maanantai 27. lokakuuta 2014

Ystävyyssuhteet ja sairaus



Kuka on sinun ystäväsi?
Hänkö, joka asuu kaukana, mutta on silti niin lähellä sinua.

Hänkö, jota et ole tavannut pitkään aikaan, mutta joka kulkee ajatuksissasi mukanasi jossain mielen pohjalla.

Hänkö, joka saa sinut tuntemaan olosi mukavan kotoisaksi pelkällä läsnäolollaan.

Hänkö, jonka vuosien takaa tavattuasi saa menneet vuodet unohtumaan.

Hänkö, jonka sanojen ja tunteen ilmaisun aitoudesta voit olla täysin vakuuttunut.

Hänkö, jolle uskallat vuodattaa sydämesi syvimmät salaisuudet pelkäämättä, että sinua niillä joskus satutetaan.

Kun minulla on yksikin tällainen ystävä, niin minulla on maailmassa kaikki!

-Birgit Ahokas-


Minulla on kaksi erittäin läheistä ystävää, jotka ovat pääseet lähimmäksi sairauttani.
Kerroin tässä postauksessa ystävästäni U:sta, joka toimi minulla useamman vuoden henkilökohtaisena avustajana ja näki, kun olin oikeasti pohjalla. Myöskään toinen erittäin läheinen ystäväni, M, ei säästynyt tältä vaiheelta. Muitakin tärkeitä ja ihania ystäviä minulla minulla on elämässäni, joista jokaisesta olen hurjan kiitollinen!  ♥

Yritän monesti, etten kuormittaisi  kamalasti sairaudellani läheisiäni ja ystäviäni, mutta väkisinkin se tahtoo mennä siihen hyvin yksinkertaisen kysymyksen jälkeen kuin: "Miten sinä voit?".
Toinen puoli asiassa on myös se, etten halua valehdella ystävälleni kaiken olevan hyvin, vaikkei olisikaan, vaan ennemmin kerron missä mennään. Ajattelen asian omalle kohdalleni. Olisi kamalaa kuulla jälkikäteen ystävän vaikeasta tilanteesta!
 
Jos aletaan nyt teineilemään yläkoulumeinigillä ja jaottelemaan ihmiset ystväviin ja kaveriehin, niin voin sanoa, että sairauteni ei ole vienyt minulta yhtään ystävää, mutta kavereita kylläkin. Ystäviä sen sijaan olen saanut sairauden kautta. Ihanan kipuystävän K:n ja ystäviä fysioterapeuteista, ja entisistä avustajista. Ja tietenkin Avustajasta on tullut myös näiden vuosien aikana myös hyvä ystävä.

Kavereiden menetys johtuu varmasti osittain siitä, että yhteydenpito vaan kuihtui, kun olin paljon sairaalassa, eikä minulla yksinkertaisesti ollut voimia pitää keneenkään yhteyttä.
Toinen puoli tässä asiassa on se, että jotkut ihmiset eivät vain tiedä miten reagoida ja olla, kun ystävä tai kaveri sairastuu vakavasti. Ei ole sanoja, eikä välttämättä tiedä mitä ja miten pitäisi tuntea. Sääliä vai tsempata, surra vai unohtaa sairaus ja käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaikki nämä reaktiot ovat mielestäni täysin ymmärrettäviä.
Kenellekään, jotka ovat hiljalleen vetäytyneet elämästäni pois sairastumisen jälkeen en ole vihainen tai katkera. Ymmärrän oikeasti heitä hyvin!
Itse en osaa sanoa miten ragoisin, jos ystäväni tai kaverini sairastuisi vakavasti. Toki minulla on kokemusta pitkäaikaissairaudesta jo yli kymmenen vuoden ajalta, joten osaisin ehkä sen pohjalta tukea ja kannustaa jaksamaan eteenpäin. Voisin myös kokea asian siten, että turha minun on nyt alkaa pätemään omilla kokemuksillani ja vetäytyä sitten hiljalleen pois tilanteesta. Mene ja tiedä.

U:n kanssa meillä on erittäin läheinen ystävyyssuhde. Oli jo ennen kun palkkasin hänet henkilökohtaiseksi avustajakseni. 
U on herkkä, minua hieman vanhempi nuori nainen, jolla on ollut elämässään monta mutkaa takana ja toivottavasti jatkossa vain suoraa tietä edessä. Näistä mutkista hän on selviytynyt omalla sisulla ja asenteellaan ja ystävien, toivottavasti myös minun, ja perheen avulla. Hän on sissi isolla ässällä ja hurjan rakas sellainen! ♥
Meidän ystävyys on siitä erilaista, ettei meidän tarvitse päivittäin tai edes viikoittain soitella ja kysellä kuulumisia. Tiedämme, että olemme toisiamme varten olemassa, jos tarvitsemme toisiamme. Meidät on tarkoitettu ystäviksi, aina.
Päätämme jokaisen puhelun, viestin tai tapaamisen kahteen sanaan: "Olet rakas!". Tästä on tullut tapa, joka on pysynyt koko ystävyyssuhteemme ajan.
Sairauteni ei ole vaikuttanut mitenkään ystävyyssuhteeseemme, vaikka voisi ajatella, että kun U oli minulla töissä, niin väkisinkin ystävyyssuhde kärsisi. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan se vain vahvisti meitä. Toki sitä en voi kieltää etteikö huoli toisesta olisi ollut jo silloin puolin ja toisin, mutta se on elämää ja kuuluu ystävyyteen.
Meitä yhdistää vaikeudet elämässä ja niiden käsittely. Puhumme paljon ja keskustelemme vaikeistakin asioista. Keskustelumme jälkeen aluksi vaikea asia ei tunnukaan enää vaikealta. Se on niin ihmeellistä! Nauramme ja höpötämme myös paljon ja jokainen yritys katsoa leffaa päättyy lopulta siihen, että leffa on huomaamattamme loppunut ja me olemme höpöttäneet koko leffan ajan...ja syöneet leffaherkut! ;) (U, jos luet tätä, muistatko Kauna -elokuvan? ;D)
U on persoonaltaan hieman yksinäinen susi, joten hän voi olla hieman vaikeasti lähetyttävä, mutta kun kerran lähelle pääsee sieltä ei halua enää pois.

M:n kanssa ystävyys on täysin erilaisia! Ovathan U ja M täysin erilaisia ihmisiäkin, yksilöitä molemmat! ♥

Myös M:n kanssa ystävyyssuhteemme on erittäin läheinen, lähes symbioottinen. Toisin kun U:n kanssa, M:n kanssa viestittelemme tai soittelemme lähes joka päivä.
M on rempseä, kaksimielinen rouva, tulevan kummityttömme äiti, jonka kanssa saamme aina naurua aikaa, asiasta kun asiasta. Myös Isimies ja M:n aviomies R ovat erittäin läheisiä ystäviä, mikä tekeekin ystävyyssuhteestamme entistäkin arvokkaamman. Pidän itsekin R:ää erittäin läheisenä ystävänäni.
Voin tukeutua myös M:n aivan koska vain, vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Ja luonnollisesti asia on myös toisinpäin sama. Koen, että meidätkin on tarkoitettu ystäviksi, että meidätkin on luotu toisiamme varten tukemaan, auttamaan ja rakastamaan.
M:n ja R:n raskaus on vain lähentänyt meitä ennestään, koska saimme kuulla, että saamme kunnian toimia vauvan kummeina. Toki vaikka kummipestiä ei olisikaan tullut, olisin myötäelänyt rakkaan ystäväni ensimmäistä raskautta varmasti aivan samalla tavalla kuin hän myötäeli A-murun raskausaikaa.
Puhumme monesti toisistamme "teletappeina", eli teidämme, mitä toinen ajattelee asiasta kuin asiasta tai jos toisella on paha olla, vaikka välimatkaa meillä on useita satoja kilometrejä. Myös M:n kanssa joka puhelu, viesti tai tapaaminen päättyy samaan tapaan, kuin U:n kanssa.
Sairauteni ei ole vaikuttanut meidänkään ystävyyssyhteeseen mitenkään. Toki M sanoo monesti, että hän on huolissaan minusta, mutta sehän on luonnollista. Kyllä minullakin käy päivittäin mielessä miten M jaksaa raskauden kanssa, mutta se kuuluu ystävyyteen. Huolta, rakkautta, ymmärrystä ja tukea puolin ja toisin. ♥
Meitä yhdistää kovaäänisyys, puheliaisuus ja samanlainen huumori. M saa minut nauramaan pissat housussa-asteelle, mutta myös rauhoittumaan. Hän osaa sanoa juuri oikeat asiat oikeaan aikaan.
Pian meitä yhditää myös äitiys, mikä on aivan mielettömän ihana asia!

Tapasin U:n ja M:n samaan aikaa vuonna 2006. He olivat jo ennestään ystäviä ja ottivat minut siipiensä suojaan,  mutta eivät  heidän väliinsä. Heillä molemmilla on myös muita läheisiä ystäviä, en vain minä, mikä on rikkaus. Meidän välillämme ei ole mustasukkaisuutta eikä isoja keskenjääneitä asioita. Me olemme tiimi, jota ei erota mikään!

U ja M olivat elämässäni myös masennuksen aikana. He tukivat ja rakastivat minua, vaikka olin heille välillä todella tyly. Masennuksen aikana en jaksanut katsoa omaa napaani pidemmälle, vaan elin omassa kipu- ja tuskakuplassani, johon ei mahtunut muita. Töksäyttelin asioita ja olin liiankin innokas sanomaan suoraan mitä ajattelin, välittämättä heidän tai kenenkään muiden tunteista. Tämä loi monia ikäviä tilanteita, jotka jälkikäteen harmittavat minua suuresti. Onneksi molemmat naiset pysyivät elämässäni ja ymmärsivät, etten tarkoittanut pahaa. He tiesivät, etten ollut oma itseni, vaan kaikesta huolimatta tukivat ja rakastivat minua.
Tämä oli siis aikaa ennen stimulaattoria. Onneksi olen toipunut masennuksesta täysin ja osasyynä toipumiseen ovat myös U ja M! ♥

U ja M ovatkin yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, enkä oikeasti selviäisi ilman heitä. He molemmat ovat korvaamattomia!
Kiitos rakkaat, että olette olemassa! Rakastan teitä, aina! ♥

Kiitos myös muille ystävilleni, tiedätte jos luette tätä, keitä tarkoitan! ♥ 

Onko teillä läheisiä ja rakkaita ystäviä?

2 kommenttia:

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥