lauantai 6. joulukuuta 2014

Minun jouluni ennen ja nyt

Mitä joulu merkitsee minulle?
Joulu on rauhoittumisen aikaa, jolloin ollaan perheen kanssa, nautitaan yhteisistä hetkistä, hiljennytään ja rentoudutaan.

Lapsuudessani joulua vietettiin aina perheen kesken kotonamme.
Jouluvalmistelut aloitettiin perinteisesti itsenäisyyspäivänä, jolloin kotiimme täyttyi pipareiden, joulutorttujen ja glögi tuoksuista. Tunnelmallisista kynttilöistä ja kyntteliköistä sekä joulumusiikista.

Aatonaattona me isommat lapset pääsimme isän kanssa metsään valitsemaan yhtä joulun tärkeintä asiaa, joulukuusta. Muistan, että silloin oli vielä runsaslumisia jouluja ja metsään lähdettiin kunnolla topattuina, äidin Michelin ukoiksi pukemana.
Metsässä joulukuusta etsiessä jännitys ja seuraavan päivän jouluaatto ruokineen ja etenkin lapsille tärkeine lahjoineen konkretisoitui ja teki joulukuusen valitsemisesta entistä hauskempaa.
Kuusen piti tietenkin olla täydellinen, kuinkas muutenkaan ja totta kai siinä muutamat riidat saatiin kaksoissiskon kanssa aikaan siitä, kumman kuusi lopulta sahataan ja kuljetetaan kotiin.
Kun pääsimme kuusen valinnasta yhteisymmärrykseen isän kymmenennen joulun perumisuhkauksen jälkeen, lähdimme kuusi auton katolla kotiin ja se jäi vielä hetkeksi pihalle odottamaan, kunnes illalla se otettiin sisälle ja alkoi koristelu. Voi kuinka rakastinkaan sitä ja rakastan edelleen!
Joulukuusi koristeltiin aina yhdessä perheenä. Isä laittoi perheen pisimpänä valot ja latvatähden ja meidän perheen tappi, eli äiti ja me lapset koristelimme kuusen loppuun.
Meille muodostui osasta joulukoristeista tiettyjä rutiineja, eli ne piti olla joka joulu samassa kohdassa. Esimerkiksi latvatähden alle piti aina laittaa eräs enkelikoriste.
Samana iltana ja yön aikana kotimme alkoi täyttyä jännityksestä, mutta myös paistuvan joulukinkun tuoksusta. Kohta on jouluaatto. Kohta tulee joulupukki.

Aattoaamu alkoi luonnollisesti Joulupukin kuumalinja-ohjelmalla ja lastenohjelmilla. Katsoin aika vanhaksi, eh heh yläkouluikäiseksi, Joulupukin kuumalinja -ohjelmaa nuorempien sisaruksieni kanssa, mutta se oli ihanaa yhdessäoloa ja parhautta oli se, kun sai seurata nuorempien sisarusten intoa ja jännitystä.   Mut hei, sehän oli Joulupukki telkkarissa, olihan se jännää! ;)
Aamulla syötiin myös riisipuuroa, johon oli piilotettu manteli...kertaa viisi, eli vanhempamme olivat laittaneet jokaisen lapsen puurolautaselle puuron sekaan mantelin, ettei kenellekään tulisi pahamieli. Ja voi sitä iloa ja riemua kun manteleita alkoi putkahtelemaan "yllättäen" sisarusten lautasilta ja meidän vanhempien lasten naurunpurskahduksia, kun mantelit löytyivät meidänkin lautasilta!
Joskus vanhempamme kiusasivat meitä ja laittoivat useamman mantelin meidän isompien lasten puuroihin. ;)

Koko aattopäivä meni lapsuudessa jännittäessä ja kysellessä, koska mennään joulukirkkoon, koska syödään ja koska Joulupukki tulee. Koska, koska, koska? Meille tuli pukki aina melko aikaisin, varmaankin juuri tämän jatkuvan kyselyn vuoksi. ;)
Kävimme aluksi koko perhe joulukirkossa yhdessä, mutta myöhemmin aloimme kaksoissisareni kanssa päästämään vanhempamme ihan kahdestaan joulukirkkoon rauhoittumaan ja nauttimaan joulun sanomasta. Sillä aikaa me rauhoittelimme jännityksestä sekaisin olevia nuorempia sisaruksiamme ja katoimme joulupöytää. Se oli meidän joululahjamme vanhemmillemme ja he arvostivat sitä joka joulu suuresti.

Joulupöydässä oli joka vuosi perinteiset jouluruoat kinkusta laatikoihin, salaatteja, sillejä, mätiä, graavilohta, äidin leipomaa limppua ja isän tekemää sinappia. Ennen ruokailua isä luki jouluevankeliumin ja sitten toivotimme kaikille hyvää joulua ja aloimme syömään. 
Muistan, ettei lapsena minulle maistunut jännityksen vuoksi ruokapöydästä oikein mikään. Jännitin joulupukin tuloa niin paljon, mutta siihenkin tuli joka vuosi helpotus: pukki tuli aina ruuan jälkeen!

Kaikki alkoi vaimealla koputuksella ja riemunkiljahduksilla. Sitten se joulupukki, yleensä naapurin setä tai isän tuttu, tuli ison lahjasäkin kanssa ja kysyi: "Onko täällä kilttejä lapsia?", ja tietenkin oli, ihan superkilttejä -ainakin sillä hetkellä!
Joulupukille piti tietenkin myös laulaa ja voin kuvitella kuinka joulupukki nauroi "partaansa", kun pienemmät sisaruksemme eivät uskaltaneet laulaa ja isä ja äiti kehottivat nauraen meitä, teini-ikäisiä tyttöjä laulamaan...Voin kertoa, että silloin murkutti! ;)
Lapsena tietenkin uskoin joulupukkiin, mutta vanhempana aloin tunnistamaan kuka naamarin takana minäkin jouluna oli. Kysyinkin monesti isältä ja äidiltä, että kuka Joulupukki oli ja sain aina saman nauravan vastauksen: "No Joulupukki, tietenkin!" Just. ;)

Sitten päästiin vihdoin siihen lapsien lemppariosuuteen: lahjoihin.
Minusta joululahjat ovat muuttuneet vuosien varrella hurjasti. Itse muistan saaneeni joka vuosi järkeviä joululahjoja. Sain sukset ja monot, luistimet, pyjamia, kirjoja, vaatteita ja mummoilta perinteisesti villasukkia. Toki sain lahjaksi lelujakin, mutta en mitenkään leluvyöryksi asti. Nuoremmat sisaruksemme saivat taas myöhempinä jouluina valtavasti leluja, toki jäkeviäkin juttuja, mutta paljon leluja ja kalliita sellaisia.
En tietenkään moiti tästä vanhempiamme. Maailma muuttuu ja niin muuttuu myös joulun lahjanostotottumukset. Aina pitää olla vähän enemmän, kalliimpaa ja hienompaa. En usko että kovinkaan moni alakouluikäinen ilahtuisi enää uusista suksista tai lämpimistä villasukista niin paljon kuin minä sen ikäisenä. Kuinka moni saa oikeasti vielä käsin neulottuja villasukkia joululahjaksi ja jos saa, niin kuinka moni osaa arvostaa niitä?

Aattoilta päättyi joululahjoihin tutustumiseen, herkutteluun suklaalla ja pipareilla, glögiin sekä pieneen suolapalaan, koska nälkähän siinä tietenkin joka vuosi tuli, kun jouluaterialla ei maistunut mikään jännityksen vuoksi.

Lapsuuteni joulut ovat aina olleet raittiita. En ole tähänkään päivään mennessä nähnyt vanhempiani humalassa ja olen siitä erittäin ylpeä!

Nykyään jouluni on erilainen, koska olen itse äiti. Vietämme jouluaaton aina vuorovuosina anoppilassa ja minun kotonani. Nyt kun asumme isossa talossa, niin haluaisin alkaa viettämään joulua kotona vain meidän perheen kesken, mutta Isimies on aina viettänyt joulua isovanhempiensa kanssa, toisin kun minä, niin olemme sitten olleet molempien kodeissa. Nautin hurjasti kotona ja anoppilassa joulunvietosta, mutta haluaisin laittaa myös kotiin enemmän joulua. Onhan meillä toki joulukuusi, mutta vain muovinen juuri sen vuoksi, että olemme jouluvieraina jommankumman kotona. Ehkä joskus saan kotiimme oikean joulukuusen ja minun lapsuudestani tutun kotijoulun. Hyvä puoli tässä toisaalta on se, ettei ruokaa tarvitse ostaa kotiin, heh! ;)

Jouluvalmistelumme alkavat niin ikään itsenäisyyspäivänä, kuten kotonani. Myös Isimiehen kotona tehtiin ja tehdään edelleen samoin. Silloin koristelemme kotimme jouluun, leivomme pipareita ja joulutorttuja.
Joulukuusi kootaan yleensä kolme päivää ennen jouluaattoa, että saamme hieman nauttia siitä ennen joulureissuun lähtöä. Vielä viime jouluna koristelimme kuusen Isimiehen kanssa kahdestaan A-murun yöunille nukahtamisen jälkeen, mutta tänä jouluna A-muru pääsee mukaan. Saa vain nähdä montako kertaa kuusi kaatuu joulun aikana. Veikkaukseni on tämän uhmatuhma-taaperon kanssa ainakin kolme kertaa...toivottavasti ei enempää!

Jouluaattona menemme jommankumman perheen luokse ja siellä vietämme joulua heidän kanssaan. Sinne tulee tietenkin myös joulupukki, jota A-muru ainakin viime jouluna pelkäsi hurjasti. Joulupäivänä vaihdamme paikkaa ja sitten saakin rentoutua. Molemmat isovanhemmat ovat saaneet osansa A-murun jouluinnosta ja lahjojen availusta.

Joulunaikaan meillä ei ole ikinä suunnitelmia. Emme kierrä ympäri Suomea sukuloimassa, vaan olemme joko kotona tai jommankumman perheen luona, rentoudumme ja nautimme joulusta, kynttilöistä ja yhdessäolosta.

A-murun joululahjoissa meillä on selkeä linja, eli hän saa maksimissaan kolme lahjaa meiltä ja molemmilta isovanhemmiltaan. Kummit, tädit ja eno ostavat yhden lahjan. Isoisovanhempiin tai muihin sukulaisiin onkin sitten hieman vaikeampi vaikuttaa, mutta sanotaanko ettei meidän A-muru ilman lahjoja jää.
Isimiehen kanssa emme ole ostaneet toisillemme joululahjoja vuosiin, vaan ostamme aina jotain yhteistä kotiin. Eräänä jouluna se oli lautapeli, mutta tänä jouluna emme ole vielä päättäneet mitä ostaisimme. Vielä on onneksi aikaa. ;)

Myös A-muru on saanut  joka vuosi nauttia raittiista joulusta ja niin tulee olemaan jatkossakin.

Joulu on ihanaa aikaa ja toivon, että te jokainen pystytte nauttimaan siitä omien perinteiden mukaan, perheen ja rakkaiden läsnäollessa.

Millaista joulua teillä vietettiin, kun olitte lapsia ja millaista joulua vietätte nyt? 
  

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥