sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Vastasyntynyt, vauva-arki ja pyörätuoli

Tässä postauksessa lupasin kertoa vauva-arjestamme pyörätuolin kanssa.

Vauva-arki: Se ihana, sottainen ja pukluinen. Täysi vaipparoskis, valvottuja öitä ja raskaita tunteja.
Se rakkaus, se välittäminen ja se tunne, että on tarpeellinen. Se täydellinen pieni, tuhiseva ja niin rakas ihme. ♥

Miten pärjäsimme A-muru vauva-aikana pyörätuolin kanssa? Hyvin, oikein hyvin.
A-muru oli suhteellisen helppo vauva. Valvotut yöt voi laskea yhden käden sormilla ja muutenkin kaikki oli hyvin sujuvaa ja luontevaa pyörätuolista huolimatta. A-muru kasvoi ja kehittyi hyvin ja tasaisesti ja suorastaan elimme vaaleanpunaisessa vauvakuplassa!
Pyörätuoli toi toki omat haasteensa vauva-arkeemme, joten listasin vauva-arkeamme helpottavia tekijöitä pyöriksen kanssa.

Avustajat:
Minulla oli henkilökohtaisia avustajia jo ennen A-murun synytymää, joten arki avustajien kanssa oli jo sinänsä tuttua. Synnytyksen jälkeen täytyi tietenkin miettiä avustajaa tarkemmin, koska tilisi olemaan paljon apunani ja osittain vastuussa myös vauvasta ja pienen ihmisen turvallisuudesta.
Nykyinen henkilökohtainen avustajani, Avustaja, aloitti työt A-murun ollessa vain kahdeksan päivän ikäinen, joten hän tuli sopivasti rauhoittamaa panikoivaa ja äidinmaitohuuruissa sekoilevaa hormonihyrrää.
Sain silloiselta asuinkaupungiltamme myös yöajalle avustajan viikoille, että Isimies saisi nukuttua öisin. H-avustaja olikin korvaamaton apu yöaikaan, koska hänen ansiostaan minun ei tarvinnut herättää jatkuvasti Isimiestä auttamaan. Näin Isimies sai nukuttua ja hän ajoi turvallisesti pitkät työmatkansa töihin ja kotiin. Stressasin kamalasti Isimiehen pitkistä työmatkoista ja aikaisista herätyksistä, joten avustaja yöaikaan helpotti myös tätä stressiä.

Hoitopöytä:
Ennen raskautta teimme silloiseen kotiimme muutoksia helpottaaksemme minun arkea ja vauvanhoitoa. Tiesin heti, ettei perinteinen hoitopöytä hoitotasolla ja kahdella laatikolla toimisi minulla, koska en pääse sen eteen kunnolla pyörätuolilla. Se ei vain toimisi pyörätuolin kanssa!
Kun raskausaikana etsimme hoitopöytää törmäsimme moniin ongelmiin. Hoitopöydän pitäisi olla alhaalta auki, jotta voisin kelata sen alle, mutta ongelmaksi osoittautui ettei tarpeeksi matalia tai leveitä hoitopöytiä löytynyt. Ostimme siis seinään kiinnitettävän hoitopöydän, jonka Isimies kiinnitti juuri minulle sopivalle korkeudelle.
Ainoa "ongelma" tässä oli vain se, että hoitopöytä jäi täysin käyttämättä, koska vaihdoin aina A-murun vaipat hoitoalustalla ja lattialla istuen. Taisin käyttää kovalla työllä hankittua hoitopöytää ehkä kerran. :D Täysi turhake siis meille, mutta jollekin muulle pyörisäidille ehkä sopiva.

Pinnasänky: 
Pinnasänky oli isoin murheenkryyni. Tarvitsin vauvaa varten sellaisen pinnasängyn, jossa olisi laskettava laita, mutta laidan olisi pitänyt pystyä laskea niin alas, että olisin ylettynnyt vauvaan kunnolla ja turvallisesti.
Lastentarvikeliikkeissä oli monia vaihtoehtoja, mutta laita laski aina aivan liian vähän, eli olisin joutunut kurkottelemaan vauvaa kohden, mikä olisi voinut aiheuttaa vaaratilanteita.
Yksi sänkyvaihtoehto oli muuten hyvä, mutta laidan laskumekanismi oli liian painava, enkä saanut sitä hievahtamaankaan. Tämän vuoksi teetimme A-murun pinnasängyn puusepällä. Sänky maksoi toki enemmän kuin kaupasta ostettu pinnasänky olisi maksanut, mutta on aivan mahtava - ja pääasia: toimiva!
Puuseppä suunnitteli laitamekanismin helpoksi ja toimivaksi. Hän teki muistaakseni pari prototyyppiä laidan laskumekanismista ennen kun luovutti sängyn meille. Hän siis teki erittäin tarkkaa työtä. Sängystä päätettiin myös tehdä sen verran suuri, että se toimisi myös  seuraavana sänkynä, kun laita ruuvataan irti. Kokonsa puolesta A-muru voikin nukkua nykyisessä sängyssään ainakin kolmivuotiaaksi asti, ehkä pidempäänkin. Sängyn alle suunniteltiin myös kaksi laatikkoa, jossa säilytämme A-murun lakanoita ja varapeittoja.
Sängyssä on myös tunnearvoa. Se on nimittäin tehty sukumme metsien puista tehdyistä koivulankuista, jotka A-murun isoukki on huolella valinnut. ♥

Pinnis.
Kätkythälytin: 
Minulla oli jo raskausaikana kamala pelko kätkytkuolemasta ja mietin, ettei meillä nuku kukaan, ei vauva, Isimies tai minä, ellei vauvalle hankita kätkythälytintä. Olisin muuten kelannut jatkuvasti oman sängyn ja pinnasängyn väliä tarkistamassa, että vauva hengittää.
Hankimme ulkomaalaisesta nettikaupasta Angelcaren kätkythälyttimen, joka oli kyllä hintansa veroinen. Sain mielenrauhan ja yöllä nukuttua, kun pystyin luottamaan, että vauvamme unta valvotaan.
Hälytin hälytti kerran. Muistan, kun heräsin kovaan piipitykseen ja singahdin A-murun sänkyä kohden. Isimies hapuili valonkatkaisijaa, kun minä nostin hiljaisen A-murun sänkyymme. Samassa kun Isimies sai valot päälle, A-muru alkoi itkemään. Ja niin aloin myös minä. A-muru taisi olla reilu kuukauden ikäinen silloin. En tiedä oliko A-murulla hengityskatkos, vai oliko hän liikkunut patjan alle asetettavan sensorilevyn päältä pois, mutta en nukkunut sinä yönä enää ollenkaan.

Se mistä tämä kamala pelko kätkytkuolemasta johtui onkin minulle täysi mysteeri.
Kun A-muru täytti vuoden kätkythälytin lähti lainaan silloin vielä masussa asuvalle kummipojallemme. Seuraavaksi hälytin matkaa tulevan kummityttömme unta vartioimaan.

Kuva: Googlen ihmeellinen maailma.

Rintareppu/kantoliina:
Rintareppua käytin harmittavan vähän, koska A-muru ei viihtynyt siinä. Rintareppu tai kantoliina olisi sinänsä ollut kätevä, koska sen ansiosta molemmat kädet olisivat olleet vapaana kelaamiseen, mutta A-muru oli niin rauhallinen vauva, että pystyin kelaamaan A-murun maatessa reisieni päällä.
Kun A-muru oppi istumaan, hän matkusti istualtaan sylissäni ja oppi hyvin nopeasti istumaan siinä kiltisti. Moni ihmetteli, miten A-muru istuikin sylissäni niin rauhallisesti, mutta uskon, se oli hänelle tottumiskysymys. Pysyimme kelailemaan yhdessä ulkona, kaupassa ja ihan missä vaan, jossa oli tasainen pinta.
Nykyään A-muru haluaa kävellä itse, eikä enää istu niin usein sylissäni pyöriksessä, ellen sitten hurjastele. ;)

Vaunut:
Vaunujen osto oli myös erittäin vaikeaa. Toiveena vaunuille oli isot renkaat, kevyt runko ja taitettava aisa, joka mahdollistaisi minulle vaunujen työntämisen sopivalta (istuma)korkeudelta.
Päädyimme lopulta Emmaljungan kevyeen alumiinirunkoiseen vaunumalliin, jossa oli taitettava aisa. Valkoinen nahka materiaalina oli vaan ylimääräistä plussaa koko raskauden kestäneestä pahoinvoinnista. ;) Vanut ostimme, kun raskaus oli edennyt vähän yli puolenvälin.
Miten sitten liikuimme vaunujen kanssa? Junana tietenkin. Minä lykkäsin A-murua ja Isimies lykkäsi minua. Tämä meidän "yhdistelmäkuljetus" herätti kanssaihmisissä hilpeyttä, mutta meille se oli arkea. Vaikeuksiakin toki oli. Kun Isimies käski kääntää vaunuja vasemmalle, niin minä tietenkin käänsin "sinne toiselle vasemmalle", eli oikealle ja sitten olimmekin penkassa koko perhe!

Vaunuja käytettiin aika paljon, mutta enimmmäkseen sisällä, koska A-muru ei tykännyt yhtään nukkua ulkona. Hän heräili 15 minuutin välein itkemään, joten nukutimme hänet sitten vaunuihin sisällä. Se toimi meillä parhaiten. Ratasosa sen sijaan oli enemmän käytössä.

Nyt onkin hakusessa kevyet ja taittuvat matkarattaat kimpoilevan taaperon turvaksi. Mellä on Gracon matkarattaat, johon saa meidän Gracon turvakaukalon kiinni, mutta niitä on suorastaan kamala lykätä pyörätuolista istuen kääntyvien isohkojen ja hieman kömpelöiden etupyörien vuoksi. 

A-murun ihanat vaunut. ♥
Kuten olen kertonut tässä postauksessa, niin törmäsimme muutamiin ennakkoluuloihin minun äitiydestä, mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei pyöris tee minusta yhtään sen huonompaa äitiä kuin kuka tahansa muu äiti on omalle lapselleen.
Lastenneuvolassa saimme sydämellisen vastaanoton, eikä siellä vähätelty lainkaan äitiyttäni, eikä meidän päätöstä perustaa perhe. Myös kaikki läheiset ovat tukeneet meitä perheenä ja pitävät meitä täysin normaalina perheenä.

Olen A-murulle paras mahdollinen äiti, vaikka pyörillä kuljenkin. ♥

Heräsikö teille vielä jotain kysymyksiä vauva-arjestamme pyöriksen kanssa?

4 kommenttia:

  1. Ihana tuo pinnasänky! Ja nuo vaunut <3
    Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus! :) Mulla oli Avan vauva-aikana myös kovat pelot kätkytkuolemasta, mutten vissiin edes tiennyt tuollaisesta hälyttimestä. Ekat pari kuukautta menikin sumussa koska en nukkunut yöllä kuin pienissä pätkissä, ja tarkkailin koko ajan hengittääkö Ava. Se oli aika raskasta, tuollainen hälytin olisi ollut kyllä ehkä tarpeen, tai sitten en olisi luottanut siihenkään. Pelottava tuo hälytys, onneksi oli väärä!

    Vaikutat huippuäidiltä, piupaut muiden luuloille! Ei ne pyörät huonoa tee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykätään pinniksestä ja vaunut lähtevät lainaan nyt tulevalle kummitytöllemme. ♥

      En minäkään ihan alussa luottanut hälyttimeen, mutta kun testasimme sen toimivuuden joka ilta niin aloin luottamaan siihen ja sain nukuttua. :)

      Voi kiitos Cariina! ♥ Sinäkin vaikutat huippuäidiltä Avalle ja tulevalle pienokaiselle!

      Poista
  2. Itselläni kova etsintä saman tapaseen/tyyliseen pinnasänkyyn. Josta saisin nostettua tulevan esikkoni turvallisesti. Samoin sopiva hoitopöydän löytäminen on osottanut hankalaksi. Seinä kiinnitystä vuokra isäntä (yksityinen) ei salli. T. P-tuolis istuva tuleva äiti .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja onnea tulevasta pienestä ihmeestä! ♥
      Pinnasängyn teettäminen kannatti, vaikka se maksoikin paljon. Itse en käyttänyt hoitopöytää ollenkaan, vaan vaihdoin vaipat lattialla hoitoalustan päällä. :) Jos tulee jotain mieleen näistä asioista, niin laita sähköpostia: kunaitikelaa@outlook.com. :) Vastaan mielelläni kysymyksiin.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥