torstai 11. joulukuuta 2014

Blogistressiä, nyt jo?!

Kun aloitin tämän blogin kohta kolme kuukautta sitten, en odottanut tältä yhtään mitään. En odottanut lukijota, toki oikolukija-blogikonkari -ystäväni liittyi heti lukijaksi, koska hän auttoi minut alkuun, tuki ja kannusti, mutta en odottanut täysin vieraita lukijoita. En odottanut kommentteja eikä minulla ollut mitään hajua, mikä on hyvä kävijämäärä blogissa ja mikä ei -eikä ole vieläkään! En tiennyt mikä on gadget tai HTML-koodi. En tiennyt bloggaamisesta yhtään mitään!
Ajattelin kokeilla bloggaamista, tätä minulle vierasta maailmaa. Siis ihan vain kokeilla, ei muuta. Silti tästä on tullut viikkojen vieriessä rakas, mutta nyt viimeaikoina hieman stressaava harrastus -onneksi vain hieman, koska enhän muuten kirjoittaisi tätäkään tekstiä.

En tarkoita tällä sitä, ettenkö nauttisi bloggaamisesta tai olisi kiitollinen kaikista kommenteista, jokaisesta lukijasta ja jokaisesta kävijästä, vaan sitä, että Kun äiti kelaa -blogi "kelaa" päässäni melkein joka paikassa ja joka hetki.
Olen jatkuvasti miettimässä postauksia, uusia ideoita, blogissa olevia luonnoksia...Mietin kielioppia, mietin osaanko edes kirjoittaa. Mietin paljastanko liikaa perheestämme. Mietin kirjoitanko liikaa sairaudestani ja tuleeko minusta lukijoiden silmissä blogimaailmassa tunnettu huomiohuora.
Mietin olenko täysin oma itseni, tai voinko edes olla oma itseni täällä blogimaailmassa. Mietin...aivan liikaa ja se on yksi vioistani ja varmasti yksi blogini kompastuskivistä.

Ja se kateus.
Kadehdin valtavasti muiden blogien mahtavia postausideoita, miksen minä tuota keksinyt -ajatuksen lyömänä. Kadehdin kauniita kuvia, hauskaa ja soljuvaa tekstiä, joka imaisee lukijan kuin lukijan mukaansa. Kadehdin toinen toistaan upeimpia ulkoasuja ja bannereita.
Sitten olen minä, Kun äiti kelaa-Selina, se pyörätuolimutsi.

Mutta kun aloin miettimään tätä asiaa tarkemmin, tämä blogi onkin minä.
En minä voi olla toisten blogeissa. En minä voi olla toisten upeiden tekstien takana, vaan minä olen tämä blogi. Blogini on siis minun näköiseni.
Olen jo vuosia sairastaneena hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, pienine vikoineni ja puutteineni, niin miksen sitten hyväksyisi blogianikin? Minun pientä raakilettani, josta voi velä kenties kehittyä jotain suurta ja josta joku voi saada elämälleen jotain, ken tietää.
Eihän tämä täydellinen ole, mutta aina on varaa parantaa -kaikilla!

Pienestä stressistä huolimatta blogista on muodostunut tärkeä osa elämääni ja voin sanoa, että olen aika ylpeä blogistani, koska oonhan tehny tän iha itte. Piste. ♥

Onko teillä muilla ollut blogistressiä? Miten selvisitte siitä?

11 kommenttia:

  1. Kyllä bloggaaminen tuotti stressiä mitä isompi juttu siitä tuli. Ja aiheuttaahan se vieläkin välillä stressiä jos on motivaatio tai inspiraatio kadoksissa.. Mä oon päättänyt että yritän olla ottamatta blogista stressiä, jotta se pysyy kivana "harrastuksena":) Sulla on todella kiva ja omanlaisesi blogi! Sulla on myös todella mielenkiintoiset postaukset!:))

    VastaaPoista
  2. Ai, että onko? :D Välillä tuntuu, ettei muuta ajattelekaan kuin blogia ja uusia postauksia. Mutta, kun huomaan, että näin käy otan tietoisesti pari vapaapäivää blogistani, koska en todellakaan ole velvollinen kirjoittamaan siihen joka päivä, sillä minulle ei siitä makseta :D Kirjoitan silloin, kun tuntuu hyvältä ja siitä mikä askarruttaa. Blogi on kuitenkin minulle sellainen paikka, jos saan olla rauhassa, ja juuri sellainen kuin olen, minun ei onneksi tarvitse esittää yhtään mitään. Toki lukijat ovat tärkeitä ja todella motivoivia, kommenteista puhumattakaan, mutta en voi heitä miellyttävästi aina kirjoittaa, ja siinä se bloggaamisen hauskuus piileekin! Jokaiselle on jotakin, jossain blogissa!
    JA Selina, blogisi on ihan huippu, ulkoasua myöten. Ihanan simppeli, mutta kuitenkin omannäköisensä. On ihana lukea blogia, joka erottuu massasta. Myös se, että kirjoitat aidoista tunteistasi ja olet aivan älyttömän positiivinen persoona, ovat syitä miksi juuri SINUN blogisi on yksi suosikeistani. Kiitos siis siitä <3 Itse taas salaa kadehdin sinun blogiasi, koska kirjoitat ihanan pitkiä postauksia ;)

    VastaaPoista
  3. Mulla on ollu parikin kertaa stressiä ja kriisiä, lopetin kirjoittamisen hetkeksi enkä uhrannut ajatustakaan blogin suuntaan. Mutta kaipuu iski takaisin ja tässä sitä ollaan :) aikaa vaan ei oikein tahdo löytyä eikä aiheita, mutta eiköhän asia korjaannu sittenkun jään mammalomalle viimeistään! :D

    VastaaPoista
  4. Tykkään blogistasi ja olen sitä oikeastaan alusta asti seurannut. Luen mielelläni myös sairaudestasi, koska se kulkee kuitenkin blogissa mukana. On kiva kuulla, että elämä jatkuu ja elämäänsä voi olla myös tyytyväinen vaikka sairastuisikin.

    En kirjoita itse blogia, joten siitä en osaa sanoa mitään. Luen kuitenkin hyvin erilaisia blogeja ja silti niissä käsitellään myös samoja asioita, ehkä hieman eri kanteilta vaan. Se ei haittaa, on kiva lukea erilaisten ihmisten mielipiteitä samasta asiasta.

    -tru

    VastaaPoista
  5. Nyt saitte minut aivan sanattomaksi. ♥
    Kiitos tuesta ja ihanista vastauksista, kiitos!

    VastaaPoista
  6. Löysin kivan blogin eli uusi lukija täällä hei! :)

    Mulla ei ole varsinaista blogistressiä ollut, mutta ehkä enemmänkin blogiepävarmuutta - kannattaako kirjoittaa, lukeeko kukaan, minkälaista blogia haluan tehdä. Olen kirjoittanut Tipulaa nyt vähän päälle vuoden ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että olen löytämässä sen blogin, jota haluan viedä eteenpäin - sulla on siis ihailtavan selkeä ja eheä blogi näin lyhyen bloggailun jälkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle Emonen ja tervetuloa lukijaksi! Jospa tämä blogi ajan kanssa minullakin pääsisi minulle sopivaan "muottiinsa". :)

      Poista
  7. Hei, se sun stressi johtuu ihan vaan kamalan tiheästä postaustahdista :) Vähemmälläkin me lukijat pysytään mukana, joten älä huoli, jos jää jopa päiviä välistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on kyllä totta, mutta kun olisi niin paljon asiaa ja intoa! :D Sitten stressi vie välillä mennessään. Nyt sain taas uutta buustia ja stressi taisi olla hetkellinen paha. Toivottavasti ei tule uudestaan!
      Kiitos sinulle kommentistasi! ♥

      Poista
  8. Mä olen alottanut alusta ja tähän mennessä tää blogi on ollu mahtava. Imetyshetkien "ajanviete", joka ilta nää pari tuntia oon uhrannu siihen että luen sun blogia. Mulla on tosi vaativa maku, enkä kelpuuta montaa blogia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua ihana! <3 Kiva, että tykkäät! Kiitos kommentista! <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥