maanantai 17. marraskuuta 2014

Kaikkeen sitä pitääkin ryhtyä...

...nimittäin ompelemaan lakanoita!

Kaupoista saa valmiita pussilakanoita ja tyynyliinoja toinen toistaan upeimmilla kuoseilla, mutta ei, minähän päätin ommella A-murulle kaksi pussilakanasettiä itse, koska eikös itsetehdyissä lakanoissa ole sitä jotain ja lakanakangas ole halpaa?

UPS! VIRHE NUMERO 1
Kelasin siis muina naisina pienen paikkakunnan kangasliikkeeseen, jonka pystyssä pysymistä en enää ihmettele lainkaan. Ostin lakanakangasta yhteen, huom. YHTEEN pussilakanaan ja tyynyliinaan ja se maksoi hurjat 60€! Siis mitä ihmettä? Eikö lakanakankaan pitäisi olla edullista? Minä olen selvästi kasvanut jossain ompelumaailman pimeässä kolossa, koska en ajatellut ollenkaan, että muutama metri kangaasta voi maksaa niin valtavan paljon euroja!
Niin ja tietenkin sitten Jyskissä myydään lakanoita parillakympillä. Jee.
Isimies laski hinnan kuultuaan varmaan sataan ja huokaisi syvään ja puhalsi ketutuksen ulos, hitaasti ja rauhallisesti, samalla mulkaisten minua rumasti, minun höylätessä pankkikorttia naama punaisena. Heh. ;) Mitä tästä opimme? Älkää ottako miehiä kangaskauppaan! ;)

O-OU! VIHRE NUMERO 2
Hintajärkytyksestä ja Isimiehen rauhoittelusta selvittyäni päätin alkaa ompelemaan tyynyliinaa ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni, laittettuani A-murun yöunille. Huono idea!
Isimies nosti minulle vanhempieni 27 vuotta vanhan ompelukoneen yläkaapista pölypilven saattelemana ja kömpi itsekin yläkertaan nukkumaan. Minä jäin sitten alakertaan lakanakangasläjän ja ompelukkoneen kanssa ihmettelemään, että mites hitossa tämä tyynyliina nyt tehdäänkään. Onneksi anoppi oli kertonut minulle ohjeet, mutta silti tuntui, että en tahtonut päästä ollenkaan vauhtiin...
Aluksi mittasin kankaan tyynyliinaa ja pussilakanaa varten ja lekkasin sen kaiken lisäksi väärin. No onneksi virhe oli korjattavissa!

VOIHAN PYLLY!!! VIRHE NUMERO 3
En ollut kamalasti ommellut ompelukonevanhuksellani, joten mikäs sen parempi idea kuin harjoitella kalliilla kankaalla! Mikäs siinä voisi mennä vikaan?
Langoitin konetta ikuisuudelta tuntuvan ajan ja aina, siis AINA alalanka kettuili ja teki harjoitustilkun alapuolelle kamalan lankasotkun. Lanka irtosi heti neulansilmästä, koska olin langoittanut ylälangankin väärin. (tai siis vikahan oli tietenkin koneessa!) Onnistuin jopa repimään koko puolatelineen, vai-mikä-se-nyt-on, irti, katkaisin yhden neulan, sain sormiini miljoona neulanpistoa, mutta lopulta tunnin jälkeen sain koneen langoitettua oikein ja pääsin vihdoinkin hommiin.
Tarkistin vielä aluksi (väärin) leikkaamani kankaan mitat ja ompelin siksakilla kankaan reunat. Sen jälkeen tein taitteet reunoihin ja laitoin ne nuppareilla kiinni. Sitten alkoikin jännittävä vaihe: nyt pitkästä suorakaiteen muotoisesta kankaan palasta (kalliista sellaisesta. Ai sanoin sen jo, ei se mitään, KALLIISTA!) pitäisi saada aikaan tyynyliina! Apua, voi itku ja kyynel!
Kello oli tässä vaiheessa varmasti jo uhkaavasti liikkutellut naksuttavia viisareitaan likemmäs puoleen yöhön, mutta minä jatkoin sisukkaasti työskentelyä. Olin päättänyt että minähän saan tämän tyynyliinan valmiiksi, vaikka väkisin!

KOLME (!) TUNTIA MYÖHEMMIN...
...katselin ihmeissäni tuotostani. Minä tein tämän. Sain aikaiseksi tyynyliinan, hienon tyynyliinan. Hyvä minä!
Pussilakanan jätin suosiolla seuraavalle päivälle. En enää jaksanut, olin antanut kaikkeni! Ja pussilakanahan on aivan helppo nakki verrattuna tyynyliinaan, eikö?
Seuraavana päivänä ompelin pussilakanan ja se onnistui jo paremmin. Aikaa tähänkin tosin kului, eh heh, 2 tuntia! :D

THE lakanat, minun enimmäinen pussilakanasetti, koe-erä, harjoituskappale.

Toinen pussilakanasetti A-murun mummon ostamasta lakanakankaasta.
Nyt kun olen ommellut kaksi pussilakanasettiä, kaventanut ja lyhentänyt ikkunaverhot olohuoneeseen ja vielä suhteellisen hyvällä menestyksellä, niin voisin melkein ajatella, että kyllä minusta vielä ompelija saadaan -jos pelkkä suoraommel ja siksak riittää!  ;)

Piirtelin ohjeet tyynyliinaan ja pussilakanaan äkkiseltään Paintilla. Saa korjata, jos olen piirrellyt omiani. ;)
Ohjeissa on reilut saumanvarat, koska minun saumuri ei ollut yhteistyökykyinen. Samurin kanssa saumanvaroja ei tarvitse jättää niin paljon. :)





Ompeletteko itse lakanoita, verhoja tai vaatteita, vai käännyttekö suosiolla ompelijan puoleen?

3 kommenttia:

  1. Tulipa hienot lakanat! Mä oon kans haaveillu itse lakanoiden ompelemisesta mutta oon jättänyt sen suosiolla mun äidille, mulla ja ompelukoneella ei oikein synkkaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Joo mä en haaveile enää! ;D Ei kun oli tämä oikeasti ihan kivaa ja lopulta palkitsevaa puuhaa. :)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥