sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Miksi en pysty?

Olen lukenut mieltäni kovasti järkyttäneitä uutisia lehdistä koskien tämän syksyn perhesurmia ja abortteja. Yhtä järkyttyneiden kanssabloggaajien tekstejä olen lukenut omalta lukulistaltani ja muista blogeista. Keskustelupalstoille en uskalla edes kurkistaa!

Miksi minä en voi kirjoittaa näistä vakavista asioista...näistä kamalista asioista?
Tiedän ettei kukaan sitä minulta odotakaan tai vaadi, mutta miksi minulle tulee heti tukos ajatuksenkulkuuni ja sydämeni alkaa itkemään verta kun yritän kirjoittaa?
Vastaus on hyvin yksinkertainen: lapset, kuolema ja heidän kärsimyksensä.

Blogissani en ole rohkea tällaisissa asioissa. Minulla ole sanoja tällaisiin postauksiin. En vain pysty kirjoittamaan. Pystyn kyllä keskustelemaan näistä asioista, mutta en  pysty kirjoittamaan.

Kun luin Iltalehdestä abortti-uutisen, suutuin ja itkin ja minulla tuntui olevan paljon sanottavaa, paljon kirjoitettavaa. Aloitinkin postauksen, mutta katseltuani 15 minuuttia otsikkoa Abortti, en pystynyt jatkamaan enää. Minusta ei vain ollut siihen. En uskaltanut. Suljin koneen ja itkin jälleen.
En ole uskaltanut avata Iltasanomien tai Iltalehden sivuja kuultuani uutisissa uusimmasta perhesurmasta. En halua uskoa, että niin kävi taas. En halua uskoa, että joku pystyy tuollaiseen.

Ihailen suuresti teitä bloggaajia, jotka olette pystyneet, uskaltaneet ja kestäneet sen tuskan joka kestää niin kauan, kun saatte tämänkaltaisen pahan uutisen muunnettua tekstiksi, ja vielä selkeäksi tekstiksi. Olette pystyneet tuomaan teksteihinne oman näkökulman, vaikka tekstistä paistaa jätkytys. No järkyttävistä asioista on vaikea kirjoittaa iloista postausta. Sehän olisi luonnotonta.


Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy,

vaan ihana enkeli verellä käy.


On pimeä korpi ja kivinen tie

ja usein se käytävä liukaskin lie.

Oi, pianhan lapsonen langeta vois,

jos käsi ei enkelin kädessä ois.


Ja syntikin mustia verkkoja vaan

on laajalle laskenut korpehen maan.

Niin pianhan niihinkin tarttua vois, 

jos käsi ei enkelin kädessä ois.

 

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Oi laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois,

sä kättäsi enkelin kädestä pois. 


Tiedän, että elämään kuuluu myös kuolema, en ole tyhmä, mutta...ei ole tarpeeksi sanoja...
Miksi elämän pitää päättyä tällaisilla tavoilla?

2 kommenttia:

  1. Maailmaan mahtuu kyllä hirveän paljon pahaa mitä ei voi koskaan käsittää.. Siksi olen uutisten lukemisen lopettanutkin, tuntuu, että hyviä uutisia ei enää ole.. Tuohon uutiseen, jossa hoitaja ei ollut voinut kieltäytyä abortin teosta saatan vielä itsekin ottaa blogissani kantaa hoitoalan ammattilaisena jos pystyn pukemaan tunteitani sanoiksi.. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannustan sinua tekemään aiheesta postauksen, jos siltä tuntuu. ♥ Itse en siihen pysty. Nostan edelleen hattua kaikille jotka ovat näistä kamalista aiheista pystyneet kirjoittaa.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥