torstai 27. huhtikuuta 2017

Hätäkaste ja nimijuhla

Puhelin tuuttaa, mutta kukaan ei vastaa. Sydämeni kuristuu pienemmäksi ja pienemmäksi jokaisesta tuuttauksesta ja jokaisesta vastaamattomasta sekunnista. Minusta tuntuu, etten saa henkeä. Miksei kukaan vastaa? Onko vauva kunnossa? Hetki hetkeltä minulle tulee vahvempi tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin ja pelko salpaa hengitykseni. Vihdoin puhelimeen vastaa hoitaja ja samalla kuulen hälytyslaitteiden piippaavan, ihmisten kovaäänistä puhetta, käskyjä ja hälyä, kun ihmiset puhuvat toistensa päälle. Kuulen, että pieni lasten teho-osasto on aivan täynnä ihmisiä. Teho-osasto, jossa on vain yksi potilas, meidän pieni poika.
"Täällä on tilanne päällä. Vauva on ollut hieman haastava.", hoitaja sanoo ja naurahtaa hermostuneena. Kuulen jälleen uusia piippauksia ja samaan aikaan hälinä kasvaa. "Lääkäri soittaa sinulle, kun vauvan tila on vakaa.", ja puhelu loppuu. Kello on tasan kaksitoista yöllä.

Kello 00:18 puhelin soi. Kurkkuani kuristaa, kun vastaan puhelimeen ja kuulen tutun naislääkärin äänen. "ECMO-ryhmä on hälytetty Ruotsista, tulkaa pian sairaalaan. Vauvan tila romahti.". 

Elämäni ehdottomasti kamalin hetki. Hetki, jolloin sana pelko ei riittänyt kuvaamaan sitä murskaavaa tunnetta sydämessäni ja sitä tahdonvoimaa poikamme selviämisen suhteen. Sinä kamalana yönä kiiruhdimme Isimiehen kanssa hotellilta lasten teho-osastolle huoneeseen, jossa poikamme taisteli hengestään jokaisella hengityskoneen antamalla henkäyksellä ja minulla oli mielessä vain yksi asia; hätäkaste. Pelkäsin valtavasti, että jos poikamme kuolisi, hän joutuisi kuolemaan ilman nimeä - vain poikana. Urhea ja reipas L-muru kuitenkin taisteli ja selvisi, mutta pelko ja ahdistus hätäkasteyön tapahtumista ovat läsnä varmasti vielä pitkään.


Jokainen tuleva äiti on saanut neuvolasta loppuraskaudessa synnytyssairaalan esitietokaavakkeen, johon saa esittää omia toiveita tulevaan synnytykseen, mutta jossa on myös kohta, joka saa palan nousemaan kurkkuuni; nimi, joka annetaan, jos vauva joudutaan hätäkastaa. L-murun nimi oli päätetty jo raskauden puolenvälin jälkeen, joten silloin sen kohdan täyttäminen ei vaatinut suurempia ponnisteluja. Kirjoitin viivalle kaikki L-murun kolme Isimiehen valitsemaa nimeä, enkä ajatellut asiaa sen enempää. L-murun sairastuttua mietin hätäkastetta ensimmäistä kertaa, kun lääkäri kertoi kotipaikkakuntamme sairaalassa, että enää ei ole mitään tehtävissä ja vauva on laitettava hengityskoneeseen, jotta sairaat ja tulehtuneet keuhkot saisivat levätä. Kaikki tapahtui kuitenkin niin nopeasti ja pian löysin itseni huutamassa shokissa nähdessäni vain vajaa 3 viikkoisen L-murun intuboituna ja nukutettuna keskoskaapissa hengityskoneen suristessa vieressä. Silloin luulin, että se olisi pahinta mitä voi tapahtua - pahinta mitä L-muru joutuisi kokemaan. Voi kuinka väärässä olinkaan! Silloin hyvästelin poikamme ensimmäisen kerran, kun hän lähti tehohoitajan ja lääkärin kanssa ambulanssilla TAYS:siin.

Kun kiiruhdimme keskellä yötä lääkärin puhelun jälkeen Isimiehen kanssa TAYS:sin lasten teho-osastolle, kurkkuani kuristi ja päässäni jyskytti pelko. Muistan kuinka suorastaan karjuin lastenosaston ovipuhelimeen vastanneelle hoitajalle, että hän päästäisi meidät nopeasti sisään, koska pelkäsin, että poikamme voi kuolla koska tahansa. Isimies juoksi ja minä kelasin edeltä sisään lastenosaston ovista desinfioimatta käsiäni ja suoraan teho-osaston ovelle, kunnes näin hänet. Silloin minusta tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt, vaikka todellisuudessa se hakkasi kiivaasti samalla, kun yritin tasata hengitystäni. L-muru makasi turvonneena ja huonon värisenä sängyllään ympärillään hoitajia ja lääkäreitä. Kohotin katseeni monitoriin, joka oli hiljennetty, mutta joka vilkutti punaista hälytysvaloa. Happisaturaatio oli enää 70% ja se oli laskenut pahimmassa vaiheessa vain 10% vaikka hengityskoneen tehot ja lisähappi olivat täysillä. Hän taisteli. Siinä vaiheessa sain sanottua ääneen sen mitä pyöritin mielessäni koko taksimatkan sairaalaan. Pyysin hätäkastetta - tai vaadin sen hysteerisesti itkien.


L-murun hätäkaste oli kaikessa kauheudessaan kaunis tilaisuus. Hoitajat toivat L-murun sängyn viereen pienen pöydän, jossa oli valkoinen liina, kynttilä, metallinen kastemalja, kasteliina ja pieni muovikukka. Kynttilää ei luonnollisesti sytytetty, mutta muuten hoitajat saivat järjestettyä teho-osastolle hyvin kauniin ja hartaan hetken. Sairaanhoitaja lausui poikamme kauniin nimen ja valeli hänen päälaelleen vettä, jonka jälkeen Isimies kuivasi sen hellästi. Lopuksi rukoilimme hoitajien kanssa yhdessä Isä meidän -rukouksen, hoitajat lauloivat toiveestani Suojelusenkeli-virren ja hätäkasteen antanut hoitaja siunasi poikamme. Sitten kaikki oli ohi. Pojallamme oli nimi ja jos hän kuolisi, hänen ei tarvitsisi kuolla vain poikavauvana. Tilaisuuden päätyttyä kastevesi pullotettiin meille muistoksi pieneen lasipulloon, jossa on oranssi rusetti ja sitten vain odotimme parhaillaan Ruotsista matkalla olevaa ECMO-ryhmää - poikamme viimeistä mahdollisuutta.


L-muru on jo yli 3kk, eikä meillä ole vieläkään ollut kastejuhlaa vauvan infektioalttiuden vuoksi. Perinteisiä ristiäisiä emme kuitenkaan enää pidä, onhan L-muru jo kastettu, mutta järjestämme hänelle erityisen nimijuhlan läheisten läsnäollessa. Kesäkuun lopussa järjestettävä nimijuhla on viralliselta nimeltään hätäkasteen vahvistaminen, jossa perhepappimme siunaa L-murun saaman hätäkasteen ja kummit saavat kummitodistukset. Olen ymmärtänyt, ettei hätäkasteen vahvistamiseen ole virallista kaavaa, joka estäisi esimerkiksi kastepuvun käytön, mutta perinteistä vesikastetta vauva ei enää saa. Yritämme saada nimijuhlasta mahdollisimman ikimuistoisen ja arvokkaan tilaisuuden, koska juhlimme samalla kiitollisin mielin L-murun selviämistä. Koen, että nimijuhlan järjestäminen on tärkeää myös A-murulle, joka oli hyvin surullinen ja pettynyt, koska häntä ei omien sanojensa mukaan kutsuttu L-murun ristiäisiin, eikä hän saanut paljastaa pikkuveljen nimeä vieraille kuten olimme sopineet. En ole vieläkään kertonut hänelle hätäkasteen todellista syytä. En ole vain pystynyt, koska hätäkasteyön tapahtumat olivat meille aikuisillekin hyvin traumaattisia. Totuuden kertomisen sijaan kerroin A-murulle, että L-murulle piti antaa nimi nopeasti, koska muuten hän ei olisi voinut matkustaa Ruotsiin saamaan hoitoa rankkaan tautiinsa. Uskon, että jonain päivänä kuullessaan L-murun tarinan kokoaan, myös A-muru pystyy ymmärtämään kuinka suuri ihme hänen pikkuveljensä todella on. Tästä pienestä suuresta ihmeestä olemme kiitollisia päivittäin - hän selvisi!

 

♥: Selina

 



*Kuvat: LO1/Tays

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mitä toinen lapsi tarvitsee?

Kun aloin odottamaan L-murua, ymmärsin heti, että osa A-murun aikaisista vauvatarvikkeista kaipaa joko päivitystä tai sitten ne eivät vain tule sopimaan syntyvälle vauvalle. Pelkästään se, että A-muru on syntynyt kesällä ja L-muru talvella tuntui valtavan suurelta erolta - ultrassa paljastuneesta pippelistä puhumattakaan! Mutta mitä toinen lapsi tarvitsee? Meillä oli syntyvää poikavauvaa varten valmiina oikeastaan vain vaunut ja aikanaan A-murua varten puusepällä teetetty pinnasänky, joten lista vauva-ajan tarvikkeista uhkasi kasvaa kohtuuttoman pitkäksi. Kaikkea ei onneksi tarvinnut ostaa itse, vaan osan tarvikkeista lainasimme pikkuvauva-arjen ohittaneilta sukulaisiltamme. 

Vaatteet ovat varmasti määrällisesti suurin hankintaerä, mitä olemme L-murulle ostaneet tai saaneet lainaksi lasten serkuilta. Niin A-murun kuin myös L-murun vaatteet ovat kaikki ihan tavallisia käyttövaatteita. En ole koskaan haikaillut kalliimpien merkkivaatteiden perään ja oikeastaan suurin osa suosituimmista lastenvaatemerkeistä ovat minulle lopulta täysin vieraita. Lastenvaatteita ostaessani ostopäätökseeni vaikuttaa aina vaatteen hinta-laatusuhde, kirkkaat ja iloiset värit sekä kestävyys käytössä. Ostamme vaatteet yleensä aina kohtuuhintaisista valtavirran kivijalka- ja nettikaupoista muutamia hitusen kalliimpia vaatehankintoja lukuun ottamatta. Näistä mainittakoon ihana Nosh ja kotimaiset Blaa ja Melli EcoDesign, joiden vaatteisiin olen ihastunut täysin. Ostan paljon vaatteita myös käytettynä kirpputoreilta, mutta parhaimmista kirppislöydöistä saan kiittää Avustajaani, jolla on kadehdittavan hyvä kirppisvaisto!


Tiesittekö, että turvaistuimissa suosituskäyttöikä Liikenneturvan mukaan on noin 5-7 vuotta? A-murulla oli aikanaan käytössä pikkuserkkujensa vanha turvakaukalo, mutta koska nuorinkin pikkuserkuista lähentelee jo kouluikää, suuntasimme turvakaukalokaupoille vatsani alkaessa pyöristyä. Uudelle turvakaukalolle minulla ei ollut oikeastaan kuin kolme kriteeriä; turvallisuus, Isofix-kiinnitysmahdollisuus ja, että sen saa kiinnitettyä vaunujen runkoon adaptereilla. Sain pari vuotta sitten blogiyhteistyön kautta Jollyroomilta *Beemoo Maxi Travel 2 in 1-yhdistelmävaunut, joihin on saatavilla vain Maxi-Cosin ja Besafen turvakaukaloihin sopivat adabterit. Toisaalta oli helppoa, kun minun ei tarvinnut sukeltaa kovinkaan syvälle turvakaukaloviidakkoon, koska vaihtoehtoja oli vain kaksi, mutta toisaalta oli todella vaikea valita kahdesta hyvästä ja laadukkaasta turvakaukalosta se oikea ja meille sopivin. Päädyimme kuitenkin lopulta testaamisen jälkeen Maxi-Cosin Pebble-turvakaukaloon, koska sain sen helpommin irrotettua itse Isofix-jalustasta ja lisäksi ostamamme FamilyFix-jalusta sopii myös seuraavan koon turvaistuimeen L-murun kasvaessa. 


Vauvan syntymä tarkoittaa myös muita isoja ja pieniä hankintoja, jotka näkyvät jo alkaneessa vauva-arjessamme päivittäin. L-muru istuskelee jo pitkiäkin aikoja BabyBjörn Balance Soft-sitterissään ja ihanalla rakkaan ystäväni tekemällä tilkkupeitolla makoillaan, seurustellaan ja opitaan  paljon uusia taitoja. Lansinohin tehokkaalla, mutta hellävaraisella rintapumpulla pumppaan L-murulle maitoa, kun en ole kotona imettämässä häntä ja A-murun valitsema sininen Kånken-reppu kätkee sisäänsä L-murun hoitotarvikkeet, kun lähdemme kotoa. Lisäksi öitämme helpottaa suuresti vuokrattava *Vaavisänky, ihanan pehmeä *Bebiboo-unipesä ja Nanny-kätkythälytin, joka valvoo L-murun unia. Olen myös huomannut, että rankan ECMO-hoidon ja tehohoidon jälkeen L-muru kaipaa paljon syliä ja läheisyyttä. Tämä on välillä hyvin haastavaa, mutta arkea kahden lapsen äitinä helpottaa Stokken rintareppu, jonne sujautan L-murun A-murun kanssa leikkiessä tai ruokaa laittaessa.


Isoin ja ehdottomasti kallein hankinta vauva-arkeen oli kuitenkin uusi auto, jonka ostin raskaushormonihuuruissa vain viikko ennen synnytystä. Meillä oli jo ennen L-murun syntymää 7-paikkainen tila-auto, mutta kun takakonttiin heitti kiinteärunkoisen pyörätuolin, ei sinne sujautettukaan enää yhdistelmävaunuja saati nelihenkisen perheen matkatavaroita kovinkaan helposti. Hyvin muutaman vuoden palvellut pallosalamamme vaihtui siis toiseen saksalaiseen kansanautoon Volkkarin Sharaniin, jossa on hyvin tilaa perheellemme varmasti vuosiksi.

Mutta mitä sitten emme hankkineet ja puuttuuko vielä jotain? Meiltä puuttuu vielä itkuhälytin. Meillä on kaksikerroksinen talo, joten haaveilen videokuvaa lähettävästä itkuhälyttimestä, jonka ansiosta Isimiehen ei tarvitsisi tulevaisuudessa singahtaa ihan jokaisesta vauvan vinkaisusta yläkertaan tarkistamaan yrittääkö poika karata pinnasängystään, vain onko kyseessä vain viaton ääntely unien lomassa. Ainoa asia, minkä hankkimisen koin täysin tarpeettomaksi oli hoitopöytä, koska minun on helpointa hoitaa vauvaa lattialla istuen. Vaipanvaihto hoitoalustan päällä ja tv-tason reuna hoitotarvikkeille on toiminut A-murunkin aikana erinomaisesti ja toimii nytkin, vaikka ei ehkä sisustuksellisesti ole kovin näyttävä lisä olohuoneeseemme. Lisäksi pyörikseni vuoksi hoitopöydän käyttäminen olisi hyvin haastavaa sen korkeuden vuoksi. Yöllä vaipat vaihtuvat sängyssä vahinkoja jännittäen, mutta sanotaanko, että pieni extreme ja jännitysmomentti vaipanvaihtoihin on hyvin tervetullut lisä valvottuihin öihin!



 

♥: Selina

 


Millaisia hankintoja teitte, kun perheeseenne syntyi lisää lapsia?

*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Äidin hemmotteluhetki + alekoodi

* Äidin hemmotteluhetken ja alekoodin tarjosi MayBeauty

Rankka raskaus ja L-murun alkutaival on aiheuttanut minulle valtavasti stressiä ja se näkyy ja tuntuu kehossani, mutta myös ihossani. Sain MayBeautylta mahdollisuuden testata heidän suosittuja The Incredible Face Mask-naamioita, jotka lupaavat poistaa iholta epäpuhtauksia, mustapäitä ja kuollutta ihosolukkoa. Tuote kuulostaa siis hyvin lupaavalta, mutta miten se toimi herkällä ja epäpuhtaalla ihollani?

Saamassani testipakkauksessa oli 5 kasvonaamiota ja sivellin.  The Incredible Face Mask-kasvonaamioiden käyttö on hurjan helppoa! Naamiot on pakattu 10 ml kerta-annospussukoihin, jotka helpottavat tahmean kasvonaamion annostelua ja yksi pussukka riittää yhteen kasvonaamioon. Naamio levitetään puhdistetulle ja kuivalle iholle ja sen annetaan vaikuttaa 30-45 minuuttia. Vaikutusajan jälkeen iholle kuivuneen naamion voi repiä peel off -naamioille  tyypilliseen tapaan iholta pois.


Kokeilin naamiota ensimmäisellä kerralla pienellä varauksella, koska ihoni on epäpuhtauksistaan huolimatta yllättävän herkkis. Jo pussukan avatessani huomasin, että kasvonaamio on todella tahmeaa ja venyväistä, joten levitys ilman silvellintä olisi ollut mahdotonta. Siveltimen avulla naamio levittyi kasvoille kuitenkin yllättävän helposti ja sitä oli annospussukassa riittävästi. Annoin naamion vaikuttaa 30 minuuttia ja se tuntui ihollani hieman viileältä ja aiheutti pientä pistelyä. Ihoni kuitenkin kesti hyvin 30 minuutin vaikutusajan ja toisella kerralla uskalsin antaa naamion vaikuttaa jo täyden ajan ilman ongelmia. Naamio tarttui melko tiukasti ihoon kuivuessaan, joten naamiota levittäessä kannattaa välttää herkkää silmäympärysihoa sekä kulmakarvoja. Naamion irrottamisen jälkeen iho luonnollisesti punoitti, mutta se tuntui selvästi pehmeämmältä, sileämmältä ja syväpuhdistetulta - sen todisti myös irrotettu naamio, johon oli tarttunut hurja määrä kuivaa kuollutta ihosolukkoa! Iho tuntui vielä seuraavanakin päivänä pehmeämmältä ja sileältä, joten sanoisin, että äidin hemmotteluhetki oli hyvin onnistunut!




Nyt sinulla on mahdollista tilata Incredible Face Mask-naamioita -30% alennuksella koodilla selinamask. Alennuskoodi aktivoituu automaattisesti käyttämällä tätä linkkiä.

 

 

♥: Selina

 



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Olet tänään 3 kuukautta


NEUVOLAKUULUMISET: (suluissa 2kk mitat)
Sinulla on neuvola vasta huomenna, mutta äiti aavistelee, että painat varmasti jo reilusti yli 5 kiloa (4080g) ja olet lähes 60cm (53,8cm) pitkä. Saat huomenna neuvolassa ensimmäiset rokotukset, joten saa nähdä kuinka meidän paremmiksi muuttuneiden öiden käy!

ILOT: Jutustelu, ulkona vaunuttelu, kutittelu, laulaminen ja muiden hymyt.
 
HARMIT: Et pidä edelleenkään kypärälakin ja pipon pukemisesta. Kun loukkaannut oikein kunnolla, alahuulesi alkaa väpättämään ja sitten aloitat lohduttoman itkun. Sinulla on edelleen myös antibiooteista johtuvia vatsavaivoja.

OSAAT: Tarttua esineisiin, vastata hymyyn, nauraa ääneen ja jokeltaa. Jaksat jo paremmin kannatella päätäsi. Olet löytänyt myös kätesi ja ne löytyvät usein suustasi!

MUUTA: Kasvusi on ollut hurjaa tässä kuussa, josta äiti on hyvin iloinen! Sinulle on kasvanut ehkä maailman suloisimmat pyöreät posket, mutta olet kasvanut myös pituutta. Käytät Liberon 2-koon vaippoja ja vaatteita koossa 56-62cm. Heräät 2-3 kertaa yössä syömään tai muuten vain äheltämään. Kaipaat edelleen paljon läheisyyttä ja sylittelyä, mutta emme isin kanssa tiedä mitään ihanampaa kuin pitkät sylihetket kanssasi. Tunnistat selvästi perheesi ja saamme paljon hymyjä. Parasta tässä kuussa oli, kun nauroit ensimmäistä kertaa ääneen!


 

♥: Selina




sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Nopeasti hyvää pääsiäiseen: mukikakku

Perheemme pääsiäinen; herkuttelua, paljon mämmiä, hiljentymistä ja virpomista. Rakastan leipomista, mutta tänä pääsiäisenä uudet ohjeet, pöllyävät jauhot ja kananmunan kuorien noukkimien leikki-ikäisen osallistumisen jälkeen leivontakulhosta ei innostanut vaan halusin päästä helpolla potematta kuitenkaan morkkista hukatun jauhopeukaloni kanssa. Kokeilimme pääsiäisen viimeisten lomapäivien kunniaksi kakkuohjetta, joka on superhelppo ja nopea, ja parasta, vain mikron piippauksessa valmista nautittavaksi - mukikakku. 


Mukikakku leivotaan nimensä mukaisesti suoraan mukiin. Tarvitset siis tähän ohjeeseen vain 0,3l vetävän mikron kestävän mukin, hieman raaka-aineiden sekoittelua ja mikron.


1. Sulata voi tai margariini mukissa.
2. Lisää muut aineet mukiin ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
3. Paista kakkua mikrossa täydellä teholla noin 1,5 minuuttia mikron tehosta riippuen.


Toivottavasti sinulla on ollut ihana pääsiäinen!

 


♥: Selina

 


Oletko sinä kokeillut tätä superhelppoa ja nopeaa herkkua?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Miten imetyksen kävi, kun vauva sairastui vakavasti?

L-murua odottaessani en murehtinut lainkaan imetyksen onnistumista - olihan minulla jo yksi onnistunut imetyskokemus takana. L-murun synnyttyä, sain imettää häntä ensimmäistä kertaa, kun hän oli kahden vuorokauden ikäinen. Ensi-imetys vastasyntyneiden teho-osatolla oli oikeastaan täysin vahinko. Vauva nostettiin keskoskaapista varovaisesti sänkyyni leikkauspaitani alle ihonkontaktiin paljasta rintaani vasten ja naps, hän nappasikin nännin suuhunsa ja alkoi syömään kuin kokeneempikin tissiposki! L-muru tiesi siis heti mitä tehdä, eikä hän 20 minuutin rinnalla olon jälkeen kelpuuttanut enää hoitajan tarjoamaa luovutettua äidinmaitoa tuttipullosta. Siitä alkoi odottamani imetystaipaleemme ja rakastin sen jokaista hetkeä niin kauan, kun sitä kesti.

Pääsimme kotiin sairaalasta, kun L-muru oli kahdeksan päivän ikäinen. Hän painoi alle kolme kiloa, joten imetin häntä kolmen tunnin välein. Minulta tuli imetyksen alusta lähtien valtavasti maitoa, jota pumppasin aina pakastimeen asti, mutta silti L-murun paino ei lähtenyt odotetulla tavalla nousuun. Tämän vuoksi pääsimme lasten kotisairaalan asiakkaiksi ja saimme vaa'an kotiin, jolla teimme syöttöpunnituksia ja seurasimme L-murun painonnousua. Koska L-muru on syntynyt ennenaikaisesti ja oli siksi hieman pienikokoinen kaikki olettivat, että hän ei vain jaksanut syödä tarpeeksi, joten aloitimme myös lisämaidon antamisen. Juuri alkanut vauva-arkemme kului siis imettäessä, lisämaitoa pumpatessa ja syöttöpunnituksia tehdessä. Kukaan ei kuitenkaan osannut ajatellakaan L-murun hitaan painonnousun todellista syytä, joka varmasti muhi jo siinä vaiheessa pienen poikamme keuhkoissa.

Sinä iltana, kun vein väsyneen ja kalpean L-murun lasten päivystykseen, hänen syöminen oli huonontunut entisestään. Soittaessani kotisairaalaan itkuisen puhelun vauvasta, joka uuvahti nopeasti rinnalle, eikä jaksanut imeä, en osannut ajatellakaan, että kyse olisi jostain vakavasta, vaikka minulla olikin vahva tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Sairaalaan päästyämme L-muru alkoi saamaan välittömästi lisähappea ja hänelle laitettiin nenämahaletku, jonka kautta hän sai ravintoa seuraavien viikkojen ajan. Muistan edelleen sen toivottoman tunteen, kun sain yrittää imettää L-murua viimeisen kerran. Pieni vauva hengitti raskaasti rintaani vasten, otti vain pari kevyttä imua ja lopulta nukahti väsymykseensä. En ole koskaan nähnyt mitään niin haurasta, vaikka matkamme oli vasta alussa. Vakava keuhkokuume. Se oli syynä vastasyntyneen poikamme huonoon syömiseen. Muistan miettineeni hetken, miten juuri alkaneen imetyksen käy, kun vauva sairastui vakavasti, mutta hyvin nopeasti L-murun voinnin huonontuessa imetys unohtui - tärkeintä oli hänen selviäminen.

Vaikka L-muru ei kyennyt itse syömään, halusin luonnollisesti tarjota hänelle maitoani. Sain osastolla rintapumpun, jolla pumppasin L-murulle hänen tarvitsemansa maidon, jota annosteltiin kolmen tunnin välein nenämahaletkuun. Aluksi heruin todella hyvin pumpulle ja koska kaksiviikkoisen tarvitsema maitomäärä ei ollut kovin suuri, Isimies vei ylimääräiset maidot kotiin pakastimeen. Jatkoin säännöllistä pumppaamista myös Tampereella ja sain vietyä vielä isojakin annoksia ylimääräistä maitoa maitokeittiölle pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Kuitenkin L-murun voinnin huonontuessa ja stressin kasvaessa maitomääräni alkoivat vähentyä, kunnes maitohanat sulkeutuivat lähes kokonaan nähtyäni pienen turvonneen poikamme lasten teho-osastolla ECMO-koneeseen kytkettynä taistelemassa hengestään. Tukholmassa maitoa tuli enää niin vähän, että sitä täytyi alkaa jatkamaan jo korvikkeella - en pystynyt tuottamaan enää edes puolta L-murun tarvitsemasta päivittäisestä maitomäärästä. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan aloin tehostamaan maidontuotantoa lisäämällä omaa nestemäärää ja pumppaamalla sinnikkäästi kolmen tunnin välein, vaikka maitoa tuli enää vain pieniä muutaman kymmenen millilitran määriä. Tiesin kuitenkin, että jokainen millilitra oli tärkeä L-murulle, mutta myös  minulle, koska maidon pumppaaminen oli siinä vaiheessa ainoa konkreettinen asia, jota pystyin tekemään poikamme hyväksi silloin, kun en istunut hänen sänkynsä vierellä teho-osastolla. Sain ECMO-teholta maidontulon tehostamiseksi käyttööni myös Oksitosiini nenäsumutetta, jota käytin viisi minuuttia ennen jokaista pumppauskertaa ja se lisäsi hieman maitomääriä. Jatkuva maidon pumppaaminen oli kuitenkin hyvin rankkaa ja teki kipeää, mutta kukaan ei missään vaiheessa painostanut minua lisäämään maidontuotantoa, vaan tein sen täysin omasta tahdostani, mutta rehellisesti sanottuna vihasin joka hetkeä. Vaikka uskoinkin vahvasti L-murun selviämiseen, valehtelisin, jos väittäisin ettenkö olisi yön pimeinä ja pitkinä tunteina pumpatessani miettinyt sitä, jos hän ei selviäisikään.


Sain L-murun jälleen rinnalle kolmen viikon tehohoidon jälkeen. Siinä vaiheessa ECMO-hoito oli lopetettu, olimme palanneet takaisin Suomeen ja hengityskonehoito oli vaihtunut ylipainenasaaliin. Tärisin jännityksestä, kun vauva kaikkine hengitysletkuineen ja johtoineen nostettiin sängyltään imetystyynylle paljasta rintaani vasten. Olin saanut pitää L-murua sylissä ECMO-hoidon jälkeen kaksi kertaa, mutta pelkkä ajatuskin imetyksestä tuntui kuin olisin saanut vastasyntyneen vauvan uudestaan ensimmäistä kertaa rinnalle. L-muru kuitenkin muisti heti mitä tehdä ja alkoi syömään. Muistan varmasti aina sen onnen ja ilon, joka täytti L-murun pienen tehohoitohuoneen, kun syöttöpunnitus paljasti L-murun syöneen lähes koko aterian rinnasta.

Hiljalleen L-muru alkoi vahvistua ja hän jaksoi syödä rinnasta jo useamman aterian päivässä. Samalla hengitystukea pystyttiin keventämään nasaalista ylipainehappiviiksiin, mikä helpotti L-murun syömistä hurjasti. Pumppasin hänelle kuitenkin vielä pitkään lisämaitoa, jota laitettiin nenämahaletkuun tarpeen mukaan, koska syöminen ja hengittäminen oli hänelle hyvin raskasta. Yöt rauhoitettiin aluksi kokonaan L-murun nukkumiseen, jolloin hän sai osin luovutettua äidinmaitoa ja osin minun pumppaamaani maitoa nenämahaletkuun. Lopulta maitomääräni alkoivat kasvaa ja L-murun paino lähti kunnolla nousuun, joten saimme luopua lisämaidosta ja syöttöpunnituksista. Se, että L-muru sai alkaa syömään lapsentahtisesti ilman punnituksia, pumppaamisia ja lisämaitoja oli suuri saavutus hänen toipumisessaan, koska pitkän hengityskone- ja ECMO-hoidon jälkeen vauvan imemisrefleksi saattaa jäädä heikoksi pitkäksi aikaa. Saavutus oli suuri myös minulle, koska ymmärsin, että kaiken kokemamme jälkeen kehoni pystyi edelleen tuottamaan lapsellemme sitä parasta mahdollista ravintoa - me onnistuimme yhdessä!

L-muru kasvaa ja kehittyy edelleen hurjaa vauhtia täysimetyksellä. Imetyshetket ovat herkkiä minun ja L-murun yhteisiä hetkiä, jolloin keskityn vain häneen enkä tiedä mitään kauniimpaa kuin rinnalle nukahtava vauva, jonka silmät painuvat hiljalleen kiinni, ja joka yrittää taistella viimeisillä imuilla unta vastaan. Se, että melkein menetimme nämä yhteiset imetyshetkemme, tekee jokaisesta imetyksestä entistä arvokkaamman.

 

♥: Selina 

 


*By Pinjan imetyskoru saatu

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Erilaisesta raskaudesta palautuminen

L-muru syntyi 10 viikkoa sitten suunnitellulla sektiolla, aivan kuten isosiskonsa neljä vuotta sitten. Tällä kertaa synnytyksestä palautuminen ei ole sujunut yhtä nopeasti kuin ensimmäisellä kerralla ja palautuminen on edelleen käynnissä - toki olihan tämä raskaus keholleni huomattavasti ensimmäistä rankempi. Painoin päivää ennen synnytystä 11,5 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, mutta paino putosi heti synnytyksen jälkeen kuusi kiloa. En ole päässyt enää sen jälkeen puntarille, mutta sanoisin, että enimmät raskauskilot alkavat olla poissa, vaikkakin ne ovat jättäneet vatsan seudulle paljon löysää ja varastoituneet lantiolleni muistuttamaan olemassaolostaan. Minulla ei ole kuitenkaan mikään kiire päästä lopuista kiloista eroon - eihän vatsani ollut tasaisen sileä ennen raskauttakaan!
 

Synnytystapana sektio oli minulle välttämätön. En saanut kummassakaan raskaudessa edes kokeilla alatiesynnytystä dystoniani ja siitä johtuvan kouristusvaaran vuoksi. Pahimmassa tapauksessa meidän molempien henki olisi ollut vaarassa, jos kouristukset olisivat irrottaneet istukan. Toivuin sektiosta tälläkin kertaa hyvin. Haava tosin tulehtui ja sektiohaavan jatkuva ommel aiheutti omat ongelmansa. Kuitenkin antibioottikuurin ja tikkien poiston jälkeen, haava lähti lopulta paranemaan hyvin, mutta eihän se hieno ole, koska samasta arvesta on kuitenkin syntynyt kaksi lasta.


Isoin ongelma raskaudesta palautumisessa oli kohdun tyhjeneminen, jota piti avustaa useita viikkoja lääkkeillä. Kaavintaan en suostunut mahdollisen anestesian ja siihen liittyvien ongelmien vuoksi L-murun taistellessa hengestään teho-osastolla ja se oli lopulta hyvä päätös, koska 6 viikkoa synnytyksestä kohtu oli vihdoin tyhjentynyt itsestään ja vatsakivut loppuivat siihen.

Kokonaisuudessaan toisesta ja erilaisesta raskaudesta palautuminen on siis ollut suhteellisen hyvää. Myös verensokerini on ollut täysin normaali synnytyksen jälkeen. Vaikka raskausaika oli rankka ja ehdottomasti viimeiseni, tiedän, että jossain kohtaa tulen kaipaamaan suuresti sitä kehoa, joka teki valtavan upeaa työtä L-murun kasvaessa ja kehittyessä ongelmista huolimatta täysin normaalisti. Tämä keho on antanut minulle elämäni suurimmat lahjat, kaksi täydellistä lastani, ja siksi kannan ylpeydellä löysän vatsanahkani ja kaikki ylimääräiset grammat lantiollani, mitä toisesta raskaudesta minulle on jäänyt!


 

♥: Selina

 


Miten sinä palauduit raskaudesta toisen lapsen jälkeen?