keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Toivepostaus: Avustajan rooli perheessämme

Kirjoitin hetki sitten tässä postauksessa henkilökohtaisista avustajistani ja nykyisestä avustajastani, Avustajasta.
Sain toivepostauksen avustajan roolista perheessämme, jonka nyt toteutan. Kiitos postaustoiveesta Annu!
Postaustoiveita saa lähetellä ihan koska vain ja toteutan niitä mielelläni! :)

Kuten olen kertonut Avustaja on ollut minulla töissä A-murun vauva-ajasta lähtien. Hän aloitti työt, kun A-muru oli vain kahdeksan päivän ikäinen, pieni, punainen ja tuhiseva vauva, eli tämä on nyt meidän kolmas yhteinen vuotemme.

Tällä postaustoiveella oli sinänsä hauska ajoitus, koska puhuimme juuri Avustajan kanssa siitä, kuinka mahtava yhteensattuma se olikaan, kun hän eräänä päivänä tuli meille sijaistamaan silloista avustajaani viikoksi. Silloin A-muru potkiskeli vielä  masussani.

Koska kodissamme työskentelee henkilökohtainen avustaja 6-8 tuntia päivässä viisi kertaa viikossa, kemioiden on vaan pelattava. Eihän tästä muuten tulisi mitään!
Juttelemme Avustajan kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, höpötämme, pelleilemme ja harrastamme pientä sisäpiirin kettuilua, mikä saattaa hämmentää kanssaihmisiä välillä suuresti. Meillä on ihan omanlainen huumorimme, joka saattaa särähtää joidenkin korvaan pahastikin.
Monesti esimerkiksi Avustaja sanoo, että olen ihan fiksu vammaiseksi, kun sanon tai oivallan jotain fiksua. ;) Joskus naurammekin, että onneksi A-muru on vielä niin pieni ettei hän kunnolla ymmärrä puheitamme, eikä kukaan ole jatkuvasti kuulemassa meidän höpinöitä!
Pystymme kuitenkin rauhoittummaan ja puhumaan myös vakavista asioista ja omista ongelmista toisillemme ja samalla tuemme toisiamme.
Avustaja kunnioittaa kasvatusperiaatteitamme ja kysyy aina mielipiteemme miten haluaisimme toimia esimerkiksi, jos A-muru potkaisee tai hajottaa tarkoituksella lelujaan. Hän ei koskaan toimi ominpäin, vaikka sekin vapaus hänellä on. Luotan A-murun Avustajan hoitoon täysin. Hän pitää lapsestamme yhtä hyvää huolta kuin omistaan, jo aikuisiksi kasvaneista lapsistaan. Olenkin aina ajatellut Avustajan olevan mahtava äiti!

Koen, että Avustajan ansiosta pystyn antamaan lapselleni enemmän kuin ilman avustajaa. Esimerkiksi liikkuminen päiväkerhoon helpottuu hurjasti, kun ei tarvitse mennä taksilla, vaan voimme mennä omalla autolla. Kaupan parkkipaikalla ei tarvitse paniikissa yrittää kelata karkuun juoksevan uhmatuhma-taaperon perässä, vaan Avustaja taluttaa A-murun kädestä pitäen kauppaan sisälle. Jos olen väsynyt, voin sanoa Avustajalle, että voisiko hän leikkiä A-murun kanssa hetken, että saan levätä, ilman että laitan Netflixistä nonstoppina Rasmus Nallea pyörimään -morkkiksen kanssa tietenkin.
Avustajalla on siis iso rooli arjessamme ja perheessämme.
 
En osaa pitää itseäni mitenkään työnantajana, vaan Avustaja on myös ystäväni, josta olen huolissani, jos on aihetta ja josta välitän suuresti.
Vaikka meillä on yli 20 vuotta ikäeroa, niin meidän arvomaailmamme ja aatteemme kohtaavat hyvin, eikä meille ole tullut isoja ristiriitoja tai riitoja ylipäätään. Avustaja sanoi, että tämä on yksi syy, miksi töihin on kiva tulla.
Isoin syy siihen taitaa kuitenkin olla A-muru.

Avustajan suhde A-muruun on äidillinen, rakastava ja välittävä. Avustaja hoitaa ja rakastaa A-murua minun silmissäni kuin omia laspsiaan tai mahdollisia tulevia lastenlapsiaan. Hän puhutteleekin joskus huumorimielellä itseään A-murun varamummoksi.
Myös A-murun suhtautuminen Avustajaan on vastaavanlainen, eli hän tukeutuu Avustajaan ja välittää hänestä selvästi. Avustajalle myös uhmatuhmaillaan ja kiukutellaan, mikä kertoo minusta luottamuksesta.
Viikonloppuisin huomaan välillä A-muru olevan hämmentynyt, kun Avustaja ei tulekaan aamulla töihin. Selitän aina silloin tytölle, että kun isi on kotona, niin Avustajan ei tarvitse olla töissä. Maanantaina A-muru onkin sitten hurjan onnellinen, kun Avustaja tulee töihin ja silloin korvataan viikonlopun "avustajavaje" esittelemällä leluja, pelleilemällä tai uhmatuhmailemalla.
Avustajalla ja A-murulla on myös aivan omat leikit ja laulut, jotka ovat vain heidän juttujaan, niihin äiti tai isi eivät saa sekaantua. ;)
Avustajaa myös halaillaan ja pussaillaan paljon ja kun hän lähtee töistä kotiin, A-muru huikkaa "Kiitos päivästä, hoomiseen!"  ♥

Pohdin itse raskausaikana, millaista olisi jakaa mahassa potkivan vauvan hoitovastuu Isimiehen ollessa töissä henkilökohtaisen avustajan kanssa. Tulisiko meille näkemyseroja, olisinko mustasukkainen vauvasta, pystyisinkö luottamaan avustajaan täysin tai hyväksyisikö vauva avustajan?
Onneksi sen päivän jälkeen, kun Avustaja aloitti työt kaikki nämä pohdinnat ja niihin liittyvät pelot hälvenivät.
Olen erittäin kiitollinen ja onnellinen Avustajasta, niin työntekijänä kuin ystävänä. Hän on yksi perheemme tukipilari ja kuuluu perheeseen ja tärkein: Hän on A-murulle tärkeä. ♥

Suhtaudun siis henkilökohtaisen avustajan käyttöön meidän kaltaisen lapsiperheen arjessa
myönteisesti.

A-muru ja Avustaja pikkujoulujen vietossa.
Pyysin Avustajaa kirjoittamaan teille oman näkökulman työstään meidän perheessä.

Olen Selinan henkilökohtainen avustaja. Tutustuessamme olin tilanteessa, jossa olin jättänyt melkein 30 vuotta kestäneen koulutusammattini pääkaupunkiseudulla ja palannut kotikonnuilleni.
Vanhaa työtäni en halunnut tehdä enää sen fyysisen ja henkisen vaativuuden vuoksi.


Eräänä huhtikuisena aamuna vuonna 2012 vammaispalvelusta soitettiin ja kysyttiin sijaiseksi Selinalle viikoksi. No rohkeana tyttönä lähdin, sillä olinhan tehnyt jo joitain työtunteja myös toiselle avustettavalle. 
Tavatessani Selinan ihastuin heti hänen mutkattomuuteensa ja valoisaan olemukseen. Hänen kanssaan oli helppo olla. Koen, että tässä työssä tärkeintä onkin luottamus, kemia ja selkeät pelisäännöt. Tämän viikon aikana toin Selinalle turvaa ja huolehdin kodissa sellaisista asioista joita hän ei jaksanut tai pystynyt tekemään. Tuntui kyllä välillä, että hänellä oli enemmän energiaa kuin minulla, ikäkysymys?
Ensimmäisen työpäivän päättyessä Selina kysyi, että tulisinko hänelle töihin tulevasta elokuusta lähtien, enkä empinyt hetkeäkään! Tätä tilaisuutta ja "kohtaloa" olin odottanut. Ihmettelin vain hänen rohkeuttaan päättää asiasta näin nopeasti. Olinko niin "selkeä tapaus" vai Selina vain hyvä ihmistuntija. 
Aloitin työt elokuussa, kun A-muru oli vain kahdeksan päivää vanha. Asuimme silloin vielä samalla paikkakunnalla. Ensimmäisen vauvan kanssa äidille tulee paljon uusia tilanteita, joten koin antavani arvokasta tukea Selinalle ikäni, ammattini ja kahden lapsen kasvattajana.
Arki lutviutui uomiinsa ja sain seurata A-murun kasvua ja kehitystä. Omin myös tittelin "varamummo", ikäni kun oli jo silloin 50 vuotta. 

Kun vuoden päästä Selina perheineen muutti toiselle paikkakunnalle, niin minulle oli itsestään selvää, että jatkan työssäni, vaikka työmatkoihin kuluukin 1,5 tuntia päivässä. Onneksi olen tottunut ajaja. 
Selinan elämässä on ollut ja tulee olemaan paljon muutoksia ja vastoinkäymisiä sairaudesta johtuen. Sairaus ei kuitenkaan mielestäni määrittele Selinaa, vaan on vain osa häntä. Vanha koulutusammattini on antanut minulle varmuutta elää hänen arjessaan, joten muutokset eivät pelota, vaan ymmärrän mistä ne johtuvat ja mitä hoidot vaativat. 

A-muru onkin sitten aivan oma lukunsa. Välillemme on kehittynyt lämmin suhde ja luottamus, josta ainakin minä ammennan paljon iloa. A-muru uskoo ja tottelee myös hyvin, sillä arvomaailmamme ja tapamme toimia ovat Selinan ja Isimiehen kanssa samoilla linjoilla.
A-muru tykkää myös tekemistäni ruuista ja tuo sen esille kohteliain sanoin.

Olen A-murun kanssa paljon myös kahden, joten meille on kehittynyt omia leikkejä ja huumoriakin. Saaan myös suukkoja ja halauksia siinä missä äiti ja isäkin. 
A-muru on myös tulevaisuutta, eikä kahta samanlaista työpäivää olekaan. Sen vuoksi fiksun tytön 
seuraaminen onkin antoisaa. 

Selinalle perhe merkitsee kaikkea. Hänellä on vahva tukiverkosto ja paljon ystäviä. Olen siis vain yksi henkiö hänen arjessaa ja minun on helppo lähteä töistä kotiin, sillä hän ei jää yksin.
Suhteemme ei ole liian kiinteä, jolloin työsuhde säilyy "hengissä".

Meille on Selinan kanssa kehittynyt omanlainen huumorintaju ja luottamussuhteemme on niin vahva, että se kestää ronskejakin heittoja. Myös Isimies on osana tätä "huumoririnkiä". Hänen tullessa töistä, keitämme yleensä kahvit ja härnäämme yhdessä Selinaa, mutta viime aikoina Selina on alkanut pistämään hanttiin. Tasoa on siis nostettava! ;) 
Työssä vallitsee myös molemminpuolinen jousto ja myös oma jaksamiseni huomioidaan. Saan sanoin ja teoin kokea olevani erittäin tärkeä perheelle.

Toivon ja uskonkin tekeväni tätä työtä pitkään. Mielikuvanani onkin, että jäädessäni eläkkeelle, juhlimme samaan aikaan A-murun ripille pääsyä.

Terveisin: Avustaja


En voi muuta sanoa kun sen, että olemme etuoikeutettuja saadessamme Avustajan elämäämme. Kiitos! ♥

5 kommenttia:

  1. Kiva lukea avustajanäkökulmasta! Toimiva apuri on kullanarvoinen, ja mahdollistaa meille monia asioita, jotka ovat vammattomille itsestäänselviä (esim. kaupassa käyminen lastenrattaiden kanssa). Ja tärkeintä on kemia! :)

    Mulla on ollut sama avustaja 5v, hän aloitti osa-aikaisena kun esikoinen oli 2kk. Apuri on meillä muutamana päivänä viikossa, tarpeen mukaan. Käytän avustajaa lähinnä fyysiseen puoleen apuna, nostamiseen (vauvan/lapsen), rattaiden liikutteluun kauppa-/neuvolareissuilla jne. Minulle on ollut tärkeää, että avustaja ei muodosta kauhean läheistä suhdetta lapsiin, eli että lapset eivät leimaannu avustajaan (apuri kun saattaa lopettaa milloin vaan, myös keikkarit ovat olleet tilapäisiä). Eli meillä äiti on se joka syöttää, pukee, puhaltaa pipin, halii, hellii ja suukottaa. Mutta jokainen toki muodostaa oman arkensa apurin kanssa sellaiseksi kun parhaaksi näkee! :)

    VastaaPoista
  2. Ja vielä unohtui:
    Olen kirjoittanut omasta näkökulmasta aiheeseen liittyen Selkäydinvamma -lehteen (löytyy netistä: Akson ry, julkaisut, lehden teema lapsettomuus ja vanhemmuus).

    Ja vielä piti valottaa omaa taustaani: mulla kans siis pyöris alla auto-onnettomuuden jälkeisen selkäydinvamman takia, ja kotona kaksi tyttöstä (5v ja 10kk). Arki on ihan parasta!

    Annu (kirjoitti myös edellisen viestin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Annu!
      Pitääpä käydä lukaisemassa tuo julkaisu! :) Kiitos siitä!

      Avustaja on arjessamme mukana niin paljon, että tulimme hyvin nopeasti läheisiksi, muttei kuitenkaan liian läheisiksi. Uskon että tähän on vaikuttanut meidän isohko ikäero, hän on nimittäin äitini ikäinen, niin sen vuoksi häneen on ollut helppo tukeutua. Varsinkin epävarmana tuoreena äitinä A-murun vauva-aikoina.
      A-murun ja Avustajan suhteen annoimme muodostua sellaiseksi kun sen oli tarkoitus muodostua, enkä näe heidän läheisissä väleissään ongelmaa. Toki jos avustaja sattuu syystä tai toisesta tulevaisuudessa vaihtumaan, ongelmia muodostuu varmasti. Onhan meilläkin sijasia käynyt, mutta silloin perun kaikki kuntoutukset, koska en jätä lastani edes tunniksi vieraan ihmisen hoitoon.
      Meilläkään Avustaja ei ole lastenhoitaja joka syöttää A-murun ym. vaan minä vastaan myös yksin lapsemme hoidosta Isimiehen ollessa töissä. Ainoastaan pyllyn pesu yli 10 kiloiselta uhmatuhma-taaperolta on sellainen asia mikä on minulle vaikeaa. :) Niin ja toki Avustaja hoitaa A-murua kun käyn fysioterapioissa. Silloin hän on täysin vastuussa lapsestamme.

      Ymmärrän täysin näkemyksesi lapsiesi sitoutumisesta avustajaasi. En osannut ajatella aikanaan tätä avustaja-asiaa tuolta näkökannalta. :)

      Kaikkea hyvää perheellesi Annu! <3

      Poista
    2. Vielä täällä! Kävin lukemassa jutun! Hyvin kirjoitettu!! :)

      Poista
  3. Tiiätkö, että mulla kyyneleet nousi silmiin kun luin tuon avustajan kirjoittaman tekstin. Olette te löytäneet hienon ihmisen elämäänne! Aivan uskomatonta, että elämässä voi tapahtua näin hyvää. Meillä on vähän sama tilanne sen meidän tukiperheen kanssa. Kaikki on sujunut niin mutkattomasti ja voin kerran kuukaudessa viedä pojat sinne täysin luottamuksella. Koskaan ei tarvi miettiä, että mitenhän sielä pärjätään.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥