maanantai 6. lokakuuta 2014

"PIPIÄÄ SATTUU!" A-murun onnettomuus

Äitiyden kauhunhetkiä ovat ne, kun lapsi putoaa, kaatuu tai loukkaa muuten itseään, etkä voi mitenkään estää sitä.

Meillä näin kävi kesälomalla, kun A-muru putosi terassin toiselta rapulta suoraa betonilaatoitukselle loukaten suunsa. Ne olivat ne kuuluisat 2 sekuntia ja kops.
Olin juuri kehottanut A-murua olemaan varovainen rappusilla ja samalla, kun käänsin pääni, kuului "kops" ja alkoi lohduton itku.

Kelasin itkevän, hämmentyneen ja verta suusta vuotavan tytön luo niin lujaa kun renkaistani pääsin ja nappasin tytön syliin. Silloin kuulin pahaenteisen narskahduksen tytön suusta ja arvasinkin heti, että nyt on jossain hampaassa vaurio. Siinä vaiheessa Isimieskin oli jo paikalla ja kun katsoin A-murun suuhun huomasin kauhukseni, että toinen yläetuhammas oli kahdessa osassa, keskeltä pystysuoraan haljenneena.
Tässä vaiheessa A-muru oli jo lopettanut itkun ja verenvuoto suusta oli tyrehtymässä.
Pakkasimme jo rauhoittuneen tytön autoon ja ajoimme terveyskeskukseen.

Vastaanotolla kuulimme kuitenkin, ettei  hammaslääkäri päivystä enää. Ajattelin että mitä ihmettä, on lauantai-iltapäivä, eikä päivystyksessä ole hammaslääkäriä paikalla.
Ajatuksissa kävi myös erittäin rumien sanojen sekaisena ajatuksena, että missä "PIIP" perähikiällä me oikein "PIIP" asumme? Asuinpaikkakuntaamme kutsutaan vielä jopa kaupungiksi "PIIP", eikä täällä ole edes kunnon päivystystä! "PIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIP!"
Saimme ajan hammaslääkärille seuraavalle päivälle ja lähdimme muuten tyhjin käsin kotiin tytön ja hänen haljenneen hampaansa kanssa, joka oli siis edelleen suussa kiinni.
Saimme kuitenkin neuvoksi herätellä A-murua pari kertaa yön aikana, koska samassa onnettomuudessa myös pää sai osumaa.

Soitin kotimatkalla numerotiedusteluun kysyäkseni lähialueen päivystävistä yksityisistä hammaslääkäreistä ja sain sieltä vain yhden numeron, mutta sielläkään ei ollu hammaslääkäriä enää paikalla.
Manasin jälleen kotikaupunkimme maanrakoon, itkin ja olin huolissani, miten A-muru pärjää haljenneen hampaansa kanssa seuraavaan päivään. No vaihtoehtoja ei ollut.

Yö meni suhteellisen hyvin. Annoin A-murulle kipulääkettä, vaikka tyttö ei vaikuttanut kovin kipeältä. Haljennutta hammastaan hän narskutteli kuitenkin tasaisesti, myös unissaan, joten selvästi se vaivasi.

Sunnuntaina suuntasimme päivystävälle hammaslääkärille ja tuomio oli tyly: koko hammas pitäisi poistaa. Aloin itkemään lohduttomasti, koska syytin tapahtuneesta itseäni ja minua harmitti, että tyttö menettää maitohampaansa. Päivystyksessä itkulleni ei meinannut tulla loppua, mutta A-muru oli todella reipas ja sai hoitajalta kaksi tarraa -todennäköisesti säälistä, kun itkin niin paljon! :D
Päivystävä hammaslääkäri sanoi, että sairaalamme hammas- ja suupolille olisi pitkät jonotusajat ja näin ollen hampaan poistoon voisi mennä aikaa, joten kannattaisi kääntyä yksityisen hammaslääkärin puoleen, kun meillä on kerran hoitokuluvakuutus. Hän myös sanoi, että hammas kannattaisi poistaa nukutuksessa, ettei lapselle tulisi traumoja. Olimme Isimiehen kanssa asiasta samaa mieltä.

Vaikka hampaan poisto nukutuksessa ajatuksena pelotti hurjasti, niin täysin rehellisesti sanottuna ajattelin myös erittäin pinnallisesti, että villiviikari-poikalapsen kohdalla yksi puuttuva etuhammas olisi ajatuksena helpompi, mutta kun kyse oli tytöstä, söpöstä prinsessasta, niin miten siihen pitäisi suhtautua. Varsinkin, kun syytin itseäni koko tapahtumasta.
Tiedän, että äitiys on rakkautta, ihanuutta ja kaikkea muuta siirappista, mutta myös välillä täynnä itsesyytöksiä ja "paskamutsi"-päiviä. Onneksi kuitenkin ymmärsin jotenkin, että vaikka olisin vieressä istunut, niin en olisi ehtinyt napata A-murua kiinni, eikä olisi Isimieskään ehtinyt. Lapset ovat niin kerkeäväisiä. Syytin silti itseäni, vaikka tiesin tämän ja sen, että pahemminkin olisi voinut käydä.
Sitä se on olla äiti, huoh.

Maanantaina soittelin alueemme kaikille yksityisille hammaslääkäriasemille,  joista suurin osa ei hoitanut lapsia ollenkaan, saati tehnyt nukutuksessa hammashoitoa, mutta yhdelle klinikalle saimme kuitenkin "tsekkausajan".
Siellä hammaslääkäri oli hampaan nähtyään sitä mieltä, että hammas voitaisiin mahdollisesti osittain säästää, eli pienempi pala nypättäisiin irti ja isompi palanen jätettäisiin paikoilleen, koska se oli tiukasti kiinni, ei heilunut eikä ollut tummunut.
Hän päätyi kuitenkin ottamaan röntgenkuvat hampaasta. Kuvien valmistuttua kävi kuitekin ilmi, että hammas oli valitettavasti haljennut ytimen reunaa pitkin ja voisi aiheuttaa A-murulle vihlontaa ja hermosärkyä.
Hän ehdotti, että jos ensin poistettaisiin se pieni palanen ja kokeiltaisiin alkaako jäljelle jäänyt isompi pala vaivaamaan A-murua, mutta minä olin pysähtynyt sanan hermosärky kohdalle ja sanoin, että koko hammas on poistettava. Isimies oli kanssani samaa mieltä.

Hermosärky on yksi pahimmista asioista mitä pelkään lapselleni tulevan. En halua että A-muru, tai kukaan muukaan läheisistäni joutuu koskaan kokemaan niin raastavaa ja kamalaa kipua kun hermosärky on!
Tässä vaiheessa kaikki ne aiemmat, nolot pinnalliset ajatukseni A-murun hampaanpoistoon liittyen hävisivät ja halusin hampaasta mahdollisimman nopeasti eroon.

Kuvassa A-murun röntgenkuva. Hampaan keskellä oleva hieman tummempi alue on hampaan ydin, jossa hermot sijaitsevat.

Hyviäkin uutisia onneksi saimme! Pysyvä hammas ei ollut vaurioitunut röntgenkuvan mukaan ollenkaan, mikä olisi ollut hammaslääkärin mukaan täysin mahdollista, jos  hammas olisi painunut sisään. Hän ihmetteli myös sitä, kuinka vähin vammoin A-muru selvisi ja kuinka reipas taapero A-muru oli, vaikka hammas oli varmasti kipeä! A-muru olikin todella reipas. Hän istui Isimiehen sylissä tuolissa ja näytti reippaasti, missä pipi oli ja antoi lääkärin tutkia rauhassa ja ottaa röntgenkuvat.

Seuraava ongelma tulikin eteen heti samalla käynnillä. Heidänkään klinikalla ei uskallettu nukuttaa tai rauhoittaa A-murun ikäsiä lapsia. Hammaslääkäri oli samaa mieltä päivystävän tk-hammaslääkärin kanssa, ettei hammasta saisi poistaa ilman nukutusta tai rauhoitusta, joten hän soitti toiselle yksityiselle hammasklinikalle, jossa tehdään nukutushammashoitoa, mutta siellä oli seuraava vapaa aika vasta kahden kuukauden päästä! Siihen emme voineet odottaa.
Hamaslääkäri mietti hetken ja päätti soittaa liikkuvalle anestesiaryhmälle ja saimme kahden viikon päähän ajan nukutuksessa tehtävään hampaan poistoon. Ainoa ongelma oli se, että klinikka, missä nukutus ja hampaan poisto olisi tehty oli useamman sadan kilometrin päässä kotoamme. No tartuimme kuitenkin siihen, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Seuraavana päivänä hammas oli alkanut selkeästi vaivaamaan A-murua. Pienempi pala oli alkanut tummumaan ja heilumaan enemmän, mutta oli edelleen tiukasti ikenessä kiinni, aiheuttaen varmasti kamalaa kipua heiluessaan. Aamiaisella tyttö aivan tärisi kipulääkkeistä huolimatta, yrittäessään syödä aamupuuroa, hammasta siis vihloi ja siihen koski.

Soitin samantien sairaalamme hammas- ja suupolille ja kerroin tilanteen. Hoitaja oli todella ymmärtäväinen ja antoi suoran numeron lääkärille ja ajan koska hänelle voisi soittaa.
Kun soitin lääkärille hänkin ymmärsi tilanteen vaikeuden ja sanoi soittavansa 5 minuutin päästä takaisin. Kun hän soitti, saimme hyviä uutisia, A-muru pääsisi samana päivänä hampaan poistoon nukutuksessa ja sen jälkeen seurantaan lastenosastolle.
Pakkasimme tavaramme ja lähdimme heti sairaalaan.

Nukutus ja itse toimenpide menivät hyvin ja A-muru oli todella reipas, vaikka käteen laitettiin tippa ja nukutuksesta herääminen meinasi olla pelottavaa.
Muistan varmasti aina sen, kun A-muru heräsi nukutuksesta ja sanoi, että pipi on pois. Voi sitä helpotusta, A-muruun ei enää sattunut!
Olimme varautuneet hoitajan neuvosta jäämään yöksi sairaalaan, mutta A-muru voi niin hyvin että uskalsimme lähteä kotiin. Takaisinhan aina sai mennä, jos siltä olisi tuntunut.

Hoitokuluvakuutusta ei siis tarvittukaan tällä kertaa tämän enempää, vaan saimme kotisairaalastamme ennakko-odotuksista huolimatta nopeamman avun. Emme silti ole hoitokuluvakuutuksesta luopumassa.
Päätimme jo A-murua odottaessamme, että lapsellemme tulee hoitokuluvakuutus. Yksityisellä hoito on kuitenkin täysin eri tasoista, kun yleisellä puolella. Tietenkin oma sairauteni vaikutti myös tähän päätökseen, mutta eniten vaakakupissa painoi lapsen etu esim. mahdollisessa korvatulehduskierteessä. 

Meidän pieni ja reipas potilas.♥

Kun tulimme sairaalasta kotiin, veimme A-murun peilin eteen ja kerroimme hänelle, että nyt pipin paikalla on aukko, johon kasvaa myöhemmin uusi hammas. A-muru katsoi hetken peilikuvaansa, ensin kauempaa ja sitten lähempää hyvin tarkkaan, alkoi hymyilemään ja lopulta nauramaan. Hän otti siis oikein hyvin tämän muutoksen! Meidän reipas pieni A-muru!

Kun selvisimme kaikesta, mitä tämä onnettomuus aiheutti A-murulle, päätimme Isimiehen kanssa, ettemme tee enää isoa numeroa A-murun puuttuvasta hampaasta, varsinkaan A-murun nähden. Esitimme saman toiveen myös isovanhemmille, jota he kunnioittivat erittäin hyvin.

Niin ja tietenkin kun hammas lähti, niin hammaskeiju kävi kylässä. ;)


Hammaskeijun tuliaiset. ;)
A-murun pappa sanoi erittäin hyvin, kun hän sanoi, että A-murun hymy on edelleen täydellinen, vaikka yksi hammas puuttuukin. Nyt siinä hymyssä on vain uusi ominaisuus, joka tekee siitä entistäkin täydellisemmän.♥
Lopuksi hän lisäsi, että hän aikoo opettaa A-murua sylkemään siitä aukosta...papat... ;)

7 kommenttia:

  1. Hui minkä kuulosta! Ihanan reipas kuitenkin tapahtuneesta :)

    http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Tuo kokemus olisi saanut jäädä kyllä kokematta, varsinkin A-murulta! Onneksi kaikki päättyi kuitekin hyvin.
    A-muru oli todella reipas koko ajan ja äitikin reipastui loppua kohden! ;)

    Kiitos linkistä, käyn tustumassa blogiisi! :)

    VastaaPoista
  3. Hrr kylmät väreet meni. Sitä osaa kummasti samaistua, kun ajattelee, että omalle kohdalle, tai siis omalle lapselle, tuollainen onnettomuus voi ihan hyvin käydä. Mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Ja yksi puuttuva hammas ei toivottavasti menoa haittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on helppo samaistua. A-murua hampaan puuttuminen ei haittaa onneksi mitenkään. Ihan yhtä leveitä ja kauniita hymyjä saadaan, vaikka yksi hammas puuttuukin. <3
      Itse mietin kiusaamisen mahdollisuutta, mutta kun eskari ja koulu alkaa, niin kenelläkään ei ole enää hampaita! :D

      Poista
  4. Onneksi pääsitte sitten kuitenkin nopeasti hampaan poistoon ja niin reipas pieni teillä. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos että jaoit tarinanne, tarina löytyi kun googlettelin hammasvammoja.Meillä ollaan vasta siinä tilanteessa että hammastapaturmasta on vasta 2h aikaa ja huomenna vasta päästään lääkäriin kuulemaan tilanne mitä taipuneille hampaille tehdään. Tää on se parkumisvaihe mutta onneksi teidän tarinassa oli iloinen loppu, toivottavasti meidänkin... <3 Meiju & Touhuserkku 1v11kk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmillista, että teillekin sattui hammashaaveri. Yritä kuitenkin olla syyttämättä itseäsi - vahinkoja sattuu! Toivottavasti teidän hammashaaveri saadaan hoidettua! <3 Tsemppiä ja kaikesta huolimatta kivaa kesää!

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥