tiistai 30. syyskuuta 2014

Henkilökohtainen avustaja ja Avustaja

Voisitteko kuvitella että kun heräätte, niin kohta joku kodin ulkopuolinen henkilö tulee omilla avaimilla sisään kotiinne ja alkaa hoitamaan päivittäisiä askareita? Tai sinua?
Se ei ole ollenkaan niin kamalaa, miltä se kuulostaa, mutta täytyy myöntää että alussa se vaati totuttelua. Varsinkin joidenkin asioiden pyytäminen, kuten siivous.

Minulla on ollut näiden vuosien varrella viisi pidempiaikaista henkilökohtaista avustajaa, joista kolme ovat olleet vakituisessa työsuhteessa, yksi näistä on edelleen minulla töissä, nimittäin Avustaja.
Sijaisia on ollut sen sijaan lukuisia ja he kaikki ovat olleet erilaisia, toiset hyviä ja toiset eivät. Tämä työ ei vaan sovi kaikille ja itse arvostan eniten oma-aloitteisuutta työntekijöissäni.

Jokainen henkilökohtainen avustajani on ollut oma persoonansa.
Kaikki muut olivat ennestään tuntemattomia minulle, paitsi yksi parhaista avustajistani, ystäväni U.  ♥
Voisi helposti kuvitella, että kun ystäväsi alkaa hoitamaan sinua, se tuo väistämättä ongelmia ystävyyssuhteelle, mutta meille ei käynyt niin. Se vain vahvisti ystävyyttämme! Ystävyytemme ja toistemme kunnioitus syveni työsuhteen aikana ennestään.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä usean vuoden työstä, mitä U meillä teki! Harmi että muutto toiselle paikkakunnalle katkaisi työsuhteemme, mutta onneksi ystävyys on ikuista! ♥

Henkilökohtaisen avustajan työhön ei ole olemassa tutkintoa, vaan työssä pärjää hyvin pitkälle omatoimisuudella ja maalaisjärjellä. Hoitoalan tutkinto on tietenkin plussaa, jos työ sisältääkin paljon hoitotoimenpiteitä, mutta ainakaan minä en sitä vaadi, koska hoidan itse omaan sairauteeni liittyvät hoitotoimenpiteet.

No miten Henkilökohtaisen avustajan voi saada? Henkilökohtaista apua voi hakea kunnan tai kaupungin vammaispalvelulta vammaispalvelulomakkeella. Siihen on hyvä liittää mukaan tuorein lääkärinlausunto senhetkisestä terveydentilasta ja ehdotus mahdollisista työtuntien tarpeesta ja mahdollisesta avustajasta. Monella kunnalla on sellainen tilanne, ettei työntekijöitä henkilökohtaisiksi avustajiksi yksinkertaisesti ole, joten sen vuoksi kannattaa miettiä mahdollisuuksien mukaan tätäkin asiaa.
Tämän jälkeen hakemus toimitetaan vammaispalveluun ja sosiaalityöntekijä tekee yleensä kotikäynnin, jossa tehdään tarkempi kartoitus avuntarpeesta. Sitten vain odotetaan päätöstä.

Kun tarvitsee henkilökohtaista avustajaa päivittäin, niin kemioiden on kohdattava. Henkilökohtainen avustaja saattaa olla töissä useita tunteja päivässä ja olisi kamalaa, jos joka hetki olisi tuskaa vääränlaisen ihmisen vuoksi! Tästäkin minulla on kokemusta. Myös yksi harmillinen välirikko erääseen entiseen henkiökohtaiseen avustajaan on tullut.

Minulla ja Avustajalla kohtasivat kemiat heti, kun hän tuli eräänä keväisenä aamuna sijaistamaan silloista avustajaani viikoksi.
Kun Avustaja tuli meille, koin heti oloni turvalliseksi. Toki tunsin oloni silloisenkin avustajani kanssa turvalliseksi, mutta kun kyseessä oli sijainen, niin ei ikinä tiedä minkälainen henkilö sieltä olisikaan ollut tulossa.
Kun Avustaja esitteli itsensä, koulutustaustansa ja kertoi elämästään, halusin jatkuvasti kuulla lisää. Hän oli (ja on edelleen) niin ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen ihminen, siis vain positiivisessa mielessä!

Tiesin jo tässä vaiheessa, ettei työsuhde jatkuisi silloisen henkilökohtaisen avustajani kanssa, joten kysyin jo ensimmäisen työpäivän aikana, olisiko Avustaja kiinnostunut mahdollisesti tulemaan töihin minulle syksyllä, ihan vakituisesti. Olin niin vakuuttunut hänestä ihmisenä ja koin oloni turvalliseksi, enkä siksi pistäisi tätä pikaista päätöstä raskaushormonien piikkin. (Olin silloin noin RV 25.) Koin myös että tuleva vauvamme olisi hänen kanssaan turvassa.
Siinä vaiheessa Avustajakin meni hetkeksi hiljaiseksi, mutta hyvin nopeasti hän sanoi ryhtyvänsä siihen mielellään. No ketäpä vakituinen työ ei kiinnostaisi!
Isimiehenkin naama venähti, kun ilmoitin hänelle ennen kun hän oli edes ehtinyt "päivää" sanomaan, että tässä on Avustaja, minun uusi vakituinen henkilökohtainen avustajani syksystä alkaen. Hyvin nopeasti hänkin kuitekin huomasi Avustajan olevan luotettava, välittävä ja hyvän työmoraalin omaava ihminen. Päivääkään en ole katunut tätä nopeaa päätöstäni!

Pystyn juttelemaan Avustajalle kaikesta! Kun hänen kanssaan juttelee, isoltakin tuntuneet ongelmat tuntuvat hetkessä pienemmiltä, hän saa oloni turvalliseksi. Ei toki niin turvalliseksi, kuin Isimies,  mutta jos saisi, niin se olisi jo vähintäänkin outoa. :D
Myös siskoni tukeutuu välillä Avustajaan ja Avustaja monesti vitsaileekin, että pitäisikö hänen pysähtyä työmatkan varrella siskonikin luona vähän "avustamassa"! ;)
Koen että vuorovaikutus toimii myös toisin päin, koska Avustaja on kertonut minulle sellaisia asioita ja yksityiskohtia omasta elämästään, joita en usko hänen kertoneen kovinkaan monelle.
Olemme kuitenkin viitenä päivänä viikossa 5-8 tuntia päivässä yhdessä ja elämme omaa arkeamme, joten väkisinkin siinä lähentyy puolin ja toisin.
Osittain tästä syystä en pidä itseäni mitenkään pomona, eikä Avustaja ole vain työntekijä. Hän on myös ystävä minulle, kuuluu perheeseemme ja välitän hänestä suuresti.

Avustaja aloitti työt syksyllä pari vuotta sitten, kun A-muru oli vain kahdeksan päivän ikäinen, niin pieni ja hentoinen vielä. Hän varmasti ajatteli, että millaiselle hullulle hän oli oikein tullut töihin, kun äidinmaitohuuruissani, pienen vastasyntyneen kanssa kyselin kaikki perusasiatkin vauvanhoitoon liittyen, vaikka varmasti olisinkin osannut ne itse. Koin varmasti häneen silloin jonkinlaista äiti-tytär -tunnetilaa, vähän vastaavaa kun omaan äitiini, ja kun näin miten hän hoiti A-murua, tämä tunne vain vahvistui.

Avustaja omaa hyvän huumorintajun ja on erinomainen kokki. Voih, en tiedä mitään parempaa ruokaa, kun Avustajan tekemä kanapestopasta aurinkokuivatuilla tomaateilla! Jauhelihankin hän paistaa niin, että se ei maistu vain jauhelihalta! :)
Olen itsekin suhteellisen hyvä kotikokki, mutta Avustajan aloitettua työt uusia pravuuriruokia on syntynyt ja uusia mausteita ja aineksia (esim. juuri pestot) on ilmestynyt kaappiin. Ja osaan jopa käyttää niitä, Avustajan ansiosta.

Kaikkein tärkein piirre Avustajassa on rakkaus Isimiehen ja minun lapseen, A-muruun.
Avustajasta näkee selvästi kuinka valtavasti hän välittää A-murusta, kuinka hellästi ja huolehtivasti hän silittelee A-murua, kuinka välittävästi hän hoitaa pipejä ja myös sen kuinka hän pitää kuria, kuin rakastava äiti, kunnioittaen meidän kuriperiaatteita.

Myös A-muru on valtavan kiintynyt Avustajaan. Joka aamu, kun Avustaja tulee töihin, A-muru juoksee riemusta kiljuen Avustajan luo ja antaa ison halin ja välillä myös märän pusun. Sitten alkaa heti lelujen kuljettelu ja "Avustajavajeen" korvaaminen leikkien muodossa. Avustaja monesti sanookin, ettei muissa työpaikoissa ole varmasti näin iloinen vastaanotto töihin tullessa!

 Kun A-muru opetteli puhumaan, minä oli "aiti", "äiti" tai "äittä". Avustaja sen sijaa oli "aitta" tai "aita" ja ne ovatkin sanoina mielestäni hyvin lähellä äiti-sanaa. Luulenkin, että A-muru pitää Avustajaa osittain äitinä tai vähintäänkin äitihahmona. Avustaja kutsuukin itseään aina varamummoksi, varsinkin silloin, kun hän tulee lahjojen kanssa töihin. "No kun mä en voinut vastustaa...!" -selityksen kera! :D

Avustaja ei ole siis A-murun lastenhoitaja, vaan minun henkilökohtainen avustajani, eli hän tekee kotona sellaisia asioita, mihin itse en pysty.  Esim. siivoaa, laittaa ruokaa ja silittää.
Kotona ollessani hoidan itse oman lapseni syömiset, pukemiset ym., mutta kun lähden esim. fysioterapiaan, hoitovastuu siirtyy Avustajalle. Voin luottaa Avustajaan täysin niin kodin, lapsen ja omien asioiden suhteen.
 Parasta on se, kun lähden kotoa, saan sanoa hymyilevälle iloiselle tytölle, "Äiti sinua rakastaa, eniten maailmassa! Äiti tulee kohta kotiin.", antaa pusun ja lähteä kotoa ilman itkupotkuraivareita äidin perään. Näen taksin ikkunasta, kun kaksi tärkeää ihmistä vilkuttaa minulle iloisena ja hymyssä suin, kun auto kaartaa pihasta pois ja minä vilkutan takaisin niin kauan kun taloamme ei enää näy.

Hyvä puoli Avustajassa on myös, se että hän pystyy jättämään työasiat töihin, eikä murehdi kotona miten pärjäämme. Kokemus tekee mestarin tässäkin asiassa, eli Avustajan usean vuoden kokemus hoitoalalta vaikuttaa tähän asiaan suuresti.


Näitä asioita arvostan Avustajassa eniten!


Jos jotain negatiivista haluan Avustajasta sanoa, niin hän ei aina anna tarpeeksi arvoa omalle työlleen. Hän ei taida kunnolla ymmärtääkään kuinka suuri apu hän on meidän perheellemme.
Hän ei ole vain avustaja, vaan Avustaja isolla A:lla!

Sydämellinen kiitos sinulle Avustaja, että olet elämässämme mukana! Olet korvaamattoman tärkeä etenkin A-murulle, mutta myös minulle ja Isimiehelle. Kiitos! ♥

Avustaja ja hänen hellä ja rakastava ote. A-muru kuvassa noin 4kk.

2 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu! Olen itsekin ollut avustajieni työnantajana 14 v. Hyvä avustaja on perheenjäsen ja kultakimpale ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ja niin totta, hyvä avustaja on kultaakin arvokkaampi! <3

      Mukava kuulla että sinullakin on pitkäaikaisia avustajia!

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥