sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Rakkaus lapseen on myös kuria

Kuri. Tämän on monille vanhemmille vaikea asia. Miten pitää lapselle kuria pelottelematta tai satuttamatta lasta? Minusta nimittäin pelottelukin on lapsen satuttamista, henkistä pahoinpitelyä.

Kuva: Googlen ihmeellinen maailma.
Vastustan ehdottomasti kaikkea lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, eli lyömistä, hiuksista retuuttamista, pelottelua ja väheksymistä, mistä lapseen kohdistuu selkeästi aikuisen ihmisen aiheuttama henkinen tai fyysinen kipu.
Vaikka haavat paranevat ja mustelmat vaalenevat, kipu siitä, että isi tai äiti löi tai teki muuten väärin ei poistu välttämättä koskaan. 

Minun ja Isimiehen kodeissa meidät molemmat on kasvatettu kunnioittamaan vanhempiamme ilman väkivaltaa. Meidät on kasvatettu kasvatuksen perinteisellä kolmiyhteydellä: lievällä uhkailulla, pienellä lahjonnalla ja lopulta kiristyksellä. ;)

Kaveripiirissäni oli vain muutamia, joita vanhemmat pahoinpitelivät joko remmillä tai kädellä lyöden. Muistan elävästi varmasti koko loppu elämäni tapauksen alakouluajoilta, kun eräs luokallani ollut poika itki luokan perällä. Menin kysymään, mikä hänellä on ja koetin silittää häntä olkapäästä. Hän vavahti heti ja vetäytyi pois kieltäen koskemasta itseensä. Kysyin sattuuko häntä ja hän kertoi isänsä lyöneen häntä illalla remmillä, nostaen samalla varovaisesti paitaansa. Poikaraukka oli täynnä remmin riipiviä iskuja, jotka punottivat vereslihalla pojan iholla, ympäri selkää ja vatsaa. Poikaan koski niin henkisesti kuin fyysisesti. Muistan olleeni vihainen. Olin todella vihainen ja minua pelotti... En voinut ymmärtää, miksi pojan isä teki sellaista. En ymmärtänyt miksi hän satutti poikaansa.
Menin pojan viereen istumaan ja sanoin hänelle, että asiasta on kerrottava opettajalle ja niin teimme. Tämän jälkeen pojan koko perhe joutui perhepsykologille, mutta en tiedä miten tilanne jatkui sen jälkeen, olinhan vasta itsekin lapsi. Silti se kosketti minua ja vieläkin tätä tapausta ajatellessani minulla menee kylmät väreet selkää pitkin ja kyyneleet kirpoavat silmiini.
Olen nyt äiti ja siksi minun on varmasti vieläkin vaikeampaa ymmärtää ja hyväksyä pojan isän silloista ratkaisua. Toivon edellen, että pahoinpitely loppui siihen.

Lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomen Laissa vuonna 1984, mutta vieläkin lapsia kuritetaan raa'astikin kotioloissa. Näistä tapauksista on uutisoitu paljon iltapäivälehdissä, jotka saavaat joka kerta kyyneleet silmiini ja puristavan tunteen sydämeeni. En voi käsittää, miten lapsi voi selvitä niin rajuista pahoinpitelyistä ja laiminlyönneistä...jos selviääkään.
Monesti pahoinpitelyiden ja laiminlyöntien taustalla on vanhemman tai molempien vanhempien omat huonot kotiolot ja lapsuudenaikaiset pahoinpitelyt. Se on oravanpyörä, jonka joku on aloittanut vuosikausia sitten, mutta kuka voisi tämä pyörän pysäyttää? Avunhakeminen on ainoa keino päästä tästä oravanpyörästä pois.

Meillä oli Isimiehen kanssa jo ennen A-murun syntymää selkeä linja kasvatuksessa ja kurinpidossa:
Lasta ei missään nimessä satuteta, eikä hänelle huudeta. Lasta kehutaan, rohkaistaan ja rakastetaan -tietenkin.
No miten tämä on onnistunut, vähän niin ja näin. Olemme molemmat sortuneet lapselle huutamiseen, mutta kuka vanhemmista ei olisi? Laitamme lastamme harmin paikkaan, eli nurkkaan häpeämään, jos hän on ollut tuhma, mikä voi jonkun mielestä olla lapsen alistamista -ja onhan se.
Tästä huolimatta pidämme kasvatusperiaatteitamme suhteellisen hyvinä, onhan A-muru meidän esikoinen, mutta vielä on paljon opittavaa ja tilanteita joissa toimisin toisin. Mutta kysynkin, kenellä vanhemmalla ei olisi?
Harmin paikka alias jäähy on toiminut meillä hyvin. A-muru ymmärtää selvästi tehneensä väärin, jos joutuu harmin paikkaan. A-muru on opetettu myös pyytämään anteeksi, mikä on erittäin tärkeää minulle. Tämän taidon A-muru onkin oppinut erittäin hyvin ja siitä olen todella ylpeä.
Kurin lisäksi A-murua kannustetaan yrittämään uudestaan, jos joku asia ei onnistu sekä kehutaan ja rohkaistaan. Myös se kuuluu luonnollisesti kasvatusperiaatteisiimme. Ja tärkeimpänä, A-murua rakastetaan juuri sellaisena kun hän on.  ♥

Kuva: Googlen ihmeellinen maailma.
 Minusta kuri, miten vaan sen haluaa määritellä, on myös rakkautta. Se luo turvallisuutta erilaisissa   tilanteissa. Esimerkiksi lapsi oppii ettei saa juosta autotielle tai karata kaupassa vanhemmilta. Tällaiseen kurin luomiseen ja vaarallisten tilanteiden välttämiseen ei tarvita väkivaltaa eikä edes huutamista, mutta täytyy kysyä, että pystyisitkö olemaan huutamatta, jos lapsesi karkaa sinulta parkkipaikalla ja näet, että auto on tulossa?

Tärkeintä minusta on keskustella lapsen kanssa, iästä riippumatta, missä hän on tehnyt väärin ja kuinka tulisi toimia seuraavalla kerralla.

Kasvatusperiaatteita ja -menetelmiä on paljon. Jotkut vanhemmat suosivat vapaata kasvatusta, jotkut eivät käytä ei-sanaa lainkaan, vaan ohjaavat muita sanoja käyttäen lasta tekemään oikein. Jotkut turvaututvat edelleen valitettavasti koivuniemen herraan. En näe missään muussa tavassa kuin väkivallassa vääryyttä. Toki en voisi kuvitella kasvattavani lastani vapaalla kasvatuksella ja ei-sanan käyttämättä jättäminen aiheutaisi turhan paljon haasteita.

Meitä kasvattajia on moneen junaan ja jokaisen täytyy löytää siitä junasta itselle sopiva vaunu.

Mitä sinä ajattelet kurista?

2 kommenttia:

  1. Olen itsekin ihan samaa mieltä asiasta! Uhkailu, fyysinen sekä henkinen väkivalta eivät ole mielestäni millään tavalla kasvattamista. Minun isä on ollut äkkipikainen lue väkivaltainen, ja siinä ei ollut kyse missään vaiheessa kasvattamisesta vaan sairaudesta. Itse en onneksi joutunut kohteeksi eikä sisaruksenikaan vaan äitimme. Kyllä isä aina uhkaili mutta ei yleensä toteuttanut niitä, henkisestä väkivallasta kärsimme kyllä usein.

    Minä olen päättänyy omien kokemuksieni myötä että lapseni ei ikinä tarvitse kestää sellaista. Minä rakastan, välitän, kuuntelen, tuen ja kannustan lastani. Myös rajojen laittaminen on lapsesta välittämistä jolloin lapselle kerrotaan mikä on väärin ja mikä oikein. Fyysistä väkivaltaa en siedä ollenkaan.

    Todella hyvä postaus!:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meri! ♥
      Harmi että olet joutunut kokemaan tuollaista lapsuudessasi. :(

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥