sunnuntai 14. joulukuuta 2014

"#(&##(%?`")%¤#"!!!!, riitely

Riitely, se inhottava asia elämässä, parisuhteessa ja perheessä.
Riitely kuuluu väistämättä elämään eikä sille ei voi mitään, mutta riitely voi olla myös hyväksi. Se puhdistaa ilmaa ja antaa tilaa uusille ajatuksille ja näkökulmille. Se voi antaa myös rauhan.

Parisuhteessa riidellessä olen jankkaaja.
Jankkaan, jankkaan ja jankkaan niin kauan, että olen saanut sanottavani väännettyä ratakiskosta Isimiehelle, vaikka hän on saattanutkin jo jankkauserä yhden jälkeen ymmärtää pointtini. Ei se mitään, jatkan silti erään kaksi, kolme tai enemmän. Kohta kuitenkin minusta alkaa tuntumaan tyhmältä, koska huomaan riiteleväni enää vain itseni kanssa ja minua alkaa hävettämään. Yleensä pyydän ensimmäisenä anteeksi tai sitten vetäydyn kypsän aikuisen tapaan sohvan nurkkaan mököttämään. ;)
Olen siis jankkaajan lisäksi myös mököttäjä. Minusta varmasti näkee Afrikkaan asti, että minulla on paha olla, mutta jos Isimies kysyy minulta, onko kaikki hyvin, valehtelen että on. Tiedän, naurettavan ärsyttävä tapa, mutta aina ei huvita puhua. Voihan jank-jank-möks-möks! ;)

Isimies on taas (ärsyttävä!!) hiljainenriitelijä. Hän vain kuuntelee rauhassa, kun jankutan ja vastaa tylysti välillä "aha.". Verenpaineeni nousee pelkästään kun kirjoitan aiheesta! ;) Isimies on myös hieman mököttäjä, mutta kertoo, toisin kuin minä, kuka hänen muroihinsa on kussut. ;)
Vaikka Isimies onkin varustettu lehmän hermoilla, niin kyllä hänkin joskus jankkaamiseeni kyllästyy ja käskee olemaan hetken hiljaa. Niin ja se hiljaisuus kestää vain hetken. ;)
Riidat sovitaan kuitenkin aina ja niistä keskustellaan, kunhan pahin teini-minä on kaikonnut ja olen taas kasvanut aikuiseksi. ;)

No mistä meillä riidellään? Me riitelemme sanan varsinaisessa merkityksessä harvoin, mutta pientä riidan alkua ja kinaa saadaan aikaiseksi iänikuisesta elämään vaikuttavasta tekijästä: rahasta.
Riitojen sisältö on yleensä se, kun Isimies kiristelee kukkaron nyörejä (minusta turhaan) ja minä olisin niitä hieman enemmän avaamassa (Isimiehestä väärin ja väärällä hetkellä).
Meillä myös riidellään minun siivoishulluudesta ja täysin tyypillisestä aiheesta lapsiperheessä: minun työni äitinä kotona VS Isimiehen palkkatyö.
Välillä minusta tuntuu, että Isimies ajattelee meidän vain hengailevan kotona ja minä taas ajattelen, että Isimies pääsee pakoon töihin kotikaaosta ja tulee sopivasti kotiin, kun uhmatuhma-taaperomme on kuluttanut kokonaan päivän uhmakapasiteettinsa.
Sairauteni aiheuttamasta stressistä meillä harvemmin riidellään, koska siitä on hieman vaikea riidellä -se kun ei riitelemällä poistu minnekään.

Sisaruksien kanssa taas huudetaan, kiroillaan ja sitten nauretaan, joskus itketään ja lopulta sovitaan. On tämäkin jännä tapa.
Vanhempieni kanssa riitely on yhtä...sanonko mitä! He ovat nimittäin MOLEMMAT samanlaisia jankkaajia kuin minä ja lisäksi aina, siis AINA oikeassa! Heidän kanssaan ei voi riidellä ja sopia samana päivänä. Ensin pitää antaa pölyn laskeutua. Onneksi riitelemme erittäin harvoin!

Parhaimmillaan ison riidan jälkeen on helpottunut olo. On puhdas ja tyhjä olo ja kokee, että riitely oli tämän tunteen arvoista. Isoja riitoja minulla harvemmin kenenkään kanssa onneksi on ja vältämme Isimiehen ja kaikkien läheisteni kanssa A-murun nähden riitelyä. Toki hän pientä minun ja Isimiehen välistä kinastelua näkee, mutta koen että riitely, on se sitten isoa tai pientä kinaa, kuuluu normaaliin lapsiperheen arkeen. Minusta lapsen täytyy saada nähdä myös tämä puoli vanhempien välisen rakkaudenosoitusten lisäksi. Eihän tällä(kään) missään unelmien pilvilinnassa eletä.
Rajut ja väkivaltaiset riidat eivät tietenkään sovi lapsien silmille tai korville.

Miten teillä riidellään ja millaisia riitelijöitä olette? Riitelettekö koskaan lapsen nähden tai kuullen?

8 kommenttia:

  1. Meillä menee noi riitelyroolit just samoin ! :-D t. Jankkaava mököttäjä

    VastaaPoista
  2. Minä olen todella lyhytvihainen. Toisaalta en oikeastaan edes suutu, mutta ärsytän toista jankkaamalla ja päättämällä, että olen oikeassa. Vähän tai vähän enemmän ärisen ja se on ohi viidessä minuutissa. Samalla tavalla riitelen sekä miehen, vanhempien ja sisarusteni kanssa.

    Kun taas mieheni on äkkisuuttuja ja hiljainen mököttäjä. Aina en edes tiedä mistä toinen on suuttunut :)

    VastaaPoista
  3. kyllä sitä pakostakin tulee riideltyä joskus lapsen edessä.. kun se purkautuu niin se purkautaa... ,mutta pyritään kuiteskin selvittämään asiat kikkaraystävällisesti. tänään just keitti ja se mulkku en ole minä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikkaraystävällisesti, reps! :D <3

      Kyllä lapsen pitää saada tosiaan nähdä vanhemmistaan myös sen ettei aina kaikki ole punaisia ruusuja ja siirappia.

      Poista
  4. Meillä on lapsuudenkodissani riidelty ja rakastettu avoimesti. Koen tämän tosi turvalliseksi ilmapiiriksi kasvaa. Tunteet on saanut näyttää- niin ne hyvät kuin huonot. Tosiasiahan on että jokainen kokee välillä koko tunneskaalan päästä päähän. Mieheni taas on perheestä jossa tunteita ei näytetä. En ole itseasiassa koskaan nähnyt siellä riitaa. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut meille todella suuria ongelmia, koska olen tottunut että riidellään ja ilma puhdistuu mutta sovitaan myös ja elämä jatkuu. Toinen osapuoli ei kuitenkaan oman tunteenpurkaukaukseni jälkeen haluakaan enää sopia koska hän ei voi ymmärtää sellaista riitelytapaa. Nykyisin olen huomannut että minusta tunteiden näyttämisen sijaan onkin tullut se sohvan nurkassa mököttäjä. En pidä siitä yhtään, koska tuntuu että tunteet jää sisälle ja riidat venyy kun niitä ei voi samantien huutaa pihalle.

    Niin ja vielä se että mieheni on nyt alkanut kokea olonsa jopa minun lapsuuden perheeni luona epämukavaksi, koska hän kokee ilmapiirin painostavaksi koska tunteet saa näyttää. Siis sen saman ilmapiirin, joka minulle merkitsee rakkautta ja välittämistä.

    VastaaPoista
  5. Totta tuo, että ei lapsi siitä hajoa jos vanhemmat riitelevät, kinastelevat tai hieman korottavat ääntään, pitäähän sekin puoli tosiaan asiasta nähdä. Pääasia on kuitenkin se, että lapsi nökee myös kuinka asia sovitaan ja pyydetään anteeksi. :)

    Me jo yhteenmuuttaessa päätimme, että emme ikinä riitele rahasta.. vaan kuinkas kävikään. Se on se pääsääntöisesti ainoa "riitelyn" aihe ja toiseksi myös tuo kotiäiti vs työssäkäyvä iskä.. Onneksi niistä nyt eu kovin usein tarvitse kättä vääntää.. :D Riidat kuuluu parisuhteeseen, vaikka se ei herkkua olekkaan. :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥