torstai 18. joulukuuta 2014

Voiko haave enää toteutua?

A-murun syntymän jälkeen meille oli ilmiselvää, että toivoisimme A-murulle sisarusta. Haaveilimme noin 2,5 vuoden ikäerosta, uhmatuhma-taaperosta ja pienestä vauvasta. Haaveilimme, että saisimme talossamme vierashuoneen virkaa toimittavan makuuhuoneen käyttöön, kahden lapsen nukkumahuoneeksi. Haaveilimme ehkä varovaisesti jopa kolmannesta lapsesta. Tai ainakin minä haaveilin.

Minulla ja meidän perheellämme on ollut kuluneen puolen vuoden aikana kohtuuttoman paljon minun terveyteen liittyviä vastoinkäymisiä. Olemme käyneet kirjaimellisesti pohjalla, joka on luonnollisesti vaikuttanut parisuhteeseemme ja elämäämme perheenä, A-murun vanhempina.
Kasvattajina menimme pahimpina aikoina siitä mistä aita oli matalin, mutta se meille sallittakoon.
A-muru on kuitenkin kaikesta huolimatta mielestäni täysin normaali taapero, joka kasvaa ja kehittyy hienosti ja on hetkittäin myös erittäin fiksu ikäisekseen.
Hän saa aikaan aina päivän naurut ja joskus myös kauhut. Hän  nimittäin heittäytyi viikko takaperin kaupan lattialle X-asentoon parkumaan, kun ei saanut ajaa lavalliseen Arabian mukeja pikkukärryllään. Koimme siis vanhemmuutemme ensimmäisen kauppaitkupotkuraivarin ja naama punaisena huutavan lapsen kantamisen kesken ostosten autoon -sattuuhan sitä.

Nyt tilanteemme on taas rauhoittumassa, vaikka terveyteni reistailee hieman edelleen, mutta pystyn vihdoinkin sanomaan: "Hei meillähän menee jo hyvin!".
Isimies taas maalailee välillä kaikki mahdolliset pirut seinille, mutta koen, että hänkin on rauhoittumassa. Me olemme jällen onnellisia ja olemme suurinpiirtein selvinneet tästäkin koettelemuksesta.

Siksi olenkin miettinyt toista lasta enemmän. Onko meillä siihen mahdollisuus, olisimmeko itsekkäitä halutessamme toista lasta ja isoin kysymys: voinko minä saattaa turvallisesti toisen lapsen maailmaan tässä kunnossa?
Vastaus on tällä hetkellä ei, mutta myöhemmin todennäköisimmin kyllä.
Neurologini on näyttänyt Pikku kakkos -haaveilemme vihreää valoa ja se tuntui hyvältä ja rauhoittavalta, mutta kun MUTTA, ENTÄ JOS ja niin edelleen...

Saammeko enää kokea tätä?
Pahimpina päivinä pelkään, etten tule koskaan saamaan tilaisuutta antaa A-murulle pikkusisarusta ja kokemaan Isimiehen kanssa raskautta uudelleen.
Parhaimpina päivinä olen taas yhtä varma kuin A-murun syntymästä, että tulemme saamaan vielä toisen lapsen, meidän Pikku kakkosemme.

Onneksi lähipiiriin on syntymässä ihania pikkuisia nuuskutettavia ja hellittäviä vauvoja, jotka helpottavat tätä tilannetta suuresti. Tärkeimpänä tietenkin tuleva kummityttömme.
Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etteikö minussa herää pientä kääröä sylissä pidellessäni pieni surullinen kaipuu omasta mahdollisesta tulevasta lapsesta ja mietteet toteutuuko haave vai ei.

Haaveet on kuitenkin tehty tavoiteltaviksi ja uskon aidosti siihen, että kun tarpeeksi uskoo ja luottaa, niin se tekee haaveen saavuttamisesta hieman mahdollisempaa, hieman tavoiteltavampaa kuin ikuinen ja synkkä pessimistisyys.


Mitä jos emme saakaan lisää lapsia?
Olen toiveista ja haaveista huolimatta kuitenkin valmistautunut elämään yhden maailman ihanimman ja rakkaimman lapsen äitinä, A-murun äitinä. Samalla joudun kuitenkin elämään sen tosiasian kanssa, että en pystynytkään tarjoamaan lapselleni sisarusta tai sisaruksia tai miehelleni lisää rakkaudenhedelmiä. Tiedän kuitekin, että Isimies haluaisi lisää lapsia.
Niin ja entäs minä sitten? Sydämessäni olisi tilaa vielä useammalle lapselle ja uskon että ne kohdat itkevät ja huutavat aluksi katkerana tyhjyyttään ja kaipuuta, mutta ajan kanssa ne täyttyvät muista asioista ja kipu ja kaipuu katoaa.
Isoin osa sydämessäni kuitenkin kuuluu aina esikoisellemme, pienelle ihmeellemme, A-murulle.


Missä vaiheessa esikoisenne syntymän jälkeen aloitte miettimään toista lasta?

18 kommenttia:

  1. Se on niin hassua, että jotkut ehdottomasti haluavat lisää lapsia, monta lasta, paljon lapsia... Meille esikoinen tupsahti kuin puolivahingossa ja olin ihan varma, että lapsiluku on tässä. Minusta ei vaan olisi useamman äidiksi.
    Mutta niin vain kävi, että vauvakuume iski sittenkin ja nyt lapsemme ovat 12 ja 4. Hauska parivaljakko ja tosi kiva, että heitä on kaksi. Työtä kuitenkin riittää eikä enää lapsia tule, mutta onnellinen olen molemmista! Kuopus syntyi vielä 1480-grammaisena pikkukeskosena, joten hänessä oli omat haasteensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskosvauvan kanssa on varmasti omat haasteensa, mutta ilmeisesti kaikki on nyt hyvin?
      Meitä on moneksi. :) Olen aina tiennyt haluavani paljon lapsia, mutta nyt kun sairaus rajoittaa, niin mieli tekee kepposia ja harmittaa. Ehkä mekin joskus. Iso ikäero lapsille on tulossa, mutta ei se varmasti haittaa mitään.

      Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja hyvää joulua! :)

      Poista
  2. Pikku hiljaa ajatukset toisesta lapsesta hiipivät nyt kun L on 4kk.:) Lähinnä ajattelen, että pääsisinme samoilla yövalvomisilla jne. En kuitenkaan jaksaisi hoitaa "kahta vauvaa" joten toinen jää vielä vain ajatteluksi.:) Myöhemmin kyllä jos toinen pieni meille suodaan, ja eihän elämää voi täysin suunnitella.:) Kaikesta huolimatta toinen lapsi on aina tervetullut.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, elämää ei voi suunnitella. Pitää otaa se mitä annetaan. <3

      Poista
  3. Ensimmäiset kuukaudet pelkkä ajatuskin uudesta raskaudesta oli kamalinta mitä pystyin kuvittelemaan. Söin ehkäisypillerit todellla huolella, vaikka esikoinenkin saatiin aikaan vasta pienellä hormoniavustuksella. Ikinä en olisi ottanut sitä riskiä, että meillä olisi ollut kaksi (eri ikäistä) keskosta sairaalassa yhtä aikaa... No, esikoinen oli sairaalassa onneksi vain 2,5kk, joten sellaista tilannetta ei olisi voinut tulla. Pikkuhiljaa tuli kuitenkin vaihe, jota monet ovat nimittäneet "raskauskuumeeksi", koska sitä vauvaa en edelleenkään halunnut, mutta raskaana olisin halunnut olla. (Miksi ihmeessä? En voi ymmärtää, se oli aika kamalaa aikaa!) Siitä se sitten pikkuhiljaa muuttui oikeaksi vauvakuumeeksi, kun haluaisin ihan oikeasti sen toisen lapsen.

    Mutta ei vielä. Järki onneksi pelaa edelleen. Esikoinen on nyt 1v 8kk, eikä vieläkään nuku täysiä öitä. Vauvan tuoma univaje varmaan tappaisi minut. Koulukin on käytävä loppuun, ja olisihan se hyvä saada töitäkin, ettei taloudellinen taakka olisi aina pelkästään miehen harteilla. Meillä on alunperin ollut puhetta kolmesta lapsesta, mutta minä olen alkanut vahvasti kallistumaan sille kannalle, että me yritetään vielä kerran, ja sen jälkeen ei enää. Se yksi yrityskerta saattaa toki kestää useamman vuoden, mutta jos me vielä toinen lapsi saadaan, niin kolmatta en taida edes haluta. Ja jos toinenkin on keskonen, niin vedän piuhat heti poikki enkä mieti sitä päätöstä hetkeäkään. Vaikka esikoinen onkin kehittynyt aivan normaalisti ja on täysin terve kaikin puolin, eikä keskosuus näytä jättäneen mitään merkkejä itsestään.

    Tästä esikoisestani olen kyllä niin onnellinen, mutta tunnistan hyvin tuon tunteen, että jos sitä toista ei koskaan saisikaan, niin kyllä se vähän jäisi kaivelemaan. Yritän kuitenkin nauttia joka kehitysvaiheesta sillä ajatuksella, että voi olla, ettei toista kertaa tule. Tai sitten tulee kaksoset! :P

    ps. A-murun joulukalenterikuvat on aina niin ihania, kun hänellä on samanlaiset yöpuvut päällä kuin omalla tytöllä! Voin niin nähdä omankin neidin touhottamassa joulusukan kanssa ensi jouluna! :)

    t: Suvi K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, minäkin olen miettinyt kaksosten mahdollistuuttaa, jos vielä joskun saamme lapsen! :D
      Toivottavasti teillä aletaan pian nukkumaan paremmin ja oli ihanaa lukea, ettei keskosuus näytä jättäneen pikkuiseenne mitään ongelmia! <3

      Poista
  4. Kiva postaus =) mä haluaisin toisen MUTTA sit toisaalta pelottaa lähtee siihen uudestaa. Kikkara on ollut todella kiltti poika ihan vauvasta asti. Meitä ei vaivannut koliikot tai muut. Yöt nukuttiin hyvin ja sitä tehdään edelleen.. entäs jos pikku kakkonen onkin sitten se toinen ääripää ja "täydellinen rauha" perheessä järkkyy ja kaikki menee nurin.... näitä mä mietin.. ja onhan siinä se taloudellinenkin puoli....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :)
      Kyllä se toinen lapsi vaikuttaa arkeen niin monella lailla. Pidempi ikäero tuo taas sellaista turvaa, että pienen vauvan kanssa saattaa pärjätä paremmin. Siis jos on vaikka koliikkia tms.

      Poista
  5. Toivon todella, että saisitte toisen pienen käärön elämäänne <3 Voin kuitenkin näin ainoana lapsena sanoa, ettei se ''yksin olo'' ole niin kauheaa. Totta kai olisi ihanaa antaa lapselle sisarus, mutta jos niin ei käy, niin älä syytä siitä itseäsi. Yksikin lapsi on ihme <3
    Kyllä se vauvakuume on minuunkin iskenyt tytön syntymän jälkeen monesti. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että tosita lasta ei vielä ihan lähiaikoina ole tulossa, koska opiskelut on kesken ja mies ei vielä halua. Ehkä sitten parin vuoden päästä on meidän aika<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tuhannesti Mira kauniista sanoistasi! <3 Aivan herkistyin! <3

      Poista
  6. Meillä esikoinen on nyt 1v ja 3kk ja toisen la on 27.1. Pienellä ikäerolla ja kummatkin on saanut alkunsa sillä periaatteella, että tulee jos on tullakseen. Vauvakuumeilin kyllä jo kun esikoinen oli 3kk... :D datisblogi.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin minäkin! :D Tuttu tunne! Kaikkea hyvää loppuraskauteesi! Käyn kurkkaamassa blogiisi! :)

      Poista
  7. Äää kauheeta, olit laittanut ihanat kommentit mun uusimpiin postauksiin ja minä kun yritin julkasta niitä niin ne poistui äh.. :/!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi älä murehdi! Sattuuhan tätä! :) En valitettavasti enää muista mitä kirjoitin, mutta kirjoitin varmasti sen suoraan sydämestäni. <3

      Poista
  8. Me ruvettiin miettimään aika pian Avan syntymän jälkeen toista, ja Avan ollessa 6kk aloitettiin yrittäminen. Siinä odotellessa tuli mietittyä kyllä monta kertaa että suodaankohan meille edes toista lasta, ja ehkä on vain tarkoitettu että meillä on vain Ava. Mietin myös että ainakin mulla olisi täysi huomio vain Avalle. Mutta niin se elämä yllätti ja tässä sitä ollaan, joten uskon ja toivon vahvasti että sama suodaan myös teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cariina! <3 Elämä osaa yllättää! Mä olen valtavan onnellinen että teille suodaan nyt toinen lapsi! <3

      Poista
  9. Voi, samanlaisia on ajatuksia mullakin. Mutta kaikki menee kuin on tarkoitettu, aina <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥