Lisäksi tarjolla oli juustotarjotin, keksejä, joulutorttuja ja pipareita. (Nyt jo, tiedän!)

Kun muut söivät illallista, A-muru söi iltapuuron ja alkoi valmistautumaan yöunille. Uni ei kuitenkaan tullut heti, vaan neiti nukahti vasta hieman ennen kello yhdeksää. Isimies nukutti A-murua ja minä seurustelin kahvipöydässä Avustajan ja hänen miehensä kanssa.
Kun A-muru vihdoin nukahti, seurustelimme vielä hetken ja sitten he lähtivät kotiin. Pikkujoulut sujuivat oikein hyvin ja meillä kaikilla oli mukavaa, niin kuin aina. ♥

Siivoilin hieman keittiötä, tiskasin viinilasit ja istahdin sohvalle muokkailemaan tämän postauksen kuvia. Letkuruuan tippuessa ja koneella istuessa aika vierähti jälleen seuraavan vuorokauden puolelle! Miten siinä aina käy näin?

Sunnuntai:

Kello 01.20 hissittelin vihdoinkin yläkertaan. Huomasin, että ulos oli jäänyt lyhtyihin kynttilät palamaan, joten herätin jo sikeässä unessa olevan Isimiehen. Hän kävi sammuttamassa kynttilät ja tuli viereeni nukkumaan.

Sunnuntaiaamamu ja -aamupäivä:

Aamu alkoi yllättäen vasta kello 09.00 koko perheellä. Olin herätessäni aivan ihmeissäni, kun A-muru oli nukkunut niin pitkään. Kuten arvata saattaa 12 tunnin yöunien jälkeen sängyssä odotti "vesivahinko", joten ei muuta kun lakanat ja peitto pois sängystä ja niiden kanssa alakertaan ja pesukone laulamaan.

Sunnuntaina oli myös Isimiehen syntymäpäivä, joten lahjoimme aamulla hänet kirjalahjoilla A-murun kanssa. Molemmat kirjat olivat mieluisia ja äitikin sai hengittää. ;) Olen ennenkin nimittäin yrittänyt ostaa hänelle kirjoja ja sanotaanko ettei se ole ollut menestys! :D Olen esimerkiksi ostanut jo hänellä olevan kirjan... ;)

A-muru auttaa isiä avaamaan lahjapakettia. ♥
Koska kello oli jo yhdeksän, niin aamuruokani oli auttamatta myöhässä ja se laski verensokeriani. Tämän vuoksi Isimies syötti A-murulle puuron ja minä istuin sohvalla koneen hyrrätessä vierelläni. Kirjoittelin samalla tätä postausta ja viimeisteli eilen julkaistua postausta vauva-arjestamme pyörätuolin kanssa.

Aamiaisen jälkeen A-muru tuli viereeni istumaan ja katseli I Padilta lastenohjelmia. Vietimme oikein mukavan sunnuntaivölläilyhetken, kunnes yhtäkkiä huomasin kellon olevan jo yksitoista ja me olimme edelleen yövaatteissa ja lounaskin oli laittamatta! Onneksi eilistä kanakastiketta jäi riittävästi tällekin päivälle, joten kiehautin nopeasti ja tyylikkäästi pohjaan muutaman perunan ja porkkanoita ja tein kastikkeen seuraksi perunaporkkanamuusia. Kuka oikeasti polttaa perunat pohjaan? HÄH!

Sillä aikaa kun ruoka valmistui (lue: unohtui hellalle) teimme perinteiset aamutoimet ja vaihdoimme päivävaatteet.

A-murun paita: Name It / Leggarit: Lindex.
Äidillä oli päällä tyylilleen uskollisena: Legginsit: Vila / Paita: Vero Moda.
Pukeutumisen jälkeen sain kuin sainkin muusin pelastettua ja soseutettua! A-murulle ja Isimiehelle maistui muusi ja kanakastike hyvin. Niin ja A-muru söi jälleen kasviksia, jee! Eiköhän hän pian syö jo keitettyjä juureksiakin! ;)


Lounaan jälkeen siivoilin Isimiehen kanssa keittiötä ja aloimme pakata A-murun kanssa kylpylään tarvittavia tarvikkeita.


Päätimme lauantai-iltana A-murun papan kutsusta lähteä koko perhe läheiseen kylpylään uimaan. Lähdimme kylpylään puolenpäivän jälkeen ja siellä vierähtikin tunti jos toinenkin ja A-muru nautti aivan hurjasti! Kylpylässä oli kiva lastenallas ja pieni vesiliukumäki. A-muru oli niin innoissaan, ettei hän meinannut malttaa lähteä allasosastolta mitenkään pois!
Hävettää myötää, että tämä oli ensimmäinen kerta kylpylässä tai uimahallissa A-murulle. Toki saihan hän keväisellä Turkin lomallamme pulikoida mielin määrin, mutta se on minusta eri asia.
Pulikoinnin päätteeksi menimme vielä kylpylähotellin ravintolan seisovaanpöytään syömään. A-muru söi lihapullia, nakkeja, muutaman ranskalaisen, koska kumiperunat eivät jostain syystä maistuneet ;) ja vielä lisäksi kanaa. Jälkkäriksi ravintolassa oli tietenkin jäätelöpuffetti, josta äitikin nappasi lusikallisen jos toisenkin kylmää jäätelöä.
Muukin ruoka oli oli kuulemma hyvää ja Isimies innostui erityisesti jälkiruokapöydässä komeilevasta kermakakusta. Pitihän sitä synttäreiden kunniaksi ottaa iso palanen. ;)

Kylpyläreissun vuoksi tämän päivän kuvasaldo oli hieman rajallinen, koska en ihan viitsinyt ottaa uutta kameraani uima-altaiden lähettyville, varsinkin kun pulikoin itsekin altaassa. ;)

Sunnuntai-ilta:
Tulimme kylpyläreissulta kotiin kuuden jälkeen. Pistin pyykkikoneen päälle ja Isimies lähti koirien kanssa ulos. A-muru leikki hetken ja sitten olikin jälleen iltapuuron aika. Isimies syötti puuron ja iltatoimien jälkeen olikin yöunien aika. A-muru nukahti kello 21.00, jonka aikana minä takkusin Bloggerin ja tämän postauksen kanssa.

Myöhäisillan aikana letkutin vielä päivän viimeisen aterian, jaon uuden viikon lääkkeet dosettiin, keräsin hoitotarvikkeet seuravalle päivälle ja tein ahdistuspostauksen tämän syksyn lapsiin kohdistuvista kamalista tapahtumista.

Vuorokausi vaihtu jälleen maanantain puolelle, jolloin ajattelin julkaista tämän postauksen, mutta en julkaise sitä ihan vielä, vaan odotan hieman sivistuneempää kellonaikaa, kun yksi yöllä. ;)

Tätä postausta oli hauska tehdä. Olihan tämä hieman työllistävä, mutta silti mukavaa puuhaa. Pientä "turnajaisväsymystä" on havaittavissa sunnuntain kirjoituksessa, mutta pistetään se sunnuntaifiiliksen piikkiin. ;)

Mitä piditte tämän tyyppisestä meidän päivä-postauksesta? Olisiko näitä kiva lukea lisää, vai riittikö tämä piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä postaus? :)
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! ♥