torstai 23. lokakuuta 2014

Raha, se ruma sana

Mistä nyt puhutaa? No rahasta, kuten otsikkokin sen kertoi.
Rahasta on monien vaikea puhua, on sitä tai ei, mutta sitä on sitäkin helpompi tuhlata.

Kuva: Google
Millaista on elämä taloudessa, jossa vain toinen vanhemmista käy töissä?
Näitä perheitä on Suomi pullollaan, mutta on myös niitä perheitä, joissa kumpikaan vanhemmista ei käy töissä. Rahaa ei riitä vuokran ja pakollisten menojen jälkeen kunnolla edes ruokaan, saati mihinkään kivaan.
Nyt en aio kuitenkaan kirjoittaa siitä, vaan tämä postaus käsittelee kuinka meidän perhe pärjää taloudellisesti, kun vain Isimies käy töissä ja minä saan pientä eläkettä.

Isimies on keskipalkkaisessa työssä vakituisella työsopimuksella. Meillä on oma talo, johon on luonnollisesti otettu asuntolaina, kaksi autoa, joista toinen maksettu ja toisen lainaa vielä vähän jäljellä, yksi lapsi ja kaksi minikoiraa. Eli hyvinkin stereotypinen tilanne nuorelle perheelle, paitsi että minä en käy töissä, vaan olen kotona eläkkeellä, pienellä sellaisella, mutta siitäkin kiitollinen.

Meidän perhe asettuu rahan käytössä pihiyden ja tuhlaavaisuuden välille. Isimies on meistä se pihimpi, joka kiristelee kukkaronnyörejä, kun taasi minä, semipihinä ja semituhlarina, olisin valmis niitä välillä hieman löysyttelemään.
Täysin pihiksi Isimiestä ei voi kuitenkaan sanoa, kuten minuakaan ei täysin päättömäksi tuhlariksi.

Perheenä meillä on yhteiset rahat, eli kummankin tilejä käytetään mahdollisuuksien mukaan.
Isimies on päävastuussa meidän perheen tuloista. Hän maksaa suurimman osan lainoista, vakuutuksista ja lisäksi laskuja. Minä maksan eläkkeestäni perheen ruuat, pientä osaa lainoista ja vakuutuksista ja osaa laskuista.
Vaikka rahamme ovatkin yhteisiä, en anna Isimiehen maksaa minun sairaala- tai lääkekuluja. Siinä menee minusta raja. Niin ja puhelinlaskussa! :D

Mihin sitten satsaamme ja mistä pihistämme?


Satsaamme hyvään ja kotimaiseen ruokaan ja ostamme mahdollisuuksien mukaan myös lähiruokaa. Ruokakauppaan menee viikossa n. 80€, tai enemmänkin, mikä on ihan hurjan paljon minun mielestäni perheemme kokoon suhteutettuna. Toki samasta kaupasta ostetaan myös vaipat ja pyykkipulverit ym. Tiedän, että ruokamenomme ovat perheeseemme suhteutettuna suurehkot, mutta silti ruokahävikkiä tulee todella harvoin.
Suunnittelemme yleensä viikon alussa mitä syömme viikon aikana ja käymme kerran viikossa tekemässä marketissa isot ruokaostokset ja sitten täydennämme tarpeen mukaan ruokatarvikkeita.
Pyrin ostamaan aina kotimaista ruokaa, mutta voin ostaa ns. halpamerkkejä, jos ne ovat kotimaisia, esim. S-ryhmän Kotimaista (vanha Rainbow) tai jos käymme K-ryhmän kaupoissa, niin Pirkka on myös pop.
Minua ei ole ikinä hävettänyt nostaa laktoositonta "halppismaitopurkkia" pöytään, koska se se on samaa ja yhtä hyvää suomalaista laktoositonta maitoa, kun kalliimmassa Valion purkissa.
Toimin kaupassa myös "tarjoushaukkana" ja "lappuliisana" eli ostan esim. lapullisia lihoja pakkaseen, toki huomioiden sen, että ne tulevat ajallaan käyttöön. Ostan myös tarjoustuotteita, mutta tarpeen mukaan, eli jos tarjouksessa on vaikka jauhelihaa halpaan hintaan ja lapussa lukee 2 rs/talous, en osta kahta rasiaa, jos tiedän etten tarvitse niitä.
Ja kyllä, minun listapiina näkyy myös kauppalistoissa! :D Kirjoitan osasto osastolta, mitä tarvitsemme. ;) Kaupassa Isimies ei taas katso yhtään mitä ostaa. Hän ostaa sen mitä tarvitsemme (lue: mitä olen listaan kirjoittanut), toki hänkin käyttää myös hyödyksi tarjoukset tai kauppojen omia, halvempia tuotemerkkejä.

Satsaamme myös vakuutuksiin, A-murulla onkin hoitokuluvakuutus ja kotimme, automme ja myös meidät on hyvin vakuutettu.

Vaatteita ja kenkiä ostamme tarpeen mukaan, mutta myös alennusmyynneistä ja kirppiksiltä. Satsaamme eniten A-murun vaatteisiin ja Isimiehen työvaatteisiin. Itselläni vaatteet eivät sinänsä kulu kovin nopeasti ja kun olen aina kotona tai kuntoutuksessa, niin en tarvitse monta vaatekertaa kaappiin pölyttymään.

Kuva: Google
Pihistämme ravintolaillallisista, tietyssä määrin kosmetiikassa, eli en osta kalliita merkkituotteita, vaan ihan jokaiselle tavoiteltavissa olevia merkkejä. Matkustelustakin pihistämme hieman, eli joka vuosi emme lennä etelän lämpöön viikoksi nautiskelemaan täyshoidosta. Emme ostele kirjoja, vaan käymme kirjastossa, emmekä vuokraa elokuvia, vaan meillä on Netflix, joka on palvellut tarpeitamme enemmän kuin hyvin.

Sellaisia asioita, mistä ei yksinkertaisesti voi pihistää ovat koko perheen lääkkeet, minikoirien mahdolliset eläinlääkärikulut sekä omat sairaalakulut. Nämä ovat sellaisia kuluja, joille ei vain voi mitään.

Kuva: Google
Meillä kaikilla on omat säästötilit. A-murulla on tili, johon kaikki lapsilisät menevät automaattisesti ja A-muru saa rahat käyttöönsä, kun hän on aikuinen. Siinä on vaikka pesämuna oman asunnon ostoon tai rahat omaan autoon. Luotamme siihen, että osaamme kasvattaa A-murusta sen verran järkevän aikuisen, ettei hän tuhlaa 17 vuotta keräämiämme rahoja turhuuksiin. Jos saamme joskus toivotun Pikku kakkosen niin, hänenkin kohdallaan tulemme toimimaan luonnollisesti samoin.
Myös minulla ja Isimiehellä on säästötilit, jossa on aina jokin vakiosumma rahaa mahdollisia hätätilanteita varten.
Luotolla tai osamaksulla emme osta ikinä mitään, vaan ennemmin säästämme hetken ja ostamme tuotteen vasta sitten. Esimerkiksi haave uudesta kamerasta on toteutumassa, koska tarvittavat rahat ovat melkein kasassa. (JEE!) Seuraavaksi alamme säästämään uuteen sohvaa, laadukkaaseen sellaiseen.
Normaaleilla käyttötileillämme yritämme pitää jonkin vakiosumman aina ennen seuraavaa palkkaa tai eläkettä. Lisäksi keskitämme kaikki ruoka- ja bensaostokset S-ryhmään, niin saamme bonuksista kertyneet rahat suoraan S-tilille, jonka rahoja käytämme johonkin kivaan tai sitten esimerkiksi talon maalaukseen, kuten tänä kesänä teimme. (Isimiehellä ei ainakaan ollut kivaa taloa maalatessa!)

On sanonta, jota isäni ainakin viljelee paljon: "Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.", eli kun ostamme jotain kalliimpaa satsaamme laatuun. (paitsi nykyisen sohvan osalta! Huoh! Toisaalta olimme silloin tyhmiä opiskelijoita! ;) )
 
Missä sitten voisimme säästää?
Voi, voisimme säästää niin monessa asiassa, esimerkiksi vesi ja sähkö. Meillä pauhaa tiskikone ainakin kerran päivässä ja pyykkikone samoin. Telkkari on päällä (nytkin...), vaikka kukaan ei katsoisikaan sitä ja niin edelleen. Nämä ovat tällaisia perus "tuhlaussyntejä", mihin moni ei tajua edes syyllistyvänsä.


Kuva: Google

Ps. Viimeinen päivä aikaa kysyä!

Mihin teillä satsataan ja mistä pihistetään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥