maanantai 19. syyskuuta 2016

Tyttö vai poika + ihana By Pinja-arvonta

Meillä eletään jännittäviä aikoja! Seuraava kontrolliultra lähestyy hurjaa vauhtia ja mahdollinen tieto talvivauvamme sukupuolesta kutkuttelee jo kivasti mielessä. Jo viime kontrollissa lääkäri kysyi, haluaisimmeko tietää vauvan sukupuolen ja tietenkin halusimme, malttamattomia kun olemme! Pieni kesäyllätyksemme oli kuitenkin sitä mieltä, että meitä vanhempia ja tulevaa isosiskoa on hyvä pitää vielä jännityksessä, joten siellä hän jalat tiukasti ristissä vilkutteli meille aivan kuten isosiskonsa aikoinaan!




Minulta on monesti kysytty, onko minulla tuntemuksia, kumpaa väriä perheessämme edustetaan talvella ja onhan minulla - harmi vain, että se tuntemus muuttuu lähes päivittäin! Aluksi olin aivan varma, että vatsassani kasvaa pieni poika ja kerroin tuntemukseni myös Isimiehelle, joka on taas ollut siitä maagisesta plussasta asti aivan varma, että meille on tulossa toinen tyttö. Vähitellen minullakin alkoi heräilemään tunne, että vauva olisi kuitenkin tyttö ja niin oravanpyörä oli valmis! Todellisuudessa vauvan sukupuolella ei ole meille vanhemmille mitään merkitystä, vaan vauva tulee olemaan meille yhtä rakas ja toivottu niin tyttönä kuin poikana. MUTTA, koska spekulointi on aina kivaa ja jännittävää, varsinkin näin ihanan asian tiimoilta, niin osaisitko Sinä arvata, saako A-muru pikkusiskon vai -veljen?


Sain By Pinjalta muutama viikko sitten yhteydenoton ja mahdollisuuden testata yrityksen upeita imetyskoruja ja arpoa teidän lukijoiden kesken yhden vapaavalintaisen korun. Arvonnan säännöt ovat yksinkertaiset; arvaa tuleeko meille tyttö vai poika ja kurkkaa By Pinjan upeaa korumallistoa ja  valitse sieltä suosikkisi. Muistathan jättää toimivan sähköpostiosoitteesi ja anonyymit, keksikää itsellenne nimimerkki. Arvonta-aika  on 2 viikkoa, eli 3.10 asti. Otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Ja koska minullakin on vaikeuksia päättää, onko minulla tyttö- vai poikaolo, tein teitä lukijoita helpottaakseni muutaman ehdottomasti luotettavan ja varman testin, jotka ennustavat talvivauvamme sukupuolen. ;)

Poika:

1. Sinulla ei ole pahoinvointia.
2. Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.
3. Säärikarvojesi kasvu on kiihtynyt (...tai sitten syksy tekee tehtävänsä, eikä sheivaus vaan enää kiinnosta.)
4. Sinun tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia (Sitruunarahka, NAM!)
5. Sinulla on eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaapäin.
6. Vauvan syke hidas.
7. Vauvan potkut ovat napakoita ja kovia.
8. Lingea negra.
9. Sinulla on terävä ilme. (Jos jatkuva mökötys ja murjotus lasketaan teräväksi, niin joo - olen oikea hormonihirviö!)
10. Olit yhdynnässä ovulaation aikaan.
11. Odotat esikoista
12. Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta tehdessänne.
13. Kätesi ovat kuivat.
14. Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
15. Puolisosi lihoo raskausaikana.
16. Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät
17. Rinnoissasi on valtava muutos ja ne ovat arat ja turvonneet.
18. Sinulla on poikaolo.

Yhteensä: 7/18


 Tyttö:

1. Pahoinvointia raskauden aikana. (!!!)
2. Kukkiva iho. (Teini-ikä, koko ikä!)
3. Olet kiukkuinen.
4. Ikenesi verestävät.
5. Vauva on kova hikkaamaan.
6. Vauvan potkut eivät ole kovin rajuja.
7. Vauvan syke on tiheä.
8. Närästys.
9. Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.
10. Vatsasi leviää sivuille.
11. Makean himo.
12. Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota.
13. Ei linea negraa.
14. Esikoinen  on tyttö.
15. Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
16. Kätesi ovat aiempaa pehmeämmät.
17. Rinnoissasi ei ole juuri muutosta.
18. Sinulla on tyttöolo. (KYLLÄ, myös tyttöolo!)

Yhteensä: 10/18

Eli tämän äärimmäisen luotettavan testin mukaan A-murulle olisi tulossa pikkusisko. Myös Kiinanalainen syntymäkalenteri ennusti meille toista tyttöä, samoin vau.fi:n nettitesti. Hih! Onnea arvontaan! 

Ja vielä kuulumisia oman navan takaa - sehän täällä paukkuukin! Vatsa kasvaa siis vauvan mukana hienosti ja pienen potkutkin on jo nähtävissä vatsan pinnalta ihan tulevalle isille asti. A-muru ei ole vielä hoksannut vauvan potkuja, vaikka ne ovatkin jo mukavan napakoita, mutta kovasti hän juttelee pikkusisarukselleen vatsan läpi ja kertoo hänelle joka kerta hyvin painokkaasti ja ylpeästi, että hän on isosisko. Pahoinvointia on edelleen ja väsymys on voimakasta, mutta onneksi A-murulla on päivisin Avustaja leikkikaverinaan ja iltaisin isi on vastaanottamassa voimakastahtoisen uhman uudelleen tulemisen seuraukset! Hurjaa ajatella, että ihan pian meitä on jo neljä!  

 

 ♥: Selina

 

 

*Yhteistyössä By Pinja. Imetyskorut saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Erilainen raskaus

Vuosi sitten makasin sairaalamme teho-osastolla kouristaen kivusta ja dystoniasta. Muistan silmissäni vilisevät valot, tunteen, kun lääkettä annostellaan suoneeni ja kaikki ne sänkyni ympärillä hälyttävät laitteet. Lääkärit yrittivät tehdä kaikkensa helpottaakseen oloani, mutta turhaan. En halunnut lääkeuneen, en enää, joten yritin sinnitellä ja puskea itseni ehkä siihenastisen elämäni kovimman kivun ja tuskan läpi, kunnes kaikki pimeni. Yhtäkkiä oli aivan hiljaista, avasin silmäni ja näin äitini sänkyni vieressä. Hän katsoi minua kuin silloin lapsena sairastuessani, hellästi ja rakastavasti, ja silitteli hikistä otsaani. Minulla oli kummallisen turvallinen olo, vaikka kivut repivät sisuskalujani ja salpasivat henkeni - olin luovuttanut enkä jaksanut taistella enää. Yhtäkkiä hän sanoi ne sanat, jotka kuulin jälleen katsoessani positiivista raskaustestiä tärisevissä käsissäni: "Älä luovuta. Sinä tiedät, mitä ihanaa sinulla on edessäsi ja tiedät, että juuri se haave tulee vielä toteutumaan. Luota nyt vain minuun ja parane!" Silloin en uskonut äitiäni. En siinä teho-osaston hikisellä sängyllä maatessani kipeänä, rikkinäisenä ja luovuttaneena. En vaikka olisi pitänyt - äidithän tietävät kaiken!

"Istuin aivan hiljaa taksissa ja katsoin lumoutuneena kuinka ohikiitävät maisemat vilisivät silmissäni. Mieleeni muistui elävästi se elokuinen päivä, jolloin tiesin kaiken muuttuvan ja minusta tuntui samalta juuri silloin - tämäkin päivä muuttaisi jälleen kaiken. Keväinen auringonpaiste kimalteli auton ikkunaa vasten ja talvi oli jo väistymässä kevään tieltä. Kelasin tutun poliklinikan ulko-oven eteen ja epäröin hetken. Mieleeni muistui kaikki se jännitys, pelko ja epävarmuus, mutta samalla muistot siitä pakahduttavasta onnesta, rakkaudesta ja ilosta, kun näin vuosia sitten ensimmäistä kertaa pienen sydämen sykkivän minuun päin käännetyllä ruudulla. Otin miestäni kädestä kiinni ja katsoin häntä hetken kuin etsiäkseni hänen kasvoiltaan edes pientä epäröivää katsetta, mutta ei. Hän oli täysin rauhallinen ja kysyi minulta hymyillen, että joko mennään. Se hymy sai pulssini tasaantumaan, vedin syvään henkeä ja avasin keskussairaalamme äitiyspoliklinikan oven ja kelasin siitä sisään. Matka oli alkanut."
Ote postauksesta: Positiivinen kesäyllätys

"Tämä polkuhan on kuljettu jo kerran ja lopputulos oli paras mahdollinen, joten kaikki menee jälleen varmasti hyvin!", lääkäri sanoi minulle ja miehelleni hymyillen. Istuin pyörätuolissani ja puristin miestäni kädestä varmasti edelleen hengitystäni pidättäen, koska olin henkisesti valmistautunut siihen vaihtoehtoon, että lääkäri sanelee täystyrmäyksen raskaushaaveillemme. Äitiyspoliklinikan ylilääkäri, joka oli perehtynyt papereihini ja sairaushistoriaani, oli vakuuttunut, että kehoni kestäisi uuden raskauden, kunhan valmistelut hoidettaisiin jälleen huolella. Haaveemme voisi siis toteutua ja se tunne oli uskomaton! 

Sanotaanko, että päätös hakeutua perhesuunnitteluun ei ollut helppo. Viime vuodet ovat olleet paitsi perheellemme, myös keholleni hyvin kuormittavia, enkä ollut ollenkaan vakuuttunut, että kehoni tulisi kestämään pitkät ja ehkä rankatkin raskauskuukaudet. Lisäksi mietin luonnollisesti pystyisikö sikiö kasvaa ja kehittyä turvallisesti samalla letkuravinnolla, millä minä elän - sillä ruskealla letkuvellillä, joka on ehkä täynnä ravinteita, mutta herättää silti epäilyksiä. Siksi perhesuunnittelukäynti oli minulle ja miehelleni ehdoton unelmamme toteutumisessa, kuten mielestäni aina, kun suunniteltu raskaus on syystä tai toisesta riskiraskaus.



Riskiraskaus kuulostaa pahalta ja ehkä jopa vaaralliselta ja uhkarohkealta, mutta isoimpien riskien minimointi onnistui kohdallani hyvin jo ennen kuin varsinainen raskaus alkoi. Sain heti ensimmäisellä perhesuunnittelukäynnillä listan lääkkeistä, jotka olivat sikiön kasvun ja kehityksen kannalta välttämättömiä lopettaa, jonka jälkeen teimme hoitavan neurologini kanssa suunnitelman lääkityksen purkuun. Lisäksi sain reseptit alkion kehityksen alkuvaiheita suojaavaan foolihappo hoitoon, jonka aloitin, kun lääkkeiden purku oli valmis sekä pistettäviin verenohennuslääkkeisiin, jotka aloitin heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Tärkeässä asemassa raskauden suunnittelussa oli myös ravitsemusterapeutin arvio letkuravinnon riittävyydestä sekä minulle, että kasvavalle sikiölle ja  vatsakirurgin hyväksyntä peg-avanteen osalta. Nämä suunnitelmat aloittivat matkamme kohti haaveemme toteutumista ja matkamme ensimmäinen etappi, positiivinen raskaustesti, toteutuikin yllättävän nopeasti - heti, kun sille annettiin mahdollisuus.



Viime kevään aikana tehty lääkityksen purku ei suinkaan käynyt helposti hyvistä suunnitelmista huolimatta. Kärsin voimakkaista dystonisista väännöistä ja spastisuus lisääntyi, kun sikiölle vaaralliset kouristus- ja dystonialääkkeet purettiin kokonaan. En halunnut kuitenkaan ottaa lääkkeiden osalta mitään riskejä, vaan yhdessä hoitavien lääkäreideni ja teratologisen tietopalvelun kanssa päädyimme minulle riittävään lääkitykseen, joka olisi sikiötä ajatellen mahdollisimman turvallinen. Ihanne tietenkin olisi, ettei raskausaikana odottava äiti söisi mitään ylimääräisiä istukan kautta imeytyviä lääkkeitä, mutta minun kohdallani sairauteni aiheuttamat riskit arvioitiin sikiön terveyden kannalta suuremmiksi kuin nykyisen lääkitykseni. Nyt voin jo onneksi paremmin, kun elimistössäni porskuttaa pienen kesäyllätyksemme lisäksi aimo annos raskaushormoneja, jotka ovat helpottaneet neurologisia oireitani, mutta myös muovanneet minusta näiden kuukausien aikana aikamoisen hormonihyrrän itkupotkuraivareineen ja vollotuksineen! Osaan kuitenkin olla hyvin kiitollinen näistä ihanan kamalista raskaushormoneista, koska ne helpottavat tässäkin raskaudessa suurelta osin dystoniaoireitani, mikä olikin suuri helpotus lääkityksen purun vuoksi tulleiden ongelmien jälkeen.

Vaikka suunniteltu raskautemme onkin kaikkien mahdollisten kriteerien mukaan riskiraskaus, en kuitenkaan ajattele, että olemme ottaneet sairauteni vuoksi raskauden suhteen liian suuria riskejä - tämä on vain hieman erilainen raskaus. Toki raskausajan komplikaatiot ovat mahdollisia kenelle tahansa odottavalle äidille, ei vain yleistynyttä dystoniaa ja CRPS-oireyhtymää sairastavalle, mutta koen, että olemme vauvan kanssa turvassa sairaudestani huolimatta. Luotamme siis lääkäreihimme ja heidän arviointikykyynsä täysin ja he seuraavatkin minun ja vauvan vointia kuukausittain sairaalan polilla. Raskausaika on kenelle tahansa odottavalle äidille mullistusten aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Keho muuttuu, tunteet myllertää, kiukuttaa, itkettää ja naurattaa yhtä aikaa ja esikoisen pyllyn pyyhkiminen voi saa aikaan jopa kaikessa koomisuudessaan hysteerisen yökkimisrefleksin, mutta hei paras palkinto odottaa ja tiedän sen ilman äitiänikin!






Vielä loppuun pikakuulumiset oman navan takaa! Pahoinvointi ja väsymys kelaavat edelleen mukana, mutta pientä helpotusta on vihdoin havaittavissa. Viime kontrollissa saimme kuulla, että pieni ihmeemme on jälleen kasvanut ja kehittynyt täysin raskausviikkojen mukaisesti ja hän on myös osoittanut isosiskonsa elkein olevansa hyvin aktiivinen tapaus ensimmäisten liikkeiden tuntuessa selvästi jo 15. raskausviikosta lähtien. Nyt täällä potkitaan jo niin selvästi, että myös tuleva tuplaisi on päässyt tuntemaan vauvan eloa vatsani läpi. Voi tätä raskauden tuomaa onnea!Palaan alku- ja keskiraskauden fiiliksiin sekä omiin tuntemuksiini vielä myöhemmin omassa postauksessaan.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 

 

♥: Selina

 

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kaikille pienille potilaille

Minä tiedän, miltä tuntuu olla sairaalassa ilman siihenastisen elämäni tärkeimpiä aikuisia, omia vanhempiani. Tiedän, miltä tuntuu olla peloissaan, jakaa huone muiden lasten kanssa ja itkeä pelkoa ja koti-ikävää yön pitkinä pimeinä tunteina, kun osaston käytäviltä kajahtelee hälytysääniä ja juoksuaskeleita. Tiedän tämä, koska olen sairastunut lapsena. Olin kuitenkin sairastuessani siinä mielessä hyvin onnellisessa asemassa, koska sairaalaelämäni alkoi vasta teini-ikäisestä, jolloin olen jo aidosti voinut ymmärtää, miksi isä ja äiti eivät voineet jäädä sairaalaan yöksi minun kanssani tai miksi uusista lääkkeistä tulee huono olo. Monella Suomen sairaista lapsista asiat eivät kuitenkaan ole näin hyvin, vaan he saattavat joutua olemaan jopa elämänsä ensihetkistä lähtien sairaalahoidossa ja taistelemaan hengestään. En siis epäillyt hetkeäkään, kun Nanna Kotiäidin elämää -blogista pyysi minua mukaan hänen aloittamaansa Pienille potilaille-keräyslippaaseen ja samalla tukemaan Kummien avulla pieniä potilaita sekä helpottamaan heidän oloaan sairaalahoidossa.


Klikkaamalla esimerkiksi blogini sivupalkissa olevaa Nella-nallea, pääset tutustumaan blogitiimimme yhteiseen keräyslippaaseen ja voit osallistua halutessasi keräykseen. 30% kampanjan tuotoista ohjataan Lastentautien tutkimuslaitokselle ja loput jaetaan Helsingin, Turun, Tampereen, Kuopion ja Oulun lastenklinikoille. Uskon, että yhdessä voimme saada paljon aikaan ja jo pienikin lahjoitus voi tarjota suuren avun kaikille pienille potilaille!


 

♥: Selina

 



perjantai 26. elokuuta 2016

Olen sanaton!

Lämmin kiitos onnitteluista ja siitä, että myötäelätte perheemme onnea näin täydellä sydämellä! Olen sanaton! Perheemme vauvauutisen julkistaminen blogissa oli myös minulle iso asia ja nyt tuntuukin hassulta postata tällaista hämmentynyttä ja sekavaa tekstiä viime postauksen jälkeen, jota luettiin pelkästään keskiviikon aikana reilusti yli 10 000 kertaa! Huh, vieläkin tykyttää, mutta nyt se on paljastettu - meille tulee vauva!


Siitä päivästä, kun positiivinen kesäyllätyksemme paljastui meille vanhemmille tuntuu olevan jo pitkä aika, mutta samalla tuntuu, että aika on kulunut hurjan hitaasti. Pahimmat riskiviikot ovat onneksi jo reilusti takanapäin ja nyt olisi aika nauttia siitä seesteisestä keskiraskaudesta, mutta kun mukana kulkee edelleen jo A-murun raskausajalta tutut kaverit, jatkuva pahoinvointi ja väsymys, niin aika matelee väkisinkin ja siksi kaikki seesteisyys rapisee jo sanan toisen kirjaimen kohdalla! Seesteinen keskiraskaus tai ei, on tämä kaiken sen arvoista - kokemusta on! 



Raskauden myötä myös blogiin on tulossa luonnollisesti paljon raskaudesta kertovia postauksia. Raskaus on meille kuitenkin sen verran henkilökohtainen asia, että en tule paljastamaan täällä tarkkoja raskausviikkoja enkä vauvan laskettua aikaa. Sen verran kuitenkin paljastan, että vauvan olisi tarkoitus syntyä alkuvuodesta 2017. Kerron raskaudestamme ja sen alkuvaiheista tarkemmin omassa postauksessaan.

Ihanaa ja onnellista viikonloppua Teille kaikille! Me suuntaamme pian mökille ja odotan innolla, että pääsen saunomaan ehkä viimeisen kerran tälle kesälle rantasaunan lämpimiin löylyihin!

 

♥: Selina

 


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Positiivinen kesäyllätys

Istuin aivan hiljaa taksissa ja katsoin lumoutuneena kuinka ohikiitävät maisemat vilisivät silmissäni. Mieleeni muistui elävästi se elokuinen päivä, jolloin tiesin kaiken muuttuvan ja minusta tuntui samalta juuri silloin - tämäkin päivä muuttaisi jälleen kaiken. Keväinen auringonpaiste kimalteli auton ikkunaa vasten ja talvi oli jo väistymässä kevään tieltä. Kelasin tutun poliklinikan ulko-oven eteen ja epäröin hetken. Mieleeni muistui kaikki se jännitys, pelko ja epävarmuus, mutta samalla muistot siitä pakahduttavasta onnesta, rakkaudesta ja ilosta, kun näin vuosia sitten ensimmäistä kertaa pienen sydämen sykkivän minuun päin käännetyllä ruudulla. Otin miestäni kädestä kiinni ja katsoin häntä hetken kuin etsiäkseni hänen kasvoiltaan edes pientä epäröivää katsetta, mutta ei. Hän oli täysin rauhallinen ja kysyi minulta hymyillen, että joko mennään. Se hymy sai pulssini tasaantumaan, vedin syvään henkeä ja avasin keskussairaalamme äitiyspoliklinikan oven ja kelasin siitä sisään. Matka oli alkanut.

Tuosta äitiyspoliklinikan ensimmäisestä perhesuunnittelukäynnistä on jo aikaa ja sen käynnin jälkeen on tapahtunut paljon. Yksi syy bloginkin hiljaiseloon on ollut jatkuva pahoinvointi, väsymys ja siitä johtuva suunnaton onni - saimme positiivisen kesäyllätyksen aivan kesän alun kynnyksellä, jolloin raskaustestiin piirtyi vahva, selkeä ja se toinen odotettu viiva. Olemme raskaana jälleen ja A-murusta on tulossa jo hyvää vauhtia reipas isosisko, joka toivottaa vauvalle hyvää yötä ja suukottaa kasvavaa vatsaani!




" Lähetimme matkaan tuulten

toiveen taivaan enkeleille.

Voisko toisen kerran ihme

suuri, mutta pieni tulla meille?

Salaisuus ei pysy kauaa,

meillä odotetaan talvivauvaa! "

 

 

♥: Selina

 

tiistai 23. elokuuta 2016

Hups, meidän tytöstä tulikin maidoton!

A-murulla on ollut pitkin kesää omituisia vatsakipuja, jotka ovat nostaneet päätään aluksi satunnaisesti ja lopulta aika usein. Tyttö saattoi kesken leikkien huikata minulle, että masuun sattuu ja sitten leikit jatkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes ne taas keskeytyivät pienen käpertyessä viereeni lastenohjelmia katsomaan. A-murulla on todettu laktoosi-intoleranssi 1,5-vuotiaana, joka on perheessämme tuttuakin tutumpi seuralainen niin minun kuin mieheni osalta, joten sen hoito on ollut luonnollisesti ajan tasalla kesän satunnaisia vääriä jäätelö valintoja lukuun ottamatta. Yritin luonnollisesti pohtia, mistä ihmeestä A-murun vatsakivut mahtaisivat johtua, mutta en jostain syystä missään vaiheessa osannut uhrata yhtään syyttävää ajatustakaan jääkaapin Eiloille, laktoosittomille maitopurkille, joita tyhjenikin viikon aikana taloudessamme useita niin A-murun kuin Isimiehen toimesta. Kelasin siis pää täynnä huolestuneita kysymysmerkkejä masukipuisen tyttäremme kanssa lääkärin vastaanotolle ja pian sieltä pois ison morkkiksen ja minulle täysin yllätyksenä tulleen muutoksen kera; Hups, meidän tytöstä tulikin maidoton!


Alun Eila-morkkiksesta selvittyäni ajattelin, että eihän tämä maidoton ruokavalio ole homma eikä mikään, korvataan vain maito jollain muulla tuotteella, mutta huomasin hyvin nopeasti, että eipä se niin helppoa ollutkaan kelatessani ensimmäistä kertaa sille erilaiselle "maitohyllylle" ja pysähtyessäni tavaamaan ihan perustuotteiden pakkausselosteita tukkien marketin jokaisen hyllyvälin! Tiesittekö, että esimerkiksi aivan viattoman näköinen mehujää voi sisältää maitoa tai maitojäämiä? Minä en tiennyt ja voin kertoa, että se tunne, kun jouduin kaupan pihassa suorastaan repäisemään neljäveen hartaudella valitseman mehujään hänen käsistään juuri ennen sitä ensimmäistä nuolaisua ei kuulu äitiyteni tähtihetkiin!

Aloitimme siis viikko sitten meidän masukipuiselle neljäveelle maidottoman ruokavalion lääkärin ohjeiden mukaan, joka tarkoittaa sitä, että kartamme hetken myös tuotteita, joissa saattaa olla pienikin määrä maitoa. Myös kaikki soija-tuotteet ovat kokeilun aikana kiellettyjä. Samalla pidän kirjaa A-murun syömisistä ja oireista, ja näin pääsemme toivottavasti paremmin ennen kontrollia selvittämään, onko oireiden syy todellakin maidon maitoproteiini vai kenties jokin muu allergia tai vaiva.


Mutta onneksi A-muru on reipas! Hän on ottanut uuden ruokavalion yllättävän hyvin vastaan enkä voisi olla hänestä ylpeämpi. Hän on maistellut reippaasti ja ennakkoluulottomasti uusia erilaisia maitojaan ja tällä hetkellä suosikiksi on noussut Oatlyn Luomu kaurajuoma ja kookosmaito. Olen pyrkinyt luonnollisesti innostamaan A-murua kokeilemaan eri vaihtoehtoja ja painottanut niinä hetkinä, kun hän kaipaa sitä tavallista maitoa, että tämä on hänen parhaaksi. Olemme pitäneet myös ylimääräisiä herkkuhetkiä kaurajäätelön, -kaakaon ja riisijuomaan tehtyjen lättyjen merkeissä, joten uskon, että hän pärjää. Hän onkin nimennyt uudet maitonsa masukipuisten maidoiksi ja viikonloppuna kokeilin, kuinka masukipuisten maito maistuu hänelle makaronilaatikon muodossa...


...ja hyvin maistui!

Meillä maidoton ruokavalio ja ruoka- ja oirepäiväkirjan täyttäminen jatkuu vielä tovin, vaikka selkeä muutos on jo nyt havaittavissa; pahin masukipu on poissa! 




 

♥: Selina




Maidottomien lasten vanhemmat tai maidottomat lukijat: KAIKKI vinkit hyvistä maidottomista tuotteista, ruokaohjeista tai muuten A-murun uuteen ruokavalioon liittyen ovat enemmän kuin tervetulleita!

maanantai 22. elokuuta 2016

Ei selityksiä ja tervetuloa A-murun syntymäpäiville!

Elokuu...siis mihin tämä aika oikein kuluu? Ajattelin, kun Bloggeri ja läppärini kohtasivat jälleen pitkäksi venyneen eron jälkeen, että nyt tai koskaan olisi todellakin tarpeen ladella kaikki ne laiskan bloggaajan kootut selitykset mitä vain keksin, koska miten ihmeessä muuten pystyisin perustelemaan teille blogin kohtuuttoman pitkäksi venyneen kesäloman? No siis kesä. Se ilkimys, joka melkein varasti koko blogi-innostukseni on nyt hiljalleen lopussa ja kesäkuukaudet ovat suorastaan hujahtaneet ohi, mutta minä olen edelleen täällä ja niin on bloginikin! Voisin alkaa jaarittelemaan kesän ja ajan aivan liian nopeasta kulumisesta enemmänkin, nimittäin A-muru täytti juuri (jo!!!!) neljä vuotta. Sen sijaan haluan kertoa teille hänen Frozen-syntymäpäivistään, joita juhlittiin heinäkuun kuumimpana, kosteimpana ja helteisimpänä viikonloppuna kahteen kertaan ensin sukulaisten ja seuraavana päivänä ystävien kesken - teeman mukainen talvinen ja jäätävä tunnelma oli siis kaukana näistä kemuista! Tervetuloa A-murun syntymäpäiville!

A-murun 4-vuotissyntymäpäivien teemaksi valikoitui siis tämän äidin kauhu, Frozen, jo kauan sitten. Aluksi halusin uskoa, että teema tulisi vielä muuttumaan, mutta tyttö piti sinnikkäästi pintansa, joten kyllä, meillä oli sukulaissynttäreillä kuningatar Elsa-kakku, kaverisynttäreillä veikeä Olaf-kakku, lumihiutalemuffineita, jäätelöpuffet ja iso läjä Frozen-servettejä sekä Frozen-mehupillejä! Ennakkoluuloistani huolimatta Frozen-synttäreiden järjestäminen oli lopulta oikein mukavaa puuhaa, vaikka aluksi jännitin mitä edes osaisin tehdä niin tarkkaan rajatun teeman tiimoilta - siilit ja pöllöt olivat teemoina paljon helpommin lähestyttäviä otuksia kuin hänen korkeutensa ja kumppanit!


Tarjoilut olivat samat molemmissa juhlissa ja tarjolla oli makean ystäville synttärikakun lisäksi pullaa, keksejä, muffineita sekä pieni jäätelöpuffet marjoilla, kastikkeilla ja teemaan sopivilla strösseleillä. Suolaisena tarjottavana oli kaksossiskoni leipomia herkullisia kinkkujuustosarvia, ruisnappeja liha- ja kalatäytteillä, patonkia, dippivihanneksia sekä sipsiä ja poppareita. Niin ja kaikki meni - myös dippivihannekset!


Ja se jännittämäni erilainen synttärikakku. Tein ensimmäistä kertaa ikinä täytekakun, joka ei ole perinteisen kakun muotoinen ja voin todeta näinkin pitkän ajan jälkeen, että en kyllä lähde ihan heti uudestaan veistelemään mekkoa rahkamoussella täytetystä sokerikakusta ja sovittamaan sokerimassahelmaa siihen päälle! Kakkua meni helmaa muotoillessa hukkaan hurja määrä ja sokerimassa suorastaan suli käsiini kotimme lämpötilan noustessa aina +27 asteeseen. Lopulta sokerimassa repesi ja se tarttui kiinni siihen mihin vain osui ja lopputulokseen oli vain tyydyttävä. Kakku oli helmakriisistäni huolimatta menestys ja se meni melkein kaikki, mikä helpotti hurjasti seuraavan päivän juhlien järjestämistä - uusi kakku odotti nimittäin jo täyttöä ja seuraavan päivän juhlia jääkaapissa! Kaverisynttäreille leivoin prinsessakakun sijaan tavallisen kermakakun mansikkarahkamoussella, sokerimassalla sekä perinteisellä kermapursotuksella. Kakkua koristi kuitenkin teeman mukaisten lumihiutaleiden lisäksi kukapas muu kuin muovailemani sympaattinen Olaf-lumiukko. 



A-murun Frozen-synttärit olivat helteestä ja käsiin sulavasta sokerimassasta huolimatta menestys! Synttärisankarimme nautti hurjasti juhlistaan ja sai valtavan määrän ihania lahjoja. Lämmin ja huurteinen kiitos kaikille meidän reipasta neljäveetä muistaneille ja ihanaa, että olitte mukana juhlimassa hänen tärkeää päiväänsä!

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

♥: Selina

 



Mitä teille kuuluu?