sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Olen Selina, se äiti, joka kelaa



Kun aloin 3,5 vuotta sitten kirjoittamaan tätä erilaista perheblogia, en osannut kuvitella mihin se minut vielä viekään. Ennen sitä ensimmäistä haparoivaa julkaise-napin painamista minua rehellisesti sanottuna pelotti, vaikka olinkin lukenut jo vuosia blogeja, jotka olivat ihailtavan realistisia ja rehellisiä blogeja aivan tavallista perheistä. Perheistä, joihin koin voivani samaistua edes vähän. Silti mietin, onko minulla kuitenkaan mitään tarjottavaa blogimaailmalle ja olenko lopulta liiankin erilainen - onko sairauteni ja siihen liittyvä elämän raadollisuus liikaa täydelliseen blogimaailmaan. Sitten päätin uskaltaa ja alun jännityksen jälkeen annoin itselleni luvan avata enemmän elämäämme teille lukijoille ja siitä syntyi tämä hieman erilainen, elämänmakuinen ja sairaan rehellinen perheblogi; Kun äiti kelaa -blogi. Blogi, jonka nimi tulee suoraan omasta arjestani, koska tämä äiti kelaa muutakin kuin elämänmakuista lapsiperhearkea likaisine astioineen ja pyykkivuorineen; pyörätuolia.

Pikaisen pintaraapaisun perusteella, elämäni ei ehkä ole sellaista tasaisen onnellista lapsiperhearkea, jollaisesta haaveilin ja jollaisesta ihmiset haluaisivat lukea. Elämääni liittyy vahvasti rajoitteet, fyysinen kipu ja paljon muita asioita, jotka antaisin mielelläni pois, jos vain voisin. Olen Selina, se äiti joka kelaa, mutta samalla myös minä - ihminen, joka pystyy sairaudestaan ja elämän raadollisuudesta huolimatta olemaan onnellinen. 


Blogista tuli minulle nopeasti todella tärkeä harrastus ja voin vielä tänäkin päivänä sanoa hymyillen; onneksi uskalsin! Tuntuu uskomattomalta, että pelkästään tämän blogin kautta olen saanut valtavasti tukea, aitoja ystäviä ja löytänyt vertaiseni. Olen saanut kuulla, että postaukseni ovat toimineet vertaistukena niin monelle ja siten antaneet voimia minullekin jaksaa paremmin elämän omien haasteiden parissa. Olen kirjoittanut ilosta surusta ja haaveista, joista osa onkin toteutunut blogin olemassaolon aikana. Olen postannut silloin, kun ilo pirskahteli sisälläni niin, että jouduin oikein keskittymään siihen, että läppäri pysyy sylissäni, ja silloin kun olin itkenyt niin paljon, etten enää nähnyt tekstiä kyyneliltäni. Ja voi, miten elämän vaikeimmissa hetkissä kirjoittaminen onkaan joka kerta helpottanut oloani, ja iloni jakaminen teille on aina moninkertaistanut onneni. Niin ja kaiken lisäksi te ihanan ja rakkaat lukijat olette aina ottaneet minut ja tekstini vastaan suurella sydämellä, käsittelee ne sitten iloa, surua tai arkista elämää - ihan mitä tahansa. Kiitos, että olette siellä! Kiitos huikeista 2 057 416 lukukerrasta ja 13 365 kommentista. Kiitos, että elätte suurella sydämellä elämäämme ja kelaatte avoimin mielin mukana!


Ensi viikolla on aika ottaa askel...tai kohdallani kelaus eteenpäin, kun blogini siirtyy Kaksplussan blogiportaaliin. Tästä mahdollisuudesta saan kiittää juuri Sinua ja tuhansia muita, jotka tulevat tänne blogiin kurkkaamaan, mitä meille kuuluu. Vaikka blogin osoite ja ulkonäkö tuleekin muuttumaan uuden alustan vuoksi, bloggaaminen portaalissa ei tule muuttamaan intoani jakaa palasia elämästämme teille. Voin vakuuttaa, että postaukset sisältöineen pysyvät samana, murumme seikkailevat edelleen sydänkasvoisina mukana, teen blogiyhteistöitä, järjestän arvontoja ja kirjoitan avoimesti elämästämme, kun äiti kelaa. Aivan kuten tähänkin asti.

Isoin muutos blogimuuton vuoksi tulee olemaan blogin osoitteen muuttuminen tutusta blogspot.fi loppuisesta uuteen, sekä Kaksplussan alustaan kuuluvat vaihtuvat mainokset, jollaisia blogissani ei ole koskaan ollut. Blogin uutta osoitetta ei kuitenkaan tarvitse painaa muistiin, koska tästä vanhasta tutusta osoitteesta tulee uudelleenohjaus Kaksplussan sivuille, josta tulee varmasti blogilleni oikein hyvä koti. Kaksplussan blogimaailmasta löytyykin minulle paljon tuttuja niin portaalista kuin verkostoblogeista. Parhautta on kuitenkin se, että portaalissa bloggaa myös rakas ystäväni ja varmasti yksi suurimmista kannustajistani bloggaamiseen, Terhi, Äiti ja melukylän lapset -blogista. Hänenkin kannustamaan rämmin viime kevään ja kesän blogikriisistä tähän päivään ja olen alkanut jälleen nauttimaan kirjoittamisesta. Kiitos Terhi, että olet ollut aina tukenani. Ihana päästä osaksi Kaksarin portaalia sinun ja monen muun innostavan ja inspiroivan bloggarin rinnalle!

Nyt katse ja renkaat kohti tulevaa ja se jännittää ainakin minua! Blogini löytyy Kaksplussan blogimaailmasta alkuviikosta, joten klikkaa itsesi silloinkin mukaan meidän erilaisen, mutta silti tavallisen perheen arkeen, kun äiti kelaa!



Selina


Haluaisin kuulla, milloin sinä aloit lukemaan blogiani? 


Psssst. Muistathan, että muuton aikana ja jälkeen kuulumisiamme voi seurata myös Instagramissa ja blogin Facebook-sivulla! Nähdään sielläkin!

tiistai 13. maaliskuuta 2018

DIY: A-murun pupusukat


"Äiti, voisitko neuloa minulle pitkät villasukat joissa on pupuja?"

Tietysti voin ja tällaiset niistä tuli yhdessä viisivuotiaan kanssa suunnitellen ja lopulta äidin toteuttamana!


Suunnitellessamme A-murun pupusukkia, sain häneltä hyvin tarkat ohjeet sukkien toteutukseen. Sukissa piti olla hänen lempivärejään; keltaista ja vaaleanpunaista, ja lisäksi erilaisia pupuja ja porkkanoita. Niin ja pitsinauha ja kukkia, kuten hänen kummitädilleen ja serkkutytölle juuri neulomissani Anelmaisissa. Inspiraatiota ja vinkkejä haimme Pinterestistä.

A-murun pupusukat on neulottu Seiskaveikasta, joka ei ollut näihin sukkiin ensimmäinen...eikä toinenkaan lankavaihtoehto. Olisin ehdottomasti neulonut sukat ennemmin ohuemmasta Nalle-langasta, mutta koska Novita Nalle -lankavalikoimaan ei kuulu juuri nyt oranssia eikä vihreää ja sukkien tilaaja oli ehdoton porkkanoistaan, lankamerkki vaihtui paksumpaan Seiskaveikkaan. Villasukat ovat langan paksuuden vuoksi ja kolmosen puikoilla neulottuna ehkä hieman "tymäkät", mutta eivät mielestäni kuitenkaan liian liikkuvaisen viisveen käyttöön. Sopivan värisiä ohuempia lankoja olisi varmasti lankoja myyvät kivijalka- ja nettikaupat pullollaan, mutta koska sukat piti saada HETI, niin tulos on nyt tämä ja se toimii ainakin meillä!




Neuloin polveen yltävät villasukat tyttäreni jalan muotoa mukaillen ensin lisäämällä ja lopuksi kaventamalla silmukkamäärää nilkkaa kohti neuloessa. Aloitin työn 60 silmukalla (15s/puikko) ja neuloin kuusi kerrosta 2o 2n neuletta, jonka jälkeen aloin neulomaan palmikkoresoria kaavion mukaan alhaalta ylös. Tämän helpon, mutta silti näyttävän palmikkoresorin ohjeen olen löytänyt Life With Mari -blogista, mutta tähän käy muukin joustava neule, esim. hieman tästä poikkeava valepalmikko tai se perinteinen 2o 2n resori. Toistin palmikkokaavion kolmesti ja ennen nauhan reikien neulomista, neuloin vielä kaksi kerrosta 2o 2n neuletta. Reiät nauhaa varten toteutin nurjien silmukoiden kohdalla ottamalla ensin langankierron puikolle ja neulomalla nurjat silmukat nurin yhteen. Nauhan reikien neulomisen jälkeen neuloin yhden välikerroksen oikein, jonka aikana lisäsin jokaiselle puikolle 1s, jolloin silmukkamäärä kasvoi 64 silmukkaan (16s/puikko). Tämän jälkeen aloin neulomaan kirjoneuletta postauksen lopussa olevien kaavioiden mukaisesti aloittaen aina riviltä yksi ja hiljalleen työn edetessä kaventaen silmukkamäärän 48 silmukkaan (12s/puikko) ennen kantalapun aloittamista. Kantapään ja kiilakavennusten jälkeen neuloin lopun sukan tällä silmukkamäärällä.

Varren kavennukset toteutin aina sukan raitojen kohdalla; kaksi ensimmäistä kavennusta ylimmän keltaisen raidan ja kaksi seuraavaa ensin vaaleanpunaisen ja toisen valkoisen raidan kohdalla. Käyttämäni silmukkämäärät näkyvät tekemissäni kaavioissa, mutta merkitsin ne vielä erikseen alla olevaan kuvaan.


Viimeistelin valmiit villasukat A-murun toivomilla kukkasilla sekä pitsinauhalla, jota varasin n. 50cm sukkaa kohden. Nämä virkatut kukkaset ovatkin tuttuja suosituista Anelmaisista ja niiden video-ohjeeseen pääset tästä.

A-murun pupusukat olivat hauskaa neulottavaa ja A-muru tietenkin ihastui sukkiinsa täysin, onhan hän ne itse suunnitellut. Kaaviot eivät ole kamalan haastavia neulottavia porkkanoita lukuun ottamatta ja, kun vain muistaa olla tarkkana langanjuoksujen ja käsialan tasaisuuden kanssa, porkkanatkin onnistuvat varmasti myös aloittelevalta kirjoneuleiden neulojalta. Eniten haastetta näissä pupusukissa koin yrittäessäni saada sukkien ohjeen kirjalliseen muotoon teille lukijoille. Toivon, että sinäkin ilahdut yhtä paljon näistä veikeistä pupusukista kuin meidän A ja pystyt tämän ohjeen avulla neulomaan sellaiset vaikka lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Iloa neulomiseen!


Selina