keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Olet tänään 5kk (+ 3 päivää)

Tuntuu hurjalta, että kirjoitan nyt jo viisikuisen poikamme kuulumisia! Siis mihin tämä aika oikein kuluu? Ennen L-murun kuulumisia haluan kuitenkin kiittää teitä ihanista kommenteista, myötäelämisestä ja tuesta, mitä sain julkaistuani viime postauksen koskien uupumustani. Uskon, että viikonloppuna vietettävä L-murun nimijuhla on omalta osaltaan tuonut kamalat kokemukset enemmän pintaan ja siksi olenkin palannut hätäkasteyön ja koko L-murun sairauden aikaisiin tapahtumiin useasti parin viime viikon aikana. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin, hän selvisi ja voi erinomaisesti, ja siksi olen entistä onnellisempi saadessani jakaa teillekin jälleen kerran palasen pienen ECMO-ihmeemme vauvavuodesta!
 
NEUVOLAKUULUMISET:
7760g / 63,7cm / 46,2cm

"Hymypoika neuvolassa. Paljon asiaa ja kova touhuamaan. Pyörien liikkuu, kellonviisarinakin pyörii. Seurailee tarkasti ympäristöä. Vatsavaivat hieman helpottaneet. Yöllä heräilee useammin nyt vatsalleen kun kääntyy. Rokotteet pistetty."
 
Neuvolan lisäksi kävimme jälleen kehitysseurannassa vauvapolilla, jossa tällä kertaa tutkittiin sydäntäsi. Rankan taudin ja intensiivisen tehohoidon vuoksi sydämestäsi löytyi muutoksia, joita seurataan tarkkaan ensimmäisen elinvuotesi aikana. Sinulle tehtiin sydämen ultraäänitutkimus, jossa sydänlääkäri huomasi selvää parannusta. Kävimme myös vauvapolin fysioterapeutin vastaanotolla, joka oli myös hyvin tyytyväinen kasvuusi ja kehitykseesi.

ILOT: Yksi sana: PYÖRIMINEN! Et malttaisi enää pysyä ollenkaan paikoillasi, vaan käännyt samantien selältä vatsallesi, jolloin vaipanvaihto ja pukeminen jää vain haaveeksi! Olet myös keksinyt äidin hiukset ja silmälasit, jonka vuoksi äidillä on joka päivä uudesta tukasta huolimatta ponnaripäivä ja silmälasit täynnä pieniä sormenjälkiä. Tykkäät edelleen, kun sinulle lauletaan ja lorutellaan ja naurat varmimmin, kun sinua kutittaa kaulasta tai reisistä.
 
HARMIT: Iltaunille nukahtaminen on ollut viime aikoina tylsintä ikinä. Sinua heijataan, silitellään, tarjotaan rintaa ja keinutetaan vaunuissa, mutta nukahtaminen on tiukassa, vaikka itkusi onkin selvää väsykiukkua. Myös vaipanvaihto ja pukeminen on mielestäsi tylsää, kun pitäisi maata hetken vain selällään.


OSAAT: Tartut kaikkeen mihin pienet sormesi vain koskettavat jonka jälkeen kädet suuntaavat kohti suutasi - kaikkea pitää tietenkin maistaa! Olet löytänyt varpaasi, käännyt molempien kylkien kautta selältä vatsallesi, nouset käsien varaan, nostat peppuasi vatsalla maaten ja potkit kovasti. Liikut pyörimällä, jokeltelet, naurat ja seurustelet omalla kielelläsi. Olet valloittava viisikuinen!

MUUTA: Olet edelleen täysimetyksellä, mutta olet saanut maistaa vähän päärynäsosetta ja Semperin riisipuuroa. Kiinteiden maistelun jälkeen ilmeesi kertoi kaiken; EI JATKOON, mutta hei jatkamme silti sinnikkäästi maisteluja. Seuraavaksi otamme maisteltaviksi bataatin. Kasvat tasaisesti omalla -2 käyrälläsi. Äiti kutsuukin sinua monesti hukkapätkäksi, koska olet tässä vaiheessa siskoasi yli 5 cm lyhyempi, mutta kuitenkin lähes saman painoinen! Käytät pääasiassa vaatteissa kokoa 62 cm, mutta vähitellen vaatekaappisi on täyttynyt uusista 68 cm vaatteista. Liberon kolmoskoon vaippoja on kulunut viime aikoina hurjasti, kiitos viikko sitten saadun Rota-rokotteen! Yöt ovat olleet hulinaa ja heräät öisin 2-10 kertaa - kymmenennen herätyksen jälkeen äiti on lopettanut jo laskemisen. Luulen, että nämä kuukausihulinoista johtuvat yöheräämiset ovat vain vauvojen yhteinen salaliitto päästä vanhempien väliin nukkumaan ja meillä se on onnistunut, nimittäin nukut hyvinkin tyytyväisenä aamu-unesi äidin kainalossa samalla, kun minä valvon ja ihastelen sinua, pientä suurta ihmettäni!



 

♥: Selina

 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Pilalle mennyt vauvavuosi

Olen ihan kamalan uupunut. Siinä syy miksen pidä enää ystäviini kunnolla yhteyttä ja syy, miksi blogissa on jälleen hiljaista, vaikka luonnoksissa odottaa viimeisteltäviä postauksia lähes jonoksi asti. Uupumukseni syy ei ole kiireinen vauva-arki, hulinoiden vuoksi huonot yöt ja mitä näitä vauva-ajan selityksiä nyt onkaan. Viime aikoina talven tapahtumat ovat palanneet vahvasti mieleeni aiheuttaen jälleen sen helmikuusta tutun ahdistuksen ja pelon, kun toivoimme ja rukoilimme poikamme parantumista. Tiesin, että näin voi käydä ja tästä meitä myös varoiteltiin. Muistan elävästi L-murua hoitaneen sairaanhoitajan sanat, kun romahdin ensimmäisen kerran; pahin ahdistus iskee yleensä päälle vasta silloin, kun stressi on alkaa helpottaa. Niinpä. Nyt minulla on kunnolla aikaa katsoa taaksepäin tapahtunutta, kun talvella sitä ei ollut. Elimme vain hetki kerrallaan, kun poikamme taisteli elämästään. Nyt, kun katson punahiuksista, pyöreäposkista ja todennäköisesti maailman suloisinta poikaa hymyilen, mutta, kun suljen silmäni näen jälleen vain kolmekiloisen kalpean vauvan taistelemassa hengestään teho-osastolla koneiden ympäröimänä. En halua kuulostaa kiittämättömältä, koska olen valtavan kiitollinen, että L-muru selvisi, mutta tämän vuoksi L-murun vauvavuosi on pilalla.

Nyt voimistuneen ahdistuksen aikana olen muistellut paljon A-murun vauvavuotta ja voi, se oli täynnä äitiyden tähtihetkiä! Muistan kuinka innoissani olin hänen pienimmistäkin uusista taidoistaan, jotka kirjasin vauvakirjoihin puhjenneiden hampaiden ja ensikokemusten seuraksi. Voin  jopa kuulla vieläkin ne ensimmäiset naurun hörähdykset, kun suloinen A-muru nauroi kutittelulleni. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että en pysty olemaan täysin läsnä L-murun saavuttamissa vauvavuoden virstanpylväissä, koska ajatukseni palaavat väkisin hetken ilon jälkeen niihin kauheisiin hetkiin, jolloin pelkäsin menettäväni hänet. Toki osa tästä hämmentävästä tunteesta on puhdasta kiitollisuutta. Minusta tuntuu upealta, että L-muru todellakin kasvaa ja kehittyy täysin normaalisti suorastaan kohtuuttoman rankasta alustaan huolimatta ja olen kiitollinen, että saimme pitää hänet. Olen niin ylpeä hänestä. Sanotaan, että pienimmät ovat sitkeitä ja L-muru todisti sen parantumalla odotettua nopeammin rankasta taudistaan!



Toivon, että tämä tunne hälvenee hiljalleen, onhan vauvavuottamme jäljellä vielä hieman yli puolet. Talven tapahtumat ovat jättäneet minuun ja Isimieheen syvät arvet, mutta onneksi meillä on koko pitkä kesä aikaa hoitaa toisiamme ja keskustella tapahtumista toinen toistamme tukien. A-muru onkin sitten asia erikseen ja meillä molemmilla on suuri huoli siitä miten hän pystyy nuoresta iästään johtuen käsittelemään tämän kaiken. A-muru oli hyvin ymmärtäväinen ja ihailtavan sopeutuvainen meidän ollessa L-murun kanssa sairaalassa monta viikkoa erossa hänestä, mutta olen varma, että hänellä on vielä paljon mielen päällä. Siksi sovimme tänään L-murun neuvolassa, että terveydenhoitaja ottaa puheeksi pikkuveljen sairastumisesta aiheutuneet tunteet A-murun viisivuotisneuvolassa loppukesästä. Olemme toki puhueet kotonakin A-murun kanssa pikkuveljen sairaudesta ja siitä kuinka hän parani, mutta en ole vieläkään sanonut hänelle suoraan, että L-muru meinasi kuolla, vaan hän on päätellyt sen itse, vaikka olenkin yrittänyt vältellä koko asiaa. Varmasti siksi hän on viime aikoina ollut kovin kiinnostunut enkeleistä ja siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta samalla hän ikäänsä kuuluvasti leikkii prinsessaa ja haluaa mennä isänsä kanssa naimisiin, koska isi on kuulemma kuningas! Kuningas tai ei, Isimies on kyllä jaksanut aivan ihailtavasti kannatella perhettämme näiden kamalien kokemusten aikana silloin, kun minä en ole jaksanut, vaikka hänelläkin on luonnollisesti ollut hyvin vaikeaa. Sanotaan, että aika parantaa ja nyt vain odotamme. 

 

 

♥: Selina

 

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesän 2017 MÄ HALUAN list

Kesän bucket list, tai tuttavallisemmin kesälista on avannut blogini kesäkauden jo kahdesti. Vuonna 2015 kesälistaltani löytyi haaveita hotellilomasta, grillaamista, reissua Naantalin Muumimaailmaan, A-murun leikkimökin sisustamista sekä suuret toiveet omien viljelysten tuottoisasta sadosta. Se kesä oli täydellinen niin listalla kuin toteutuneiden kesähaaveiden osalta! Vuosi sitten kesälistalle pääsi jälleen monta kivaa kesähaavetta. Kävimme jälleen Muumimaailmassa, remppasimme A-murun makuuhuoneen, säilöimme jälleen urakalla kesän makuja pakkaseen ja vietimme kahdet Frozen-syntymäpäivät kesän ehkä kuumimpana viikonloppuna! En kuitenkaan osannut kesäsuunnitelmista haaveillessani laskea kesän suurinta yllätystä mukaan, joka ilmoitti kesän kynnyksellä itsestään positiivisella raskaustestillä, jonka vuoksi suurin osa kesän suunnitelmista vaihtui sohvalla koomaamiseen oksennuspussin kanssa blogin hiljentyessä ja kameran jäädessä paksun pölykerroksen alle. Onneksi kesä 2017 tulee olemaan erilainen! Tänä kesänä olen kahden lapsen äiti, joista toinen on prinsessapäiviä viettävä, satunnaisesti uhmakas ja mustankipeä, vilkas ja eloisa leikki-ikäinen ja toinen on tissiä mussuttava ja hulinoiva sylivauva. Perheessämme on vihdoin alkanut se odotettu ja kaivattu arki, joten tarkat kesäsuunnitelmamme rajoittuvat oikeastaan L-murun nimijuhlaan sekä ystävien ja sukulaisten juhlapäiviin. Muuten aiomme vain nautiskella opettaja-isän pitkän kesäloman suomasta vapaudesta ja elää vain hetkessä - aika täydellistä sanoisin! Siksi en tänä vuonna aloitakaan blogin kesäkautta perinteisellä kesälistalla ja suunnittele perheemme kesää ennakkoon, vaan ajattelin vain itseäni ja omia (pinnallisia) haaveitani. Tässä tulee Kesän 2017 MÄ HALUAN list! 


1. Laiskanlinna terassille: Minä niin näen itseni pehmeällä polyrottinki kulmasohvalla meidän terassilla makoilemassa läppäri sylissä ja inspiroitumassa uudelleen blogista....tai sitten vain Isimiehen kainalossa makoilemassa ja nauttimassa kesästä. Sohvaryhmälle minulla ei ole oikeastaan mitään muuta vaatimusta kuin normaalikorkuinen pöytä, jonka ääressä perheemme voi syödä. Moniin sohvaryhmiin kuului vain matala sohvapöytä, jonka ääressä kahvinkin juonti voisi tuottaa ongelmia. Tässä kolme suosikkiani ja etenkin numero 2 miellyttää vaaleammalla värimaailmallaan silmääni!
1/ 2 / 3

2. Leikkikeskus lapsille: Äitinä haluan luonnollisesti tarjota lapsilleni mahdollisimman paljon erilaisia mahdollisuuksia leikkiä. Kotimme lähistöllä on muutama ihan hyväksi todettu leikkipuisto, mutta ajatus pyöräilevän leikki-ikäisen kanssa leikkipuistoon kelaamisesta ei lämmitä, joten oma pienoisleikkipuisto jo nyt aivan liian pieneksi todetulle tontillemme olisi tervetullut lisä laiskaan kesään!

1 / 2 / 3


3. Grilli ei Isimiehelle, vaan minulle?! Kyllä, vaikka en syö! Ilokseni ja toisten harmiksi, minä olen perheessämme se, joka grillaa possunkyljykset sitkeiksi tai mustiksi, ja tarjoilee ne silti perheelleen. Rakastan grillaamista, uusien reseptien kokeilua sekä sitä ihanan rentoa tunnelmaa, kun sekä kokkaaminen että ruokailu tapahtuu ulkona. Nykyinen kaasugrillimme ei vaan enää ole kovinkaan käyttäjäystävällinen, nimimerkillä kasvatin syksyn aikana itselleni uuden kulmakarvan "pienen" leimahduksen jälkeen! Uuden kaasugrillin ei tarvitsisi olla iso - pieni on kaunista myös grilleissä - mutta sivukeitin olisi tosi tervetullut lisä kesäkokkailuun!
1 / 2 / 3

4. Jäätelökone: Tarvitseeko tätä edes selittää? Jäätelökone pääsi kesälistalle myös vuosi sitten ja se jäi silloin hankkimatta. Kotitekoinen, lisäaineeton ja  herkullinen jäätelö pelastaa hellepäivät, mutta tuo kesän tuntua varmasti myös sadepäiviin - Suomen kesä, ei varmaan tarvitse sanoa enempää. Ja kyllä, tiedän, että jäätelökone kompressorilla vie hurjasti kaappitilaa, jota meillä ei ole, mutta ajatus siitä, että jäätelöä voi valmistaa koska tahansa voittaa kaappitilan puutteen hetkessä!


1 / 2 / 3

No okei, siis tietenkin kesämme tulee sisältämään muutakin kuin juhlia, rentoilua ja minun haluja, jotka näyttävät tässä kirjoitettuna yllättäen ehkä jopa mahdollisilta toteuttaa! Perheemme kesä tulee sisältämään myös pikareissun Tukholman vilskeeseen, miniloman Tampereella ja paljon, PALJON perheaikaa! Kesä, tule jo - me odotamme sinua ja aurinkoisia päiviä jo malttamattomana!

 

♥: Selina

 



Mitä sinun kesän 2017 MÄ HALUAN list sisältää?

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Erilainen synnytyskertomukseni osa 1

Blogimaailmassa on ehkä hienointa se, kun sieltä voi parhaimmassa tapauksessa löytää juuri omaan elämäntilanteeseen sopivaa luettavaa. Kun aloin odottamaan L-murua, lukulistalleni tupsahteli yksi jos toinenkin raskausblogi joiden kautta pääsin elämään toisen, minulle täysin tuntemattoman tulevan äidin raskautta samalla, kun oma pieni ihme potki vatsassani. Mielestäni niin omassa raskaudessa kuin seuraamissani raskausblogeissa parasta oli kuitenkin se, kun pitkä odotus vihdoin päättyi synnytykseen ja pienen ja niin kovasti odotetun ihmeen syntymään. Tästä tapahtumasta olen saanut lukea blogimaailmassa upeita, koskettavia ja herkkiä synnytyskertomuksia, jotka ovat saaneet minut joka kerta itkemään liikutuksesta. Tässä tulee minun erilainen synnytyskertomukseni reilu neljän kuukauden takaa. 



Sairauteni vuoksi raskauteni ja synnytykseni oli erilainen. Tiesin jo haaveillessani raskaudesta ja toisesta lapsesta, että en tule synnyttämään perinteisesti alakautta, kun lapsivesi menee vaan vauva tulee syntymään suunnitellulla sektiolla ennen laskettua aikaa aivan kuten isosiskonsa. Toinen raskauteni oli kuitenkin jo valmiiksi sairaalle keholleni hyvin kuormittava, ja siksi jatkuvien ja loppuraskautta kohden pahenevien verensokeriongelmien vuoksi synnytys aikaistettiin, jolloin synnytin muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa vielä silloin pikkuruisen L-murun suunnitellulla sektiolla anestesiassa.

Synnytyskertomukseni alkaa jo päivä ennen synnytystä, kun A-muru pääsi mummilaan hoitoon ja saavuimme Isimiehen kanssa sovitusti Taysin synnytysosastolle. Muistan vieläkin elävästi sen jännityksen, kun viikkoa ennen sektiota katsoin kotipaikkakuntamme sairaalan synnytysvastaanoton sängyllä käyrille piirtyviä supistuksia ja mietin malttaako vauva pysyä matkassa sektiopäivään asti. Käyrillä tulikin maattua useasti ennen sektiota, mutta näin jälkikäteen ajateltuna uskon, että supistukset eivät enteilleet synnytystä, vaan johtuivat loppuraskauden aikana jo vaarallisen mataliksi laskeneista verensokereistani. Kuitenkin sinä aamuna, kun lähdimme ajamaan kotoa Tampereelle, L potki tyytyväisenä vielä vatsani suojissa täysin tietämättömänä siitä, mitä vuorokauden päästä tulee tapahtumaan. Olin helpottunut ja valtavan onnellinen. Ulkona oli kaunis tammikuinen talviaamu ja hieman lunta ja pakkasta. Katselin ulos auton ikkunasta ja yritin hillitä jännitystäni. Muistelin sitä kevättalvipäivää vajaa vuoden takaa, kun menimme Isimiehen kanssa ensimmäiselle perhesuunnittelukäynnille kotipaikkakuntamme sairaalan äitiyspolille. Siitä päivästä tuntui olevan vain hetki ja nyt vauvamme oli jo valmis syntymään!

Osastolle päästyämme ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Saimme Isimiehen kanssa heti perhehuoneen ja tapasimme kätilöni, synnytys- ja anestesialääkärini ja makasin käyrillä. Keskustelimme synnytyksestä ja kertasimme synnytyssuunnitelman, jossa ei toki ollut minulle muuta tehtävää kuin pukea tukisukat aamulla ennen saliin menoa - niin ja jännittäminen. Saimme vauvan painoarvioksi korkeintaan 2900g, joten odotimme siis hieman oletettua isompaa, mutta edelleen siroa vauvaa syntyväksi. Leikkauksen vuoksi minun piti olla ravinnotta vähintään 12 tuntia, joten illalla minulle aloitettiin sokeri-infuusio, jonka tarkoitus oli pitää verensokerini yli neljässä. Ilta ja yö menivät sitten jännittäessä, verensokeria mitatessa ja käyrillä maatessa. Vauva potki hurjasti ja oli selvästi valmis syntymään.


Heräsin sektioaamuna paljon ennen, kun herätyskello soi. Makasin sängyssäni liikkumattomana ja katsoin viereisessä sängyssä vielä sikeästi nukkuvaa Isimiestä. Mietin näyttäisikö poikamme samalta kuin nukkuva mieheni, pian kahden lapsen isä. Minua hymyilytti, mutta uskon, että jännityksen vuoksi suuni oli vääntynyt hymyn sijaan hurjaan irvistykseen, joten herätin Isimiehen rauhoittelemaan minua. Lopulta aika kului nopeasti jutellen ja Netflixiä katsoen, ja pian olikin meidän vuoro lähteä leikkaussaliin. Isimies ei saanut anestesiani vuoksi tulla leikkaussaliin, vaan hän hyvästeli minut leikkaussalin ovella hipaisten vielä viimeisen kerran vatsaani. Leikkaussalissa oli paljon ihmisiä ja tuttuun tapaan todella kylmä. Minut siirrettiin leikkaussalin vuoteelle ja hoitajat alkoivat kiinnittämään minuun antureita, laittamaan toista tippaa ja pesemään vatsaani. Muistan jännitykseni, sen kun minua paleli ja sen, ettei L liikkunut enää vatsassani niin voimakkaasti kuin aiemmin. Hänkin taisi aistia jännityksen ja aavistaa, että jotain on tapahtumassa. Pian tunsinkin jo uniaineiden alkavan vaikuttaa ja minulle iski pakokauhu jollaista en ollut kokenut ennen. Taistelin sisällä vyöryvää unta vastaan saadakseni sanottua vielä yhden asian ennen, kun nukahdin. "Pitäkää hyvää huolta pojastani", sain kuiskattua. Kuiskaus oli niin hento, että sen kuuli varmasti vain anestesialääkäri, joka nyökkäsi minulle, piti happimaskia kasvoillani ja kehotti vetämään vielä kerran rauhallisesti syvään henkeä. Tunsin kyyneleet poskillani, vedin syvään henkeä ja sitten nukahdin. Tästä vain pienen hetken kuluttua pieni poikamme syntyi ja minusta tuli kahden lapsen äiti.


Jatkuu...

 

♥: Selina

 


tiistai 23. toukokuuta 2017

Terkkuja hulinakuplasta!

Kevät ja vihdoinkin alkava kesä on tuonut arkeemme hulinoivan nelikuisen. Viimein vaaleansininen vauvakuplamme on alkanut haurastua ja on nyt jopa puhkeamispisteessä, sen täytyttyä äärimmilleen hulinalla, pyörimisellä, nyrkin mussutuksella ja katkonaisilla yö- ja päiväunilla - terkkuja hulinakuplasta! Päivämme ovat sujuneet hulinoista huolimatta aika samaan tapaan; rytmittömällä rytmillä. Aamut alkavat kovalla yrityksellä tissitainnuttaa L-muru takaisin untenmaille joskus siinä onnistuen ja joskus hissitellen silmät ristissä kapalopussissaan hymyilevä ja käsiään syövä L-muru sylissä alakertaa. Olen vähitellen vakuuttuneempi siitä, että kyseessä on jonkinlainen vauvojen salaliitto, koska minusta tuntuu, että jos meillä on pari hyvää päivää tai yötä vauvan kanssa, niitä seuraa vähintään saman verran huonoja päiviä ja öitä ja joskus enemmänkin! Olen kuullut viisaampien äiti-ihmisten puhuvan 4kk-hulinoista, mutta imetyksestä dementoituneet aivoni eivät löydä A-murun vauva-ajasta samanlaista ajanjaksoa vaikka kuinka yrittäisin pinnistellä. Toki minun täytyy myöntää, että A-muru oli helppo vauva - suorastaan luvattoman helppo nuorien vanhempien esikoiseksi!


Kuukausihulinoitaan viettävän vauvan lisäksi meidän kohta viisvee on alkanut vaatimaan enemmän yhteistä aikaa äidin ja isin kanssa. Ymmärrän kyllä täysin, että prinsessakaudesta lennosta nukke- ja kotileikkeihin siirtyneen tytön elämä muuttui täysin sinä päivänä, kun toimme pienen poikavauvan kotiin, puhumattakaan vauvan sairastumisen aiheuttamasta pitkästä erosta vanhemmistaan. Isoa vauvaan kohdistettua mustasukkaisuutta en ole onneksi A-murusta vieläkään havainnut, mutta huomiota haetaan välillä toki ikäänkin kuuluvalla tottelemattomuudella ja hölmöilyllä. Minun sydäntäni kuitenkin lämmittää se kuinka ihana isosisko A-muru on L-murulle siitäkin huolimatta, että hänen kanssaan leikkiaika rajoittuu päivisin L-murun 15 minuutin tai tunnin unipätkiin! A leikkii ja seurustelee vauvan kanssa, ja iltaisin vauvaa halataan ja korvaan kuiskataan, että isosiskokin rakastaa eniten maailmassa. A-muru myös tanssi viime sunnuntaina jälleen koko kevään kruunaavassa baletin kevätnäytöksessä ja tänä vuonna minäkin pääsin ensimmäistä kertaa yleisöön ihastelemaan taitavia pieniä ja hieman suurempia ballerinoja. Kyllä siinä silmäkulmat kostuivat, kun suloinen tyttäremme tanssahteli ystäviensä kanssa lavalla kuin kokeneempikin esiintyjä hymyillen ja vilkuttaen minulle yleisöön.


L-muru kasvaa ja kehittyy edelleen kohisten. Hän hymyilee, nauraa ääneen, jokeltelee ja pienet kädet tarraavat mihin tahansa saavat kiinni. Esimerkiksi Isimiehen käsikarvat ovat usein tulilinjalla, samoin minun hiukset ja silmälasit. L myös oppi kääntymään 4kk ja 1 päivän ikäisenä selältä vatsalleen - kiukkuitku ja sinnikäs yritys siis palkittiin nopeammin kuin osasimme odottaa! Parasta kuitenkin on se, että pitkä infektiokausi alkaa päättyä ja se tarkoittaa sitä, että vauvan kolmen kuukauden infektiokaranteeni kotona päättyy! Tuntuu uskomattomalta ajatukselta, että voimme ihan pian oikeasti lähteä perheenä ruokaostoksille tai ihan vaikka kauppakeskukseen kiertelemään. Toki vältämme vielä luonnollisesti paikkoja, jossa tiedämme olevan sairaita ihmisiä - eihän kukaan halua ehdoin tahdoin altistaa vauvaansa pöpöille. Eniten kuitenkin odotan sitä ensimmäistä yhteistä kauppareissua, kun minun ei tarvitse enää miettiä mahtuuko sylissäni olevaan koriin tarpeeksi maitopurkkeja tai mitä jaksan kantaa autolle. Vauvan hulinoista, huomiota kaipaavasta leikki-ikäisestä ja joskus epäonnistuneista kauppareissuista huolimatta tämä rytmitön rytmi arkeemme tuntuu oikein sopivalta. Alkava kesä ja jatkuvasti nousevat lämpöasteet saavat hymyn huulilleni ja minusta tuntuu, että elämämme on vihdoin muuttumassa normaaliksi kaksilapsisen perheen arjeksi!

 

 

♥: Selina

 


Mitä Sinulle kuuluu?

torstai 18. toukokuuta 2017

Olet tänään 4 kuukautta

NEUVOLAKUULUMISET: (Lääkärineuvola)
6935g / 61,5cm / 44,3cm

"Reipas, virkeä poika. Kasvukäyrät tasaantumassa."

Neuvolan lisäksi kasvuasi ja kehitystäsi seurataan vauvapolilla, jossa kävimme kaksi viikkoa sitten. Sait vauvapolin lääkäriltä ja fysioterapeutilta hurjasti kehuja hienosta kasvusta ja kehityksestä. Saimme ohjeeksi aktivoida oikeaa puoltasi ja olet jo nyt hienosti tavoitellut leluja myös oikealla kädellä.

ILOT: Tykkäät hurjasti, kun sinulle lauletaan ja myös muiden hymyt saavat aikaan syötävän suloisen hampaattoman hymyn. Naurat ääneen kutitukselle ja höpötykselle ja vatsallaan olo taitaa olla sinusta parasta ikinä!
 
HARMIT: Harmistut hurjasti, kun selältä vatsalleen kääntyminen ei vielä ihan onnistu - se on kyllä hyvin lähellä! Olet kuitenkin sinnikäs, vaikka kellahdat joka kerta kyljeltä takaisin selälleen, niin yrität uudestaan vaikka kiukkuitkun kera. Kun äiti tai isi auttavat sinua kääntymään vatsallesi, suorastaan huokaiset helpotuksesta.


OSAAT: Tarttua esineisiin, viet kädet suuhusi, tartut sormin kasvoihin, hiuksiin ja paidan kaulukseen. Vatsallasi nostat päätäsi hienosti ja olet alkanut heiluttamaan jalkoja kuin yrittäisit jo kovastikin päästä liikkeelle.

MUUTA: Minusta tuntuu uskomattomalta, että kaiken kokemasi jälkeen olet kuitenkin kasvanut ja kehittynyt aivan kuten kuka tahansa nelikuinen poikavauva. Vain ECMO-arpi kaulallasi kertoo kokemuksistasi ja siitä kuinka urheasti taistelit ja toivuit rankasta taudistasi. Käytät Liberon 3-koon vaippoja ja enimmäkseen 62 cm vaatteita satunnaisia 56 cm housuja lukuun ottamatta. Heräät 2-3 kertaa yössä syömään tai sylittelemään, ja otan sinut joka aamu isin ja äidin viereen jatkamaan aamu-unia. On ihana tunne saada pitää sinut aivan lähellä.

 

♥: Selina

 

tiistai 16. toukokuuta 2017

Äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen

Viikonloppuna meilläkin juhlittiin äitienpäivää. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että sain viettää tänä vuonna jo viidettä äitienpäivääni ja nyt kahden ihanan lapsen äitinä. Äitiys ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys - ei, vaikka olisinkin täysin terve. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen lapsi ja jokainen pieni hento elämän alku on täydellinen ihme, joka voi osua kohdalle, jos on onnea. Tähän ihmeeseen halusin uskoa, siitä haaveilin ja suorastaan hengitin sen vahvistavaa ja korjaavaa tunnetta kaikkina niinä elämäni kipeimpinä hetkinä, kun lopulta sain ummistettua silmäni jatkuvalta kivulta. Ajatus äitiydestä ja omasta perheestä elämäni rakkauden kanssa pelasti minut ja piti minut pinnalla. Minä selvisin. 


Olen saanut äitinä näinä vuosina osakseni itkua, murjotusta, lukemattoman määrän pienen ihmisen tuotoksia aina kasvoille aivastavasta leikki-ikäisestä olkapäältä valuvaan vauvan pukluun ja rakastanut rehellisesti sanottuna ihan jokaista hetkeä! Minua on rakastettu eniten maailmassa ja olen rakastanut vieläkin enemmän takaisin - paljon enemmän kuin koskaan osasinkaan kuvitella. Olen valvonut öitä hyssytellen herkkäunista vauvaa tai ihan vain istuen ihastelemassa nukkuvaa lasta, joka on käpertynyt sänkyynsä ei enää niin valkoisen unipupunsa kanssa. Olen pelännyt lapseni kuolemaa, hyvästellyt ja lopulta saanut hänen toistamiseen, hänen pitäessä tiukasti kiinni silloin elämän niin hauraasta langastaan. Siksi saankin sanoa joka ilta kahdesti; "Äiti sinua rakastaa eniten maailmassa", suukottaa pehmeitä poskia ja silittää molemmat lapseni uneen. Olen äiti, äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen.


Sunnuntaina minut herätettiin perheemme hauskaksi perinteeksi muodostuneella jäätelöaamiaisella. A-muru lauloi minulle onnittelulaulun L-murun vielä nukkuessa kainalossani täysin tietämättömänä juhlapäivästäni. Herkuttelimme sängyssä jäätelöillä, avasin lahjani ja A-muru esitteli innoissaan kerhossa askartelemaansa kaulakorua ja korttia. Silloin sanonta "Kaikki on tässä ja nyt" sai kohdallani merkityksen. Meidän perhe, kaksi ihanaa tervettä lasta meidän isossa sängyssä puhtaissa lakanoissa herkuttelemassa ja hymyilemässä aamuauringon pilkottaessa pimennysverhon reunasta. Suukotin perhettäni ja suljin silmäni hetkeksi kuin varmistaakseni, että näky on pysyvä, kun avaan ne jälleen. Tästä minä haaveilin, kaikki on tosiaankin tässä. Kiitos!

 

♥: Selina



Toivottavasti Sinullakin oli ihana äitienpäivä!