torstai 27. marraskuuta 2014

"Mut kun mun on ihan pakko!"

Onko teillä hassuja (Lue: outoja ja tyhmiä) tapoja tai asioita, jotka on pakko tehdä ennen kun voitte rauhoittua? Esimerkiksi yöunille, lukemaan tai vaikka ihan vaan rentoutumaan ja lötköttelemään sohvalle? Tämä tapa tai asia on täysi pakkomielle, ettekä oikeasti saa sitä pois mielestänne, ennen kun se on hoidettu.
Tuttua kenellekään?

Minulla on muutama tällainen asia, mitkä tekevät kanssa-asujat ja -eläjät hulluiksi, varsinkin Isimiehen! ;)

Keittiö:
Minun on joka ilta pakko siistiä keittiö ennen nukkumaanmenoa. Keittiön tiskialtaassa saa olla likaisia astioita, kunhan ne eivät näy. Joo tiedän outoa! Pesen tasoja, liesitasoa, kaakeleita, jää- ja pakastinkaapin ulkopinnat, ovien kahvoja sekä tiskialtaita ainakin kerran päivässä suihkutettavalla pesuaineella. Tämän lisäksi imuroin muruset rikkiksellä pöydän alta. A-murun tuolin alle voisi nimittäin syönnin jälkeen muuttaa kanalauma!
En voi elää, oikeasti, jos keittiöni on likainen.
Outoa tässä on kuitenkin se, että uunini on suorastaan pyhäinhäväistys keittiön muuhun siisteystasoon nähden. Siellä on kenties joskus räjähtänyt joku ruoka, niin rumassa kunnossa se on. ;)
NOTE TO SELF: Osta uuninpesuainetta, paljon!


Imurointi:
En kestä, jos näen murusia lattioilla, kuten keittiö-osiossa jo mainitsin. Rikkis on tässä oiva apu, mutta imuteho on pyöreä 0 jos pitäisi imuroida hiekkaa. Hiekka on siis myös ehdoton nou nou.
En tiedä mitään niin ihottavaa kuin narskahteleva hiekka pyöriksen renkaissa! Onneksi meillä on keskuspölynimuri...ja Isimies ja Avustaja!
Meidän olohuoneen matto on myös yksi iso murheenkryyni. Siitä irtoilee vieläkin pieniä nukkakarvoja ja niitä on jokapaikassa, vaikka niitä kuinka yrittäisi imuroida.
Nämä valkoiset viholliseni ovat vallanneet jopa yläkerran makuuhuoneen, koska ne tarttuvat vaatteisiin ja ihan mihin vain! Matto on ihana ja pehmeä ja miellyttää silmää, mutta näemmä valitettavan huonolaatuinen.

Hajut:
Sekoan, jos tarkka supernenäni haistaa jokin pahan hajun kotonamme. Alan heti jäljittämään hajun lähdettä ja se täytyy luonnollisesti pestä, poistaa tai muuten eliminoida.
Pahinta on, jos rakkaat Minikoiramme ovat merkanneet jonnekin, enkä löydä sitä mistään. Silloin ryömin lattioilla nenä maassa kiinni kuin paraskin vainukoira. Tässä vaiheessa Minikoirammekin taitavat ajatella minun seonneen ja vetäytyvät pesiinsä nukkumaan (piiloon).
Onneksi kuulemma vain supernenäni kykenee tällaisiin hajunjäljityksiin, eli kovinkaan moni muu ihminen ei todellisuudessa haista mitään. Olisiko minun nenässäni vain jotain vikaa?

Olohuoneen sohva:
Olen jo surullisen monta kertaa täällä avautunut meidän huonosta sohvasta ja sekin kuuluu valitettavasti tähän sarjaan.
Sohvassa näkyy pienimmätkin tahrat, joita saa hinkata pesuaineen kanssa harva se kuukausi. Myös sohvatyynyjen ja viltin on oltava kauniisti aseteltuina. Tähän ei tietenkään kelpaa Isimies, koska vain minä ja Avustaja osaamme asetella ne kauniisti. Se vaatii herkkää naisen kosketusta. ;)


Käsityöt:
Kun neulon sukkia, lapasia tai ihan mitä tahansa, minun on pakko tehdä neulottavana oleva kierros loppuun. En voi jättää  työtä kesken, en mitenkään! Jos teen kirjo- letti tai muuta kuvioneuletta, kuvio tietenkin saatava valmiiksi ennen kun voin laskea työn käsistäni.

Makkarasukan keskeneräinen varsiosa. (kierros on neulottu loppuun! ;) )
A-murun leikkihuone:
Tämä on syystäkin viimeisenä, koska tämä on minun pahin pakkomielle, ainakin Avustajan mielestä.
Joka päivä leikkien päätteeksi, vaikka tiedän, että huone on hyvin pian taas kaaoksen vallassa, minun on aivan pakko järjestää lelut paikoilleen. Tiedän, että se on turhaa, mutta teen sen silti. Samalla yritän opettaa A-murulle, että edelliset leikit on siivottava ennen kun aloitetaan uutta leikkiä. A-muru onkin alkanut osallistumaan siivoukseen suhteellisen hyvin. :)
Lisäksi A-murulla on huoneessaan lipasto, jossa on jokaisessa laatikossa leluja. En kestä jos esimerkiksi leikkiruokalaatikossa on astioita tai toisinpäin, vaan minun on pakko järjestää lelut oikeisiin laatikoihin. Jälleen turhaa työtä, mutta tällainen minä olen! :)


Tästä kaikesta voisin periaatteessa syyttää erästä toista siisteyshullua, nimittäin rakasta (siisteyshullumpaa) äitiäni, mutta koen olevani sen verran aikuinen, ettei enää äitiä voi syyttää kaikesta. ;)

Onko muita siisteyshulluja tai muten vaan hulluja? ;)

5 kommenttia:

  1. Katsoinko kuvasta oikein että teillä on stokken tuoli lapselle keittiössä käytössä?:) Minkälaisia kokemuksia, haluaisin haalia meidän Leeville sellaisen sitten, kun tarvis ja voi jo istua.:)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kyllä tuoli on Stokke ja hyvin on toiminut meillä. Ollaan ostettu se käytettynä ja se on ostettu alunperin muistaakseni vuonna 2007, joten malli on varmasti jo päivittynyt. Suosittelen kyllä, koska tuoli on pitkäikäinen! :)
      Voi kiitos! <3 Tykätään kyllä itsekin kodistamme, mutta saa nähdä miten käy, kun käydään tutustumassa siskon vastavalmistuneeseen omakotitaloon! ;)

      Poista
  3. Mullaki on pakkomiälle Idan lelujen siivouksesta oikeelle paikoolle.. nykki sen huanees on räjähtäny pommi, ku isi ja likka ollu illan kaharestaa.. kumpikaa ei viitti siivota leluja tai jos siivuavat, nii ne on väärillä paikoolla.. Ida yrittää kyllä laittaa oikialle paikalle, mutta ei kai tuan ikääseltä viälä iha maharottomia voi vaatia? :D
    Ja keittiös astiat pitää olla oikees kaapiis ja oikias järiestykses. Saman sarian tavarat pitää olla viärekkään yms.. Vaattehet pitää olla siististi käärittynä kaappihi (aharistaa joka kerta, ku avaa Joonaksen kaapin.. se ku on kaikkia muutaku siisti..) ja märiän pyykin narulle laitto vasta tarkkaa onki! Joonas on suasiolla jättäny vaatehuallon mulle, ku oon kuulemma teheny siitä ja sängyn petaamisesta tairetta.. :D

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥