maanantai 22. joulukuuta 2014

♥ A-murun sairaalareissu

Nyt olemme onnellisesti kotiutuneet sairaalasta, ihanaa olla kotona! ♥ 
A-muru sairasti siis inhottavan parainfluenssan ja siitä johtuvan kurkunpääntulehduksen. Nyt hän on toipilas näiden sairauksien jälkeen. Toivottavasti kuume ei nouse uudestaan!
Parainfluenssaa on kuulemma kovasti nyt liikkeellä. A-muru on hyvin harvoin sairas ja tämä olikin hänen kolmas kuumetautinsa.
Toipuminen on vielä kesken, mutta suunta on jo oikea ja jouluaattokin näyttää jo paremmalta.

A-murulla nousi siis kuume keskiviikkona ja vointi alkoi mennä hyvin nopeasti huonoksi. Ensin tosiaan nousi kuume ja sitten alkoi outo yskä ja rohina. Olin aivan ihmeissäni, koska itselläni flunssat alkavat aina ärsyttävällä räkäkoomailulla ja sitten tulee se hetki, että jopa toivoo kuumeen nousevan ja vievän samalla ärsyttävän flunssan mennessään.


Torstain ja perjantain välinen yö...miten sen nyt sanoisi...oli  KAMALA! Pelkäsin kamalasti A-murun puolesta. Hänellä oli nukkumaan mennessä melkein 39 astetta kuumetta, joten annoin sairaanhoitajan ohjeen mukaan Burana-Panadol-kombinaation. Neiti nukahtikin hyvin, mutta tunnin nukkumisen jälkeen hän alkoi heräilemään ja itkemään. Tässä vaiheessa häneltä ei tahtonut tulla enää ääntäkään, vaan hän itki äänettömiä kyyneleitä, kuiskaten hiljaa "hyliin" (syliin). Otin A-murun tietenkin aina syliini ja keinuttelin hänet takaisin uneen. Uni tosin keskeytyi kerta toisensa jälkeen haukkuvaan, ihan ihmeelliseen yskään, jollaista en ollut ennen kuullutkaan. Tosin tämähän oli vasta A-murun kolmas kuumetauti.
Kun sain A-murun rauhallisesti ties kuinka monennen kerran nukahtamaan uudestaan, soitin päivystykseen. Sieltä annettiin neuvoksi antaa vielä kerran Panadolia, jos tyttö herää ja jos se ei auta, niin hoitaja toivotti meidät tervetulleeksi yöpäivystykseen. Hän kuitenkin sanoi, että päivystykseen olisi hakeuduttava kuitenkin viimeistään seuraavana aamuna.
Vähitellen A-murun kuume alkoi laskea ja sen huomasi litimäräksi hikoillusta yöppäristä ja lakanoista. Herätin A-murun puolenyön aikaan juomaan ja samalla vaihdoimme märän yöppärin pois. Reppana oli niin väsynyt ettei edes kunnolla herännyt siihen.
Loppu yö meni hyvin, mutta A-murun vointi ei aamullakaan ollut kohentunut ja huomasin ettei pissaa enää tullut, joten suuntasimme heti aamutoimien jälkeen terveyskeskuksen päivystykseen.

Päivystyksessä kuumetta oli 38,8 astetta ja A-muru oli veltto ja tuskainen. Hän sai Pronaxenia ja vointi alkoi vähitellen helpottamaan. Pääsimme lääkärille hyvin nopeasti, mikä oli aika harvinaista ja hän totesi heti A-murun nähtyään, että hän laittaa lähetteen lastenpolille. Lääkäri kuitenkin tutki A-murun perusteellisesti, kuunteli sydämen ja keuhkot ja paineli raajoja testatakseen kuivumista.

Kun kelasin keskussairaalan puolelle vähän parempi vointinen A-muru sylissäni, luin lähetettä hajamielisenä, katseeni pysähtyi lauseen "...sivuääni sydämestä, vasemmalla puolella...". Olin aivan järkyttynyt! Eihän lääkäri tällaisesta mitään maininnut!
Kun pääsimme lastenpolille myös lastenlääkäri alkoi puhumaan samaisesta sivuäänestä, mutta kun hän näki järkyttyneen ilmeeni, hän kertoi heti sen johtuvan vain kovasta kuumeesta ja sen olevan melko yleistä lapsilla kun on infektio päällä. Sivuääni oli siis harmiton ja poistuu kunhan A-murun kuume laskee ja infektio helpottaa. Kiitos tästä tiedosta myös Merille!
Tänään lääkäri ei kuullut enää aamukierrolla sivuääntä lainkaan.

Lastenosastolla lääkäri sanoi, että A-muru tarvitsee nesteytystä kuivumisen takia Osmosal -liuoksen avulla, että hänen vointinsa paranisi nopeammin. Olin jo päivän ajan suorastaan pakkojuottanut A-murua kotona, mutta halusin kokeilla juottamista uudelleen, koska toinen vaihtoehto oli nenämahaletku.
Kun lääkäri mainitsi nenämahaletkun, minulla meni kylmätväreet ja kyyneleet kirposivat silmiini. Nenins, nokkaletku, syöttöletku. Minun lapselleni... 
Tiedän, että sairaat lapset joutuvat kokemaan paljon pahempaakin kuin neniksen laiton, mutta minulla on neniksestä kokemusta ja tiedän juuri millaiselta se tuntuu, enkä todellakaan halunnut samaa lapselleni. Lopulta päädyimme kuitenkin lääkärin kanssa nenämahaletkun laittoon, koska tiputus olisi ollut kuitenkin pistämisineen ja käden lastoittamisineen A-murulle paljon rankempaa. Varsinkin, jos suonta ei olisi löytynyt ja pistoskertoja olisi tullut useita. 

Ensimmäinen nenis tuli ja meni. A-muru ei luonnollisesti välittänyt siitä, vaan pyrki pääsemään siitä heti eroon kun silmä vältti. Toisen neniksen avulla hoitajat saivat nesteytettyä A-murua 4 kertaa suunnitellusta kuudesta ja heti neljännen nesteytyskerran jälkeen A-muru päätti, että nyt riittää ja nyppäsi letkun pois. Onneksi lääkäri oli sitä mieltä ettei A-murua tarvitse enää kiusata kolmannella letkulla, koska A-muru suostui ottamaan jo suun kautta nesteitä jonkin verran enemmän kun aikaisemmin.

Kun nesteytys saatiin kuntoon yskä alkoi pahentumaan, mikä sopiikin hyvin kurkunpääntulehduksen oireisiin. Tämän vuoksi A-muru sai useita kertoja sairaala-aikanaan päivällä ja yöllä spiraa maskista. Spira auttoi hyvin, vaikka sitä pitikin antaa useita kertoa. A-muru sai myös kortisonia kerta-annoksena helpottamaan oloa. Spiraa A-muru sai joka päivä neljän sairaalapäivämme ajan, mutta kerrat vähenivät vähitellen. Spira selkeästi auttoi hengitykseen ja yskään.

Spiramaski ja hoitotarvikkeet.
Sairaalassamme lastenosastolla pyritään tekemään lapsen olosta sairaudesta huolimatta mukavaa.

Kun olimme infektio-osastolla, emme saaneet poistua huoneesta minnekään. A-murulle tuotiin huoneeseemme leluja, hän sai ihanan itse ommellun pupu-lelun osastolta lahjaksi ja lisäksi tarravihon, johon hän sai tarroja hoitotoimenpiteiden jälkeen. Tarroja kertyikin reissultamme mukavasti. ;)

Sairaalasta saatu pupu. Tällaisia pupuja ihmiset ovat tehneet lahjoituksena lastenosaston lapsille jaettavaksi.
Sydämellinen kiitos kaikille pupun lahjoittaneille, joiden ansiosta myös meidän rakas A-muru sai näin ihana "pipi-pupun" helpottamaan sairaalassa oloa.
Tarravihko ja ahkeraa tarrojen liimailua.
Puput päiväunilla.
Sairaalassa ollessa A-muru sai myös herkkuja ja pieniä etuuksia, mitä kotona ei kovinkaan usein ole tarjolla...

Jäätelöä useita kertoja päivässä kurkkukipuun, suklaavanukasta ja rajoittamaton Padin katselu...
Yritimme Isimiehen kanssa myös itse tehdä A-murun sairaala-ajasta hieman helpompaa tuomalla huoneeseemme joulusukan yllätyksineen. Isimies vieraili sairaalassa myös päivittäin.

Sairaalan tonttu muisti A-murua kotoa tuodun joulusukan ansiosta.
Miltä tuntuu kun lapsi sairastaa? Aivan kamalalta, tietenkin. Pahimmalta tuntuu kun itse ei voi tehdä mitään, kun lasta sattuu ja hän voi huonosti. Onneksi meidän tapauksessa kyseessä oli vain influenssa, vaikka se koville ottikin, mutta kaikki sympatiat pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille jotka joutuvat lähestulkoon asumaan sairaalassa. En tiedä kuinka jaksatte, olette oikeita sankareita! Aloin myös miettimään, että kaikki lapset eivät voi viettää jouluaan kotona, vaan joutuvat viettämään sen sairaalassa. Niin meillekin olisi voinut käydä.
Tällaisia asioita ei tule mietittyä ennen kun ne osuvat omalle kohdalle.

Toivon sydämestäni hyvää joulua kaikille lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka joutuvat viettämään sen sairaalassa.

Miten A-muru pärjäsi sairaalassa?
A-muru oli todella reipas, vaikka häntä pelottikin kaikki hoitotoimenpiteet. Hoitajat kehuivat A-murua kovasti ja lopulta A-muru oppi että tuodut lääkkeet helpottavat oloa ja spiran hengittäminen on ihan ok.


Entäs äiti ja isi? Äiti voi mainiosti ja makoili sairaalassa A-murun vuoteen vierellä tukemassa ja rakastamassa pientä potilasta. Rankkojakin hetkiä toki oli, mutta niistäkin selvittiin sisulla. Pahin olo tuli vasta kun vaikeammat hoitotilanteet olivat ohi esim. nenämahaletkun laitto ja ensimmäistä kertaa spiran hengittäminen maskista.
Nyt voin kerrankin sanoa, että "onneksi" minulla on peggi! Tämän ansiosta minun ei ole tarvinnut jättää A-murua kertaakaan yksin käydäkseni syömässä kanttiinissa, vaan pystyin laittamaan ruoan tippumaan ja jäämään silti A-murun tueksi.
Isimies ikävöi tietenkin A-murua ja kävi joka päivä katsomassa meitä sairaalassa. Kotona hän teki joulusiivoukset ja hoito käytännönasioita.

 Äidin rakas.
A-muru ja isi.
Iloinen A-muru lähdössä kotiin.

Oletteko te olleet lapsenne kanssa sairaalassa?

5 kommenttia:

  1. Mä oon kans ollu pikkumiehen kanssa osastolla kun sairastettiin RSvirus ja se on kyllä kauheeta, kun oma pieni on sairas =( onneks pääsitte kotiin ja kaikki on parempaan päin!

    VastaaPoista
  2. Voi että, ole hyvä! <3 Tuollainen pienen lapsen sairastelu on kyllä rankkaa hänelle itselleen, mutta myös koko perheelle. :( Onneksi A-muru on toivottavasti paranemaan päin, jotta pääsette Jouluakin viettämään kivoissa merkeissä! <3 Ihanaa joulun aikaa teille! <3

    VastaaPoista
  3. Oih! Löysin nyt tämän postauksen. Ihan meni kylmät väreet, sillä me oltiin koko jouluviikko 2013 sairaalassa silloin 3kk ikäisen Nopsun kanssa. Tie-dän, miten kamalaa on olla lapsen kanssa sairaalassa! Se epätietoisuus ja toimenpiteet.. ahdistava pieni huone. En voi jälkeenpäin sanoa, kun vain, että onneksi poika oli vasta tuon 3kk. Näin ollen ei itse vielä ymmärtänyt mistään mitään. Toki olo oli kurja, mutta ei osannut vastustaa pistämisiä tai muuta. Eikä kysyä, että milloin pääsee kotiin. Tai itkeä sitä, kun joulu menee ohi.

    Voi että, nyt tulee kyllä ihan liian kamala olo kirjoittaa tätä! Eikä tarkoitus ollut masentaa sen enempää sinua kuin itseänikään :) Tiedätkö, kun tykkään käsitöistä, niin ajattelin, että voisin kyllä alkaa tehdä tuommoisia jotain pieniä pehmoleluja ja antaa niitä lastenosastoille. N sai myös joululahjaksi siellä pienen sammakon ja se on edelleen meillä tallessa. Siellä kävi silloin ihan joulupukki sen tuomassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellänikin kylmäsi muistellessani tätä! Onneksi lapset ovat sissejä ja äidit!! <3 ;)
      Ideasi kuulostaa mahtavalta! Tee ihmeessä! Leluja tarvitaan lastenosastolle paljon. Itselläni ei meinaa ompelukonehommat onnistua, mutta ehkä osaisin tehdä jotain pientä! :D

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥