lauantai 25. lokakuuta 2014

Kun käsidesiäiti jäi eläkkeelle

Kun A-muru syntyi olin 0-100 kiihtyvä, hormonipieruissa, äidinmaitohuuruissa ja vauvan puklussa kelaava käsidesiäiti

(LUE: PANIKOIJA!)

Todella moni on sanonut minulle, että olen synnynnäinen äiti, mutta voin kertoa teille ja myös heille, että Avustajani ja Isimies olivat erittäin kovilla ensimmäiset viikot, kun paniikissa mietin voiko vauva nyt maata tällä viltillä, kun Minikoira M käveli sen yli tai keitinkö varmasti pulloja 5 minuuttia. No keitetään vielä 10 minuuttia, niin tulevatpa varmasti puhtaaksi!
Niin ja ne neuvot. Niitä tuli kaikkialta! Tein niin tai näin, se oli aina (minusta) väärin. Olen ja olin toki kiitollinen kaikista neuvoista, mutta siinä hormonihyrrässäni niiden neuvojen käsittelykapasiteetti oli pyöreä 0.

Tiedän, että hormoneilla oli suuri vaikutus näihin ylilyönteihin, mutta luulen että koin lievän baby bluesin yhteydessä huonommuutta äitinä sairauteni vuoksi.

Miten minä, entinen käsidesiäiti, toimin pienen vastasyntyneen kanssa?
Meillä oli käsidesi kovassa käytössä ennen vauvaan koskemista. Siitä tämä käsidesiäiti-nimitys tulikin. Koirat eivät saaneet mennä vauvan lähelle, hui siitähän vauva olisi voinut saada vaikka mitä pöpöjä! Keittelin tutteja ja pulloja reilusti (mitä nyt 5-10 minuuttia) yli suositusajan ja pahinta oli se jos joku yski tai aivasti vauvaan päin tai pussasi suulle! Hei siitähän vauva olisi voinut saada vaikka sen hammasbakteerin (kariesbakteeri), hyi likasuiset aikuiset, hyi likaiset vanhemmat!
Pahin pelkoni oli kätkytkuolema. Se pelotteli mielessäni vielä riskiajan ylityksen jälkeen. Pelkäsin sitä valmiiksi jo raskausaikana, joten tätä varten ostimme kätkythälyttimen.
Kätkythälytin hälytti kerran oikein kunnolla. Muistan kun  heräsin yöllä hälyttimen piippaukseen ja pinkaisin sängystä A-murun luo. Oli aivan pimeää ja tempaisin A-murun pinniksestään, eikä hän päästänyt inahdustakaan. Isimies hapuili valonkatkaisijaa ja samalla kun hän sai valot päälle, A-muru alkoi itkemään. En tiedä oliko se vikahälyytys, mitä tuli aina välillä, vai oliko A-murulla hengityskatkos, mutta sinä yönä päätin, että A-murulla on hälytin niin kauan kunnes hän täyttää vuoden. Siinä päätöksessä pysyinkin.
Okei meni se kuukauden yli, mutta kun A-muru sai 1-vuotisneuvolassa rokotukset ja niistä nousi kuume ja ja ja.....seli seli. Enää A-murulla ei ole kätkythälytintä.

Ensimmäinen vauvakuukausi mentiin siis tällaisella meiningillä. A-muru kuitenkin kasvoi ja kehittyi ja aikaa kului. Hän alkoi kiinnostumaan ympäristöstää, joten vähitellen minäkin sain hormonihyrräni kierroksia hiljennettyä.
Aluksi meiltä jäi käsidesi pois. Tämän jälkeen koiratkaan eivät enää haitanneet vauvan lähellä, kunhan eivät aiheuttaneet vahinkoa vauvalle. Myöhemmin en osannut enää pelätä edes kariesbakteeria, koska välillä A-muru saatoi antaa kuolapusun suoraan suulle tai syödä Isimiehen hammasharjaa tyytyväisenä vessan lattialla. Tai pistää suuhunsa ihan mitä vaan.

Kun hormonihyrräni lopulta lakkasi pyörimästä kokonaan ajattelin, että  hei minähän olen hyvä äiti. Aivan yhtä hyvä, kuin kaikki muutkin äidit omalle lapselleen -paras mahdollinen.

Olen päättänyt, että jos joskus saamme toivomamme Pikku kakkosen, yritän ottaa rennommin. Kätkythälytintä tosin käytämme saman ajan, kun A-murunkin kanssa. Miksi tekisimme toisen lapsemme kohdalla toisin? 

Haluan antaa vinkkejä tuleville äideille, varsinkin ensikertalaisille:

- Lapsi ei mene rikki, osaat varmasti hoitaa häntä hyvin. Otteet harjaantuvat ja lapsi kun kasvaa, niin kaikki helpottuu.
- Vain sinä olet paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi.
- Neuvoja tulee paljon joka suunnasta, mutta suodata ne ja käytä niistä ne mitkä sopii sinulle parhaiten.
- Lasta voi rakastaa eniten maailmassa, mutta huolehdi myös itsestäsi.
- Puhu tunteistasi tai peloistasi ystävälle, omalle puolisolle, omalle äidille, anopille, neuvolassa, ihan missä vaan, mutta puhu.
- Älä rankkaa itseäsi Vuoden äiti -listalle tai Vuoden p*askamutsi listalle, sellaisia  ei ole olemassakaan! ;)
- Älä stressaa imetyksestä, lapsen painosta tai mistään, ellei ole aihetta huoleen. Sitä varten on neuvolaseuranta, että siellä puututaan jos lapsella tai sinulla on jokin hätänä.
- Ja viimeisenä, NAUTI! Vauva-aika on kovn lyhyt ja menee hujauksessa ohi

Kuva: Googlen ihmeellinen maailma.


Onko täällä muita äitejä, jotka voivat liittyä luomaani hormonihyrrä-kerhoon?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥