tiistai 2. joulukuuta 2014

Meidän päivä 3: päivä ilman avustajaa

Vaikka henkilökohtainen avustajani mahtava työntekijä onkin, niin hänkin on vain ihminen ja voi sairastua.

Miten sitten pärjäämme A-murun kanssa ilman Avustajaa?
Avustaja ilmoittaa aina hyvissä ajoin, jos hän tuntee itsensä sairaaksi. Silloin alan joko järjestelemään itselleni sijaisavustajaa tai valmistaudun päivään A-murun kanssa kahden.
Minulla on käytössäni keräämäni sijaisrekisteri, johon olen hakenut henkilökohtaisia avustajia. Sairastapauksissa käyn rekisterini läpi ja jos käy niin, että en saa itselleni avustajaa, niin se ei ole maailmanloppu. Enhän minä sairaudestani huolimatta uusavuton ole.
Rehellisesti sanottuna sijaisrekisterin käyttö ei ole minulle kovin mielekästä, koska ikinä ei tiedä kuka pääsee tulemaan ja vaihtuvuus on suurta. Osa saa vakituisen työn ja osa muuttaa paikkakunnalta, joten hakuja täytyy tehdä useita vuodessa. Niin ja eihän kukaan halua koko työuraansa sijaisrekisterissä sijaisuusksien toivossa viettää.
Isoin asia tässä kuitenkin on A-muru. Kun Avustaja on sairas ja jos minulla on sijainen, en koskaan jätä A-murua sijaisen kanssa kahdestaan. Silloin perun kaikki menoni, mihin lasta ei voi ottaa mukaan. En tarkoita tällä sitä, ettenkö luottaisi sijaisrekisterissä oleviin henkilökohtaisiin avustajiin, mutta en halua asettaa lastani ehdoin tahdoin sellaiseen tilanteeseen, jossa hän voisi kokea turvattomuutta. Myös Avustaja kulki A-murun vauva-aikan terapioissani mukana, tosin tähän vaikutti myös se, että täysimetin A-murua 6kk.
Toki hätätilanteessa on pakko ottaa apua vastaan -vieraaltakin ihmiseltä. Jokainen sijaisrekisterissäni oleva henkilökohtainen avustaja on kuitenkin ammattilainen tällä alalla, vaikka varsinaista koulutusta henkilökohtaisen avustajan työhön ei olekaan.

Aina kun saamme tietoomme, että Avustaja on sairastunut eikä sijaista ole saatavilla, niin järjestämme Isimiehen kanssa asiat kotona siten, että päivämme A-murun kanssa sujuisi mahdollisimman helposti kahdestaan. Teemme ruuan valmiiksi jääkaappiin, järjestelemme hoitotarvikkeet, että ne ovat paremmin minun ulottuvilla ja Isimies on valmis tulemaan auttamaan kesken työpäivän jos on tarvetta.

Kiitos Avustajani hyvä vastustuskyvyn, olen ollut vain muutaman päivän A-murun kanssa ilman häntä tai sijaista ja silloin olemme suoraan sanoen menneet siitä mistä aita on matalin, eli katselleet lastenohjelmia, lukeneet kirjoja ja lekkineet sisällä. Silloin en järjestä mitään aktiviteettia kuten leivontaa tai lelukaapin siivousta, vaan vain ollaan ja möllötetään. :) Nyt kun A-muru on jo isompi, uhmatuhma-taapero, hän tosin keksii jo itsekin tekemistä, eikä sitä tarvitse olla jatkuvasti järjestämässä.
Toisaalta, vaikka avustajattomat päivät menevätkin vähän "kalsaripäiviksi", niin koen että A-muru nauttii niistä, koska silloin olemme aivan kahdestaan. Minäkin nautin niistä, vaikka täytyy myöntää, että Avustajan läsnäolo luo turvaa arkeemme.
Avustajattomina päivinä arkemme kuitenkin rullaa samaan tapaa, eli rutiinit pysyvät samoina, vaikka makoilemme sohvalla lastenohjelmia katsoen hieman enemmän kuin normaalisti.
Ja ei, minua ei ole koskaan pelottanut jäädä A-murun kanssa kahdestaan kotiin. Luotan itseeni ja kykyyni hoitaa lastani sairaudestani huolimatta ja osaan jo 11 vuoden sairastamisen jälkeen tunnistaa niin sanotut vaaran merkit ja mennä lepäämään ajoissa. Luonnollisesti myös Isimies luottaa minuun, eihän hän muuten voisi mennä töihin.

Sain sunnuntaina iltapäivästä puhelun Avustajalta, että hän oli huonossa kunnossa ja kehotin luonnollisesti häntä jäämään kotiin lepäämään maanantaina. Eilen Avustajani oli sitten sairauslomalla ja  meillä oli siis avustajaton päivä. Sijaista en siihen hätään saanut, mutta ei se haitannut, koska Isimiehellä oli lyhyt työpäivä.

Meidän päivämme ilman Avustajaa:


Klo 7.30 kuului sängystä iloinen "Huomenta äiti, mennää altertaan!".
Eilinen aamu olikin jännittävä, koska silloin A-muru sai kurkata ensimmäistä kertaa, mitä tonttu oli tuonut joulusukkaan! Katsoimme myös yhdessä, mitä Meerin joulukalenteri 2014 ensimmäisestä luukusta paljastui.
Ensin kuitenkin kokeilimme olisiko meillä pottaonnea, mutta tänä aamuna pissut olivat ehtineet livahtaa jo vaippaan, joten potta jäi tyhjäksi.

Jännittävä joulukuun ensimmäinen aamun ♥
Joulusukan ja -kalentereiden jälkeen aloin valmistamaan A-murulle ja itelleni aamiaista. Isimies valmistautui samalla lähtemään töihin.
Tein kaurapuuron maitoon ja puuron jäähtyessä lautasella, A-muru alkoi heti tekemään omaa työtään: leikkimään. Hän haki sakset ja alkoi leikkaamaan paperia. Se onkin ollut muutaman viikon ajan A-murun suosikkipuuhaa!


Pian puuro oli jäähtynyt ja Isimies alkoi syöttämään A-murua, että minä sain lääkkeeni ja ruokani aloitettua.

Aamiaisemme.
Kun A-muru ja Isimies söivät aamiaista, minä istahdin sohvalle tippakoneen hyrrätessä vieressäni ja  julkaisin blogin joulukalenterin 1. luukun.
Minun ruokani vielä tippui, kun Isimies laittoi A-murun vielä uudestaan potalle ja lähti töihin pusujen saattelemana. Taaskaan pissua ei napattu, kyllä olikin kumma homma!
Kun ruokani oli tippunut menimme aamutoimille.

Päivän asumme näyttivät tältä:

A-muru: Legginsit: Marimekko / Body: H&M ja uusi tärkeä lelu: "Nuustamuittunen". Ja OI VOI tuota A-murun ihanaa tukkaa! Harmi vaan, että hän ei anna sen olla ponnarilla tuntia kauempaa! ♥
Äiskä: Paita: Vero Moda / Legginsit: Jälleen kerran luottoleggarini Vilasta.
Aamutoimien ja kuvaussession jälkeen käynnistin sunnuntaina valmiiks ladatun pyykkikoneen ja aloin tekemään varmaan neljättä keskeneräistä käsityötäni, samalla seuraten A-murun leikkejä. Kummasti jälleen pieni pahvilaatikko ja sen leikkaaminen vei voiton kaikista leluista!
Pitäisikö toivoa A-murulle joululahjaksi vain sakset ja läjä pahvilaatikoita? Lisäksi kuplamuovi voisi tuoda A-murun jouluun pientä extraa!
No toivotaan, että tonttu toisi joulusukkaan turvalliset lasten sakset ennen jouluaattoa! ;)

A-muru ja äiti työn touhussa.
A-murulla oli vielä jämiä viikonloppuna alkaneesta nuhasta, joten sen vuoksi aamupäivä meni lounaan lähestyessä kätisemiseksi. Annoin hänen katsoa I padiltä aamulla missatun Muumi -jakson ja neuloin samalla A-murun kirjoneulesukkaa, viiimeistelin ja julkaisin Isimiehestä kertovan postauksen.

Kello 11.20 lämmitin A-murulle sunnuntaina valmistamaani ruokaa. Tarjolla oli jauhelihakastiketta, täysjyvämakaronia ja keltaista paprikaa. Ruoka maistui hyvin, mutta paprikoiden kanssa piti vähän pelleillä. Laitoin myös oman lounaan tippumaan ja käytin Minikoirat ulkona.


Lounaan jälkeen kokeilimme vielä kerran ennen päiväunia pottailua, mutta jälleen tuloksetta. Vaippa oli taas märkä, höh. Jos joku tässä pissii niin äidin ajoitus!
Vaihdoin A-murulle kuivan vaipan ja suuntasimme yläkertaan päiväunille. A-muru nukahtikin hyvin pian. Taisivat ne pienet nuhan jämät tehdä tehtävänsä.

A-muru heräsi nukuttuaan tunnin ja 45 minuuttia. Minäkin ummistin hetkeksi silmäni, mutta nukuin hirmu levottamasti. Näin jatkuvasti unta, että olin unessa, mutta silti hereillä ja kodissamme tapahtuu kaikkea. Tiedättekö tunteen? 
Onneksi A-muru heräsi iloisena ja virkeänä ja minäkin nousin mielelläni painajaishelvetistäni!

Kun hissittelimme alakertaan, huomasin että A-murun vaippa oli taas läpimärkä ja aivan lämmin. Kokeilimme kuitenkin pottailua, mutta jälleen tuloksetta. No kukaan ei voi ainakaan syyttää yrittämisen puutteesta! Eilen oli varmasti vain huono päivä pottailun suhteen. Parempaan suuntaan olemme kuitenkin menossa! :) Eräänä päivänä A-murulle vaihdettiin vain 3 vaippaa!

Alakertaan päästyämme käytin Minikoirat ulkona ja aloin valmistelemaan välipalaa A-murulle ja itselleni.


Välipalalla oli tarjolla jogurttia, Talk-muruja, rusinoita ja A-murun omasta toiveesta porkkanaa. Itse söin aamulla aloitettua täydennysravintovanukasta.

En yleensä osta A-murulle mitään lastenjogurtteja niiden hurjien sokerimäärien vuoksi, mutta olin viime viikolla kauppareissulla blogimainonnan "uhri", kun bongasin jogurttihyllystä bloggareiden ylistämän, korkemamman proteiinipitoisuuden ja vähäsokerisemman jogurttivaihtoehdon: Jacky JuguPlus -jogurtin. Paketti lähti siis heti kokeiluun.
Jogurtti maistui hyvin A-murulle, joten taidan joutua ostamaan näitä useammin. ;)  Porkkanat jäivät välipalalla kuitenkin syömättä, mutta jätin ne kuitenkin tarjolle keittiönpöydälle ja sieltä ne olivat hävinneet päivälliseen mennessä.

Klo 14.30 Isimies tuli kotiin.
Selvisimme siis päivästämme hyvin ja kaikki meni suunnitellusti! :)
Yleensähän sanotaan, ettei lapsiperheen kannata suunnitella yhtään mitään ennakkoon, mutta tällä kertaa (Lue: kerrankin!) suunnitelmani päivän kulusta toteutui! 

Sellainen oli meidän päivä ilman Avustajaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥