lauantai 20. joulukuuta 2014

Toivepostaus: Musiikki

Emme päässeet vielä tänään kotiin, joten Isimies toi minulle läppärin sairaalaan, koska haluan tehdä A-murun nukkuessa jotain muuta kuin katsoa padilta Netflixiä. Padilla bloggaaminen on suorastaan kamalaa! Nyt A-murun nukkuessa saan tehdä jotain minulle mielekästä, joka saa minut poistumaan edes ajatuksen tasolla infektio-osaston neljän seinän sisältä: saan blogata! 

A-murulla todettiin parainfluenssa ja kurkunpääntulehdus. Voi kökkö mikä tauti, mutta elättelen edelleen toivoa, että saamme olla joulun kotona ja terveenä!

Minulta toivottiin musiikkiin liittyvää postausta ja täältä pesee! ;) Kiitos postaustoiveesta Niina ja postaustoiveita saa edelleen esittää! :) Toteutan niitä mielelläni.

Musiikki on kuulunut lapsesta asti elämääni. Olen musikaalisesta perheestä, jossa isä laulaa ja soittaa korvakuulolta soitinta kuin soitinta. Myös äiti laulaa ja on soittanut pianoa ja trumpettia ja klarinettia. Myös muut sisarukseni ovat musikaalisia: yksi soittaa selloa, toinen trumpettia ja kolmas haitaria. Pikkusiskollani on erityisen upea lauluääni ja hänestä tulee vielä jotain suurta, siitä olen varma!

Muistan lapsuudestani, että meillä oli sellainen modernimpi vinyylisoitin, valtava kaappi, jossa oli myös kasettisoitin. Siitä isä ja äiti kuuntelivat omaa, mielestäni tyhmää musiikkiaan isoilta mustilta levyiltä, joilla emme saaneet kaksoissiskoni kanssa leikkiä ja me kuuntelimme kastettisoittimella mitäpä muutakaan kuin Rölliä! :D
Muistan myös lapsuudestani monet lastenlaulut, isovanhemmille tehdyt lauluesitykset ja sen, kun äiti kuljetti meitä kaikenmaailman muskarit ja nokkahuiluryhmät läpi. Kävimme myös katsomassa lastenkonsertteja mm. Ti-Ti Nallea ja Fröbelin palikoita.

Musiikin harrastamisen aloitin alakouluikäisenä, pienenä ekaluokkalaisena kansalaisopiston pianotunneilla. Piano soittimena oli helppo valinta, koska meillä oli valmiina kotona piano. Kaksoissiskoni aloitti saman harrastuksen, kuinkas muutenkaan. Samana vuonna aloitimme myös nokkahuilutunnit.
Musiikki vei mukanaan ja muistan vieläkin sen onnistumisen tunteen, kun äidin kanssa harjoiteltuna ymmärsin mikä nuotti tarkoittaa mitäkin pianon kosketinta.

Paikkakunnallamme toimi musiikkiopisto, jonne haimme molemmat kakkosluokan alkaessa. Silloin paikka ei vielä auennut kummallekaan, mutta naapurimme nuori lukiolainen alkoi opettamaan meille poikkihuilun soittoa, isän maksaessa hänelle pientä palkkaa.
Kun seuraavan kerran musiikkiopiston pääsykoepäivä koitti, aukesi minulle paikka klassisen kitaran puolelta.

Muistan kuinka innoissani olin  mennessäni ensimmäiselle soittotunnille, ilman kitaraa tosin, mutta silloin oli tarkoitus mitoittaa sopiva kitara minulle, vielä pienelle tytölle. Tapasin silloin ensimmäistä kertaa THE MASTER OF MUSIC -italialaisen kitaraopettajani. ;)
Hän oli alusta asti tiukka, välillä tulta ja tappuraa ja välillä herkkä ja jopa ihan mukava. Vaikka hieman arastelin opettajaani, opin pitämään hänestä suuresti.
Soitin musiikkiopistossa viisi vuotta klassista kitaraa, mutta lopetin, minkäs muun syyn takia kuin kamalan esiintymiskammon. En voinut soittaa kenellekään muulle kuin opettajalleni, vaikka hän oli mikä oli ja toisteli "sinun täyty soittaa kuin kone!"
Kuvittele italialainen aksentti ja luurangonlaiha mies harmaissa viiksissä ja hiuksissa...NIIN ja pitkillä oikean käden käynsillä, joilla olisi voinut raapia kaikki purkat Espanjalaisilta portailta irti...tai vaikka tappaa! Kyllä, ne olivan karmivat! ;)
Opettajani oli kamalan pettynyt lopettamispäätökseeni, koska hän oli valinnut minulle kappaleet jo kevätkonserttin ja seuraaviin tutkintoihin. En vain pystynyt siihen enää, en pystynyt esiintymään, joten siihen päättyin potentiaalinen (Hahha, in my ass!) urani muusikkona. 

Musiikki kuitenkin jäi elämääni, varsinkin Isimiehen tavattuani.
Sitähän sanotaan, että nainen valitsee monesti isänsä kaltaisen puolison, niin se kyllä pitää kohdallani täysin paikkansa musikaalisuuden, tosin ei teoreettisen kohdalla.
Isimies saa isäni tavoin musiikkia aikaan soittimesta kuin soittimesta korvakuuloa hyödyntäen. Hän soittaa kitaraa ja bassoa enimmäkseen, mutta myös laulaa ja soittaa pianoa. Hänellä onkin jo "ihan kivasti" soittimia ja välinesitöä työhuoneessaan. Sieltä löytyy sähkökitara, kaksi bassoa, akkari, vahvistimia ja yksi ukulelekin sinne on tainnut eksyä. 

Kun aloin odottamaan A-murua, musiikki palasi enemmän elämääni, mutta nyt laulun muodossa. Laulelin vatsalleni, tiedän että se on ehkä outoa, mutta tein sitä vain kun olin mahani kanssa kahdestaan. ;) Nautin siitä, kun laulaessani pienelle ihmeellemme potkut ja liikkeet vaimenivat ja A-muru selvästi rauhoittui nukkumaan pienessä yksiössään.
Jatkoin samaa luonnollisesti A-murun synnyttyä ja meillä ei ole oikeastaan päivää ettemme laulaisi jotain. Askartelin jopa aiemmin blogissa vilahtaneen laulupurkin, jossa on lastenlauluja laidasta laitaan.

Myös A-muru on osoittanut musikaalisia piirteitä. Hänellä on selkesti alkavaa sävelkorvaa ja hän osaakin laulaa jo muutaman laulun. Haaveilenkin, että A-muru alkaisi soittamaan viulua jonain päivänä....koska en itse sitä soitinta päässyt koskaan soittamaan! Myönnä, elän "menetettyjä haaveitani" lapsen kautta! Hih! ;)

Mitä musiikkia sitten kuuntelen?
Musiikkimakuni on lähes rajaton. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan aina pehmeästä ja herkästä klassisesta kovempaan rockiin. Rap-musiikki on ainoa mikä ei oikein iske, mutta Vain elämää -ohjemassa vieraillut Elastinen sai ehkä pienen pienen kipinän syttymään, mutta se taisi johtua vain niistä valtavista hampaista siinä valtavan leveässä hymyssä. ;)

Tällä hetkellä Spotifyn kuuntelulistani kärjessä on Sia Chandelier. Upea ääni, upea biisi ja mahti musiikkivideo! Ulkomaalaisista artisteista kuuntelussa ovat esimerkiksi Paramore, Adele ja Muse.



Tämän lisäksi kuntelen laajasti kotimaisia artiseja Jenni Vartiaisesta PMMP:hen ja Samuli Edelmanniin.
Pidän kovasti myös istrumental musikkista ja a cappellasta.

Kohta on joulu, joten ajattelin koota teille muutaman joululaulun, mitkä saavat minut väkisinkin joulun tunnelmaan, vaikka täällä sairaalassa ollessa jo hyvin alkanut joulutunnelma alkoikin luonnollisesti latistumaan.


Varpunen jouluaamuna on ehdottomasti joululauluista minulle rakkain ja tärkein. Tässä laulussa on kaikki: ihana sävel, sanat ja sanoma. Esttäjänä: Suvi Teräsniska.

 

Tulkoon joulu, jälleen Suvi Teräsniskan esittämänä. Tämä biisi tuo joulun.♥


Heinillä härkien kaukalon a cappellana Rajattoman esittämänä.



Viimeisenä Sylvian joululaulu, anopin mieliksi, Jarkko Aholan esittämänä. Anoppi on hurja Jarkko Ahola-fani! ;)

Kiitos isä ja äiti, kun toitte musiikin elämäni pienestä pitäen, että voin jatkaa oman lapseni kohdalla samaan tapaan!

Onko teillä lempijoululaulua ja mitä musiikki merkitsee teille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥