keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Yöllisiä mietteitä: rankka, mutta silti onnellinen vuosi

Pian alkaa tämä vuosi olla taputeltu ja kuten otsikosta voi päätellä, vuosi 2014 on ollut rankka minulle ja meidän perheelle.
Meillä on ollut iloja, suruja, pettymyksiä ja taas iloja. On ollut onnen ja rakkauden hetkiä. On ollut lamaannuttavan murskaavia surullisia asioita, joista tuntui ettei pääse millään yli...mutta silti jotenkin, ihmeen kaupalla olemme saaneet puserrettua itsemme niistä eteenpäin. On ollut iloa, onnea ja surua läheisten puolesta. On ollut pelkoa ja huolta. 

Vuosi 2013 päättyi lupaavasti. Muistan kun vuosi vaihtui, annoin itselleni rakettien välkähdellessä tummaa taivasta vasten "uudenvuodenlupauksen": Tänä vuonna minusta tulee äiti toisen kerran. Saamme kovasti toivomamme Pikku kakkosen. Meistä tulee perhe kahdelle tai useammalle lapselle. Olin onnellinen.

Nyt kyyneleet kirpoavat silmiini tätä kirjoittaessani.

Tiesin jo "lupausta" antaessani tulevasta leikkauksestani, mutta en osannut odottaa mitä tapahtuukaan ennen leikkausta, joka olisi mahdollistanut meille turvallisemman raskauden. Dystonia levisi, piru vie. Tiesin, että se on mahdollista, olihan minulle siitä puhuttu eikä se ollut minun vikani, mutta se typerys otti ja levisi nieluuni ja on aiheuttanut huhtikuusta tähän päivään monenlaisia terveysongelmia minulle ja samalla huolta ja murhetta perheelleni. Se satuttaa minua eniten. Varsinkin Isimiehen tuska ja A-murun ikävöinti pitkien sairaalajaksojeni aikana.
Voin myöntää täysin, että alussa olin lyöty, kun tajusin, etten voi tässä tilassa saada lasta. On hyvin todennäköistä, että jos sairaus ei olisi levinnyt, olisimme hyvin pitkällä raskaudessa odottamassa Pikku kakkosemme syntymää. A-murun sisaruksen syntymää. Kasvavan vatsan ja pienten potkujen sijaan olemmekin joutuneet miettimään, saammeko koskaan tarjota A-murulle sisarusta. Voinko minä koskaan kantaa lasta turvallisesti, niin että siitä ei kärsisi kumpikaan, vauva tai minä. Jos ja jos. 

Nyt kuitenkin, kun vuosi 2014 on lopuillaan, rankka vuosi oikein epäonnisten sattumien vuosi. Kuitenkin tästä kaikesta huolimatta minulla on kiitollinen ja luottavainen olo tulevasta vuodesta. Olen ehkä tyhmä tai hullu, mutta tältä minusta kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen nyt kuitenkin tuntuu. Olen onnellinen. Olen luottavainen. Uskon ja toivon. Rakastankin vielä.

Olen onnellinen, kun minulla on rakastava ja huolehtiva perhe. Olen onnellinen, kun nyt jaksan kelata läheiselle leikkikentälle niin, että Isimies saa vetää A-murua pulkassa, hänen samalla kiljuen "Juoske isi lujaa!".
Olen onnellinen, että saan nähdä ja kokea tämän kaiken, koska sekään ei ole tämän vuoden aikana ollut täysin yksiselitteinen asia. Elämä.

Olen luottavainen siitä, että lääketiede kehittyy ja minut saadaan parempaan kuntoon tulevaisuudessa. Olen ilokseni huomannut, että nielu on alkanut hieman palautumaan nielemisharjoitusten ansiosta. Se on mahtavaa! Tulen todennäköisesti tarvitsemaan peggiä osittaisena ravintolähteenä koko elämäni ajan, mutta tyydyn tähän osittaiseen palautumiseen enemmän kuin hyvin!

Uskon, että meille on tarjolla parempi vuosi kuin tämä vuosi 2014 on ollut ja toivon sitä. Ihan itseni perheeni jaksamisen vuoksi.

Ja se rakkaus. Tämä vuosi on opettanut sen, että rakkautemme toisiamme ja lastamme kohtaan kestää. Se on ikuista. 

Vuosi 2014...
Olin toiveikas. Sain paljon rakkautta, ikävöin, rakastin, huolehdin, surin ja menetin. Reissasimme ja elimme ihanaa tasaista arkea. Olin onnellinen, olin pettynyt, olin surullinen. Sitten taas jälleen onnellinen. Tunteiden vuoristorata. Se kuvaa tätä vuotta parhaiten.

Vuosi 2015...
Olen toiveikas, uskon ja toivon. Rakastan vieläkin, varmasti enemmän kuin koskaan ennen. 

Mitä uusi vuosi tuo tullessaan meille ja minulle? En tiedä, eikä kukaan tiedä ja se on vain hyvä asia.
Tänä vuonna en tee "lupauksia" itselleni, vaan annan uuden vuoden antaa ja tarjota minulle sen mitä on tarkoitettu. Uskon kuitenkin, että tälle vuodelle meille on tarkoitettu paljon hyvää -paljon enemmän kuin viime vuodelle. Ja se rakkaus...se ei muutu miksikään. Se pysyy.

Tällaisia yöllisiä mietteitä vuoden viimeisenä päivänä.

Hyvää vuoden viimeistä päivää kaikille ja kaikkea hyvää vuodelle 2015!

16 kommenttia:

  1. Ihana postaus!! =))) Hyvää ja parempaa uutta vuotta =)

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kirjoitettu! Ihailtavaa, kuinka jaksat olla niin positiivinen kaikista vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta! :) ps. Kudoit joku aika sitten ihania sydänsukkia, mistä ohje mahtoi olla peräisin? :) Oli niin söpöt, että tekisi mieli itsekkin kokeilla :)

    VastaaPoista
  3. Voi, itketti <3 Toivon teille parempaa ensi vuotta ja että unelmanne joskus toteutuvat!

    VastaaPoista
  4. Kuten Lindiz jo sanoi, parempaa uutta vuotta teille! <3

    VastaaPoista
  5. Voi teitä ihania! ♥ Kiitos kommenteistanne!
    Justiina: Sukkamalli on Roosa nauhan Taito Groupin lehdestä. :)
    http://www.cancer.fi/roosanauha/tuotteet/taito/

    VastaaPoista
  6. Voi kuinka koskettavasti kirjoitit, teillä on ollut tälle vuodelle varmasti paljon sulateltavaa. Olet kyllä ihailtavan positiivinen ja vahva ihminen, en voi muuta sanoa ♥ Kaikkea hyvää sinulle ja teidän perheelle vuoteen 2015, toivottavasti siitä tulee onnen vuosi ilman vastoinkäymisiä ♥

    VastaaPoista
  7. Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat.
    Tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja
    vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
    Entistä parempaa uutta vuotta 2015 teidän perheelle!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Eija kauniista sanoistasi. Aivan herkistyin! ♥

      Poista
  8. Mä toivon teille hurjasti onnea vuodelle 2015, paljon rakkautta ja ikimuistoisia hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cariina! Samoin minä teidän perheelle! ♥

      Poista
  9. Heippa! Löysin blogisi mutkan kautta ja koukutuin :) mahtavasti osaat kirjoittaa ja elämänasenteesi on aivan kadehdittavaa! Olet vahva nainen! Jään ehdottomasti lukijaksi :)

    Ihanaa uutta vuotta teille ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi! :)
      Voi miten mukava kuulla että pidät blogistani. Minä olen niin vasta-alkaja tässä blogihommassa että tuntuu etten välillä osaa edes kirjoittaa ja kehujenkin vastaanottaminen saa sydämen hyppäämään yhden lyönnin väliin! ;)

      Ihanaa vuotta sinullekin! Käyn tutustumassa blogiisi! :)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥