keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Blogin aloitus, miltä tuntuu?

Ensimmäinen kuukausi bloggarina tulee tänään täyteen. Hui! Aika on mennyt todella nopeasti ja olenkin julkaissut joka päivälle oman postauksen, joskus jopa kaksi!
Vähitellen minusta alkaa tuntumaan, että tämä bloggaus onkin luontevaa ja jopa ihan kivaakin. Enää en stressaa ja oikolue 10 000 kertaa tekstejä läpi ja mieti jatkuvasti, mitähän tästä ja tästä ajatellaan.
En bloggaa enää pelkästään lukijoita varten vaan myös itseäni varten, joten toivon että se myös näkyy avoimuutena ja rehellisyytenä teksteissäni.

Kuten olen sanonut, pyrin siihen etten pidä kamalasti ääntä sairaudestani, välillä siinä onnistuen ja välillä en. Nyt kuitenkin kun olen kirjoittanut muutamissa blogiteksteissä sairaudestani avoimesti, rehellisesti ja kaunistelematta, olenkin huomannut että siitä kirjoittaminen on ollut tavallaan helpottavaa, puhdistavaa ja myös silmiäni ja mieltäni avaava kokemus. Tarkoitan tällä sitä, että nyt kun olen saanut sairauteni "luettavaan muotoon", niin olen ehkä oppinut itsekin ymmärtämään sitä paremmin, ja samalla itseäni sairaana henkilönä. Silti sairaudesta bloggaaminen on haastavaa, vaikka olenkin anonyyminä kirjoittajana nimimerkin takana turvassa. Anonyymiteetti luo tietynlaisen suojan, vaikka täällä onkin vieraillut muutamia minulle "siviilielämästä" tuttuja lukijoita.

Olin blogia aloittaessani hyvin epävarma ja skeptinen blogini suhteen. Ajattelin, ettei blogini olisi ollenkaan kiinnostava, mutta näin ensimmäisen blogikuukauden päätteeksi blogiani on päivittäin käyty lukemassa keskimäärin 100 kertaa, ellei enemmänkin. Kuukaudessa kävijöitä on ollut reilusti yli 3000 ja blogilla on 6 lukijaa. Toki Bloggerin ei niin luotettava kävijälaskuri antaa kävijämäärästä myönteisemmän kuvan kuin se todellisuudessa on, mutta antaa se kuitenkin jonkinlaisen suunnan kävijämäärästä. 
Ja tiedän hyvin, että nämä ovat pieniä lukuja verrattuna lempiblogeihini, eli esimerkiksi Pieces of miracles, Dawn, Mammapäiväkirja ja Mistä on pienet pojat tehty? , joita olen seurannut pitkään anonyyminä, mutta nyt omilla blogger tunnuksilla.  Osittain näiden blogien vuoksi aloin itsekin bloggaamaan. Kiitos siis näiden blogien kirjoittajille inspiraatiosta bloggaamiseen ja mallin näyttämisestä! ;) 
Lämmin kiitos myös kaikille, jotka ovat käyneet tutustumassa blogiini, lukemassa ja kommentoimassa tekstejäni ja tietenkin lukijoilleni!
Myös Isimies, siskoni ja M-ystäväni ovat olleet suuressa merkityksessä bloggaamisessani. M-ystävä toimii bloggarikonkarina teknisenä tukena, oikolukijana ja tärkeänä tukena vaikeimmissa teksteissä. Isimies ja siskoni taas ottavat kantaa teksteihin ja tuovat omaa näkemystään mukaan. ♥

Miksi aloin bloggaamaan? Niin...siihen kysymykseen en osaa edelleenkään vastata kunnolla, kuten ensimmäisessä blogikirjoituksessakin kirjoittelin. Katsotaan, jos aika vastaisi tähän kysymykseen.

Kuukauden bloggaamisen kunniaksi, tai ihan miten vain sen haluaa ajatella, ajattelin antaa blogilleni kasvot. Muuten blogin linja pysyy samana, eli Isimiehen ja A-murun kasvoja ei näy, eikä heistä puhuta heidän oikeilla nimillä, kuten ei minustakaan.

Tässä minä olen, Selina.


Tekstien takana, minä, Selina.
Ps. Vielä huominen aikaa kysyä!

Mitä sinulle on jäänyt mieleen ensimmäisestä blogikuukaudestani?

4 kommenttia:

  1. Kamalan mielenkiintoista luettavaa, ihanan positiivinen ja iloinen elämänasenne ja huipusti kirjoitettuja tekstejä ja hienot kuvat! :) Nimi tais houkutella tänne ekan kerran. Itekkin oon avustajana toiminut monta vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti opiskelujen ohella monella eri ihmisellä, niin tällanen blogi "avustettavan" näkökulmasta kiinnostaa kovin. :-)

    - Anonyymi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anonyymi! :) Tervetuloa lukemaan myös jatkossakin! :)

      Poista
  2. Tykkään tosi paljon lukea juttujasi ja olet todella hyvä ja lahjakas kirjoittamaan ja ilmaisemaan itseäsi niin tekstien kuin valokuviesi muodossa :) todella hienoa ku bloggaat :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥